Näytetään tekstit, joissa on tunniste happy life. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste happy life. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. marraskuuta 2019

Täällä määrään minä

Näin yleismaailmallisesti ajateltuna, ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Miten siis määritellä jonkin asian oikeellisuuden tai todellisen painoarvon? Ja koska monet käsitteetkin ovat suhteellisia, kuten esimerkiksi aika, niin meistä jokainenhan kokoaan itselleen juuri ne omat juttunsa aina sen mukaan, mitkä kokee oman elämänmenonsa mukaan aiheellisiksi. Kukin siis päättäkööt itse, että elääkö hetkessä vai suunnitteleeko menojansa huomista pidemmälle. Mitä aikoo tehdä, kenen kanssa ja missä.

Decision are the hardest thing to make, especially
when it's a choice between where you should be
and where you want to be.
- Unknown

Itse olen tunnetusti melkoinen tuuliviiri omien suunnitelmieni kanssa, ollut jo pitkään. Oli kyseessä sitten mikä tahansa arkinen valinta tai pyhäpäivien tukikohdan valinta, niin olen voinut muuttaa mielipidettäni vielä viime hetkellä. Tiedä sitten miltä se on vaikuttanut ulkoapäin, mutta ompahan tullut ajateltua asiat aina monelta kantilta. Mietittyä siis muitakin kuin vain omaa napaa. Toki tässä vaiheessa, kun on saanut ympärilleen ihmisiä, joille tahtoo pelkästään hyvää, niin ilman muuta tulee ajatelluksi myös heidänkin napojaan! Ja koska nyt on hyvä, niin jatketaan samaa rataa. Ei ajatella liiaksi tulevaa, vaan nautitaan hetkistä heti, tässä ja nyt.

All for one and one for all,
united we stand divided we fall.
- Alexandre Dumas

torstai 27. kesäkuuta 2019

Juhannuksen kolmiodraama

Jotta vältyttäisiin ennakkokäsityksiltä, niin stop tykkänään siihen paikkaan. Tällä jokseenkin varsin huomiota herättävällä otsikolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mihin nyt luulette sen ehkä liittyvän. Asia nyt vain tuppaa olemaan niin, että oikein valitulla otsikolla voi houkutella luokseen yhden jos toisenkin kiinnostuneen kyttääjän.

Sitten itse asiaan eli viime viikolla vietettyyn keskikesän juhlaan, joka oli minulle itselleni ainakin tavallista pidempi. Tai koska olin merkinnyt kalenteriini lomapäivän torstaille, niin juhannuksen viettoon päästiin jo keskiviikkoiltana. Ja mitä nyt tulee tähän niin kutsuttuun kolmiodraamaan tai toiselta nimeltään pyhään kolminaisuuteen, niin sehän tulee tyystin siitä, että vietin suhteellisen suuren osan ajastani autossa siis tien päällä, on the road you know.

We do not see things as they are,
we see things as we are.
- Talmudic Saying

Kaikki alkoi siitä, kun saimme hyvän ystäväni kanssa idean viettää juhannusta hänen vanhempiensa mökillä. Suunnitelmat sihisivät ja mietteet muhivat, että mitähän kaikkea siellä Pirttikoskella voisikaan oikein tehdä. Paikassa mikä on siis niin landella, böndessä ja skutsissa kuin kuvitella saattaa. No eipä silloin nyt mitään sen erikoisempaa kuin tavallisia mökkijuttuja hyvässä seurassa. Yhtäkään varsinaista juhannustaikaa ei valitettavasti tullut toteutettua, mutta sen verran pääsimme kokeilemaan ettei paimenkoiran kanssa ole viisasta ottaa juoksukilpailua. Siinä on meinaan aika nopeasti laossa ja raajat ruvella. Alla olevan kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen.


Mitään sen kummempia suunnitelmia ei siis ollut, mutta h-hetken lähestyessä tuli kuvioihin toki myös eräs toinenkin mökki, johon oli aivan pakko päästä käymään. Ehkä päivän tai pari tuli pohdittua, että onkohan tässä nyt minkäänlaista järkeä, mutta hei eihän se Kuopio nyt niin kaukana ole? Joten siinähän sitä sitten oltiin muutama aikaa myöhemmin nokka kohti tienoita, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Vain hetkeä aiemmin laiturilla laulettujen kappaleiden sanoitukset vaihtuivatkin Pohjois-Karjalaan lähdön sijasta Pohjois-Savoon.

