Mitä silmät ei nää

Taas tuli huomattua, että turha siintää suunnitelmiaan liian kauaksi. Tai mitä tulee siis suunnitelmiin viikonloppureissuista tai vaan pidemmistä ulkoilu- ja retkeilykohteista. Sillä löytyyhän sitä uutta ja ihmeellistä koettavaa ihan lähimaastoistakin. Ei tarvitse kuin valita kohde, pakata mukaan reissumiehet ja termospullo, niin seikkailu voi alkaa.

Viime viikonloppuna esittelyvuoroon pääsi taas Svedjehamnin näkötorni, mutta ennen kuin sinne sopi ylös asti kavuta, niin piti hieman köpötellä poluilla. Ja tulihan siinä samalla opittua yhtä sun toista historiasta ja paikallisen luonnon tarjoamista ihmetyksistä. Strömsööseenkin piti nuo kaksi ulkopaikkakuntalaista viedä.

Toisena oltiin puolestaan Öjbergetin luontopolulla, jossa sielläkin oli yhtä sun toista asiaa, jota hämmästellä ja ihmetellä. Oli siirtolohkareita, hiidenkirnu, pirunpelto ja kolmiomittaustorni. Täysin semmoista kamaa, että aivan kuin olisi ollut oikeen työn puolesta tyhyilemässä. Varsinkin kun ottaa mukaan vielä Merenkurkulle tyypillisen maankohoamisen.

Mutta työasiat kuitenkin sikseen, sillä niiden puolesta päivitellään kuulumisia vasta marraskuun puolella. Ja vaikka niihinkin liittyy muutoksen tuulia, niin kaikki aikanaan. Etenkään kun ei ole varmaa, että mistä päin maata sitä alkaa seuraavaksi elämäänsä tarkastella. Toiset sanovat, että elämä menee seitsemän vuoden sykleissä. Ei vaan minulla, ainakaan vielä. Tässä vaiheessa mennyt paljolti aina kaksi vuotta kerrallaan. Pian tulee täyteen jo kolmas, joten muutokset ovat enemmän kuin suotavia.

Be the reason somebody smiles today.

- Unknown

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Äs niin kuin Suomi100, salmiakki, sade ja sitä rataa. Se on syssy ny ja sen kyllä huomaa. Meinaan jos vaan liikkuu ulkosalla ja tarkkailee ympäristöään. Lähestulkoon kaikki lehdet ovat jo vaihtaneet väriään ja pudonneet maahan mätänemään. Ja kun matkaa töihin aamuvarhaisella niin saa nauttia rapean raikkaasta ilmasta ja ihastella nousevaa aurinkoa. Niin ja tavallista useammin myös suht tuulettomasta kelistä!

Toisille tämä kuluva vuodenaika on sitä kaikkein apaattista aikaa kun mikää ei vaan yksinkertaisesti nappaa. Onhan se paljon kiinni fiiliksestä ja siitä, miten kullakin menee elämän eri osa-alueilla niin kuin omasta mielestään. Tämä vuosi on ollut itselleni hyvä vuosi (ainakin tähän asti) joten en koe olevani vielä niin moksiskaan (ainakaan vielä) luonnonvalon vähyydestä. Ja kun tässä tämän kuun alussa sataa tihutti suoraan esteristä, niin olin vallan muissa maisemissa enkä siksi ole vielä riittävän kyrsiintynyt noihin sateisiinkaan.

You pray for the rain, you gotta deal with the mud too. That's a part of it.

- Denzel Washington

Parin viikon loma tuntui ikuisuudelta, joten ompahan ainakin akut ladattuna loppuvuoden kujeita varten. Ja lisävirta on kyllä ollut tarpeen sillä viime viikollakin tuli oltua maastopyöräilemässä sellaiset kevyet seitsemän tuntia.

Matkaa taisi noiden tuntien aikana kertyä reilut 50 kilometriä, mutta eikö se jotenkin niin mene että "ei se määrä, vaan se laatu". Tai tiedä nyt sitten kuinka tuo sopii tähän asiayhteyteen, mutta kun mennään vaikeassa maastossa (eli vähänkään normaalien neulaspolkujen ulkopuolella) niin vauhti on sen verran hidas ettei matkaa kerry tuosta noin vaan kymppi kaupalla. Tai ei ainakaan minulla. Toista se on sitten noilla kaikkein haastavampien reittien hurjapäillä, jotka menevät läpi harmaan kiven vaikka silmät sidoittuina. Tai siltä se vaikuttaa kun vierestä (tai siis takaa) katsoo näillä silmillä ja toteaa itselleen etteihän noista kivistä pääse millään!

Hobbies are for wimps who don't have the guts to follow their passion.

