The other way around

On tämä kyllä aikamoista pakkopullaa kun ei voi treenata kuten tavallisesti. Tälläkin viikolla vain katsellut sivusta muiden tekemisiä ja yrittänyt siinä samalla ottaa oppeja talteen omaan nuppiin. Tarkan porkkanan tavoin pyrinyt myös neuvomaan muita, vaikka en nyt mikään ohjaaja olekkaan. Mutta eiköhän tässä ole jo sen verran tullut itse opittua, että uskaltaa tarpeen tullen korjata muiden juttuja.

A mistake repeated more than once is a decision.

- Paulo Coelho

Lähtökuoppiin palaamiseen kun menee takuulla muutamia viikkoja, niin ei auta kuin ottaa rauhallisesti. Ja se jos joku on uutta meikäläiselle, koska treenaaminen on aiemmin ollut lähes päivittäistä. Useimmiten vähintään kolme kertaa viikossa on puettu koutsin suosimaa sanaa käyttäen lapaset käteen ja alettu hääräämään. Tähän päälle vielä kaikki se muu liikunta eli juoksulenkit ja fillarointi. Plus satunnaiset lihaskuntoilut ellei viikon aikana ole tullut treenien ohella riittävästi ähkittyä. Niin, että ylikunnonko aiheuttamaa tämä kaikki sitten lopulta onkin? Pakko myöntää, että läheltä liippaa. Meinaan tällä treenimäärällä ja niihin sata lasissa täysin satsaamalla ei olisi ehkä kovin kaukaa haettua. Mutta minkäs sille mahtaa jos olet löytänyt itsellesi lajin, josta nautit aivan älyttömästi ja jota saat tehdä huikeassa porukassa.

Rakkaudesta lajiin, se on se juttu. Vielä on kuitenkin opittava kuuntelemaan paremmin omaa kehoaan ja keskittymään enemmän palautumiseen eli pyhittämään lepopäivä. Nyt vaan päivä kerrallaan back to basics ja aloitetaan kohottamaan jaksamista, että päästään irti tästä puolella teholla olemisesta.

If you quit once it becomes a habit. Never quit.

- Michael Jordan

Kierron yölliset vaikutukset

Kirjoitin täsmälleen vuosi sitten odottamisesta ja ajankulusta. Oli kiire taikka ei niin minä jos kukaan olen niitä henkilöitä, jotka turhautuvat jonoissa ja alkavat tarkoituksella huokailla suureen ääneen niin, että muut ihmiset tämän varmasti huomaavat tai vähintään tuntevat lievän tuulenvireen niskassaan. Askel parempaan tulee kuitenkin siinä että tiedostan omaavani kyseisen piirteen, joten minun ei tarvitse kuin välttää sellaisia tilanteita, joissa se saattaisi tulla esille. En koe myöskään olevani kärsimätön, mutta sille ei vain mahda mitään jos sattuu olemaan huonolla päällä ja middle of a really bad day.

Sillä päällä ollaan oltu koko tämä viikko tähänkin asti ja ihan vain siitä syystä, että on taas se aika kuukaudesta. Tai siis tarkemmin sanottuna se aika Kuun kierrosta ja vaiheista, joten stop tykkänään ensimmäisille ajatuksillenne. Ne toiset ajat kuukaudesta ovat täysin oma erillinen asiansa, kiitos evoluution. 

Nyt kuitenkin takaisin tähän kiertoon. Jotakin kautta olen joskus aiemmin kuullut, että kun on täysikuu niin porukka ei saa nukuttua. Tai siis, että osa meistä Maan matosista ottaa jollakin tapaa nokkiinsa siitä jos Kuun kierto on yli 1. neljänneksen eli tulossa  täydeksi valkoiseksi ilmentymäksi taivahalle. Tätä kummaa tilannetta on tutkittu vuosien ajan ja tunnetaan ilmeisesti myös "Kuuhulluutena". Tästä käsitteestä voi toki sulkea pois radikaalisti mielenterveyteen liittyvän sekoamisen tai järkensä menettämisen (ainakin tässä asiayhteydessä). Lyhyen pohdinnan ja konsultoinnin jälkeen tulin itsekin siihen tulokseen, että minuakin riivaa ajoittain tuo kuuluisa hulluuden taso! Ja se on muuten kaikkea muuta kuin mukavaa. Tänään on nimittäin menossa 3. päivä, jota on edeltänyt siis kolme todella kehnosti nukuttua yötä. Vai tuoko Nukkumatti teille muillekin unihiekkaa vasta tunteja puolenyön jälkeen?  

