Näytetään tekstit, joissa on tunniste new year. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste new year. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuonna 2019 koettua

It's a wrap they say! Nyt kun vuoden viimeiset tunnit ovat käsillä, niin taitaa se olla oikein hyvä syy laittaa pirskeet pystyyn. Varsinkin kun ollaan siirtymässä vielä uudelle vuosikymmenelle. Viimeisen parin viikon aikana tapahtunut muutto paikkakunnalta toiselle on kuitekin vienyt tyystin meikäläisen mehut, joten mikäs tässä ihan tavallista arki-iltaa viettäessä. Eikä tässä nyt mikään muu ole muuteskaan muuttumassa kuin päivämäärän kohdalle kirjattava vuosiluku, joten mitä nyt tulevia kirjoitusvirheitä ylistämään. Tiedä siis teistä, mutta täällä sitä vaan järjestellään hiljalleen tavaroita paikoilleen ja asetutaan taloksi. And note for the future self: Don't move under Christmas or New Years Eve 'cause it's super exhausting.

Mutta mitä nyt tulee menneeseen vuoteen, niin raskashan tämä on ollut. Kaikkein vaikein tähän astisimmista, mutta onneksi on ollut ympärillä ihmisiä joihin turvautua. Sellaisia ihmisiä joiden kanssa jakaa niin arjen ilot kuin surutkin. Alkuvuodesta koettiin meinaan sellaisia asioita, jotka saavat edelleen tunteet pintaan ja kyyneleeet poskille. Siis täysin aikaa ja paikkaa katsomatta. On ollut aihetta elämää suurempaan suruun ja iloon henkilöstä, jonka avulla tästä kaikesta on selvitty. Ei läheskään kokonaan, mutta siltä osin että pystyy puskemaan eteenpäin.


On tullut matkusteltua ja tutustuttua uusiin kohteisiin ulkomailla. Ekana Berliinissä pohtimassa seuraavaa peliliikettä sekä ihmettelemässä Itä-Eurooppalaista avaruutta. Siis sitä miten leveästi kaikki kyseisen kaupunkin isoimmat aukiot, kadut ja keskukset oli pystytetty. Luoja ties millaisia kulkupelejä tai massatapahtumia varten sinne oli tarpeen tehdä niinkin leveitä mestoja. Alkusyksystä tehtiin puolestaan ihka ensimmäinen meidän suvun likkojen reissu, jossa oli meikäläisen lisäksi mukana sisko, äiti, täti ja mummu. Kaikesta sähellyksestä huolimatta meillä oli oikein onnistunut reissu, ja mieli tekisi mennä toistekin. Kunhan matkakohde pysyy yhtä simppelinä kuin Gdańskissa, jonka pienen "tarjonnan" vuoksi tuli aikuisten oikeasti keskityttyä enemmän matkaseuraan kuin muihin humpuutuksiin. Vikana moikkaassa frendiä Tanskassa, josta saan tuon samaisen kimman onneksi tammikuun lopulla takaisin samalla maaperälle. Tai no samojen rajojen sisäpuolelle. 


Kesään mahtui onneksi yhtä sun toista tekemistä. Milloin mökkeilemässä missäkin päin Suomea, kaupunkilomalla Pietarsaaressa, jazzeilla ja häissä. Sain myös mieluista pikkuväkeä kylään ja joita nyt Poriin väliaikaisesti muuttaessa pääsen onneksi näkemään huomattavasti useammin mitä aiemmin. Niin se elämä vaan rullaa menemään, mutta yksi asia on varmaa. Nimittäin se, että meikäläinen on niin ajatuksiltaan, päätöksiltään ja menemisiltään eräänlainen tuuliviiri. 


