Work hard and dream big

Uusi vuosi alkaa usein sillä, että ihmiset asettavat itselleen tavoitteita. Tammikuun loppuun eli tähän hetkeen mennessä olen ehtinyt jo kuulla liudan erilaisia "paremman elämän" lupauksia ja haasteita, joilla porukka yrittää motivoida itseään. Lycka till vaan teille, mutta itse en asettanut itselleni mitään tavoitteita eli en ajatellut havitella mitään sen erikoisempaa. 

The start is what stops most people.

- Don Shula

Vuoteni ei siis alkanut tipattomalla, en ole herkkulakossa enkä kituuta itseäni sitä kuuluisaa kesäkuntoa varten. Olen vain päättänyt tehdä asioita, joista pidän ja jotka saavat minut paremmalle tuulelle. Mielentilaan, jossa nauttia arjen pienistä iloista ja hymyillä aamusta iltaan. Tämä lupaus on ainoa, minkä olen itselleni täksi vuodeksi asettanut. Se on ainoa oikea tavoite, mikä jokaisella maanmatosella tulisi olla. Unohtakaa tyhjänpäiväiset lupaukset ja turhuudet, jotka eivät tuota muuta kuin päänvaivaa. Älkää yrittäkö miellyttää muita vaan eläkää omaa elämäänne. Tavoitelkaa sitä parempaa elämää oman itsenne takia. 

New year has began and for some of you it might mean a whole new beginning. And so far I've heard plenty of different kind of promises that people have set for themselves. But please do not commit to something that you cannot do or won't even last. It's just pointless and maybe a bit overrated too. I bet that you can still achieve your goals (f.ex. the summer body of your dreams) without any promises which will only make you stress about them. If you want to have a better lifestyle, life or a year, just do it. 

Do stuff that will make you happy. Remember to enjoy all the little things in your life. Remember to smile when you wake up in the mornings. Think happy thoughts and smile also before going to bed at night. Live for yourself and forget what everyone else might say. It's your life, so it's up to you what you'll do with it. 

Always do what you are afraid to do.

- Ralph Waldo Emerson

For me it's time to take it easy for a while. During the next upcoming weeks I'll relax and think about my future, and what to do with my life. I need to it because I'll graduate in the next month. Only 29 days and then it's all done. Tough it feels like yesterday when I started my studies, but it all happened when I moved into another city in 2012. Everything was totally new for me and I didn't know anyone from the place where I was going to stay at least for the next three years. At that time it was one of the biggest changes in my life.  But I'm glad that I did it. Now I've plenty of memories reminding me from all the crazy things we did with my friends. Memories that are both happy and sad but I won't still change even a one of them.  

Simplicity is the ultimate sophistication.

- Leonardo da Vinci

Enää 29 päivää ja sitten on taas yksi opinahjo käyty läpi. Jatkoin opintoja ammattikorkeakoulussa heti lukion jälkeen eli vuonna 2012. Kaikki se oli osa yhtä isoa muutosta. Uusi alku alkoi tuolloin muutolla toiseen kaupunkiin, jossa en ollut edes koskaan käynyt. Sillä eihän ajaessa Forssan ohi tai pysähtyessä Autokeitaalla nähnyt kyseistä pikkukaupunkia ollenkaan. En tuntenut sieltä entuudestaan ketään, mutta sain sieltä paljon sellaisia ystäviä jollaisia minulla ei ole koskaan ennen ollut. Kaikki tämä tuntuu kuin eilistä, vaikka todellisuus on toinen. Opintoni ovat niin loppusuoralla, että päättötyö on tehty eli nyt vain odotellaan tutkintopapereita. Valmistun kuukauden päästä eli se siis oikeasti tapahtuu.

All our dreams can come true,

if we have the courage to pursue them.

- Walt Disney

Raskas työ vaatii rankat huvit, joten enköhän minä ole kaiken tämän jälkeen oikeutettu nostamaan käpäläni kattoon ja olla hetken tekemättä yhtikäs mitään. Toki pitäisi niitä töitäkin alkaa hakea, mutta kaikki aikanaan eli ei paniikkia. Nyt otetaan vain rennosti ja ihmettellään muun maailman menoa. Jos tässä samalla vaikka keksisi, että mitä sitä haluaisi sitten isona oikein tehdä. Siis mikä minusta isona tulee? Syvällä rintaäänella ja peukalot keskellä kämmentä voin sanoa, että ei harmainta aavistustakaan. Tässä vaiheessa pieni paniikki ja sormet ristiin. Kaikki tapahtukoot aikanaan.

Tuo kysymys on silti ehkä se koko elämän ja omalla kohdallani etenkin nykyhetken polttavin kysymys. Tutkintotodistuksen ja ammattitittelin "saaminen" ei siis aina välttämättä tarkoita sitä, että jollakulla olisi selvät sävelet omasta tulevaisuudestaan. Jos ei tiedä mitä haluaa, niin sitten on parasta vain kokeilla ja etsiä sitä oikeaa. Sama pätee varmasti myös moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen, sillä elämä on valintoja täynnä. Niiden tekeminen vaatii mielettömästi rohkeutta ja uskallusta. "Everything happens for a reason" tulee ainakin minun mieleeni aina kun jotain ei-niin-kivaa tai odotettua tapahtuu. Virheistä oppii ja kokemus kasvattaa. Ja sokerina pohjalla kuuluisa klisee eli se mikä ei tapa vahvistaa.  