There are nights when the wolves are silent and only the moon howls.

- George Carlin

Tähän päivään asti jaksoin sinnitellä, mutta kun tulin treeneistä kotiin niin nappasin heti vahvemman särkylääkkeen nassuun koska tätä meneillä olevaa päänsärkyä ei vaan jaksa. Edes rankat hikijumpatkaan eivät ole vaikuttaneet nukahtamisaikaani millään lailla. Eli mikäli maailmankirjani ovat jatkossakin yhtä sekaisin näihin aikoihin kierroista niin saas nähdä miten käy. Pitääkö alkaa turvautua napsimaan lisää melatoniinia vaikka se onkin kehossamme luontaisesti esiintyvä hormoni? Totta vai tarua -tietoa kaivatessa tuli vain huomattua, että se oli mainittu useaan otteeseen. Tiedä sitten olisiko oikeasti tehokas apu vai pelkkää huhupuhetta koko juttu. Itse kun tapaan normaalisti nukahtaa melko nopeasti ja nukkua sen jälkeen kuin tukki. Toki satunnaisesti saattaa mieltä vaivata yksi jos toinenkin asia, jonka takia ei uni meinaa tulla, mutta sekin on taas asia erikseen. Tällä hetkellä päällimmäisenä toiveissa vain se, että tämä kierto menisi jo ohitse ja pääsisin takaisin entiseen tuhisevaan unirytmiini.

Sattuuko jollakin teistä olemaan jakamisen arvoisia vinkkejä siihen, miten tämän piilevän ihmissusimaisen ominaisuuden kanssa olisi paras toimia? Kaikki poppaskonstit otetaan avosylin vastaan.  

We are all like the bright moon, we still have our darker side.

- Kahlil Gibran

Kesän selviytymispakkaus

What's The thing that makes your summer? What do you need to make it a bit better that the previous one? Have you got any must-things-to-do that you simply cannot pass? Any old habits that you tend to do year after year or some wicked or naughty ideas you would like to do?

You can call it survival kit, to-do-list or whatever you want to, you name it. And liked it or not, but now I'm about to share some of my summer thoughts to you fellas. I'll shortly (by few photos) let you know what I'm usually doing when I'm not at work.

Because of the bare fact that I need to work I don't have so much time to do anything during the days. But weekends on the other hand are blessings, pure blisses to my life (and for all the others who are working on weekdays). Sure you can get a lot of things done after coming home from work, but then you might feel yourself a bit tired at the end of the day or the day after. But it's all about your attitude and how do you use your daily minutes and hours. Remember that time is valuable and precious, do not throw it away.  

For those of you who already know me, you know that I'm at my best when I'm eating. And oh yes I love eating! And if I ever start to seem a bit anxious or grumpy just give me something to eat, please. It will make me feel a lot better. And I bet that you don't want to see me while I'm having my-snickers-moment-of-the-day. Neither do I if I was you.

And what comes to delicacies, the photo above will show you my weakness. If I could I would live the rest of my life eating nothing else but yummy ice-creams. 

Though it's summer it's not an excuse to be lazy, eat and do nothing. Think about all the stuff you put in to your mouth and how much you do sports or get your ass up from the couch anyway? You can be a loafer every once in a while but not all the time. Go out for a walk. Meet up with your friends and hang around with them. If you live by the sea (or some river or lake) run to the water. Feel those refreshing waterdrops against your skin.

Summer is nothing without rain and here in Finland we tend to have it quite often. And these days when it rains it usually rains a lot. That's why you must have rubber boots in your closet. The more colorful or patterned they are the better! These so to call "wellies" are also pretty useful when you go to festivals where suprisingly and by chance rains too. I've been in Provinssirock twice and on both times it has been raining. Although, in this year it rained a lot more than last time. And I bet you don't want to ruin your Chucks or any other beloved shoes you have, so go and get yourself a wellies! 

Enjoy all the little things in life. If it's necessary, take some time for yourself. Take a journey to the inner you and find the real you. It might take time so don't hustle. Found the beat thats moves you, the one that gives you strength and will to go further.  

Wave your hands in the air

like you don't care.

Glide by the people as they

start to look and stare.