Entäpä sitten harrastukset ja treenaaminen rakkaan laji parissa? Meidän yhteinen tie tyssäsi toistamiseen vappuna, jolloin meikäläisen kunto romahti äkkiseltään ja korkealta. Oli varsin erilainen tapaus mitä tätä keissiä edeltävänä syksynä, mutta iloisena yllätyksenä Vaasan kotisairaala, jonka ansiosta osastolla tuli vietettyä pari päivää ekaa reissua vähemmän. Sen sijaan sain kolmesti päivässä kotiin (aamu-päivä-ilta/yö) ammattilaiset tarkistamaan vointini ja laittamaan vikoja antibiootteja. Tätäkään ajanjaksoa ei olisi muuten Nemon kanssa kaksin selvitty, mutta onneksi oli ystävä juuri oikeaan aikaan tällöinkin maisemissa. 


Tämän muuton myötä jouduin vaan ikävä kyllä luopumaan läheisiksi tulleista kavereista, jotka tuli tatamilla tavattua. Onneksi nykyään on olemassa monenmoista keinoja ylläpitää yhteyksiä, mutta eniten tässä kaivelee kuitenkin se, etten ole pystynyt treenaamaan useampaan kuukauteen juuri lainkaan. Koska treeneissähän näitä ihania ihmisiä on tavannut ja joiden kanssa on juteltu ja juoruttu ties kuinka monesti! On pohdittu syntyjä syviä, kaavailtu mennyttä ja tulevaa, suunniteltu isosti, naurettu äänekkäästi ja tietysti treenattu hiki hatussa.

Omalta osalta onni kuitenkin siinä, että vuosia vaivanneen niskaongelman syy saatiin vihdoinkin paikallistettua. Siis mitä luultavimmin kyseessä nyt liki 20-vuoden takaisen vastaiskun jälkivaivat, jotka olivat vaan tiheentyneen treenaamisen myötä tulleet siihen pisteeseen, että sanoivat itsensä lähes kokonaan irti. Mutta olempahan nyt tämän myötä osannut ottaa vihdoin neuvoista vaarin ja nimittäin oikeasti välttämään turhaa rasitusta. Sanompa kuitenkin vaan, että tällaiselle entiselle mennään-sata-lasissa-tyypin-urheilijalle ottaa todella koville kun joutuu olemaan pitkään sivussa harrastuksistaan. Siitä yhdestä arjen pelastajasta ja henkireiästä, jonka avulla olet jo pidemmän aikaa jaksanut paahtaa menemään. Terveys tulee joka tapauksessa laittaa etusijalle, etenkin näin nuorella iällä, jolloin asioihin on mahdollista vielä vaikuttaa. Muistakaa tekin siis tämä, ennen kuin on liian myöhäistä. 

Out of suffering have emerged the strongest souls;
the most massive characters are seared with scars.
- Khalil Gibran

lauantai 26. tammikuuta 2019

Pakkasta pukkaa

Aika komia talvi ollut taas tähän mennessä. Suht runsaasti lunta ja huomenna vasta vissiin reippaat miinuslukemat onkin tulossa! Oli alun perin tarkoitus osallistua sunnuntaina Katinkurun kotirataultraan (nyt kun kerran näillä nurkilla), mutta nyt näyttää vahvasti siltä että pakkasukko on tekemässä kepposet. Jos meinaan yli 15 astetta pakkasta, niin eihän silloin viitsi mennä moneksi tuntia höntsäilemään. Tai ei sellainen varmaan kovin suositeltavaa voi olla? Ainakaan tälläiselle satunnaiselle juoksukenkien tuulettajalle. Ennen kaikki oli toisin. Nyt arjen täyttää muut harrastukset ja jutskat.


No, mutta ompahan ehtinyt muuten ulkoilla ja nauttia näistä keleistä. Aurinkokin tullut nähtyä pari kertaa, joten repikääs siitä! Tänään oli vuorossaan erinomaisen ihana päivä kaikkine ilonaiheineen. Lopuksi tuli vielä uutinen, joka toi odotettua ohjelmaa kesälle. Eletään kuitenkin viikko kerrallaan ja katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän vuoden ensimmäiset viikot olleet nimittäin aikamoisia yllätyksiä täynnä, ja joista olen osasta itsekin vielä hieman äimänkäkenä. Ensi torstaina puolestaan taasen lentokoneeseen ja nokat kohti pidennettyä viikonloppua, joka vietetään vaihtoehtoisesti Berliinin pyörteissä.