Nämä nyt vaan ovat niitä eräitä elämän tosiasioita, joiden vuoksi haluaa nähdä vaivaa. Eikä sitä kyllä kovin paljoa itselleensä mahda, kun on sellaisessa tilanteessa että tahtoo tavata sen toisen, sen toisen osapuolen, jonka kanssa oleminen on pop. Ja koska aikaahan oli tuon pidennetyn viikonlopun puitteissa, niin mikäs tuolla rauhallisen liikenteen seassa kulkemisessa. Perille päästyä oksat pois, uikkarit päälle ja järven kautta saunaan nauttimaan keskikesän villeimmistä juhlista, edelleen hyvässä seurueessa. 

Summa summarum, tämä juhannus oli mainio ja monella tapaa täynnä ekoja kertoja. En ollut koskaan aiemmin ajanut yksin noin pitkiä matkoja, saati niin tihein kuin kahden päivän välein. Kävin nyt ensimmäistä kertaa sekä Pirttikoskella että Kuopiossa. Vietin ensimmäistä kertaa yhteistä juhannusta kaikkien näiden ihmisten kanssa ja samaten tämä oli myös Nemon ensimmäinen juhannus. All good, everything.

If you find someone you love in your life,
then hang on to that love.
- Princess Diana

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Finding Nemo

They say that timing is everything. But is it really? I dare to admit that that's not the case. Since if you've ever been wondering that what would be the best time to act, it may not always feel right. At least in those times when you would like to gain something new in to your life.

When the time is right, I, the Lord, will make it happen.
- Isaiah 60:22

So, if you have some plans in your mind remember to consider them carefully. You can reflect them in to your present life but try not to overthink anything. Time will go on and things will happen. Just make sure that you're absolutely ready for any upcoming incidents. For better or for worse. 

We're supposed to dream big and to have some high hopes for a living. Even I had a dream once. I thought about it roughly over four years and I was so thrilled when it finally came true. And nowadays I couldn't be happier even if it's taking a lot of effort and nerves.


Thank you Nemo for bringing some unconditional joy in to my life. Thanks to you I'm not alone anymore. You're such a charming little fella.

Being nervous isn't bad. It just means something important is happening.
- Michael Jordan

maanantai 11. syyskuuta 2017

Eräs syyskuinen iltapäivä

Vai oliko se sittenkin vielä päivää, kello 14 ja 17 välinen aika? No eipäs noilla pienillä yksityiskohdilla nyt niin väliä. Kyseessä oli kuitenkin viikon päivistä se kaikkein pyhin eli sunnuntai. Joillekin teistä se saattaa olla ehkä jonkinlainen lepopäivä, mutta ei allekirjoittaneelle. Tuona päivänä ollaan joko reissussa, kipittämässä pitkää juoksulenkkiä tai muissa aktiviteeteissa. Harvemmin sitä tulee siis vain pysyteltyä sisätiloissa tohvelit jalassa tai tehden ihan vain jotain pientä ja kevyttä arkiaskaretta. Ne sohvan pohjalla nenä kirjassa -hetket ovat sitten sitä harvinaista herkkua ja ansaittuja taukoja.

Rest and be thankful.
- William Wadsworth

Hetki ennen h-hetkeä sitä ajattelee, että mihin tuli edellisenä päivänä luvattua. Ulkona sataa vettä ja lujaa eikä loppua näy, eikä näkynyt yli tuntia myöhempääkään. Oltiin lähdössä maastopyöräilemään ja nauttimaan (kaato)sateen raikkaasta ulkoilmasta. Eli mikäs siis sen parempi viettää vapaa-aikaansa. Ihminenkään kun ei ole sokerista kunhan vain pukee ylleen oikeanlaiset varusteet.