- Song by Korn

Toukokuun turinoita

Kaksi viikkoa mittarissa ja määrittelemätön määrä vielä edessä. 

Joka puolelta on tullut paljon vinkkejä siitä mihin minun pitäisi oikein mennä ja mitkä ovat ne pakolliset nähtävyydet ynnä muut näillä nurkilla. Joten kiitosta vain niille, jotka itsensä tästä tunnistavat. Pitänee siis heti ilmojen hieman lämmetessä hypätä pyörän selkään ja lähteä tutkimaan paikkoja. Mennyt viikko oli aika sateinen, joten tuo uuteen kaupunkiin perehtyminen tuppasi jäämään aika vähäiselle. Työmatkakin on sen verran lyhyt, ettei sen aikana ehdi paljoakaan näkemään. Mutta onneksi tänään paistaa aurinko (melkein) kirkkaalta taivaalta ja elämä saa syyn hymyillä taas asteen verran enemmän.

With the rain, falls the wisdom of heaven.

- Paulo Coelho

Tiistaina vetäisin selkään uuden ja ensimmäisen juoksureppuni (kiitos äidin) lenkille lähtiessäni. Lähemmäs kaksi tuntia siinä tuli juostua sinne sun tänne hyvän musiikin tahdissa. Brändöö tuli entistä enemmän tutuksi, samoin ranta ja Vaskiluodon kuntoradan kumpareet. Samalla tuli todistettua se hetki illasta kun merituuli vihdoin tyyntyy ja horisontissa häämöttää auringonlasku.  

Olin myös ajattelut etten hommaisi lainkaan salikorttia täksi kesäksi, koska olen enemmän ulkoilma- ja joukkueurheiluihmisiä, mutta toisin kävi. Hommasin kortin, jotta pääsen potkunyrkkeilemään ja samaan syssyyn pääsee vielä kuntosalin puolelle. Joten mikäs siinä sitten! Arkiaamuni ovat suht liukuvia työajan suhteen, joten jospa sitä alkaisi käymään silloin tällöin taas salilla ennen töitä. 

Motivation is what gets you started.

Habit is what keeps you going.

- Jim Rohn

Viikonloppu lähti käyntiin siis treeneissä ja kotona chillaillen. Kävin myös vilkaisemassa lähikentällä pelattua naisten kolmosdivarin avausottelua. Tänään hengasin aamupäivän kaverin kanssa, joka on asunut Vaasassa viime syksystä lähtien. Sain hyvää opastusta muun muassa siitä mitkä ovat tämän pitäjän parhaimmat pubit ja kuppilat ;D Saas nähdä kuinka pian niihin pääsee tutustumaan, sillä ensi kuussa on tiedossa puolimaraton, jota varten pyrin noudattamaan "harjoitteluohjelmaa", jonka olen mieleeni painanut. Olisi vain pitänyt aloittaa paaaljon aikaisemmin, koska aika tuntuu loppuvan kesken. 

Täkäläisillä on tapana viettää viikonloput mökeillä, mutta porukkaa oli siitä huolimatta ihan hyvin liikkeellä nyt kun kaupungissa oli järjestettynä yhtä sun toista tapahtumaa. Sandöössä oli jonkin muotoinen liikuntatapahtuma (?) poniajeluineen ja soppatykkeineen. Valtakunnalliset ravintolapäivät olivat innoittaneet joitain pystyttämään päivän ajaksi omat ravintolansa omintakeisine ruokineen ja herkkuineen. Sitten oli lisäksi vielä Kepan koordinoima globaaleihin kehityskysymyksiin painottunut Mahdollisuuksien tori niminen tapahtuma, josta kävin nappaamassa aamupalapöytääni uutta lukemista ja välipalaksi yhden porkkanan. 

---

Then shortly something in English for my fellow friends who can't understand any of my Finnish texts. So, where to start. This week has been quite rainy but luckily today is sunnier! I was jogging in Tuesday evening and the weather was so nice 'cause there wasn't any wind or what so ever. I also got a chance to see amazing sunset from the shore. 

Today I spend the day with my friend who showed me few new places here in Vaasa. We walked around the city and noticed that there were a lot of going on around us. Different kind of Pop Up restaurants, events and sport activities for families and some music performances here and there.  

I bought a gym card so that I can go to my kickboxing exercises, and of course to enter the gym. My working schedule is pretty flexible so I might go to the gym early in the mornings before going to work. It takes no more than 10 minutes by bike to go there, so why not. But now it seems that the sun is still up so I'll put my sneakers on and go out for a short jog! 