People don't notice whether it's winter or summer
when they're happy.
- Anton Chekhov

torstai 17. tammikuuta 2019

Kapulat pois rattaista

Jos jokin tökkii niin mistä se johtuu? Missä mahtaa olla vika? Kun tuon kaiken pahan alun paikantaa, voi ruveta tositoimiin. Asioita on muuten melko vaikea lähteä muuttamaan jos ei ole tietoa siitä, mistä ne saattavat johtaa juurensa. 

No mitä ne tositoimet sitten ovat? Kullakin meistä on omat vippaskonstinsa, mutta itse nostaisin esille kuitenkin rauhallisuuden tai rauhoittumisen. Kun rattaat saa hetkeksi pysäytettyä, on tällöin helpompi pohtia jatkotoimenpiteitä. Miten tästä olisi siis paras jatkaa eteenpäin?

Ensin pyritään poistamaan tai vähintäänkin jollain tapaa minimoimaan kaikkein raskauttavimmat asiat. Pistetään ne korvan taakse, jotta samoihin juttuihin ei sorruttaisi enää tulevaisuudessa (tämä on muuten helpommin sanottu kuin tehty). Sitten vaan lähdetään lyllertämään uudelleen kaikessa rauhassa ja muistetaan ettei tässä ole hätiä mitiä. Ja jos jokin alkaa taas tökkiä, niin pysähdytään hetkeksi ja muistutetaan itsämme siitä, mihin tämä on aiemmin johtanut. Jos tiedetään mitä tuleman pitää ja että se saattaa loppua kuoppaan, niin miksi ihmeessä se on niin vaikea välttää? No virheistähän oppii ja eläminen opettaa. Niin se vain on. Kovin kuoppaisaa tietä ei kuitenkaan kannata kauaa katsella, vaan yrittää vaihtaa kurssinsa kohti helppokulkuisempaa polkua. Kuoppa ja monttu siellä täällä on vielä ihan fine, mutta toistuvat uppoamiset syövät meitä sekä sisältä että ulkoa. Niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Mitään en lupaa kautta kivien ja kantojen,  mutta joskos tänä vuonna lukisin enemmän kirjoja (koska lukemattomien pino vain kasvaa), harjoittaisin useammin kehonhuoltoa (koska on tupannut jäämään lähes kokonaan) enkä ajaisi kroppaani ylikuntoon (koska viime vuonna oli ahneella paskainen loppu). 

Holding on is believing that there's a past,
letting go is knowing that there's a future.
- Daphne Rose Kingma

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kierron yölliset vaikutukset

Kirjoitin täsmälleen vuosi sitten odottamisesta ja ajankulusta. Oli kiire taikka ei niin minä jos kukaan olen niitä henkilöitä, jotka turhautuvat jonoissa ja alkavat tarkoituksella huokailla suureen ääneen niin, että muut ihmiset tämän varmasti huomaavat tai vähintään tuntevat lievän tuulenvireen niskassaan. Askel parempaan tulee kuitenkin siinä että tiedostan omaavani kyseisen piirteen, joten minun ei tarvitse kuin välttää sellaisia tilanteita, joissa se saattaisi tulla esille. En koe myöskään olevani kärsimätön, mutta sille ei vain mahda mitään jos sattuu olemaan huonolla päällä ja middle of a really bad day.

Sillä päällä ollaan oltu koko tämä viikko tähänkin asti ja ihan vain siitä syystä, että on taas se aika kuukaudesta. Tai siis tarkemmin sanottuna se aika Kuun kierrosta ja vaiheista, joten stop tykkänään ensimmäisille ajatuksillenne. Ne toiset ajat kuukaudesta ovat täysin oma erillinen asiansa, kiitos evoluution. 