- Valerie Thomas

Tuossa eilisellä naisten maastolenkilläkin tuli koettua niin monta onnistumista etten tahtonut pysyä laskuissa mukana. Jatkuvasti tuli eteen sellainen pätkä johon mentäessä vain ajatteli, että mitäköhän tästäkin nyt tulee, mutta hetkeä myöhemmin fiilis oli jotakuinkin, että jes-vau-jippijajee! Niin kepeästi ja vaivatta tuli mentyä monesta sellaisesta kohtaa josta ei kuvitellutkaan pääsevänsä ilman ähinöitä ylitse. Mutta niin se vain tuppaa olemaan, että mitä enemmän ajaa, niin sitä enemmän myös oppii. Ja mitä enemmän oppii, niin sitä enemmän sitä alkaa haluamaan lisää.

Lauantain lenkki oli puolestaan äijävaltaisempi, ja vedettiin astetta teknisemmässä maastossa mitä eilinen. Björköbyssä ajettu reitti oli kaikenkaikkiaan vallan mainio, lukuunottamatta muutamaa hassua kohtaa joissa meinasi usko seuraavasta päivästä loppua. Ei niinkään ne kivikot eikä kohdat joissa mukamas meni jonkilainen polku vaan ne pitkät maantien pätkät, joita joskus on kuullut siirtymiksi sanottavan. Tavallisestihan on onni päästä aina välillä polulta tasamaalle hengähtämään, mutta tässä tapauksessa ajamamme soratiet olivat jotain aivan muuta. Ne jotka ovat joskus fätillä ajaneet, niin tietävät mistä puhun. Rengaspaineiden kun on oltava sellaiset, ettei pomppaa yhdessä menopelin kanssa puiden latvoihin jokaisen juuren ja kiven kohdalla. Oikeanlaiset säädöt ovat kuitenkin parhaaksi niin pyörälle kuin ajajallekin vaikka tämä sitten joutuisi vetämään siirtymillä reisilihaksensa maitohapoille.

Go as far you can see, when you get there, you'll be able to see further.

- Thomas Carlyle

Kierrettiin vajaan 30 kilometrin mittainen reitti ja koska vesikään ei ollut kauhean korkealla niin voitiin ajaa välillä ihan rannassakin meneviä osuuksia. Käytiin kirjoittamassa Finnhamnin kalasaunan vieraskirjaan puumerkit ja jatkettiin patsastelemaan maisemia Svedjehamnin Saltkarenin huipulle. Sieltä sitten viimeisillä voimilla takaisin lähköpisteeseen ja loppuillaksi istumaan saunaan palauttelemaan kroppaa seuraavan päivän ajoja varten.

Varsinainen kipinä maastopyöräilyyn tuli vanhemmalta isoveljeltä parisen vuotta sitten ja sille tielle olen toistaiseksi jäänyt. Nälkä on niin sanotusti kasvanut syödessä ja nyt kun vielä saisi pyöränsä tuolta maailmalta omaan huomaan, niin olisin onneissani. Siihen asti mennään kuitenkin lainapelillä, joka on sekin alkanut tuntumaan aika näppärältä yksilöltä.

Ja osallistuakseni tämän vuotiseen Tour de Poriin oli sinnekin lainattava erilainen peli testiin. Lenkkiryhmämme pärjäsi siellä ihan hyvin kaikesta kuravellistä ja sateesta huolimatta. Ja kyllä Poristakin vaan löytyy edelleen sellaisia paikkoja joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä.

It is not the mountain we conquer, but ourselves. 

- Sir Edmund Hilary

Summer vibes

Tulihan se kesä sieltä vihdoin ja viimein. Tai siis ainakin tänään tänne missä parhaillaan olen ja palvon aurinkoa. Parahin onni on tällä hetkellä piha, johon ei tuuli pahemmin osu. Eli vaikka tuolla "muualla maailmassa" eli kotipihan ulkopuolella on vain reilut kymmenen astetta lämpöä, niin meitsi se täällä omassa tyyssijassaan vaan tsillaa ja nauttii näistä keleistä, niin kuin viimeistä kesäpäivää.

Nyt on siis Juhannus (eli Jussi) ja todellakin ansaittu lepoviikko. Koko viime viikko oli täynnä yhtä sun toista urheilullista aktiviteettia ja launtaina tuli kirmastua Forssassa kymppi uudella enkalla. Harvemmin sitä tulee meinaan normilenkillä vedettyä itseään ihan piippuun, mutta toista se on juoksutapahtumien väkitungoksessa. Niissä se väkimäärä kannustaa laittamaan seuraavaa vaihdetta silmään ja nostamaan vauhtia entitsestään. Loppukirin jälkeen sen sitten huomaa että miten kävi. Jäikö viimeinen vaihde käyttämättä.

