Päivittyneet kasvot

Joku teistä on jo varmaan huomannutkin, mutta päivittelin tässä viikolla blogini ulkonäköä. Tuli tuossa eräs ilta sellainen fiilis, että pieni muotoinen kasvojenkohotus (a facelift so to speak) olisi tarpeen. Aloitin blogin kirjoittamisen silloin kun muutin omilleni tänne Forssaan. Olin usein pohtinut hankkivani päiväkirjan, mutta jotenkin se ajatus tuntui liian työläältä, vaikka siis eihän tämä koneella näppäilykään mitään sen kevyempää ole. Joskus tulee juttua tuosta noin vaan, mutta välillä näiden juttujen kirjoittamiseen voi mennä toistakin tuntia. Kaikki riippuu fiiliksestä.

Laitoin siis blogin pystyyn ja toivoin (ja toivon vieläkin), että jotkut ihmiset sieltä kaukaisuudesta alkaisivat seuraamaan näitä epäsäännöllisiä lätinöitäni. Koska kasasin kaiken kasaan melko nopeasti, päätin tehdä nyt pienen päivityksen. Hieman erilainen ulkonäkö syntyi uudella värityksellä sekä uudella, iloisella bannerilla! Hassua, miten tuo useamman kuvan värikäs luomus toikin uutta iloista ilmettä blogin ulkonäköön. Tai olihan se aiempi mustavalkokuva ehkä hieman tylsä ja ankea, pakko myöntää, mutta nyt on yllä keisarin uudet vaatteet ja kokonaan uudet aatteet kohdillaan!

Ikkunanlautakin sai päivitystä, kirpputorilta löytyneistä kaktuksista!

Perjantaina lähdimme kaverin kanssa auringonpaisteen kunniaksi Tammelaan pyöräilemään. Aluksi piti mennä vain pienelle kävelly, mutta pyörällä pääsee nopeammin kauemmaksi, joten miksipäs ei. Aurinkolasit naamalle ja reissumiehet reppuun, niin se on so let's go! Tammelaan ykskaks tylsän suoraa pyörätietä pitkin ja takaisin Kaukjärven toista puolta. Eväät pysähdyttiin syömään jo entuudestaan tutulle Mustialan metsätunkiolle, jossa aiemman opitun tiedon mukaan kasvaa suojeltua pähkinäpensaslehtoa. 

Sitten tulikin nuha, kiitos raikkaan ulkoilman. Silti viimeisillä voimillani kävin likkojen kanssa katsastamassa täysin taivasalla paistattelevan crossfit -radan. Ei siellä oikein tälläisille päälle puolentoista metriä pitkille ihmisille ole paljoakaan iloa tai sitten se johtuu vaan näistä huikeista lihasvoimista...

Tänään päivääni piristi puolestaan vanhempieni vierailu. Käytiin tuossa tekemässä lyhyt kierros Kehräämön ympäri, ja kappas: "Täällähän on vaikka mitä. Täytyy tulla joskus oikein kunnolla ajan kanssa tänne kävelemään. Täällä on tosi hienoa". Kyllä, siis olenhan minä asunut täällä kohta kaksi vuotta, joten tänne on jokainen aina tervetullut tulemaan kylään, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Toimin mielelläni matkaoppaana kierrellessämme ympäri Vorssaa!

P.S. Huomasitko jo mihin muualle voit blogini kautta kurkistaa?

Arvio terveydentilasi sen mukaan, kuinka myötämielisesti

suhtaudut aamuun ja kevääseen.

- Agatha Christie

Työpaja Järkivihreästä Forssasta - Mahdollisuus vaikuttaa

Vaihtelu virkistää mitä vain, mutta etenkin opiskelua ja koulunkäyntiä, eikö vain?

Tavallisesti meillä on siis pelkkiä luentoja, mutta tänään osallistuimme koulullamme järjestettyyn työpajaan. Työpajan aiheena oli Järkivihreä Forssan seutu, ja tarkoituksenamme oli ideoida sen brändin vahvistamista kestävän kehityksen puitteissa.

No mitä se Järkivihreä sitten tarkoittaa?

- Forssalaisten ihmisten tapaa toimia kestävästi

"Vihreys kannattaa niin ympäristön kuin taloudenkin lähtökohdista"

Tilaisuus aloitettiin kahvituksella ja lyhyillä puheilla päivän aikataulusta. Alustuspuheita olivat pitämässä itse Forssan kaupunginjohtaja, eräs yrittäjä ja itse työpajan varsinainen vetäjä. Puheissa tuli ilmi yhtä sun toista, mutta korostetusti Järkivihreän nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät sekä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten järkivihreys näkyy yrityselämässä.

Paikalla oli runsaasti väkeä, esimerkiksi paikallisia yrittäjiä, kaupungin "vaikuttajia", opiskelijoita ja muita asiasta kiinnostuneita. Olimme jakautuneet pöytäryhmiin (me opiskelijat kahteen pöytään), ja tehtävänämme oli ideoida ratkaisuja kolmeen eri teemaan liittyen (yrittäminen, hyvä elämä ja bio- ja kierrätystalous).