Nyt kuitenkin takaisin tähän kiertoon. Jotakin kautta olen joskus aiemmin kuullut, että kun on täysikuu niin porukka ei saa nukuttua. Tai siis, että osa meistä Maan matosista ottaa jollakin tapaa nokkiinsa siitä jos Kuun kierto on yli 1. neljänneksen eli tulossa  täydeksi valkoiseksi ilmentymäksi taivahalle. Tätä kummaa tilannetta on tutkittu vuosien ajan ja tunnetaan ilmeisesti myös "Kuuhulluutena". Tästä käsitteestä voi toki sulkea pois radikaalisti mielenterveyteen liittyvän sekoamisen tai järkensä menettämisen (ainakin tässä asiayhteydessä). Lyhyen pohdinnan ja konsultoinnin jälkeen tulin itsekin siihen tulokseen, että minuakin riivaa ajoittain tuo kuuluisa hulluuden taso! Ja se on muuten kaikkea muuta kuin mukavaa. Tänään on nimittäin menossa 3. päivä, jota on edeltänyt siis kolme todella kehnosti nukuttua yötä. Vai tuoko Nukkumatti teille muillekin unihiekkaa vasta tunteja puolenyön jälkeen?  

There are nights when the wolves are silent and only the moon howls.
- George Carlin

Tähän päivään asti jaksoin sinnitellä, mutta kun tulin treeneistä kotiin niin nappasin heti vahvemman särkylääkkeen nassuun koska tätä meneillä olevaa päänsärkyä ei vaan jaksa. Edes rankat hikijumpatkaan eivät ole vaikuttaneet nukahtamisaikaani millään lailla. Eli mikäli maailmankirjani ovat jatkossakin yhtä sekaisin näihin aikoihin kierroista niin saas nähdä miten käy. Pitääkö alkaa turvautua napsimaan lisää melatoniinia vaikka se onkin kehossamme luontaisesti esiintyvä hormoni? Totta vai tarua -tietoa kaivatessa tuli vain huomattua, että se oli mainittu useaan otteeseen. Tiedä sitten olisiko oikeasti tehokas apu vai pelkkää huhupuhetta koko juttu. Itse kun tapaan normaalisti nukahtaa melko nopeasti ja nukkua sen jälkeen kuin tukki. Toki satunnaisesti saattaa mieltä vaivata yksi jos toinenkin asia, jonka takia ei uni meinaa tulla, mutta sekin on taas asia erikseen. Tällä hetkellä päällimmäisenä toiveissa vain se, että tämä kierto menisi jo ohitse ja pääsisin takaisin entiseen tuhisevaan unirytmiini.

Sattuuko jollakin teistä olemaan jakamisen arvoisia vinkkejä siihen, miten tämän piilevän ihmissusimaisen ominaisuuden kanssa olisi paras toimia? Kaikki poppaskonstit otetaan avosylin vastaan.  

We are all like the bright moon, we still have our darker side.
- Kahlil Gibran

perjantai 19. tammikuuta 2018

Juoksumotivaatiota etsimässä

Eipä ole tässä viime aikoina tullut paljon juoksutamineita kulutettua. Harrastuksia kun on jo sen verran ettei aika riitä mitenkään kaikkeen. Sen ehdoilla mennään miten jaksaa ja mitä milloinkin huvittaa tehdä. Välillä on todella vaikea vain saada mahdutettua viikkoon kunnollisia lepopäiviä, joita olisi kuulemma hyvä olla 1-2 kipaletta. Ja aina kun koittaa välipäivä, niin tekee silti mieli laittaa kroppansa likoon. 

Tälläisinä päivinä tulee usein pohdittua, että lähteäkkö maastopyöräilemään, juoksulenkille vai salille. Mikään salihirmu en ole ja koska ei se tunnu minun jutultani, niin aika harvoin sinne tulee mentyä. Ja silloin kun teen jonkinlaista lihaskuntoa, tapahtuu se lähinnä omaa kehon painoa hyödyntäen työpaikan salilla tai kotona jumpaten. Porukalla tehtävät fillarilenkit sen sijaan kestävät keskimäärin 2-3 tuntia, joten työpäivän jälkeen ei ihan niin pitkälle reissulle riitä paukkuja.