Let the beauty of what you love
be what you do.

- Rumi

Oman onnensa seppä

Vielä viikko..

enää viikko.

7 päivää ja 7 yötä.

Sitten mä muutan pois,

vaihdan maisemia puoleksi vuodeksi.

En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua..

jännittää ja ehkä vähän pelottaa, mutta silti en malta odottaa.

Olen odottanut tätä niin monta vuotta, ja nyt se tapahtuu,

toteutan yhden pitkäaikaisista haaveistani ja lähden Ruotsiin.

Se tulee varmasti olemaan elämäni parasta aikaa,

joten mitä minä tässä nyt turhaan panikoin. 

Elämä on tekemiesi valintojen summa.

- Albert Camus

Lähden siis opiskelijavaihtoon Uppsalaan. Ja nyt kaikki ihmettelevät kysymysmerkki otsallaan, että miksi ihmeessä Ruotsiin!? Nooh, ihan sen kielen takia, jonka olen halunnut oppia kyseisen kielen kunnolla, minä kun jostain kumman syystä pidän siitä, siitä asti kun sen opiskelu aikoinaan yläasteella alkoi. 

Yksikään haaveilija ei ole liian pieni.

Yksikään unelma ei ole liian suuri.

- Tuntematon

Ihan helppo päätös se ei kuitenkaan ollut, päin vastoin. 

Elinvoima ei ilmene ainoastaan sinnikyytenä

vaan myös kykynä aloittaa kaikki alusta.

- F. Scott Fitzgerald

Se vaatii yllättävän paljon uhrauksia, että pystyy toteuttaa unelmiaan tai ainakin minun kohdallani, omassa elämäntilanteessani. Sitä joutuu laittamaan kaiken uusiksi. Pohtimaan mille ja miksi sitä tässä oikein eletään, ja koska kyseessä on opiskelu ja ammattiin valmistuminen, niin sitä tulee vaan itsepäisesti ajatella omaa etuaan, koska kukaan muu ei tule tekemään työtä puolestasi. Paitsi jos lyö lynttyyt yhteen jonkun rikurikkaan kanssa. Mammonaa ja menestystä ansaitaan tekemällä kovaa työtä. Ja mikäli haluaa menestyä ja tuoda osaamistaan esille, tulee erottua joukosta, mutta olemalla silti oma ihana itsensä. 

Kaikista unelmistamme voi tulla totta,

jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä.

- Walt Disney

Kaikki nämä päätökset ovat tuntuneet aivan liian suurilta tämän ikäiselle ihmiselle, mutta nyt olo on kuitenkin ihmeellisen helpottunut. Elämä jatkuu menneitä unohtamatta. 

Onnellisuus ei ole jotain valmiiksi tehtyä.

Se tulee omasta toiminnastasi.

- Dalai Lama

Uudet kokemukset ja omalta mukavuusalueeltaan poistuminen kasvattavat ihmisiä. Heistä tulee vahvoja ja entistä määrätietoisempia, oman elämänsä herroja. Pitää olla rohkea ja toteuttaa itseään ja unelmiaan. Muuten sitä huomaa vanhana ja ryppyisenä, ettei ole elänyt vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. 

Jos aikoo saavuttaa jotakin suurta, 

rohkeutta koetellaan monta kertaa.

- John Henry Newman

Lyhyessä virsi kaunis eli ei tässä muuta. 

Olkaa lyhtyjä itsellenne.

- Buddha

Work hard, play hard

Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.

Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D

Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!

Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).

Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.

Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan. 

Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi, 

on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää

tai jättää käyttämättä.

- Kersti Bergroth

Työpaja Järkivihreästä Forssasta - Mahdollisuus vaikuttaa

Vaihtelu virkistää mitä vain, mutta etenkin opiskelua ja koulunkäyntiä, eikö vain?

Tavallisesti meillä on siis pelkkiä luentoja, mutta tänään osallistuimme koulullamme järjestettyyn työpajaan. Työpajan aiheena oli Järkivihreä Forssan seutu, ja tarkoituksenamme oli ideoida sen brändin vahvistamista kestävän kehityksen puitteissa.

No mitä se Järkivihreä sitten tarkoittaa?

- Forssalaisten ihmisten tapaa toimia kestävästi

"Vihreys kannattaa niin ympäristön kuin taloudenkin lähtökohdista"

Tilaisuus aloitettiin kahvituksella ja lyhyillä puheilla päivän aikataulusta. Alustuspuheita olivat pitämässä itse Forssan kaupunginjohtaja, eräs yrittäjä ja itse työpajan varsinainen vetäjä. Puheissa tuli ilmi yhtä sun toista, mutta korostetusti Järkivihreän nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät sekä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten järkivihreys näkyy yrityselämässä.

Paikalla oli runsaasti väkeä, esimerkiksi paikallisia yrittäjiä, kaupungin "vaikuttajia", opiskelijoita ja muita asiasta kiinnostuneita. Olimme jakautuneet pöytäryhmiin (me opiskelijat kahteen pöytään), ja tehtävänämme oli ideoida ratkaisuja kolmeen eri teemaan liittyen (yrittäminen, hyvä elämä ja bio- ja kierrätystalous).

