Pakkasta pukkaa

Aika komia talvi ollut taas tähän mennessä. Suht runsaasti lunta ja huomenna vasta vissiin reippaat miinuslukemat onkin tulossa! Oli alun perin tarkoitus osallistua sunnuntaina Katinkurun kotirataultraan (nyt kun kerran näillä nurkilla), mutta nyt näyttää vahvasti siltä että pakkasukko on tekemässä kepposet. Jos meinaan yli 15 astetta pakkasta, niin eihän silloin viitsi mennä moneksi tuntia höntsäilemään. Tai ei sellainen varmaan kovin suositeltavaa voi olla? Ainakaan tälläiselle satunnaiselle juoksukenkien tuulettajalle. Ennen kaikki oli toisin. Nyt arjen täyttää muut harrastukset ja jutskat.

No, mutta ompahan ehtinyt muuten ulkoilla ja nauttia näistä keleistä. Aurinkokin tullut nähtyä pari kertaa, joten repikääs siitä! Tänään oli vuorossaan erinomaisen ihana päivä kaikkine ilonaiheineen. Lopuksi tuli vielä uutinen, joka toi odotettua ohjelmaa kesälle. Eletään kuitenkin viikko kerrallaan ja katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän vuoden ensimmäiset viikot olleet nimittäin aikamoisia yllätyksiä täynnä, ja joista olen osasta itsekin vielä hieman äimänkäkenä. Ensi torstaina puolestaan taasen lentokoneeseen ja nokat kohti pidennettyä viikonloppua, joka vietetään vaihtoehtoisesti Berliinin pyörteissä.

People don't notice whether it's winter or summer

when they're happy.

- Anton Chekhov

Kapulat pois rattaista

Jos jokin tökkii niin mistä se johtuu? Missä mahtaa olla vika? Kun tuon kaiken pahan alun paikantaa, voi ruveta tositoimiin. Asioita on muuten melko vaikea lähteä muuttamaan jos ei ole tietoa siitä, mistä ne saattavat johtaa juurensa. 

No mitä ne tositoimet sitten ovat? Kullakin meistä on omat vippaskonstinsa, mutta itse nostaisin esille kuitenkin rauhallisuuden tai rauhoittumisen. Kun rattaat saa hetkeksi pysäytettyä, on tällöin helpompi pohtia jatkotoimenpiteitä. Miten tästä olisi siis paras jatkaa eteenpäin?

Ensin pyritään poistamaan tai vähintäänkin jollain tapaa minimoimaan kaikkein raskauttavimmat asiat. Pistetään ne korvan taakse, jotta samoihin juttuihin ei sorruttaisi enää tulevaisuudessa (tämä on muuten helpommin sanottu kuin tehty). Sitten vaan lähdetään lyllertämään uudelleen kaikessa rauhassa ja muistetaan ettei tässä ole hätiä mitiä. Ja jos jokin alkaa taas tökkiä, niin pysähdytään hetkeksi ja muistutetaan itsämme siitä, mihin tämä on aiemmin johtanut. Jos tiedetään mitä tuleman pitää ja että se saattaa loppua kuoppaan, niin miksi ihmeessä se on niin vaikea välttää? No virheistähän oppii ja eläminen opettaa. Niin se vain on. Kovin kuoppaisaa tietä ei kuitenkaan kannata kauaa katsella, vaan yrittää vaihtaa kurssinsa kohti helppokulkuisempaa polkua. Kuoppa ja monttu siellä täällä on vielä ihan fine, mutta toistuvat uppoamiset syövät meitä sekä sisältä että ulkoa. Niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Mitään en lupaa kautta kivien ja kantojen,  mutta joskos tänä vuonna lukisin enemmän kirjoja (koska lukemattomien pino vain kasvaa), harjoittaisin useammin kehonhuoltoa (koska on tupannut jäämään lähes kokonaan) enkä ajaisi kroppaani ylikuntoon (koska viime vuonna oli ahneella paskainen loppu). 

Holding on is believing that there's a past,

letting go is knowing that there's a future.

- Daphne Rose Kingma