Run when you can, walk if you have to,
crawl if you must: just never give up.
- Dean Karnazes

Eli jos nyt vielä harvoina lepopäivinäkin on urheiltava, niin juokseminen vaikuttaisi varteenotettavalta vaihdoehdolta. Mutta miksi niin ei tule tehtyä? Siksi koska motivaatio on ties missä talven pimeyden vuoksi. Viimeksi tuli lenkkeiltyä säännöllisesti ennen alkusyksyn puolimaratonia, joten kai sitä pitäisi nytkin vain asettaa itselleen jokin juoksutavoite. Tai lähinnä päättää mihin juoksutapahtumaan menisi tänä vuonna yrittämään henkilökohtaisen ennätyksensä alittamista. Tapahtumia on monia niin kuin myös matkoja, joista saisi kasattua vaikka minkälaisen setin. Siis jos sellaisen vain haluaa ja löytyy riittävästi innostusta sekä aikaa.

En kuitenkaan lähde lyömään lukkoon yhtäkään asiaa montaa kuukautta ennen, vaan katson mitä tuleman pitää ja miten ne sopivat omiin suunnitelmiini. Puolimaraton toteutuu joskus kesällä, joten uutta motivaatiota harjoitteluun lähdetään hakemaan tämän vuoden juoksuhaasteesta, josta näin ensimmäisen maininnan mamman blogista ja sieltä puolestaan linkin Taivaanrannan juoksijaan. Tavoitteenani on löytää tämän avulla uutta virtaa ja innostusta oman juoksumotivaation ylläpitämiseen. Ja samalla haastan mukaan myös kaikki teidät, jotka tämän lukevat. Aikaisempaa kokemusta ei edellytetä sillä riittää, että osaat laittaa töppöstä toisen eteen. Tehtäviä on kaiken kaikkiaan 40 erilaista, mutta niitä kaikkia ei ole pakko tehdä jos ei niin halua. JA HUOM! Alla mainittuja ei tarvitse tehdä järjestyksessä!

  1. Juokse pakkassäällä
  2. Juokse lumessa
  3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa
  4. Tee polkujuoksulenkki
  5. Osallistu juoksutapahtumaan
  6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka eli 21,0975 kilometriä
  7. Juokse mäkivetoja ***
  8. Juokse portaita ***
  9. Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan
  10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille *
  11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt ***
  12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppaan
  13. Juokse vauhtileikittelylenkki *
  14. Juokse rankkasateessa ***
  15. Juoksen vähintään tunnin ajan PPP-vauhtia
  16. Juokse Cooperin testi
  17. Ota itsestäsi kuva kun juokset **
  18. Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa **
  19. Poikkea entuudestaan tuntemattomalle polulle ja katso mihin se johtaa ***
  20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä
  21. Juokse rannalle **
  22. Juokse paljain jaloin **
  23. Juokse takaperin **
  24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla
  25. Lue ja kommentoi juoksublogia
  26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa
  27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin
  28. Yhdistä juoksuharjoitus johonkin toiseen liikuntaan. Esim. lenkiltä suoraan uimaan tai pyörälenkin päälle kevyt lenkki ***
  29. Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään ja katselemaan maisemia
  30. Juokse radalla
  31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa
  32. Juokse yöllä
  33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa ** 
  34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa (puhelinta, juoksukelloa, musiikkia) **
  35. Tee juoksutekniikkaharjoitus **
  36. Tee nähtävyyskierros juosten
  37. Aseta itsellesi juoksutavoitse ja juokse tavoitteeseen
  38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan
  39. Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele, katsele ja havannoi vuoden kiertoa luonnossa ***
  40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina
* Päivitetty 20.2.
** Päivitetty 15.4.
*** Päivitetty 1.8.