Kysymyksiä olivat mitä ja miten. Mitä meidän tulee tehdä, että kyseiset teemat vahvistuisivat Järkivihreä -ajattelussa, ja ennen kaikkea se, miten ne on mahdollista toteuttaa, mitä niiden toteutumisen eteen pitää tehdä.

Post it -lappuja käyttäen ideoita ja ajatuksia alkoi tulvia, ja meidän ryhmä jos kenenkään osoitti sen, että vain mielikuvitus on rajana. Ei ollut olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, piti ajatella laatikon ulkopuolelta (out of the box) ollakseen luova.

Tässä viime aikoina olen huomannut olevani varsin usein samassa tilassa kaupungin yms. päättäjien kanssa, joten teenkö tätä huomaamattani tarkoituksella siksi, koska haluan olla mukana vaikuttamassa? Ehkä lopulta aika näyttää, mihin kaikkeen olen itseni laittanutkaan likoon. Siihen asti jatkan samaan malliin, kunnes saan edes jotenkin sanani kuulumaan. Haluan olla se henkilö, joka sanoo mitä ajattelee, eikä oleta asioiden tapahtuvan itsestään.

Mihin sijoitetaan se, mikä on rivien välissä?

- Stanislaw Jerzy Lec

Footprint yourself and make a difference

Mikä siinä on kun mikään ei riitä, ei siis yhtikäs mikään.

Ihan sama kuinka paljon on keskeneräisiä projekteja, niin ihmisen siitä huolimatta haalittava itselleen lisää tekemistä. En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin kuulun tähän kyseiseen (kyseenalaiseen) ryhmään. Olen teille jo monet kerrat vuodattanut ongelmiani liittyen jatkuvaan kiireeseen, miettinyt mitä sen eteen pitäisi tehdä ja miten niistä pääsee edes joskus tässä maailmassa eroon.

Keskiviikkoiseen koulupäivään täällä Forssan HAMK:lla kuului peräti kolme kokousta, päivä alkoi aamu 8 ja päättyi päivällä puoli neljän aikoihin. Varsinaista työelämään tutustumista eikö vain? Päivän saldoksi tuli liittyminen kahteen uuteen toimintaan. Hetken mielijohteen ja erittäin lyhyen harkinnan jälkeen päätin liittyä koulumme osuuskuntaan, jossa tulemme ajamaan esim. opiskelijoiden etuja ja asioita. Lounaan jälkeen meillä oli varsin ainutlaatuinen mahdollisuus, nimittäin keskustelu kaupungin johdon kanssa alueen tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Kuten olin itsekin ajatellut, ja kuinka meille kerrottiin, niin vastaavanlainen tilaisuus ei todellakaan ole rutiinikäytäntönä jokaisessa kunnassa. Meille kävi vaan tälläinen pienimuotoinen flaksi, että kaupunki on yllätykseksemme kiinnostunut meidän nuorten mielipiteistä.

Kaupungin johdosta paikalla oli itse kaupunginjohtaja sekä hallituksen ja valtuuston puheenjohtajat. Toisena merkittävänä osapuolena olimme me opiskelijat, joiden ajatuksista kaupunginpäättäjät olivat erityisen kiinnostuneita. Mitä meillä olisi annettavaa heille? Syitä miksi ihmiset joko tulevat tai lähtevät Forssasta? Miten seutua tulisi kehittää, jotta se kasvaisi vetoivoimaiseksi keskuskaupungiksi?

Kaiken tämän kattavan keskustelun ja vuoropuhelun jälkeen ilmaan heitettiin idea perustaa täysin puolueeton ryhmä, joukko asiasta kiinnostuneista henkilöistä, jotka olisivat tulevaisuudessa mukana mm. kaupungin päätöksenteossa ja kehittämisessä. Ja minähän olin yksi näistä henkilöistä.

Reilut kahdeksan tuntia ja tuloksena pelkkää lisävastuuta ja velvollisuuksia, mutta jos kerran halua löytyy, niin antaa palaa vaan! Vapaa-aikakin muuten ollut aika tiukoilla viime aikoina, niin mikä muukaan sitä paremmin lisääkään kuin uudet tehtävät..

Kaikkien näiden uusien tempauksieni lisäksi toimin siis tuutorina, liikuntatuutorina sekä YKL:n (Ympäristöasiantuntijoiden Keskusliiton) opiskelijatoimikunnassa. Johan on juttuja tässä elämässä.. mitä sitä vielä oikein keksisikään?

En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että olen sellainen ihminen kun olen nyt. Henkilö, jolla on suuri halu jättää jälkeensä merkin siitä, että "minä olin tällä (I was here)". Ainoa tapa, jolla voi vaikuttaa ympäröivään maailmaan, on tehdä muutos. Jokainen tekee sen omalla tavallaan, mikäli riittävää tahtoa ja uskoa löytyy, tavalla joka sopii itse kullekin. 