Joskus se raja tulee kyllä vastaan ja niin kävi tälläkin viikolla kun kroppa oli aika seis, ainakin tuossa alkuviikosta.  Aika siis pitää lepoviikko ja jättää peruskuntokauden ohjeista huolimatta lihaskunnot suosiolla sikseen ja keskittyä rentoon hölkynkölkyn hölkkäilyyn. Nannaa se semmoinenkin aina silloin tällöin. Tai kun eilen eestaas sateessa Gerbyn teitä ja tänään koiran kanssa aamuauringon alla Yyterissä. Ai että mä sanon. Kyllä tämän talovahdin kelpaa.

Yhtä juhlaa

First things first eli onnea kaikille vastavalmistuneille ikään ja opinahjoon katsomatta. Oma valkolakki tuli ansaittua jo viisi vuotta sitten ja korkeakouluopinnot laitettua pakettiin viime vuoden tammikuussa (toki virallinen valmistujaispäivä osui karkauspäivälle), joten tässä ollaan oltu jo tovi niin isoa ja aikuista. Tai niinhän sitä luulisi, mutta tottahan se on, että fiilis on erilainen mitä silloin joskus "villeinä" opiskeluaikoina. 

What takes us back to the past are the memories.

What brings us forward is our dreams.

- Jeremy Irons

Aikuisiahan tässä ollaan ja vaikka ikääkin tuli tuossa viime viikolla lisää, niin en vieläkään osaa täydellä varmuudella sanoa mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi. Tämänhetkinen onneni on olla työssä jossa viihdyn ja josta pidän. Ja vaikka olen kaukana kotikulmilla pyörivistä kamuista ja perheenjäsenistä, niin olen onnistunut löytämään osan onnesta harrastukseni parista. Treenaamisella on toisinaan ollut tapana muuttua aina näin kesän kynnyksellä, ja jotta kunto olisi entistä parempi heti syksyllä, niin täytyyhän sen eteen tehdä töitä. Meillä on kesän ajaksi omanlaisemme ohjelma peruskuntokaudelle, jonka sanoman voisi kiteyttää tyyliin "say no to excuses" ja jolla kompataan ja kannustetaan toisiamme. 

Tällä viikolla käytiin kimpassa lenkillä Öjbergenillä, jonne meikä pyöräili suoraan töistä. Tuplatreeni siis sinällään koska ylös-ylämäki-alas-alamäki-reitin jälkeen piti polkea vielä vajaa kolmevarttia kotiin. Mutta mitäpä tuosta kun kerran kivaa oli!

Happiness is not a goal: it's a by-product.

- Eleanor Roosevelt

Kuluva viikonloppu menee astetta rennommin, mutta edellinen oli sitä itseään eli pelkkiä pippaloita! Silloin oli ohjelmassa yhtä sun toista tunteet pintaan nostavaa juhlallisuutta. Yksi päivä (ilta ja yö) meni nimittäin Pohjanmaalaisittain vietyissä kihlajaisissa ja seuraava ylpeän sylikummin asemassa kirkollisissa ristiäisissä. Voi sitä onnen ja ilon määrää. Silloin jos koskaan koin olevani kiitollinen, siunattu ja onnellinen. Enkä lain väsynyt lyhyiden yöunien tai pitkien ajomatkojen takia. 

Muuttomaakari

Elämäni ensimmäiset 19 vuotta tuli punkattua lapsuudenkodissa eli siellä missä moni muukin. Juhanintie jäi taakseen kun kahden viikon varoitusajalla saatu opiskelupaikka (olin siis varasijalla) sijaitsi toisella paikkakunnalla. Lähtö koitti siis heti lukion jälkeen. Olihan se sinällään kasvunpaikka kun ei tunne entuudestaan ketään koulusta saati koko kaupungista. Oma porukkamme on tiivis ja syntyi melko nopeasti ja saan olla joka päivä kiitollinen siitä, että nämä naiset ovat osa elämääni. Päivittäiset tapaamiset ovat harventuneet, mutta onneksi on tuo paljon puhuttu some. Niin ja pilvipalvelut, josta kaivetuista vanhoista videoista saatiin aamunaurut taas tällekin päivälle.

Oma lapsuudenkoti tulee aina olemaan koti vaikkei siellä enää asuisikaan. Riippuu silti täysin asiayhteydestä, kutsuuko sitä kodiksi vai mainitseeko puheessaan menevänsä "porukoille". Niin tai näin, niin koti on kuulemma siellä missä sydän on.