Eilen nukkumaan mennessä päätin lähteä aamulla lenkille, mutta toisin kävi, taas. Olen varmaan koko talven mennyt tällä aatteella, että aloittaisin joitain aamuja muutaman kilometrin hölköttelyllä. Vaikka sitä olisi iltaisin kuinka virkeä ja päättäväinen tahansa, ei siinä kohtaa kun herätyskello ilmoittaa olemassaolostaan jaksakkaan vaivautua. Ehkä sitten kun ilmat kirkastuvat, niin voin yrittää palata takaisin aamuvirkun rooliin ja aamulenkkeihin. Mutta siihen asti noustaan ylös kun siltä tuntuu ja fillaroidaan lumihangessa töihin treenikassi selässä oli pakkasta tai ei.

If it doesn't challenge you, it won't change you.
- Fred DeVito

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuonna 2016 koettua

Prepare yourself to the "new year, new me" (bullshit) prologue. Just kidding! I won't write you any of my promises 'cause there's a pretty high possibility that they (at least some of them) will be broken eventually. And what's the point anyway? I doubt that none of you couldn't care less about them. 

Don't wait around for other people to be happy for you.
Any happiness you get you've got to make yourself.
- Alice Walker

This is going to be a short wrap-up about the year 2016. Things that happened and some things that didn't. Nevertheless, I feel quite amazed about the things that I wrote down one year ago. At that time I was almost graduated and ready to face the world. After a well-earned holiday I got a job which lasted until the early days of autumn. Then came another period when I had plenty of time to figure things out. And most of all I had time to travel. A chance to fulfill my dreams. An opportunity to travel and explore the world. I opened my eyes for example to Rome, Prague, Copenhagen and London. But now I'm in the same situation. Looking for a job. Searching for new experiences. Seeking for a place to call home. Waiting for an adventure.

There are far better things ahead than any we leave behind.
- C.S. Lewis

But let's bring up some facts about the things that acctually happened. I had to say goodbye to my sharpness 'cause the dentist took away my wisdom teeth. Though it didn't hurt I still feel like the smartest person. And throughout the whole year I managed to make some interesting acquaintances (with pros and cons). I spend a lot of time with my dearest buddies and also met people from the past. Then I'm glad that I got a chance to see gigs from some of my favorite bands and artists. So much jumping, bouncing, moshing, and singing.

The best is yet to be.
- Robert Browning

Yet, in the end I didn't even have an Advent calendar but the Santa Claus still came with his gifts (hurray). I haven't have one for years so I'm kinda used to it already. Then I realized that I didn't even drink a single glass of glogg! You know the kind of mulled wine we Finns tend to drink during Christmas. Not like it's the end of the world or anything. I could have some of it right now if I really would like to. But I'll wait until next year.  

Imagination is the only weapon in the war against reality.
- Cheshire Cat

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuonna 2015 koettua

Vuoden alussa olin juuri sopeutumassa takaisin kotosuomeen. Puolen vuoden vaihto meni nopeasti, ja tuntui kun en olisi ollut poissa ollenkaan. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Vuosi lähti tämän myötä käyntiin oikein mukavasti. Olin aiempaa itsevarmempi ja tietoisempi siitä, mitä elämältäni oikein haluan. 

You are never too old to set another
goal or to dream a new dream.
- C.S. Lewis

Entistä vahvempana persoonana pakkasin reppuni ja lähdin reissuun, yksin. Reilun parin viikon reissailun aikana ehdein kokea ja nähdä kaikenlaista uutta. Koko tuota aikaa en kuitenkaan yksin ollut. Tapasin ystäviäni ja sain myös uusia tuttavuuksia kaikkialta missä kävin. Ja ne päivät, jotka vietin ypöyksin Lissabonissa, eivät minua haitanneet. Olen aina ollut suht sinut itseni kanssa, joten viihdyn hyvin myös yksin. Silloin on aikaa ajatella syntyjä syviä ja saa tehdä kaiken juuri siten kuin itse haluaa. Ja kun olet suurkaupungissa, niin eihän siellä olla yksin. Täytyy vaan uskaltaa ulos perisuomalaisesta jöröjukan ja hissukan kuoresta ja avata suunsa. Miten muutenkaan sitä täysin tuntemattomiin ihmisiin muka tutustuisi.