Mitä tulee vielä minuun itseeni ja muihin kuulumisiini, niin huomenna oli vuorossa jälleen kerta matka parturin osaaviin käsiin (että nämä lyhyet hiukset ovat sitten rasittavat.. malli kasvaa hetkessä liian pitkäksi). Illalla mennään puolikkaani kanssa katsomaan tuo kauan odotettu Nälkäpeli -trilogian toinen osa elokuvateatteriin. En ole muuta sitten odottanutkaan nähtyäni sen ensimmäisen osan ja luettuani tuon kyseisen trilogian pariin otteeseen. Vaikka tiedän mitä kirjassa tapahtuu, niin kyllä se elokuvan näkeminen silti jännittää! Saa nähdä miten erilaiseksi ne lopulta osoittautuvat, koska elokuvat venyisivät tuntitolkuttomiin, jos niissä kerrottaisiin kaikki asiat yhtä yksityiskohtaisesti kuin kirjoissa. 

Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä, universumi ja ihmisten typeryys, 

enkä ole ensimmäisestä aivan varma.

- Albert Einstein

Kun mikään ei riitä

Mikä siinä oikeen on, että kun koulu alkaa syksyllä, niin on aivan mielettömän lepposaa. Ensimmäinen kuukausi menee pelkästään siinä, että muistellaan mitä se koulun käynti ja opiskelu oikein onkaan.

Raapustin tässä muutama päivä takaperin paperille kaikki koulutyöt ja niiden viimeiset palautuspäivät.. eihän niitä tullut siihen kuin vaivaiset kahdeksan kappaletta (eikä siinä vielä edes kaikki!), joista jokaisen deadline on ennen joulua. Saattaapi tulla hieman.. varsinkin kun en haluaisi käyttää jokaista minuuttia vapaa-ajastani niiden tekemiseen (mutta se on pakko).

Siinä tuli oikein mahtava fiilis erään viikonlopun jälkeen, kun en ollut tehnyt juuri mitään muuta kuin istunut sisällä, piipahtanut nopealla lenkillä ja siivonnut murto-osan kämpästäni. Kun koitti maanantai, ja meillä oli koko päivän opetusta Hämeenlinnassa, niin mitäs muutakaan opettajat meille olikaan keksineet kuin kaksi uutta projektia! Siis se fiilis ja stressin määrä siinä kohtaan kun tajuat, että enhän mä tehnyt viikonloppuna yhtikäs mitään. Mitä kaikkea siinä kolmen päivän aikana olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi, mutta kun ei.. aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai kiinnosta.

Sitä ajattelee melkeen joka päivä sitä yhtä ja samaa asiaa: "Tänään mä teen ainakin yhden tai kaksi koulujuttua valmiiksi", mutta kun koittaa se aika päivästä kun pääset koulusta kotiin, niin se on viimeinen asia mikä käy mielessä. Kotona ollessaan sitä keksii kaikkea muuta hyvää tai vähemmän hyödyllistä tekemistä, sen sijaan, että tekisit rästitehtäviä pois päiväjärjestyksestä. Olen huomannut myös sen, että jos jään tekemään tehtäviä koulun kirjastoon, niin siellä saan tunnissa aikaiseksi huomattavasti enemmän kuin kotona koko viikon aikana. Kotosalla on vaan aivan liikaa häiritötekijöitä ja muita ärsykkeitä.

Ja koska tässä alkaa olemaan lievästi sanottuna pieni kiire kaikkien noiden ryhmätöiden ja projektien kanssa, niin ehkä olisi vaan parasta mennä suosiolla tekemään niitä kirjastoon.

Kaikesta tästä hulinasta huolimatta mulla ei ole vielä mikään äärettömän uupunut olo, mutta ehkä se stressi puhkeaa sitten viimeistään joulukuussa (but hope not). Tässä kun on istunut tunneilla ja kuullut, että tulee taas uusi isompi tehtävä (mitkä tehdään onneksi ryhmissä, niin vastuu saadaan jaettua moneen pekkaan), niin sitä alkaa aluksi nauraa kaikelle sille työmäärälle mikä jo odottaa kotiin mentäessä. Hetkeä myöhemmin tulee ahdistus ja paniikki.. mistä ihmeestä sitä aikaa saa taiottua lisää, että kaiken saa tehtyä ajallaan ja vieläpä kunnolla!? 

Jos sulta löytyy vastaus tähän, niin ole kiltti ja kerro ihmeessä (multa alkaa olla keinot vähissä).

Mutta nyt kun olen taas purkanut sydäntäni, niin mennäämpäs muihin aiheisiin.

Halloween oli ja meni, niin kuin moni muukin asia! Tämä taisi olla ensimmäinen kerta koko elämässäni kun panostin edes hivenen verran pukeutumiseeni näinä synkkinä Pyhäinpäiväin rientoina. Viime vuonna meidän "porukka" oli pukeutunut Karhukoplaksi, mutta tänä vuonna meillä ei ollut mitään yhteistä teemaa, mikä vähän harmitti. Olisi ollut meinaan ihan kiva, että meillä olisi ollut jokin punainen lanka, joka olisi yhdistänyt meitä kaikkia (aina ei voi saada mitä haluaa). 

Tässä nyt muutama harva kuva kyseistä illasta. Meikäläinen yritti ja nimenomaan YRITTI olla Hullu Hatuntekijä Liisa Ihmemaasta, mutta siihen se myös jäi.. hiukset sutturalla ja hattu päässä, that's it!