Success is not in what you have,

but who you are.

- Bo Bennet

Hiihtoloma ilman hiihtoa

Hiihtolomalla on tapana lasketella, luistella, pyöritellä lumiukkoja ja käydä pulkkamäessä. Kaikki nämä talviset aktiviteetit tarvitsevat onnistuakseen lunta ja vähintään muutaman miinusasteen, mutta mites kävikään? Eihän täällä länsirannikolla ole lainkaan lunta, saatikka sitten pakkasta. Koko viikko on menty reilussa plus viidessä asteessa ja kurarapakoissa tepastellen. Jos tämä ei ole hiihtolomaa, niin mikä sitten on?

Olin aikaisemmin, paljon ennen loman alkua pohtinut, että sillon lomalla menen sitten luistelemaan ja jos vaikka tekisin pitkästä aikaan kunnon lumiukonkin. Kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi, ja sen todisti Suomen talvi.

Kun ei ollut jouluna lunta, niin ei ollut joulufiilistä ja nyt kun ei hiihtolomalla ole lunta, niin tämähän on kuin mikä tahansa loma, ilman mitään etuliitettä.

Aina ei tarvitse mennä pulkkamäkeen, vaan urheilua voi harrastaa myös sisätiloissa, yllätyitkö? Sain yhdeltä tutulta sellaisen kolmen kerran tutustumispassin kahteen Porilaiseen kuntosaliin, jossa järjestetään siis myös erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Passi oli voimassa tähän päivään eli helmikuun viimeiseen päivään asti, eikä tuttavani itse ehtinyt hyödyntää sen tarjoamia mahtavia etuja.

Eli viikko aikaa käyttää kolme ilmaista tutustumiskertaa ja käydä siinä ohessa vielä normaalisti juoksemassa, helppo juttu. Ulkona kerkesin hyvin käydä juoksemassa pariinkin otteeseen. Eilinen päivä lähti käyntiin 10 kilometrin aamulenkillä paikasta B paikkaan A eli omakoti. Samana iltana kävin kokeilemassa elämäni ensimmäistä kertaa Bodycombattia ja Grit Strenghtiä eli eräänlaista lihasvoimaa kehittävää intervallitreeniä. Jälkimmäinen ei ollut ihan niin kiva mitä olin odottanut, varsinkin verrattaessa keskiviikkoaamuna kokeilemaani keskivartalotreeni CxWorxiin. Molemmat olivat kestoltaan siis vain puolen tunnin mittaisia lihaskuntotreenejä. Combattia olen ollut aikeissa kokeilla jo moneen otteeseen, mutta nyt sinne tunnille tuli oikeasti mentyä. Odotukset olivat korkealla, mutta jotenkin se, ettei näin ensikertalaisena ollut tuo tekniikka hallussa, eikä ohjaaja niitä liikkeitä/iskuja/potkuja oikeastaan edes hidastetusti kovin hyvin näyttänyt, niin tunnista jäi hieman nihkeä fiilis. Kun saisi tekniikan haltuun, niin nuo tunnit olisivat varmasti antoisampia ja miellyttävimpiä käydä.

Mitä tulee muuhun lomaan, niin kerrankin olen viettänyt lomani tasan 100 prosenttisesti koulujuttuja ajattelematta ja tekemättä. Olin tehnyt listan kaikista tehtävistä, jotka olin ajatellut loman aikana tehdä, mutta sitten kun tuli ensimmäinen este tielle niin päätin, että olkoon loma pelkkää lomaa! Melkein jokaisella lomalla olen joutunut tekemään keskeneräisiä kouluprojekteja, ja vaikka niitä on nytkin vinopino odottamassa, niin antaa olla. Stressaan sitten ensi viikolla, kun olen päässyt takaisin normaaliin koulurytmiin. En halua hukata kallisarvoista loma-aikaani opiskeluun loma toisensa jälkeen.

Nerokkuus on 10 % inspiraatiota ja 90 % hikoilua.

- Thomas Alva Edison

Sport to the people

Asiahan on niin, että liikunta on paras lääke syysmasennuksen loitolla pitämiseen, joten tämän päivän sana onkin liikunta. Eli ylös, ulos ja lenkille siitä (marsmars!) liikkumaan, urheilemaan, päästään höyryjä, haukkaamaan happea ja piristystä elämään!