It always seems impossible until it's done.
- Nelson Mandela

Reissu päättyi ja oli aika palata Pohjolaan koulun penkille. Voin sanoa, että ensimmäinen koulupäivä Ruotsin jälkeen oli kyllä vaihteeksi aika outo, mutta vain hyvällä tavalla. Enää ei tarvinnut raahata mukanaan lounasta tai pyöräillä tukkaputkella sitä 7 kilometrin matkaa per suunta. Ympäristö vaihtui taas tuttuihin maisemiin ja muutaman sadan metrin koulumatkaan. Ovesta ulos, sillan ali, ohi kanttisbaarin, ohi maan ensimmäisen sähköisen raitiovaunu "patsaan", ohi kirjaston sekä museon ja olet perillä. Jäljellä enää portaat neljänteen vai oliko se kolmanteen kerrokseen.

Great acts are made up of small deeds.
- Lao Tzu

Kolmannen lukuvuoteni päätyttyä päädyin töihin Vaasaan. Tuohon ihanaan rantakaupunkiin, jossa ihmiset puhuvat ruotsia ja jossa tuulee aina, siis joka ikinen päivä kaksneljäseittämän kolmekuusviis. Jatkoin siellä keväällä aloittamaani uutta harrastusta, jonka myötä tuttavapiirini kasvoi entisestään. Ei haitannut vaikka päässäkin välillä helisi, sillä ne olivat osa asiaa ja niille naurettiin. Samoin kävi kesällä kun olin ensimmäistä kertaa Provississa! Jos tyttö tahtoo mennä mukaan musiikinpyörteisiin heilumaan niin hän menee, mutta tulee hetken kuluttua pois kun on naama veressä. Se mikä ei tapa vahvistaa!

Festarit olivat aivan mieletön kokemus, ja minun tuleva perinteeni. Se on yhtä varma asia kuin se, että Pohjanmaalaiset ovat tajuttoman mukavaa sakkia. Aivan ääripäitä verrattuna Satakunnan ja Porin väestöön, jotka todella ovat siis niin omanlaisiansa kuin olla saattaa. Te, jotka tämän ymmärrätte niin tiedätte mistä puhun. Seura tekee kaltaisekseen ja meidän porukassa, meidän heimossa oli sitä jotakin. 

Kesä oli kylmä ja lyhyt. Sen jälkeen pakkasin kamani ties jo kuinka monetta kertaa laatikoihin. Muutin töiden takia Poriin, mutta osa minusta kaipaa edelleen Vaasaan. Vaikka minulla ei ollut siellä juurikaan kavereita, mutta elämä oli siellä jotenkin vain niin iisiä ja huoletonta. Kaipuu on myös kaksikielisyyteen. Olen kyseisen fiiliksen takia varmaan ikuisesti vadelmavenepakolainen. Mutta jos jotain haluaa ja toivoo oikein kovasti, niin sen eteen tulee tehdä jotakin. Tai sitten kaikki palaset vain loksahtelevat paikoilleen, niin kuin asioilla on minun elämässäni tapana käydä. 

No matter how hard the past,
you can always begin again.
- Buddha

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja sehän tarkoittaa pientä juhlintaa. Se mitä on tulossa, on tulevaa eikä siitä tiedä varmuudella yhtikäs mitään. Kiitos kaikille, jotka olivat osa elämääni tänä vuonna ja toivottavasti olette täällä myös ensi vuonna ja kaikkina niinä tulevinakin. On ihmisiä, joita en tule enää milloinkaan tapaamaan, mutta he säilyvät muistoissani ikuisesti ja katsovat meidän muiden menoa tuolta pilvien valtakunnasta.

Surrender to what is.
Let go of what  was.
Have faith in what will be.
- Sonia Ricotti