Kävin tuossa myös värjäyttämässä räpsyttimeni eli silmäripseni, mikä oli se ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinenkin kerta. Ajatus tuohon kävi, kun oltiin kaverin kanssa kaupungilla suurkaupunki Vorssassa, ja näimme erään parturi-kampaamon ovessa mainoksen, jossa oli kulmien ja ripsien värjäys tarjouksessa hintaan 8€. Siinähän me sitten mentiin ja varattiin meille ajat heti seuraavalle päivälle. Odotukset olivat suuret, koska olen aina ajatellut, että ripsien värjäys tarkoittaa sitä, että ripset näyttävät siltä kuin niissä olisi mascaraa, eikä sitä tarvitsisi sen vuoksi enää välttämättä käyttää. Noh.. lopputulos oli kaukana siitä. Ripsissä kyllä oli nyt syvempi väri (termi suoraan toimenpiteen suorittaneelta naishenkilöltä), mutta ne eivät todellakaan näyttäneet siltä miltä odotin! Lähinnä vaan siltä, että ripsiini olisi edellisen meikinpoiston jälkeen jäänyt ripsaria. Sen verran voi tästä todeta, että ainakaan kyseiseen paikkaan en varmaan mene enää ripsiäni värjäämään, vaan kokeilen jotain muuta paikkaa, nähdäkseni onko paikalla tai ammattiosaamisella merkitystä (ja luultavasti on).

Joten mitä näistä viime viikoista on jäänyt sitten irti? Päällimmäisenä kauhea stressi, mitä olen pyrkinyt pitämään loitolla juoksemalla, ja se muuten auttaa! Kävitpä sitten yksin tai porukalla ulkona kirmaamassa, niin se kyllä piristää mieltä ja kehoa, jonka jälkeen jaksaa taas painaa (jotenkuten) koulutöiden parissa.

Sitten tässä edeltävänä viikonloppuna lähdin taas pitkästä aikaa Poriin, mitä olin odottanut jo viikon verran intoa piukassa! Viime kerrasta ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa (silloin oli syysloma), mutta jotenkin on tuntunut siltä, että päivät ovat menneet sekä todella hitaasti että nopeasti, joka vaikutti siihen, että aloin jo kaipaamaan Poriin päin.

Mutta tosiaan kun mikään ei mene koskaan putkeen eikä mikään riitä meidän kaikkivaltiaalle, niin lähde siitä nyt iloisin mielin matkaan, kun ensimmäiseksi pitää poiketa sairaalassa ja loppuaika hoivata toipilasta. Olin toivonut ja suunnitellut aivan erilaista viikonloppua, mutta minkäs sille mahtaa. Onneksi ei ollut kyseessä mikään sen vakavampi operaatio. 

Tästä eteenpäin eletään hetkessä eikä murehdita menneitä.

Tarvitsemme kaksi sydäntä: pienen, joka on täynnä

 syvää hellyyttä ja toisen, joka on terästä.

- Kahil Gibran

Se ois kesä ny!

Alkuviikosta on luvattu vesisateita, mutta se ei silti vie pois tätä kesäfiilistä mikä mulla nyt on. Viimiset kaks päivää ollut nimittäin niin ihanan aurinkoisia ja lämpimiä, ettei ole mitenkään voinut vaan istua kököttää sisällä, vaan ottaa aurinkoa ja nauttia näistä harvinaisista päivistä, joita ei viime kesänä ollut kuin yksi?

Päivä aloiteltiin pitkälle venyneillä yöunilla ja kevyellä aamupalalla, jonka voimilla sain tehtyä erään koulutehtävän valmiiksi, enään yksi jäljellä (lukuunottamatta paria tuutorijuttua, mutta niiden pitää olla valmiita vasta elokuussa)!

Sen jälkeen vaan bikinit päälle ja ulos aurinkoa ottamaan. Ei tarvinnut kun hetken istua auringossa, niin kappas kummaa, kasvot täynnä pisamia :-) Hihii, ne on kyllä kivoja ja kuuluu kesään eli ei häiritse sitten lainkaan. Siinä meni tunti jos toinenkin ja aika ajoin tietenkin pieniä taukoja, ettei ihan kärvähdä!

Luin uusinta KuntoPlus -lehteä ja siinä oli artikkeli auringosta, sen terveyshaitoista ja och så vidare... siinä sanottiin näin: "Heti kun iho saa väriä, on se merkki vaurioiden syntymisestä". Nooh, olin tullut just siihen tulokseen, että olin saanut jalkoihini hieman väriä eilisestä tunnin pyörämatkasta kaupungista kotiin ja tämän päivän auringon otosta, joten heti alkoi omatunto soimaamaan, mutta jos vaan muistaa käyttää aurinkorasvaa (nimimerkillä en yleensä käytä), niin eiköhän se sitten ole hyvä juttu. Artikkelissa mainittiin myös solariumin lisäävän ihosyövän riskiä 75 prosenttilla. Olin tässä ajatellut, että voisin mennä sitä kokeilemaan, mutta ehkä nyt sittenkin jätän väliin. Myös uv-säteet ovat solariumissa 12 kertaa vahvempia kuin auringon uv-säteily, kyseisen artikkelin mukaan.