Tuntuu, että maailmassa (siis lähinnä Suomen mediassa) puhutaan jatkuvasti liikunnasta ja sen tärkeydestä, mitä kaikkea liikunta tekee mielelle ja keholla, mutta ennen kaikkea siitä, mitä sillä on mahdollisuus saavuttaa. Tarkoittaen siis kaikkea sitä, mitä liikunta antaa meille ihmisille. Kaikki se raataminen muutaman hikipisaran eteen on todellakin vaivan arvoista, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Se muuri, joka tönöttää aivan nenämme edessä siinä kohtaa, kun pitäisi lähteä liikkumaan (salille tai ulos, yksin tai yhdessä), on takuuvarmasti jokaiselle tuttu juttu tai on vähintään joskus kaukana menneisyydessä ollut. Mutta se on puolestaan jokaisen oma asia, miten tuon kyseisen muurin kaataa. Olen huomannut, että kaiken sen alkuväännön ja kitinän jälkeen on vain parempi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos, ja vaikka lenkille lähtö tuntuisikin aluksi hirveältä ja vastenmieliseltä, niin se lenkin jälkeinen mahtava ja hyvä fiilis on kyllä sen arvoista (eikä muuten takuulla enää mökötytä!). Joten joko siitä vaan lähtee liikkeelle tai jää sohvalle nyhjöttämään.

Kumpi mahtaakaan kuullostaa houkuttelevammalta?

Kaikilla on omat tapansa harrastaa liikuntaa ja jokainen tekee sen itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Mutta se on todellakin täyttä totta, että siitä saatava hyvä olo ja nautinto ovat hyväksi kaikille. Liikunta ja muutenkin terveet elämäntavat helpottavat päivittäistä eteen päin puskemista huomattavasti. Olo on pirteämpi, jolloin koko kroppa voi hyvin (henkistä hyvinvointia unohtamatta) ja kaiken tämän kruunaa viimeistään se, kun illalla saa helposti unenpäästä (tai Nukkumatin unijunasta) kiinni ja voi levätä yönsä levollisin mielin.

Vaikka olen nyt jo kohta vuoden verran harrastanut (säännöllistä) juoksemista, niin koen oman itseni olevan itseni pahin vihollinen ja este. Heti kun tulee aikaväli, jona en ole syystä tai toisesta käynyt lenkillä tai ylipäätään urheilemassa, minulle tulee sellainen ylitsepääsemättömän patalaiska olo. On todella vaikeaa lähteä ulos hikoilemaan, jolloin myös usein tulee syötyä milloin mitäkin sattuu ja mieli tekee. Mutta heti kun saan taas normaalista rytmistäni kiinni, niin se myös pysyy.. ainakin seuraavaan laiskuuskauden alkuun.

Viimeisin tempaukseni on ollut jouluaattoon asti kestävä herkkulakko. Aloitin tämän hetken mielijohteesta lokakuun alussa, tarkoituksenani kokeilla omia rajojani.. kuinka pitkälle itsekurini on valmis menemään. Lakon kokonaispituus on hieman vajaat kolme kuukautta, josta on nyt kohta mennyt ensimmäinen kolmas varsin hyvällä menestyksellä. Lokakuun alussa meillä oli muutamat juhlat (heti lakon aloitettuani), jolloin olin päättänyt, että tämän kyseisen lakon aikana voin nauttia YHDEN PIENEN PALAN kakkua tms. MIKÄLI KYSEESSÄ OLISI OIKEAT JUHLAT! Asiasta ei lipsuttaisi, ei sitten yhtään. En ajatellut alkavani mihinkään nollatoleranssi -linjalle alunperinkään, mutta sitten mentiin toisen puoliskoni kanssa ostamaan jäätelöä.. emme oikeasti syöneet sitä paljoa, mutta minulle tuli välittömästi sen jälkeen kauhea morkkis siitä, mitä olin mennyt tekemään. Koko tämän lakon tarkoituksena on vähintäänkin oppia vähentämään sokerin syöntiä (mitä on tullut aika reippaasti edeltävinä kuukausina nautittua) ja tehdä muutoksia aiempiin ruokatottumuksiin. Uskon, että tämä tapa ajatella on tehnyt tästä niin helppoa kuin se on ollutkin. Kertaakaan ei ole tehnyt mieli mitään karkkia tms., joten uskon tämän loppuajan menevän aika leppoisasti. Siihen mitä tulee tuohon aikaseimpaan pikku "sääntööni", olen päättänyt kumota sen (näin virallisesti sanottuna). Ei siis yhtään pikku herkkupalaa edes juhlissa, ei kunnes koittaa jouluaatto, jolloin voin hyvällä mielin, hyvällä omatunnolla nauttia muutamasta joulukonvehdista sekä muista joulupöydän antimista!