Pahimmillaan olen mieltänyt minulla olevan kolme kotia, joissa vietän aikaa ja joihin olen tavaroita levitellyt. Tai ei siinä nyt mitään pahaa ollut, mutta kerran jos toisenkin olisi ollut tarvetta tavaralle/vaatteelle joka olikin toisaalla. Näistä siis kolmas oli osa yhtä silloista elämänvaihettani, pikemminkin majapaikka eikä varsinaisesti oma. Ja koska kaikki myös loppuu aikanaan (vaikkei sitä toivoisi) niin sitten koittaa muutto. Siihenastinen omaisuus tulee kerätä ja sulloa laatikkoon. Tilanteesta riippuen jätetään taakseen kaikki ne asiat jotka saattavat muistuttaa menneestä, tietäen ettei sinne suuntaan ole enää paluuta. Halusit tai et. Toivoit tai et. 

Säästöpankinkadun aikaiset kesät tuli vietettyä kotikaupungissa eli porukoilla. Oma kämppä oli lähellä koulua niin se tuli pidettyä läpi koko opiskelujen. Vaikka siellä tuli hengailtua myös kesällä niin oli se ihana fiilis palata sinne aina syksyllä. Eräs syksy oli kuitenkin erilainen, kunnon ota tai jätä -juttu. Edessä oli muutto Uppsalaan, mikä minun kohdallani tarkoitti sitä, että nyt otat ja lähdet tai jätät ja kadut. Tukea päätökseen tuli puolin ja toisin sieltä sun täältä, ennen lähtöä sekä joka päivä eri aikavyöhykkeellä ollessani.   

Kyseiseltä reissulta jäi useita satoja kuvia, muistoja, uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Kaiken tämän lisäksi tulen muistamaan Sernanders vägenin 500SEK arvoisella fillarilla poljetuista kilometreistä, corridoor partyistä ja joka ilta kello 22.00 kuulluista huudoista. Taisin minäkin niihin kyllä joskus osallistua.

Paluu Suomeen tarkoitti muutaman kuukauden yhteiseloa kämppiksen kanssa. Siihen aikaan ei ollut uniongelmia, sillä mieltä askarruttaneet asiat tuli kerrottua toiselle aina ennen nukkumaan menoa. Ensimmäinen asunto (oli se sitten vuokra tai omistus) tullaan muistamaan hamaan loppuun asti, ja niin tapahtunee myös omalla kohdalla. Kyseisestä vuokrakämpästä lähtiminen oli yllättävän kova paikka, koska olihan siellä tapahtunut yhtä sun toista muistamisen arvoista.  

Pitkän ajan jälkeen jäljellä oli vain yksi koti johon mennä. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat vielä auki, joten helpointa oli palata porukoille ja miettiä jatkoa kaikessa rauhassa. Ei siinä kauaa ehtinyt pohtia kun omaisuus tuli pakata taas banaanibokseihin. Tällä kertaa paikallapysymiseni oli (taas) varsin epävarmaa, joten päädyin alivuokralaiseksi Varisselänkadulle. Suurin osa laatikoista jäi siis riesaksi vanhempien nurkkiin. Kuukaudet vierivät ja syksy teki tuloaan ja samalla myös silloisen asunnon varsinainen asukas. Kiireen vilkkaa oma asunto samalta paikkakunnalta ja kaikki tavarani renkaiden päälle. 

Elämä Tiilitehtaankadulla loppui ennen kuin kerkesi edes alkamaan eli alle kuukaudessa. Opinnot piti saada purkkiin ja se tapahtuisi sieltä mistä kaikki oli saanut alkunsa eli Porissa. Tarkkaa lukua en tiedä koska en ole viitsinyt laskea, mutta tuona vuonna tuli muutettua kyllä liian monta kertaa. Purkki saatiin täyteen eli koulu niin sanotusti pulkkaan eli valmiiksi. Tällä kertaa pysyin paikoillani noin puolitoista vuotta, jonka jälkeen kutsu kävi taas. Vapaudenkatu oli tähänastitista kämpistä pienin jossei lasketa vaihtoaikaista lukaaliani, johon mahtui kyllä ihmeen helposti 8 likkaa lattialle kuorsaamaan.   

Kulunut kuukausi on tullut vietettyä Muurahaistiellä ilman varmaa tietoa tulevasta. Eli saas nähdä kuinka kauan sitä tällä kertaa pysyy paikoillaan. Sanonta "kolmas kerta todensanoo" ei ole ainakaan tämän asian kohdalla osunut oikeaan, mutta joskos tästä seuraava (tai sitä seuraava) olisi kirjallisesti mun oma. Ei pakosti se viimeinen, mutta oma kuitenkin.

The great thing in the world is not so much

where we stand, as in what direction we are moving.

- Oliver Wendell Holmes

What to do next

Kyllä asioilla on vain tapana järjestyä, vaikka ei siltä aina vaikuttaisikaan. Ensin kauheaa panikointia ja stressiä tulevasta, mitä tekisi ja minne lähtisi. 

Sitten kun on aikansa pyöritellyt peukaloita ja ehtinyt seistä tovin peukalo keskellä kämmentä, jotain tapahtuu. Asioita suorastaan tulvii päälle ja seuraavana edessä on liuta valintoja, joista tulisi löytää ne itsensä kannalta parhaimmat. 