Viime viikolla menin muutamaksi päiväksi Vorssaan uusintatentin ja yhden kurssin "retken" takia. Tentti meni yhtä huonosti kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten se siitä yrittämisestä sitten :D Perjantaina mentiin Äimäjärvelle suorittamaan hoitokalastusta, mikä oli takuulla yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Olen koko elämäni pyörinyt veden äärellä veneillen ympäri ämpäri, saaresta toiseen, kaloja noukkien, joten kalojen keskellä oleminen ja tekeminen on minulle enemmän kuin tuttua.

Järvi oli siis vähän huonossa kunnossa, jonka vuoksi siellä oli paljon tavallista enemmän särkikaloja (roskakaloja), joita sitten rysien avulla nostettiin pois. Pari laatikollista piti lajitella, jotta saatiin laskettua kalojen mittoja, määrää ja painoa, en muista sen tarkemmin miksi näin tehtiin, mutta siinä vaiheessa oppi tunnistamaan mikä kala oli kyseessä ja erottamaan samanlaisilta näyttävät lajit toisistaan. Näissä kyseisissä laatikoissa oli 9 eri kalalajia: ahven, särki, pasuri, lahna, kiiski, salakka, ruutana, suutari ja sorva.

Vaikka ahven ei kuulu särkikaloihin, ja isoimmat yksilöt pyrittiin palauttamaan takaisin veteen heti rysää nostettaessa, niin siinä olisi mennyt ikä ja terveys, jos kaikki pienimmätkin yksilöt olisi pitänyt palauttaa takaisin. Harmi sinänsä, sillä siihen päättyy satojen pikku ahventen elämä lyhyeen :(

Sitten itse rysältä (yhteensä kahden tonnin saaliista) tuli monta muutakin kalalajia vastaan, kuten hauki, kuha, made ja ankerias.

Keltaisia kumiankkoja laskettiin Loimijokeen 6000 kappaletta.

Niistä sitten 100 ensimmäistä onnekasta voitti palkinnon.

Äitienpäivä lähti käyntiin 8km aamulenkillä äitin kanssa :-) Sitten kahviteltiin ja otettiin "pienet palat" minun edellisenä päivänä valmistamaani Baileys-juustokakkua, mikä oli muuten hyvää! Resepti oli varsin yksinkertainen ja helppo, mutta siitä huolimatta en sitä tässä teille paljasta, vaan jääköön se suureksi salaisuudeksi. Myöhemmin päivällä grillailtiin koko porukalla ja pojat siinä asensi äitin kasvihuoneeseen automaattisesti (lämpötilan mukaan) sulkeutuvan ja avautuvan ikkunan. 

Autokoulun kakkosvaihe tuli myöskin suoritettua tuossa viikolla. Taloudellinen tai arvioiva ajo, miten kukin sen kokeekin, meni hyvin ja siinä kyllä pakostikin alkoi pohtimaan omaa ajamistaan, ja kaikkea sitä mitä pitää tehdä toisin, että ajaisi taloudellisesti, polttoainetta säästävällä tavalla.

Toisella kertaa oltiinkin sitten Hangassuon ajoharjoitteluradalla kokeilemassa sitä, miten ajaminen oikein sujuukaan liukkaalla. Pienet muistot edelliskerrasta takaraivossani lähdin sinne avoimin mielin verestämään vanhaa ja oppimaan uutta. Aiemmin opittua tuli kertailtua, mutta on se siitä huolimatta aika vaikeaa ajaa liukkaalla (etenkin lujaa ajo-opettajan käskystä), kun ei omassa ajamisessa ole ainakaan vielä tullut vastaan sellaista tilannetta, jossa olisi joutunut kaikin voimin jarrua painamaan auton pysäyttämiseksi. Auton hallinnan menettäminen lyhyeksi aikaa tuntui samalla hauskalta (auton mentäessä melkein ympäri), mutta myös pelottavalta, kun mietti, että näinhän voi oikeasti liikenteessä käydä, ja jos käy, niin miten silloin toimin.

Viikonloppuna jännitetään Leijonia ja käydään katsomassa kuinka suurta voittoa kirpputoripöytä on minulle oikein poikinut (peukut pystyssä molempien suhteen). Hyvää alkanutta kesää vaan kaikille kanssaihmisille!

Ihanaa, että olet olemassa, luonto,  sinä lehtevä taipuvainen pensas, 
johon on hyvä pistää säikähtänyt pää.

- Ragnar Ekelund

Menoa ja meininkiä

Tuiki tavallinen sunnuntai-ilta kera kauniin hämärtyvän kevätillan ja teekupposen. Tuntuu, että nyt mulla on kerrankin aikaa kirjoitella tänne kuulumisistani.. viime kerrasta kun on vierähtänyt meinaan tovi.

Koulupäivät senkun vähenee loppuaan, mikä siis tietää pian alkavaa KESÄLOMAA! Vaikea uskoa, että olen kohta käynyt yks neljäsosan ammattikorkeakouluopinnoistani läpi. Tämä vuosi on mennyt vaan niin hirmu nopeesti, että huhuh... vappuna juhlitaan loman alkamista, mutta samalla haikeena myös sitä tosi asiaa, että kaikki eivät välttämättä syksyllä tänne palaa. 

