Mitä silmät ei nää

Taas tuli huomattua, että turha siintää suunnitelmiaan liian kauaksi. Tai mitä tulee siis suunnitelmiin viikonloppureissuista tai vaan pidemmistä ulkoilu- ja retkeilykohteista. Sillä löytyyhän sitä uutta ja ihmeellistä koettavaa ihan lähimaastoistakin. Ei tarvitse kuin valita kohde, pakata mukaan reissumiehet ja termospullo, niin seikkailu voi alkaa.

Viime viikonloppuna esittelyvuoroon pääsi taas Svedjehamnin näkötorni, mutta ennen kuin sinne sopi ylös asti kavuta, niin piti hieman köpötellä poluilla. Ja tulihan siinä samalla opittua yhtä sun toista historiasta ja paikallisen luonnon tarjoamista ihmetyksistä. Strömsööseenkin piti nuo kaksi ulkopaikkakuntalaista viedä.

Toisena oltiin puolestaan Öjbergetin luontopolulla, jossa sielläkin oli yhtä sun toista asiaa, jota hämmästellä ja ihmetellä. Oli siirtolohkareita, hiidenkirnu, pirunpelto ja kolmiomittaustorni. Täysin semmoista kamaa, että aivan kuin olisi ollut oikeen työn puolesta tyhyilemässä. Varsinkin kun ottaa mukaan vielä Merenkurkulle tyypillisen maankohoamisen.

Mutta työasiat kuitenkin sikseen, sillä niiden puolesta päivitellään kuulumisia vasta marraskuun puolella. Ja vaikka niihinkin liittyy muutoksen tuulia, niin kaikki aikanaan. Etenkään kun ei ole varmaa, että mistä päin maata sitä alkaa seuraavaksi elämäänsä tarkastella. Toiset sanovat, että elämä menee seitsemän vuoden sykleissä. Ei vaan minulla, ainakaan vielä. Tässä vaiheessa mennyt paljolti aina kaksi vuotta kerrallaan. Pian tulee täyteen jo kolmas, joten muutokset ovat enemmän kuin suotavia.

Be the reason somebody smiles today.

- Unknown

Syksyn väriloistoa parhaimmillaan

Ai että aika on mennyt nopeesti. Ei siitä ole kovin kauaa, kun oli aurinkoista ja lämmintä hengailua vihertävässä kesäilmassa, mutta niin se vain on, että talvi tekee tuloaan. Ensiksi tulee vain kokea Suomen iki-ihana syyssää!

Olen tässä viime aikoina tajunnut, että niistä kaikista maamme neljästä vuodenajasta syksy on se mun juttu. Luonto muuttaa itsensä mitä ihanempiin värien loistoon, joita voisi ihailla lopun elämäänsä. Mitä siitä, vaikka ilmat pimenevät ja taivaalta ei putoa muuta kuin vettä. Kaikki nuo ihanat värit korvaavat sen kaiken kauheuden ja masennuksen mitä syksy tuo tullessaan. Ja kaikkeen tähänkin löytyy kyllä ratkaisu, kunhan siis vain menee ulos vielä kun siellä valoisaa! Niin helppoa se on, eikä muuten tarvi napsia mitään D-vitamiini tabletteja, vaan nauttia vanhasta kunnon auringosta. Onhan se silti totta, että ainaiset vesisateet ja synkät syysilmat panevat mielen matalalle, mutta jokaiselle on omat keinonsa selättää ne. Itse pyrin ulkoilemaan niin paljon valoisaan aikaan, kun vain mahdollista. Illalla ehtii sitten ihan tarpeeksi kökkimään sisällä, lämmitellen viltin alla kynttilöiden loihtiessa ikkunanlaudalla.

Ei voi väittää etteikö kesä olisi kiva sen vuoksi, kun on lämmintä (ja koko maa rehottaa vihreyttään), mutta eniten nakuttaa asiassa se, että koskaan ei ole sopivan lämmin.. aina on joko liian kylmä tai kuuma (kunnon perus suomalainen).

Ei auta muuta kuin pukeutua ilmoihin sopivalla tavalla, siis urheilukamineet ylle ja ulos (kamera kourassa)! Parhaan hyödyn saa kun juoksulenkillä hikoillessa ihailee ruskan väristä maisemaa ja puita, mutta joskus on myös niitä päiviä kun haluaa vain lähteä ulos kävelemään polkuja ristiin rastiin, ennennäkemättömiin paikkoihin ja koloihin, jolloin voi rauhassa kuvailla upeaa luontoa ja ympäristöämme. Parasta seuraa tähän vuoden aikaan ovat hyvät ystävät (tai toiset puoliskot) kera välineen, jolla jokaisesta hetkestä tulee taatusti ikimuistoinen. Jälkiruoaksi sopii mikä tahansa herkku, suolainen tai makea.

Tämä viikko on ollut yhtä hälinää. Olin juuri Porissa hieman pidemmällä itse järjestetyllä "lomalla", jona aikana ehti tekemään yhtä sun toista. Oli futiskauden päättäjiset sekä kahdet synttärit (joka tarkoittaa siis sitä, että suurin osa ajastani tällä "omalla lomalla" meni leipomiseen), joiden jälkeen kerkesin opiskelemaan Forssassa vielä pari päivää ja kappas.. syyslomahan se sieltä putkahti eteen! Kyllä nyt kelpaa, viikko ollut melko liikuntatäyteinen ja tulee sitä loppuun asti olemaan. Alkuviikosta oli sählyä ja pitkä kävelylenkki, eilen vapaa, ja tästä tämän jälkeen lähtö futsal treeneihin. Mutta viikonloppuna tulee se kunnon koetus! Tarkoitus olisi mennä juoksemaan Kankaanpäähän taas sellaiset pienoiset 10 kilometriä (huhuh), kiitos äidille tästä juoksukärpäsen puremasta. Saa nähdä miten menee, joten pidetään lippu korkealla!

Hyvä onni on yhtä lähellä kuin huono tuuri.

- Jouko Lehtonen