I am not what happened to me.

I am what I choose to become.

- Carl Gustav Jung 

Mistä saa varmuuden siihen mikä on oikein ja mikä ei? Tulenko katumaan päätöksiäni tulevaisuudessa? Tai mistä kaikesta jään paitsi jos valitsenkin tuon tien toisen sijasta? Mihinkään näistä kysymyksisä ei ole sitä yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Asioiden laita ja valintojen vaikutukset selviävät ajan kanssa, eikä niihin juuri voi etukäteen vaikuttaa. Asiat vain tapahtuvat ja se on aivan varmaa, että jotkin niistä menevät erilailla käännyitkö sitten vasemmalle tai oikealle. Asiat selviävät elämällä. Astuessa kohti tuntematonta ja kokeilemalla rajojaan. Käydessä elämänsä äärirajoilla.  

The significance of life is life itself.

- Hermann Keyserling

You might think that nothing never happens, but you're wrong. Just wait and things will happen. They'll most likely happen on those days when you're not expecting them. So, you can call it luck or destiny, which one you ever prefer.    

The only thing you need to do, is to make choices. Those important choices which will follow you until the end of your life. You cannot know if it's right or wrong. You need to trust yourself and hope for the best. Once you turn left it's pretty hard to turn back afterwards and start from the very beginning. It's not impossible and it can be done. It only demands more efforts and so to speak guts. 

Remember to be strong and have a little faith. But still you've to do something to achieve them. Do whatever makes you happy, and enjoy even the most smallest things in your life. Step out from your comfort zone and don't be afraid of the unknown. It's not as scary than you think.

Syksy on tullut ja kelit ovat olleet sen mukaisia eli tuulee ja taivaalta sataa vettä (eilen myös neulasia, lehtiä ja käpyjä). Olin tosiaan viime syksyn pois Suomesta, joten tuntuu kun olisin jäänyt siitä kokonaan paitsi. Vaikka eihän tuo Uppsala nyt niin erilainen kaupunki ilmastoltaan ole, mutta kuitenkin. Siellä asuessani koin Ruotsin syksyn, mutta Suomen syksy on aivan oma juttunsa. Tuiskeista huolimatta ulkona on lämmin ja siellä tuoksuu ihanalta! Puista pudonneet, värikkäät lehdet ratisevat kivasti jaloissa, ja siellä täällä näkyy kauniin punaisen kypsiä puolukoita. Että terveisiä vain täältä metsän siimeksestä, metsähöperöltä. 

Viikonloppuna käväisin pitkästä aikaa teatterissa ahmimassa itseeni annoksen kunnon kulttuuria ja sivistystä. Tai mikäli työttömiksi jääneistä, strippareiksi ryhtyvistä miehistä puhuttaessa voidaan puhua sivistyksestä ;D Kyseessä oli Porin kaupunginteatterin komedia-musikaalista nimeltä Housut pois, joka todella on katsomisen arvoinen. Nauraa sai sekä nauttia näyttelijöiden, etenkin yhden kaverin taidoista. Elokuvateatterissa tulee käytyä useammin, mutta teatterissa on sitä jotakin. Kunnon kulttuuria ja näyttelemisen hohtoa.

Kulttuuri-ilta jatkui Rillossa hyvää ruokaa syöden ja seurasta nauttien. Hieman luksusta arkeen, kun kolmatta kertaa yhden viikon sisällä ulkona syömässä. Pörssi kiittää ja kuittaa, että sopivan harvoin tulee tälläisiä päiviä vastaan. 

If it's still in your mind,

it is worth taking the risk.

- Paulo Coelho

A day without a laugher is a day wasted.

- Charlie Chaplin

Beginning of fall

Totesin viimeksi olevani lomalla ja samoissa kuviossa mennään edelleen. Kutsun tätä kesälomaksi, sillä minulla ei muuta lomaa viimeisen neljän kuukauden aikana ole ollut. Kiitos töiden, mutta loma kuin loma, niin eikai sillä nimellä niin väliä. 

Aurinkoa on palvottu ja ensimmäiset syksyn merkit huomattu. Eräänä iltana silmäni osuivat puista pudonneisiin, kuivan rapsakoihin lehtiin. Silloin se iski. Kesä on ohi ja syksy on täällä. Se siitä varsinaisesta kesän lomasta. 

Life starts all over again

when it gets crisp in the fall.