Kysymyksiä olivat mitä ja miten. Mitä meidän tulee tehdä, että kyseiset teemat vahvistuisivat Järkivihreä -ajattelussa, ja ennen kaikkea se, miten ne on mahdollista toteuttaa, mitä niiden toteutumisen eteen pitää tehdä.

Post it -lappuja käyttäen ideoita ja ajatuksia alkoi tulvia, ja meidän ryhmä jos kenenkään osoitti sen, että vain mielikuvitus on rajana. Ei ollut olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, piti ajatella laatikon ulkopuolelta (out of the box) ollakseen luova.

Tässä viime aikoina olen huomannut olevani varsin usein samassa tilassa kaupungin yms. päättäjien kanssa, joten teenkö tätä huomaamattani tarkoituksella siksi, koska haluan olla mukana vaikuttamassa? Ehkä lopulta aika näyttää, mihin kaikkeen olen itseni laittanutkaan likoon. Siihen asti jatkan samaan malliin, kunnes saan edes jotenkin sanani kuulumaan. Haluan olla se henkilö, joka sanoo mitä ajattelee, eikä oleta asioiden tapahtuvan itsestään.

Mihin sijoitetaan se, mikä on rivien välissä?

- Stanislaw Jerzy Lec

Eka kerta ilman suklaakalenteria

Totta se on. Tämä on ihka ensimmäinen kerta kun meikä poika aloittaa joulun odotuksen ilman suklaakalenteria. Syynä tähän siis herkkulakkoni, joka tosin päättyy sopivasti jouluaatoksi :-) Ajattelin ensin olla ihan loppuvuoteen asti syömättä mitään herkkuja, mutta eihän sitä voi jouluna kieltäytyä yhtikäs mistään! 

Suklaakalenterin korvikkeeksi olen kiinnittänyt jääkaappini oveen kuvakalenterin (kiitos Satakunnan Kansa), mutta on minulla silti eräs syötäväkin kalenteri.. nimittäin toiselta puoliskoltani nimipäivälahjaksi saatu tee-se-itse (DIY) terveellinen herkkukalenteri! Joten joulunodotukseeni kuuluu niin kivojen kuvien katselu kuin erilaisten pähkinöiden, banaanilastujen yms. napostelu. 

Mennyt viikko oli kuvainnollisesti varsin keventävä. Harteiltani pääsi putoamaan muutaman keskeneräisen koulutyön deadlinet ja esitykset sekä uusien töiden aloitukset. Olo on nyt todella helpottunut, kun on saanut niin paljon aikaiseksi, vaikka onhan tässä vielä vaikka mitä jäljellä. 

Minä olen aina ollut sellainen ihminen, että kun esimerkiksi ruokakaupassa ollessani huomaan maistiaispöytiä, suuntaan itseni oikopäätä niiden ääreen.. joten tykkään ilmaisesta ruoasta (maistiainen tai muu) mitä siitä sitten? Etenkin näin köyhälle opiskelijalle kaikenlaiset ilmaisasiat tuovat iloa, olivatpa ne sitten ruokaa tai tavaroita. Viimeisen kuukauden sisällä olen käynyt kahdesti käsi ojossa riisipuuro -jonossa, mutta minkäs teet, jos se on vain niin yksinkertaisen ihanaa ja hyvää! Ja vieläpä suht harvinaista herkkua. Yksin kotona ollessaan ei paljon houkuta tehdä yhtä annosta kolmea varttia koko ajan sekoittaen, eikä myöskään koko kattilallista.  Ainoa asia mikä minun kohdallani ratkaisee tämän, maailmanmenoani mullistavan ongelman, on mennä paikalle aina sinne missä tuota talvista herkkua tarjoillaan ihka ilmaiseksi (opiskelijan unelma).

Tänä viikonloppuna avattiin Vorssan virallinen joulunodotus, ilotulitteilla ja joulukuusen valojen sytyttämisellä. Kehräämöllä oli jo lauantai-iltana avoinna iltatori, mutta tänään sunnuntaina markkinat olivat pystyssä lähes koko päivän. Esillä oli kaikenlaisia käsitöitä ja leivonnaisia, mutta ennen kaikkea tuota ilmaista kultaa eli riisipuuroa! :-) Ja kuten odottaa saattaa, minähän olin siellä aivan innoissani.

"Puuroa puuroa suuhusi pistä, saat siitä voimaa ihmeellistä!" 

Jokainen päiväni lähtee aina käyntiin perus everyday-kaurapuurolla, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Reippaan aamulenkin lumisateessa juosseena tuo iltapäiväinen riisipuuro maistui siinä missä aamupalakin. Koko viikonloppu oli kaikenkaikkiaan oikean ruokaelämys. Oli kalaa pitkästäpitkästä aikaa, paljon puuroa, ihania ja outoja hedelmiä sekä loppuhuipennuksena kiinalaista. 

KIITOS!

Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin.

- Mike Murdock