Mitä silmät ei nää

Taas tuli huomattua, että turha siintää suunnitelmiaan liian kauaksi. Tai mitä tulee siis suunnitelmiin viikonloppureissuista tai vaan pidemmistä ulkoilu- ja retkeilykohteista. Sillä löytyyhän sitä uutta ja ihmeellistä koettavaa ihan lähimaastoistakin. Ei tarvitse kuin valita kohde, pakata mukaan reissumiehet ja termospullo, niin seikkailu voi alkaa.

Viime viikonloppuna esittelyvuoroon pääsi taas Svedjehamnin näkötorni, mutta ennen kuin sinne sopi ylös asti kavuta, niin piti hieman köpötellä poluilla. Ja tulihan siinä samalla opittua yhtä sun toista historiasta ja paikallisen luonnon tarjoamista ihmetyksistä. Strömsööseenkin piti nuo kaksi ulkopaikkakuntalaista viedä.

Toisena oltiin puolestaan Öjbergetin luontopolulla, jossa sielläkin oli yhtä sun toista asiaa, jota hämmästellä ja ihmetellä. Oli siirtolohkareita, hiidenkirnu, pirunpelto ja kolmiomittaustorni. Täysin semmoista kamaa, että aivan kuin olisi ollut oikeen työn puolesta tyhyilemässä. Varsinkin kun ottaa mukaan vielä Merenkurkulle tyypillisen maankohoamisen.

Mutta työasiat kuitenkin sikseen, sillä niiden puolesta päivitellään kuulumisia vasta marraskuun puolella. Ja vaikka niihinkin liittyy muutoksen tuulia, niin kaikki aikanaan. Etenkään kun ei ole varmaa, että mistä päin maata sitä alkaa seuraavaksi elämäänsä tarkastella. Toiset sanovat, että elämä menee seitsemän vuoden sykleissä. Ei vaan minulla, ainakaan vielä. Tässä vaiheessa mennyt paljolti aina kaksi vuotta kerrallaan. Pian tulee täyteen jo kolmas, joten muutokset ovat enemmän kuin suotavia.

Be the reason somebody smiles today.

- Unknown

Juhannuksen kolmiodraama

Jotta vältyttäisiin ennakkokäsityksiltä, niin stop tykkänään siihen paikkaan. Tällä jokseenkin varsin huomiota herättävällä otsikolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mihin nyt luulette sen ehkä liittyvän. Asia nyt vain tuppaa olemaan niin, että oikein valitulla otsikolla voi houkutella luokseen yhden jos toisenkin kiinnostuneen kyttääjän.

Sitten itse asiaan eli viime viikolla vietettyyn keskikesän juhlaan, joka oli minulle itselleni ainakin tavallista pidempi. Tai koska olin merkinnyt kalenteriini lomapäivän torstaille, niin juhannuksen viettoon päästiin jo keskiviikkoiltana. Ja mitä nyt tulee tähän niin kutsuttuun kolmiodraamaan tai toiselta nimeltään pyhään kolminaisuuteen, niin sehän tulee tyystin siitä, että vietin suhteellisen suuren osan ajastani autossa siis tien päällä, on the road you know.

We do not see things as they are,

we see things as we are.

- Talmudic Saying

Kaikki alkoi siitä, kun saimme hyvän ystäväni kanssa idean viettää juhannusta hänen vanhempiensa mökillä. Suunnitelmat sihisivät ja mietteet muhivat, että mitähän kaikkea siellä Pirttikoskella voisikaan oikein tehdä. Paikassa mikä on siis niin landella, böndessä ja skutsissa kuin kuvitella saattaa. No eipä silloin nyt mitään sen erikoisempaa kuin tavallisia mökkijuttuja hyvässä seurassa. Yhtäkään varsinaista juhannustaikaa ei valitettavasti tullut toteutettua, mutta sen verran pääsimme kokeilemaan ettei paimenkoiran kanssa ole viisasta ottaa juoksukilpailua. Siinä on meinaan aika nopeasti laossa ja raajat ruvella. Alla olevan kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen.