- F. Scott Fitzgerald 

Tämä taitaa olla ensimmäinen syksy vuosiin, kun ei tarvinnut ajatella paluuta koulun penkille. Tuntuu jotenkin vapauttavalta, mutta samalla haikealta. Mihin kaikki aika oikein on mennyt? Kolme vuotta korkeakouluopintoja takana ja viimeinen edessä. Kolme vuotta täynnä muistoja, naurua, itkua, hetkiä ja ihmisiä, joista en halua päästää irti koskaan. Nyt olemme kaikki muuttaneet toisaalle ja tilanne on aivan toinen. Mutta toistaalta jäljellä ei ole enää ainuttakaan luentoa tai kurssia. Ainoastaan lopputyö, jolla tulee tuodaan esiin kaikki se tietotaito, jotka on viimeisten vuosien aikana pääkoppaan ahdettu. Suoraan sanottuna todellinen mission impossible. 

---

Summer is over and autumn is already here. I think this is the first time in years when I don't need to go to school. It feels kinda odd, but at the same time I feel really relief. No more lectures or courses to attend. After a final thesis it will all be done. Until for now.

Just wondering what the future is hiding from me 'cause now I don't have any idea what to do or where to be. I've moved into a new apartment which I literally love! It's perfect and I can even see the sea from my living rooms window. I'm still missing a kitchen table and few paintings, but those are only a little things which doesn't really matter.   

Life isn't about finding yourself.

Life is about creating yourself.

- George Bernard Shaw

Varsinaiset lomailut jäivät lyhyeen, kun piti valmistautua tulevaan muuttoon. Elämän varrella kertyneet tavarat tuli pakattua jälleen kerran laatikoihin, joiden kyljissä luki vaihdellen joko Rainbow tai Pirkka Banaani. Onnittelut näin etukäteen myös huomisen Pirkan päivän sankareille. 

Tätä nykyä menen aika harvoin vanhoille kotikulmilleni, mutta aina kun sinne menen, niin olen valmistautunut siihen, ettei aikaa ole koskaan tarpeeksi. Lyhyiden viikonloppujen aikana pyrin näkemään mahdollisimman paljon perhettä ja kavereita. Helppoa se ei ole, sillä vuorokaudessa on todisestusti aivan liian vähän tunteja, ja osa ihmisistäkin asuu hieman kauempana, jonka vuoksi aikataulut tuppaavat mennä ristiin. 

Tällä kertaa onnistuin tavoitteessani varsin hyvin, mikä teki Porissa vietetystä ajastani jälleen kerran erittäin mieluisan. Näin kavereita, joiden kanssa paransimme maailmaa ja hukutimme huolemme mihinkäs muuhunkaan kuin kermajäätelöön. Yksi päivä lähti puolestaan käyntiin aamun pitkällä kahvikakku -tuokiolla isänäitin kanssa. Oli ihanaa jutella pitkästä aikaa kunnolla henkilön kanssa, jota tulee nähtyä aivan liian harvoin. Nauraa menneelle ja pohtia tulevaisuutta.  

Rejoice with your family

in the beautiful land of life.

- Albert Einstein

Uusi koti alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis, ja porukoista oli todella iso apu viikonloppuna. Laitettiin yhdesssä paikkoja kuntoon talkoomeiningillä. Välillä käytiin vähän hulppeammassa paikassa syömässä ja illalla hommia jatkettiin kera kaljan ;D Paljon saatiin aikaan ja nyt puuttuu enää pari taulua ja se ois siinä. Ai niin ja keittiöstä puuttuu tosin ruokapöytä, mutta onnistuu se syöminen väliaikaisesti vaikka banaanilaatikon päältä. 

You are the author of your own

life story. You can start a new

chapter anytime you choose.

- John & Eden

Go with the flow

Joskus on ihan okei antaa asioiden olla ja irrotella oikein kunnolla. Ottaa härkää sarvista ja antaa vain mennä. Antaa asioiden rullata niiden omalla painollaan, ja antaa virran viedä. Talla pohjassa ja sata lasissa. Jos jokin asia alkaa kuitenkin pännimään tai nostamaan stressitasoa, niin älkööt kanssaihmiset huolehtiko. Elämän ei tule olla pelkkää suorittamista, sillä se kuluttaa, niin kehoa kuin mieltä. Asioilla on tapana lutviutua (eli järjestyä) ennemmin tai myöhemmin.

It's better to do nothing than

to be busy with nothing.