Mutta nyt back to business... kaikki vapaa-aika mennyt viimisiä koulutöitä tehdessä (yllätysyllätys), tentteihin "lukiessa" ja viihteellä (mm. lukuvuoden päätösbileet Hämeenlinnassa ja maankuulut allasbileet!). 

Vapaa-päiviä koulusta on ollut aika reippaasti, ja eräs sellainen käytettiin porukalla tenttiin "lukemiseen" ja keilailuun. Oltiin tuutorihommiin liittyen puhuttu niin moneen kertaan keilahallista, mikä sijaitsee samassa rakennuksessa koulumme kanssa, periaatteessa sen alakerrassa/kellarissa, joten päätettiin mennä sitten kokeilemaan miten keilojen kaataminen meiltä luonnistuu, niin ainakin tiedetään mistä ollaan muille hehkutettu. Ja ihan hyvinhän se meni, oltiin aika tasaväkisiä ja joukostamme löytyi myös yksi jos toinenkin vanha konkari (pistetaulujen lukemia vertaillessa). 

Ainoa asia, josta tosin voisin avautua, olisi keilapallojen reikien koko! Muutamissa palloissa, joita siis itse käytin ja joita jaksoin heittää, oli varsin pienet reiät tai sitten sormeni eivät olekkaan niin pienet kun olen aina olettanut.. JA KUN jossain pallossa vaikutti olevan tarpeeksi isot reiät näille nakeille (ettei tarvitsisi jatkuvasti pelätä jäävätkö ne jumiin vai eivät), niin se sitten painoi vähän liikaa, joka teki sen käyttämisestä tavallista vaivalloisempaa. Olisi siis todella kiva, jos niihin keilapalloihin voisi tehdä hieman tikkua suuremmat aukot.

Eilen käytiin Espoossa Jesmun siskon ja tämän poikaystävän tupareissa :---) Minun tehtäväni oli ajaa meidät yöksi takaisin kämpille, mistä olin ensiksi aivan kauhuissani, koska siihen kuuluisi ajaminen ensin itse Espoossa ja kaikilla muilla ihanilla autotäyteisillä teillä, joissa en ole aiemmin autoa ajanut. Lähdettiin paluumatkalle suht myöhään illalla, jolloin liikenne oli ONNEKSI hiljaista, joten matka sujui hyvin, pienestä jännityksestä huolimatta. 

Viikko päättyi huutokaupassa käyntiin ja perinteiseen sunnuntaisiivoukseen. Enää viisi varsinaista koulupäivää ja sitten alkaa vuoden odotettu KESÄLOMA! Pari viikkoa voi ottaa rennosti ja tehdä viimeisetkin rästihommat valmiiksi, kunnes koittaa päivä jona alkavat kesätyöt. 

Vaan kun loistaa öinen kuu, vuoret  kaikaa: huu, huu, huu.

- Immi Hellen

Sykeröt

Aaaapuva! On jääny tää kirjoittaminen vähän vähälle, anteeksi laiskuuteni.. tuntuu muutenkin siltä, että noita koulujuttuja olis ihan liikaa. Pitää ottaa itteään vaan niskasta kiinni, niin eiköhän se tästä.

Sitten palataan parin viikon takaisiin tapahtumiin siis alkupamaukseen ja ryöminkiin! Tää oli siis jälleen kerran tällänen HAMKin ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestetty tapahtuma Hämeenlinnassa. 

Hämeenlinnan torin Voittamattomat Sykeröt!

Teemana oli 90-luku, meidän ryhmärämä kreppas hiuksensa ja laitettiin sitten vielä huivit päähän ja that's it! Ryöminki sisälsi rasteja ympäri kaupunkia, pääasiassa mentiin baarista toiseen halpojen juomien perässä :D Oli sinne saatu muutama oikeanlainen tehtäväkin jonnekin väliin ängettyä, kuten "kurkku jalkojen välissä -viesti". Kyseinen osuus päättyi sitten Hämeenlinnan torille lauluesitykseen. Vähän oli pimeetä ja vajaa yleisö, mutta ei haitannut yhtään ;D 

Sitten käytiin keräilemässä voimia subissa, ennen illan varsinaista kohokohtaa eli alkubileitä Sirkuksessa! Illan teeman mukaan dj soitti 90-luvun hittibiisejä, tuli macarenaa ja vaikka mitä muuta! Oli siellä joku esiintyjäkin, kaks naista vähissä vaatteissa laulo ihan surkeita biisejä..mutta fiilis oli mitä mahtavin! Reissu oli todella onnistunut, unohtumaton ja ihan vaan paras. Vaikka kotiin tultiin myöhään aamuyöstä, niin jotkut oli silti tunnollisia opiskelijoita ja menivät aamulla vähin yöunin kouluun.

Pakollinen teinipeili! Epäonnistunut sellainen..

En voi kyllä sanoa, että tää opiskelu olis tylsää, päinvastoin! Joka viikko ollu jotkut bileet eli menoa kyllä löytyy. Seuraavalla viikolla alkupamauksesta oli meidän "viralliset" kastajaisbileet aka TURSAJAISET! 

Ensin suoritettiin rastirata ja luonnollisesti sen jälkeen oli jatkot Statuksessa, jossa me sitten myös vannottiin meidän tursavalamme.  