Mutta mitä tulee näihin viimeksi kuluneisiin päiviin täällä Vorssan sykkeessä, eilen oli ympäri Suomen maata koko kansalle maksuton liikuntatapahtuma, liikuntapäivä! Päivän ideana oli luultavasti kannustaa ihmisiä liikkumaan, sillä jokaisessa tapahtumaan ilmoittautuneessa kaupungissa oli jokaisessa yksi tai useampi kunto-/liikuntasali, johon ihmiset pääsivät ilmaiseksi tutustumaan, listalla oli valinnanvaraa aina tavallisista kuntosaleista aina kymmeniin erilaisiin ryhmäliikuntatunteihin. Minä osallistuin tapahtumaan täällä Forssan Kutomolla, jossa kävin lauantaiaamupäivän iloksi peppu-vatsa tunnilla retuuttamassa uinuvia lihaksiani.

Tunnin jälkeen kävin myös kehonkoostumusmittauksessa, jonka sai nyt tämän ilmaispäivien ohella siis ilmaiseksi. Kengät pois, sukat pois ja seisomaan laitteen päälle, joka näytti ihan tavalliselta henkilövaa'alta. Ei mennyt varmaan edes minuuttiakaan kun laite jo tulosti kuitilta muistuttavan paperin ulos, jonka mukava nainen minulle sitten selosti.

Painostani riippuen..

kehossani on vain 23.7 % rasvaa eli reippaasti yli puolet painostani on lihaksissa!

Yleiset arvot (vai miksi niitä kutsutaankaan) rasvaprosenttiin ovat

21.0 - 32.9 % (ei aika hyvin vai mitä?)

Olin yhtä yllättynyt kaikista niistä luvuista kuin kyseinen henkilökunnan henkilökin, joka todella vakuutti minun (kehoni koostumuksen) olevan erinomaisessa kunnossa. 

Siis todella yllättynyt! Olen aina tiennyt lihaksen painavan enemmän kuin rasva, mutta en koskaan kuvitellut kehossani olevan niin paljon lihasmassaa kuin tulos antoi ymmärtää. En ole alipainoinen enkä ylipainoinen, vaan ihan normaalimitoissa oleva parikymppinen nuori nainen, joka harrastaa sitä sun tätä liikuntaa, mutta pääasiassa jalkapalloa ja juoksua. Olen varmasti monen muun suomalaisnaisen tavoin ajatellut useamman vuoden ajan, että olisi kiva olla edes joskus kunnon "kesäkunnossa". Lyhyesti sanottuna siis omasta itsestään sellaisessa kunnossa, jolloin voi huolettomasti pitää bikineitä rannalla 24/7. En ole siis mikään langan laiha enkä edes pyylevä, vaan ihan normaalimitoissa kaikin puolin, mutta silti sitä ajattelee aina silloin tällöin (joka vuosi) alkavansa treenaamaan itseään kesän rantakelejä varten, tarkoituksena siis olla timmissä kunnossa heti kun aurinko tulee näille leveysasteille. 

Saa siis nähdä miten käy tänä vuonna.. tämän kyseisen lakon kestäessä samassa hulluudessaan aina tuonne kesään asti, olisi ainakin kaikki ylimääräinen (viimeisetkin sokerijäämät) poistunut kehostani, enemmän tai vähemmän. Mutta eihän siinä olisi mitään järkeä pitää vuoden kestävää herkkulakkoa, täysin selvän järjen vastaista! Oppiihan vanha koirakin uusia temppuja, joten miksi ihmiset eivät voisi muuttaa vanhoja ruokatottumuksiaan niin, että herkut olisivat kyllä sallittuja, mutta niitä syötäisiin sopivissa rajoissa, rajallisia määriä aina silloin tällöin, eikä joka viikko useamman kerran, aivan mielettömiä kasoja kerrallaan. 

Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, 

juoda sitä mistä ei pidä

ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.

- Mark Twain