- Lao Tzu

Välillä sitä on täynnä energiaa ja intoa, jolloin sitä saa aikaiseksi vaikka mitä. Oli kyse sitten urheilemisesta, siivoamisesta, hauskanpidosta, kirjoittamisesta tai muista pienistä, mutta mielihyvää tuottavista arkisista jutuista. Ihminen voi hyvin niin fyysisesti kuin henkisesti, kunnes jossain kohtaa törmää tiiliseinään. Äkkijarrutus ja nokkakolari. Siihen ei tarvita edes mitään sen kummempaa syytä, sillä joskus sitä yksinkertaisesti vaan pysähtyy ja alkaa junnaamaan paikoillaan. Tekemättömät asiat alkavat kasaantua ja rasittavat näin ollen päästä varpaisiin. Tämäkin on kuitenkin ihan okei. Ei kukaan meistä voi jaksaa olla päivästä toiseen kuin Naantalin aurinko tai hymy korvissa lorviva Irvikissa. Vaatii taitoa nousta ylös suosta, mutta jos ympärillä on ymmärtäväinen ja hyvä tukijoukko, niin mikään ei ole mahdotonta. Välillä voi siis jäädä sänkyyn makaamaan, jos se on sitä joka saa juuri sinut rentoutumaan ja irtautumaan arjen pyörteistä. Jokaisella meistä on omat tapansa ja that's fine.

If you correct your mind, the rest

of your life will fall into place.

- Lao Tzu

Mökillä rentoutumassa ja nauttimassa punkkua (mitä meiltä löytyy aina!)

Fiilikset vaihtelevat usein kausittain. Tästä tunnetuimpina esimerkkeinä nuo kliseisen kuulut syys- ja kevätmasennukset. Toki ainaiset vesisateet ja pimeys saavat mielen matalaksi, mutta tämäkään ei koske meitä kaikkia. Jos on ollut kiire töissä tai koulussa, niin sitä tuntee itsensä helposti loppuunpalaneeksi, eikä tällöin jaksa kotiin tullessaan tehdä enää yhtikäs mitään. Tai sitten kuluttaa itsensä (esim. urheilemalla) niin puhki, että seuraava viikko menee sohvaperunana. Jokaisen tulee löytää itselleen se sopiva "kultainen keskitie", jossa asiat ovat tasapainossa. Elämä ottaa ja antaa, mutta se antaa vieläkin enemmän, mikäli pidät ohjaksista kiinni sopivan löysästi etkä murehdi turhia.

Stop trying to leave, and you will arrive.

Stop seeking, and you will see.

Stop running away, and you will be found.

- Lao Tzu

Omalta mukavuusalueelta poistuminen saa aikaan ihmeitä ja auttaa kehittymään. Mitä siitä vaikka kukkarossa olisikin Matti jos toinen aina silloin tällöin. Raha-asioista märehtiminen on luultavasti niitä kaikkein eniten huolta aiheuttavista päänvaivoista, mutta niitäkään ei kannata ottaa turhan vakavasti. Tiukan paikan tullen sitä kyllä pärjää pelkällä puurolla ja näkkileivällä. Pitää vain valita mihin niitä varojaan oikein käyttää. Itselläni nuo edellämainutut ruoat kuuluvat joka päiväiseen ruokavalioon oli lähistöllä Mattia tai ei. Puuro on herkkua ja näkkäri namia!

Life is a series of natural and

spontaneous changes. Don't resist

them, that only creates sorrow.

Let reality be reality.

Let things flow naturally forward

in whatever way they like.

- Lao Tzu

Alkuvuodesta olin aivan varma ettei tämän kesän puolimaratonista tulisi yhtikäs mitään, mutta toisin kävi. Vähäisestä harjoittelusta huolimatta aika parani parilla minuutilla, kun kello pysähtyi Forssassa aikaan 2.13.34. Muistona puolikkaasta oman ennätyksen lisäksi kesän ensimmäiset rusketusrajat ja juoksun jälkeisten päivien jäätävät jumit jaloissa. Harjoittelu jatkuu kohti syksyn tapahtumia silloin kuin huvittaa ja saan lenkkarit jalkaan asti. Ei paniikkia eikä turhaa stressiä. Nyt eletään hetkessä ja nautitaan eteen tulevista uusista asioista ja tuttavista.

Matista huolimatta vietin muutaman päivän Provinssissa, josta käteen jäi mielettömän hyvä fiilis, muistoja ja kourallinen uusia kavereita. Kiitos kaikille itsensä tästä tunnistaville, ja nähdään viimeistään ensi vuonna, sillä tästä tulee mun uusi perinne!

Olo ollut pitkään kuin Vadelmavenepakolaisella, mutta tämä paikka tuntuu päivä päivältä enemmän omalta. Reilun kuukauden päästä laitetaan taas koko elämä banaanilaatikoihin ja asetutaan uuteen kotiin. Kotiin, jossa viihdyn toivottavasti pitkään ja onnellisena.

Life is all about making choices. First they usually sound like good ones, but in the end they might turn out with something not so good or unpleasant. Anyhow, you must remember to take it easy every now and then. Otherwise you might end up in total burnout. And if you do that, you need to get up, rather than stay in your place. Face the facts and do something with yourself. In the end, everything will be all right. Just have a little faith and believe in yourself. 

Don't worry too much. Live as full you can, and most of all, do whatever makes you happy. Don't care what anyone else might think or say. Go with the flow and you'll be reward.