Rastirata sisälsi vaikka minkälaisia tehtäviä: tandemhiihtoa, eräänlaista "mölkkyä", pientä visaa, mariannen etsimistä jauhokulhosta ilman käsiä, lokin puhdistamista öljystä ym.ym. Kaikkein paras rasti oli kyllä ehdottomasti  ihan radan lopussa. Meidän piti tehdä tietyn mittainen vaatejono meidän sen hetkisistä vaatteista. Ja koska me emme ole sokerista, eikä meitä mikään sade haitannut, niin siitä me sitten lähdettiin ottamaan vaatteita pois, ensin päällysvaatteet jajajajajja... Voin sanoa, että KYLLÄ oli kylmä, varsinkin sen jälkeen kun oltiin käyty pulahtamassa uima-altaassa :----D 

"Änyyteenyt!" 

Oli tosi hauskaa pukea uudelleen lähes litimärkiä vaatteita. Mulle oli onneksi se etu, että asuin siinä ihan lähellä, niin pääsin vaihtamaan kuivat ja lämpimät vaatteet nopeesti märkien tilalle. 

Aivan mieletöntä, koska uudestaan!?

Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemahan.

- Pohjalainen sanonta

EVO

Lyhyt tilannekatsaus viime päivien tapahtumista..

Radion kuuntelemisesta ei ole tullut mitään, kiitos (ehkä) liian paksuille seinille. Sitten tossa edellis viikonloppuna, kun yritin saada sen kuulumaan kunnolla, niin kappas, antenni katkesi. Ei haitannut yhtään, sillä kyseisellä vehkeellä oli ikää lähemmäs kymmenen vuotta. Satuin onneksi löytämään uuden kirppikseltä, sellasen pienen oranssin, missä oli pelkkä radio. Vaikka se näytti melko uudelta, niin ei se ollut yhtään parempi, kuin se vanhakaan. Ei toimi niin ei toimi, minkäs sille mahtaa. Tykkäisin kyllä kovasti kuunnella radiota, tuntuu muuten niin kamalan hiljaiselta.

Sitten viime viikon kohokohtaan eli Evo-Jamboreehen! Oltiin siis Evolla, lähellä Hämeenlinnaa, sellaisessa jonkinmoisessa retkeilykeskuksessa (jos sitä nyt voi siksi sanoa). Siellä oli kaikki HAMKin ensimmäisen vuoden opiskelijat, lähemmäs 1000 ihmistä! Ja sitten tietenkin mm. meidän ihanat tuutorit, opettajia ja henkilöitä, jotka olivat järjestäneet koko touhun. Käytiin läpi sellainen todella kiva rastirata, jossa oli mm. luontovisa, kaikenlaisia ryhmäytymisleikkejä ja melontaa.

Tässä meidän ryhmärämä! KEKET vuosimallia 2012!

Huom. Ylempi kuva otettu päivän alussa, vertaa lippumme kunto ylä- ja alakuvassa. Päivän aikana tuli siis jonkin verran vettä...ei aina voi muistaa käyttää permanenttitussia. 

Täss' on metsän kaunis tupa ikihonkineen. Tääl' on leikitellä lupa päällä sammaleen. 

- Immi Hellen

Puhtaalta pöydältä

Tästä se sitten lähtee, a whole new start.

Viikonloppuna sain vihdoin muutettua pois kotoa Porista tänne pikkuiseen Forssaan, tai siltä mä luulin tämän olevan, mutta pikkuisen kiertelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei tämä kaupunki nyt niin pieni oikeastaan ole.

Suurin osa banaanilaatikoista on saatu purettua, vaatteet tosin on miten sattuu kaapissa, ei niitä tosta vaan järjestetä uusille paikoilleen :p Kirjahylly/tilanjakaja tosin puuttuu, siihen laitan kaikki mahdolliset pokkarit ja keittokirjani. Tykkään laittaa ruokaa, joten erilaisia reseptejä löytyy varmaan satoja :D ainakin kymmenen eri kirjaa ja muutama kansio, jonne olen liimannut leikkelemiäni reseptejä useiden vuosien ajan. Tosin vain pieni osa on tullut toteutettua, sillä vaikka reseptejä löytyy, niin jotenkin päädyn aina etsimään uusia netistä erilaisilta ruokasivustoilta.

Muutin tänne opiskelun perässä, sillä tänään maanantaina aloitin Kestävän Kehityksen opinnot HAMK:ssa. Aluksi vähän jännitti, mutta aika vähän oikeastaan, paikka tuntui heti tosi mukavalta ja ilmapiiri oli tosi rento, joten loppukin jännitys katosi. Tutustuttiin koulurakennukseen ja kaikkeen mitä lähipäivät pitää sisällään. Ja vaikka uusia naamoja oli tosi paljon, niin heti tuli uusia kavereita :)

Tänään olis myös luvassa heti ensimmäiset varsinaiset bileet :D Hyvin näin ekana päivänä, maanantaina eli ei kun pyjamat päälle, unilelut kainaloon ja menoksi!

Tästä se sitten lähtee:

uusi alku, 

puhdas pöytä, 

uusi kaupunki, 

uudet kujeet

 ja 

uusi porukka,

vanhoja unohtamatta.