Meikäläinen oli nyt ensimmäistä kertaa tutustumassa paikallisiin reittihin ja ylipäänsä koko porukkaan (osaan siitä) ketä täällä näissä piireissä pyörii. Suurimman osan ajasta olin kyllä ihan kartalla, että missä päin Vaasaa milloinkin oltiin, mutta yksin ei noille poluille ole vielä mitään asiaa. Ainakaan siis ilman kunnon kartta-aineistoa tai GPS-paikanninta. Muutenhan sitä saattaa mennä harhaan ja joutua sohimaan edestakaisin tunnin tai kaksi. Tai voihan niin käydä myös tutuissa maisemissa.. kokemusta meinaan on.

A true sportman is a hunter lost in the woods and out of ammo.
- Robert Brault

Lähi kuukausina ei ole tosiaan kovin paljoa tullut pyöräiltyä, mutta siihen on tulossa muutos. Nimittäin heti kuin uusi pyöräni vain saapuu niin eikun mars metsään! Tämänkertainen lenkki mentiin vuokrapelillä, jonka sain alleni pilkkahintaan yhteislenkkimme ajaksi. Ja koska joudun odottamaan omaa aarrettani vielä muutaman viikon, niin ainakin kerran tulee varmasti mentyä vuokravehkeellä liikenteeseen. Kaikki Vaasan ja sen lähiseutujen reitit ovat täkäläiselle Meri-Porin kangasmetsien kulkijalle vielä sen verran uusia, että ihmeteltävää riittää vielä pitkään. Sunnuntai-illallakin oli päällimmäisenä mielessä vain ajatus, että miksi en ollut liittynyt näihin piireihin jo aiemmin. Joka paikkaan tai harrastukseen ei kuitenkaan näillä rahkeilla repeä, mutta kun välillä muuttaa aikataulujaan niin saa kummasti uutta virtaa sinne sun tänne.

A hobby a day keeps the doldrums away.
- Phyllis McGinley

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Yhtä juhlaa

First things first eli onnea kaikille vastavalmistuneille ikään ja opinahjoon katsomatta. Oma valkolakki tuli ansaittua jo viisi vuotta sitten ja korkeakouluopinnot laitettua pakettiin viime vuoden tammikuussa (toki virallinen valmistujaispäivä osui karkauspäivälle), joten tässä ollaan oltu jo tovi niin isoa ja aikuista. Tai niinhän sitä luulisi, mutta tottahan se on, että fiilis on erilainen mitä silloin joskus "villeinä" opiskeluaikoina. 

What takes us back to the past are the memories.
What brings us forward is our dreams.
- Jeremy Irons

Aikuisiahan tässä ollaan ja vaikka ikääkin tuli tuossa viime viikolla lisää, niin en vieläkään osaa täydellä varmuudella sanoa mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi. Tämänhetkinen onneni on olla työssä jossa viihdyn ja josta pidän. Ja vaikka olen kaukana kotikulmilla pyörivistä kamuista ja perheenjäsenistä, niin olen onnistunut löytämään osan onnesta harrastukseni parista. Treenaamisella on toisinaan ollut tapana muuttua aina näin kesän kynnyksellä, ja jotta kunto olisi entistä parempi heti syksyllä, niin täytyyhän sen eteen tehdä töitä. Meillä on kesän ajaksi omanlaisemme ohjelma peruskuntokaudelle, jonka sanoman voisi kiteyttää tyyliin "say no to excuses" ja jolla kompataan ja kannustetaan toisiamme. 


Tällä viikolla käytiin kimpassa lenkillä Öjbergenillä, jonne meikä pyöräili suoraan töistä. Tuplatreeni siis sinällään koska ylös-ylämäki-alas-alamäki-reitin jälkeen piti polkea vielä vajaa kolmevarttia kotiin. Mutta mitäpä tuosta kun kerran kivaa oli!

Happiness is not a goal: it's a by-product.
- Eleanor Roosevelt

Kuluva viikonloppu menee astetta rennommin, mutta edellinen oli sitä itseään eli pelkkiä pippaloita! Silloin oli ohjelmassa yhtä sun toista tunteet pintaan nostavaa juhlallisuutta. Yksi päivä (ilta ja yö) meni nimittäin Pohjanmaalaisittain vietyissä kihlajaisissa ja seuraava ylpeän sylikummin asemassa kirkollisissa ristiäisissä. Voi sitä onnen ja ilon määrää. Silloin jos koskaan koin olevani kiitollinen, siunattu ja onnellinen. Enkä lain väsynyt lyhyiden yöunien tai pitkien ajomatkojen takia. 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Muuttomaakari