If you realize that you have enough,

you are truly rich.

- Lao Tzu

Juhannus nyt ja ennen

Sitä luulisi, että Juhannuksena kuuluu pakata kimpsut (eli kassit täynnä juomia ja grilliruokaa) ja suunnata nokka kohti mökkiä. Ottaa jalat alleen ja lähteä pakoon kaikkea sitä kaupungin vilinää ja pölyä. Ja juuri silloin kuin pääsee sinne piilopirttiin keskelle-ei-mitään, niin kappas kummaa alkaa satamaan vettä! Mutta se ei ole siis mikään yllätys, sillä vesi on niin tuttua kauraa meille suomalaisille, jotka tuota keskikesää juhlivat todellisella satoi tai paistoi -asenteella. 

Isn't it funny how day by day nothing changes,

but when you look back everything is different.

- C.S. Lewis

Laugh loudly, laugh often and 

most important, laugh at yourself.

- Chelsea Handler

Ei ole kuitenkaan hyvä kangistua liikaa vanhoihin kaavoihin, ja vaihteluhan virkistää. Lapsuuden Juhannusveneilyt ovat vuosien varrella vaihtuneet hieman toisenlaisiin kuvioihin. Veden päällä lipuvasta mökistä ollaan siirrytty saaressa sijaitsevaan kesämökkiin, jossa tulee näin tarkemmin ajateltuna vietettyä aivan liian vähän aikaa.

Elämässä täytyy tehdä valintoja, jotka ihminen laittaa itselleen sopivimpaan tärkeysjärjestykseen. Näin Jussina hengailen mieluusti ensin kaveriporukassa ja sen jälkeen jatkan menoa perheen kanssa saaressa chillaillen. Molemmista löytyy plussia ja miinuksia. Mutta kumpi on kampi riippuu täysin sen hetkisistä fiiliksistä ja tunteista. Usein sitä kaipaa pelkkää luonnon helmassa norkoilua ja laiturilla loikoilemista, mutta tulee sitä menojalan vipattaessa lähdettyä joskus tuonne keskikaupunginkin rientoihin.

Matka kohti Raippaluotoa alkakoot!

Replotin kuulu riippusilta, joka oli muuten iso!

Tämän vuoden midsommar kului kaupungissa yhdessä hyvän ystävän. Kaupassa tehdyn ostosreissun ja pienen suunnittelun jälkeen odotimme erittäin sateista viikonloppua, mutta kuinkas kävikään, ilmat olivat mitä parhaimmat! Toki sitä vettäkin tuli muutama pisara, mutta hyvin vähän ja semmoisiin kellonaikoihin, ettei se meitä haitannut. Kaikin puolin siis oikein onnistunut cityjuhannus. Chillasimme pihakeinussa, nauroimme naurulihakset kramppiin ja rupattelimme niitä sun näitä kunnes lopulta simahdettiin. En kuitenkaan myönnä enkä kiellä etteikö nukahtamiseen (lue rivien välistä sammuminen) olisi vaikuttanut jokin juoma jos toinenkin. Hyvä ruoka ja nesteytyshän ovat Jussin a j ö. 

Happy girls are the prettiest.

- Audrey Hepburn

Ja mitä siis tulee tuohon ruokapuoleen, niin meillä ei ollut kyllä sitä ongelmaa etteikö oltaisi syöty. Tehtiin ihan itse perunasalaattia, josta tuli niin herkkua! Enää ei osteta valmiita majoneesi-mössöjä vaan laitetaan potut kattilaan ja hihat heilumaan. On se vaan niin helppoa kuin sen osaa :-) Jussin parhaat kuvatkin taisivat sisältää aina ruokaa tavalla tai toisella. 

Tehtiin me muutakin kuin pämppäsimme pihakeinussa. Käytiin pyöräilemässä ja näytin kaverilleni muutamia kivoja paikkoja, joista  käytiin myöhemmin myös ihastelemassa auringonlaskua. Koko viikonloppu sai täydellisen päätöksen kun aivan nokkamme edestä lipusi kaksi joutsenta, toistensa juhannusheilat. Tunnelmaa nostatti taustalla laskeva aurinko ja sadepisarat. Sateen ropinaa kaiuttimista soimaan ja se on siinä. Täydellistä.

. 

Joy is the serious business of heaven.

- C.S. Lewis

All you need for a perfect summer day is one dear friend. The rest you'll figure out together. Our midsummer ended with beautiful sunset in drizzling rain. What more can you wish for. 

We ate, drank, laughed, smiled and almost cried. Mostly laughed and drank. And ate and drank, but we'd fun and that's all that matters. We made plenty of new memories and I couldn't be happier. 

It is not how much we have,

but how much we enjoy, 

that makes happiness.

- Charles Spurgeon