Mitään sen kummempia suunnitelmia ei siis ollut, mutta h-hetken lähestyessä tuli kuvioihin toki myös eräs toinenkin mökki, johon oli aivan pakko päästä käymään. Ehkä päivän tai pari tuli pohdittua, että onkohan tässä nyt minkäänlaista järkeä, mutta hei eihän se Kuopio nyt niin kaukana ole? Joten siinähän sitä sitten oltiin muutama aikaa myöhemmin nokka kohti tienoita, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Vain hetkeä aiemmin laiturilla laulettujen kappaleiden sanoitukset vaihtuivatkin Pohjois-Karjalaan lähdön sijasta Pohjois-Savoon.

Nämä nyt vaan ovat niitä eräitä elämän tosiasioita, joiden vuoksi haluaa nähdä vaivaa. Eikä sitä kyllä kovin paljoa itselleensä mahda, kun on sellaisessa tilanteessa että tahtoo tavata sen toisen, sen toisen osapuolen, jonka kanssa oleminen on pop. Ja koska aikaahan oli tuon pidennetyn viikonlopun puitteissa, niin mikäs tuolla rauhallisen liikenteen seassa kulkemisessa. Perille päästyä oksat pois, uikkarit päälle ja järven kautta saunaan nauttimaan keskikesän villeimmistä juhlista, edelleen hyvässä seurueessa. 

Summa summarum, tämä juhannus oli mainio ja monella tapaa täynnä ekoja kertoja. En ollut koskaan aiemmin ajanut yksin noin pitkiä matkoja, saati niin tihein kuin kahden päivän välein. Kävin nyt ensimmäistä kertaa sekä Pirttikoskella että Kuopiossa. Vietin ensimmäistä kertaa yhteistä juhannusta kaikkien näiden ihmisten kanssa ja samaten tämä oli myös Nemon ensimmäinen juhannus. All good, everything.

If you find someone you love in your life,

then hang on to that love.

- Princess Diana

Solen skiner idag

Kesä on lyhyt, elämä on lyhyt, joten siitä pitää ottaa kaikki irti. Jokaisessa hetkessä on oltava täysillä mukana tai muuten ei elä. 

Sori, mutta näin se vaan menee. 

Sitä muuten huomaa olevansa paljon onnellisempi silloin kun tekee vaan mitä mieleen juolahtaa. Kaikki äkilliset ideat on niitä parhaita ja niistä syntyy ikuisia muistoja. Vaikka välillä olis sellainen fiilis, ettei jaksa tehdä mitään tai lähteä mihinkään, niin just sillon pitäis vaan ottaa askelta toisen eteen ja lähteä. Etenkin jos on mahdollisuus nähdä vanhoja kavereita, niin kuin minulla tässä viikonloppuna :-) Montamonta vuotta sitten tutustuttiin ja tässä sitä nyt ollaan. Nähdään aina silloin kun on mahdollista, nauretaan, eletään, tehdään niitä muistoja.

Lauantai alkoi pienellä mökkivisiitillä saareen. Haaveiltiin kaloja (siis saaalistettiin perhoshaavilla) ja väsättiin rantakivien kätköistä löytyneistä eliöistä pieni akvaario erään hurmaavan pikkumiehen kanssa. Pikkukalojen ja kotiloiden lisäksi saaliksi saatiin myös yksi pieni imukala/pusukala eli siis monni! 

Loppuilta menikin sitten jazzeilla kavereiden (uusia ja vanhoja) kanssa hengaillen. Nautittiin Kirjurin puolella auringosta ja mansikoista, jotka eivät kuitenkaan ollut meidän.. Sitten jatkettiin menoa varsinaisella jazzkadulla ja käytiin myös Graciaksen keikalla (mutta minä nyt en siitä oikein mitään muista, hups)! Yöllisten rientojen ja tanssien jälkeen lähdettiin bussilla kotiin kätösissämme mitä mehukkaimmat pizzat! Mahto muita kanssamatkustajia harmittaa, kun tuli niin herkullinen tuoksu hajuaukkoihin.

Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein.

- Tuntematon