Elämäni ensimmäiset 19 vuotta tuli punkattua lapsuudenkodissa eli siellä missä moni muukin. Juhanintie jäi taakseen kun kahden viikon varoitusajalla saatu opiskelupaikka (olin siis varasijalla) sijaitsi toisella paikkakunnalla. Lähtö koitti siis heti lukion jälkeen. Olihan se sinällään kasvunpaikka kun ei tunne entuudestaan ketään koulusta saati koko kaupungista. Oma porukkamme on tiivis ja syntyi melko nopeasti ja saan olla joka päivä kiitollinen siitä, että nämä naiset ovat osa elämääni. Päivittäiset tapaamiset ovat harventuneet, mutta onneksi on tuo paljon puhuttu some. Niin ja pilvipalvelut, josta kaivetuista vanhoista videoista saatiin aamunaurut taas tällekin päivälle.

Oma lapsuudenkoti tulee aina olemaan koti vaikkei siellä enää asuisikaan. Riippuu silti täysin asiayhteydestä, kutsuuko sitä kodiksi vai mainitseeko puheessaan menevänsä "porukoille". Niin tai näin, niin koti on kuulemma siellä missä sydän on.

Pahimmillaan olen mieltänyt minulla olevan kolme kotia, joissa vietän aikaa ja joihin olen tavaroita levitellyt. Tai ei siinä nyt mitään pahaa ollut, mutta kerran jos toisenkin olisi ollut tarvetta tavaralle/vaatteelle joka olikin toisaalla. Näistä siis kolmas oli osa yhtä silloista elämänvaihettani, pikemminkin majapaikka eikä varsinaisesti oma. Ja koska kaikki myös loppuu aikanaan (vaikkei sitä toivoisi) niin sitten koittaa muutto. Siihenastinen omaisuus tulee kerätä ja sulloa laatikkoon. Tilanteesta riippuen jätetään taakseen kaikki ne asiat jotka saattavat muistuttaa menneestä, tietäen ettei sinne suuntaan ole enää paluuta. Halusit tai et. Toivoit tai et. 

Säästöpankinkadun aikaiset kesät tuli vietettyä kotikaupungissa eli porukoilla. Oma kämppä oli lähellä koulua niin se tuli pidettyä läpi koko opiskelujen. Vaikka siellä tuli hengailtua myös kesällä niin oli se ihana fiilis palata sinne aina syksyllä. Eräs syksy oli kuitenkin erilainen, kunnon ota tai jätä -juttu. Edessä oli muutto Uppsalaan, mikä minun kohdallani tarkoitti sitä, että nyt otat ja lähdet tai jätät ja kadut. Tukea päätökseen tuli puolin ja toisin sieltä sun täältä, ennen lähtöä sekä joka päivä eri aikavyöhykkeellä ollessani.   

Kyseiseltä reissulta jäi useita satoja kuvia, muistoja, uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Kaiken tämän lisäksi tulen muistamaan Sernanders vägenin 500SEK arvoisella fillarilla poljetuista kilometreistä, corridoor partyistä ja joka ilta kello 22.00 kuulluista huudoista. Taisin minäkin niihin kyllä joskus osallistua.

Paluu Suomeen tarkoitti muutaman kuukauden yhteiseloa kämppiksen kanssa. Siihen aikaan ei ollut uniongelmia, sillä mieltä askarruttaneet asiat tuli kerrottua toiselle aina ennen nukkumaan menoa. Ensimmäinen asunto (oli se sitten vuokra tai omistus) tullaan muistamaan hamaan loppuun asti, ja niin tapahtunee myös omalla kohdalla. Kyseisestä vuokrakämpästä lähtiminen oli yllättävän kova paikka, koska olihan siellä tapahtunut yhtä sun toista muistamisen arvoista.  

Pitkän ajan jälkeen jäljellä oli vain yksi koti johon mennä. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat vielä auki, joten helpointa oli palata porukoille ja miettiä jatkoa kaikessa rauhassa. Ei siinä kauaa ehtinyt pohtia kun omaisuus tuli pakata taas banaanibokseihin. Tällä kertaa paikallapysymiseni oli (taas) varsin epävarmaa, joten päädyin alivuokralaiseksi Varisselänkadulle. Suurin osa laatikoista jäi siis riesaksi vanhempien nurkkiin. Kuukaudet vierivät ja syksy teki tuloaan ja samalla myös silloisen asunnon varsinainen asukas. Kiireen vilkkaa oma asunto samalta paikkakunnalta ja kaikki tavarani renkaiden päälle. 

Elämä Tiilitehtaankadulla loppui ennen kuin kerkesi edes alkamaan eli alle kuukaudessa. Opinnot piti saada purkkiin ja se tapahtuisi sieltä mistä kaikki oli saanut alkunsa eli Porissa. Tarkkaa lukua en tiedä koska en ole viitsinyt laskea, mutta tuona vuonna tuli muutettua kyllä liian monta kertaa. Purkki saatiin täyteen eli koulu niin sanotusti pulkkaan eli valmiiksi. Tällä kertaa pysyin paikoillani noin puolitoista vuotta, jonka jälkeen kutsu kävi taas. Vapaudenkatu oli tähänastitista kämpistä pienin jossei lasketa vaihtoaikaista lukaaliani, johon mahtui kyllä ihmeen helposti 8 likkaa lattialle kuorsaamaan.   


Kulunut kuukausi on tullut vietettyä Muurahaistiellä ilman varmaa tietoa tulevasta. Eli saas nähdä kuinka kauan sitä tällä kertaa pysyy paikoillaan. Sanonta "kolmas kerta todensanoo" ei ole ainakaan tämän asian kohdalla osunut oikeaan, mutta joskos tästä seuraava (tai sitä seuraava) olisi kirjallisesti mun oma. Ei pakosti se viimeinen, mutta oma kuitenkin.

The great thing in the world is not so much
where we stand, as in what direction we are moving.
- Oliver Wendell Holmes

tiistai 16. helmikuuta 2016

Happily ever after

No nyt on kevättä rinnassa kun aurinko paistaa eikä ole kiire mihinkään. Nyt ollaan ansaitulla lomalla, jossa päivät aloitetaan hitaasti ilman minkäänlaista hoppua tai paniikkia. Ollaan vaan ja tehdään mitä milloinkin huvittaa. Ilmojen lämpeneminen ja auringon palaaminen kuvioihin ovat piristäneet varmasti monen muunkin kuin meikäläisen arkea. Ja tuo kirkkaan sininen (lähes pilvetön) taivas suorastaan huutaa, että nyt ulos sieltä kopperosta niin kuin olisi jo! Siis marsmars happihyppelylle ja nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

If you only walk on sunny days
you'll never reach your destination.
- Paulo Coelho

Oh, how much I've missed these kind of weathers. Sun is shining and spring is coming. And the best thing is that it's not as cold or dark than it was a few weeks ago. Though I'm feeling like some old lady when walking on the streets 'cause it's so god damn slippery out there. In this time of the year it takes ages to walk from one place to another. But why not to go by bike? Well, in my opinion walking is safer (even if it takes longer) and I don't want to fall over and hit my head or anything. It's part of our survival instinct that we all (hopefully) have. We just don't want to get hurt, simple as that. 

I have not failed. I've just found
10,000 ways that won't work.
- Thomas A. Edison

Everyone wants happiness or I think that most of us do. How to get a life forth living for? Is the question that's always on our minds. No matter where we go it's always with us. We think about it when where are young and when where are a bit older. So, what can we do about it? How to fulfil our dreams? What makes us happy?

We sometimes underestimate the
influence of little things.
- Charles W. Chestnutt


You might think that there's some kind of special tricks for it. I'm sorry to announce but there isn't. There's no right or wrong answers. The only way is just live. Be yourself and do what you want. Do anything what feels right and things you like. 

If you want to live a happy life,
tie it on a goal, not to people or things.
- Albert Einstein

It doesn't matter either if you go left or right. Every step is a step towards something new. Better times might be just around the corner so don't be afraid to take the next step. Be brave, be you. And remember to open your mouth if your ever feel bad. Tell your worries to your family or friends 'cause they're always here for us. They will listen and be by our side no matter what. 

The only way around is through.
- Robert Frost