Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakasta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakasta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuonna 2019 koettua

It's a wrap they say! Nyt kun vuoden viimeiset tunnit ovat käsillä, niin taitaa se olla oikein hyvä syy laittaa pirskeet pystyyn. Varsinkin kun ollaan siirtymässä vielä uudelle vuosikymmenelle. Viimeisen parin viikon aikana tapahtunut muutto paikkakunnalta toiselle on kuitekin vienyt tyystin meikäläisen mehut, joten mikäs tässä ihan tavallista arki-iltaa viettäessä. Eikä tässä nyt mikään muu ole muuteskaan muuttumassa kuin päivämäärän kohdalle kirjattava vuosiluku, joten mitä nyt tulevia kirjoitusvirheitä ylistämään. Tiedä siis teistä, mutta täällä sitä vaan järjestellään hiljalleen tavaroita paikoilleen ja asetutaan taloksi. And note for the future self: Don't move under Christmas or New Years Eve 'cause it's super exhausting.

Mutta mitä nyt tulee menneeseen vuoteen, niin raskashan tämä on ollut. Kaikkein vaikein tähän astisimmista, mutta onneksi on ollut ympärillä ihmisiä joihin turvautua. Sellaisia ihmisiä joiden kanssa jakaa niin arjen ilot kuin surutkin. Alkuvuodesta koettiin meinaan sellaisia asioita, jotka saavat edelleen tunteet pintaan ja kyyneleeet poskille. Siis täysin aikaa ja paikkaa katsomatta. On ollut aihetta elämää suurempaan suruun ja iloon henkilöstä, jonka avulla tästä kaikesta on selvitty. Ei läheskään kokonaan, mutta siltä osin että pystyy puskemaan eteenpäin.


On tullut matkusteltua ja tutustuttua uusiin kohteisiin ulkomailla. Ekana Berliinissä pohtimassa seuraavaa peliliikettä sekä ihmettelemässä Itä-Eurooppalaista avaruutta. Siis sitä miten leveästi kaikki kyseisen kaupunkin isoimmat aukiot, kadut ja keskukset oli pystytetty. Luoja ties millaisia kulkupelejä tai massatapahtumia varten sinne oli tarpeen tehdä niinkin leveitä mestoja. Alkusyksystä tehtiin puolestaan ihka ensimmäinen meidän suvun likkojen reissu, jossa oli meikäläisen lisäksi mukana sisko, äiti, täti ja mummu. Kaikesta sähellyksestä huolimatta meillä oli oikein onnistunut reissu, ja mieli tekisi mennä toistekin. Kunhan matkakohde pysyy yhtä simppelinä kuin Gdańskissa, jonka pienen "tarjonnan" vuoksi tuli aikuisten oikeasti keskityttyä enemmän matkaseuraan kuin muihin humpuutuksiin. Vikana moikkaassa frendiä Tanskassa, josta saan tuon samaisen kimman onneksi tammikuun lopulla takaisin samalla maaperälle. Tai no samojen rajojen sisäpuolelle. 


Kesään mahtui onneksi yhtä sun toista tekemistä. Milloin mökkeilemässä missäkin päin Suomea, kaupunkilomalla Pietarsaaressa, jazzeilla ja häissä. Sain myös mieluista pikkuväkeä kylään ja joita nyt Poriin väliaikaisesti muuttaessa pääsen onneksi näkemään huomattavasti useammin mitä aiemmin. Niin se elämä vaan rullaa menemään, mutta yksi asia on varmaa. Nimittäin se, että meikäläinen on niin ajatuksiltaan, päätöksiltään ja menemisiltään eräänlainen tuuliviiri. 


Entäpä sitten harrastukset ja treenaaminen rakkaan laji parissa? Meidän yhteinen tie tyssäsi toistamiseen vappuna, jolloin meikäläisen kunto romahti äkkiseltään ja korkealta. Oli varsin erilainen tapaus mitä tätä keissiä edeltävänä syksynä, mutta iloisena yllätyksenä Vaasan kotisairaala, jonka ansiosta osastolla tuli vietettyä pari päivää ekaa reissua vähemmän. Sen sijaan sain kolmesti päivässä kotiin (aamu-päivä-ilta/yö) ammattilaiset tarkistamaan vointini ja laittamaan vikoja antibiootteja. Tätäkään ajanjaksoa ei olisi muuten Nemon kanssa kaksin selvitty, mutta onneksi oli ystävä juuri oikeaan aikaan tällöinkin maisemissa. 


Tämän muuton myötä jouduin vaan ikävä kyllä luopumaan läheisiksi tulleista kavereista, jotka tuli tatamilla tavattua. Onneksi nykyään on olemassa monenmoista keinoja ylläpitää yhteyksiä, mutta eniten tässä kaivelee kuitenkin se, etten ole pystynyt treenaamaan useampaan kuukauteen juuri lainkaan. Koska treeneissähän näitä ihania ihmisiä on tavannut ja joiden kanssa on juteltu ja juoruttu ties kuinka monesti! On pohdittu syntyjä syviä, kaavailtu mennyttä ja tulevaa, suunniteltu isosti, naurettu äänekkäästi ja tietysti treenattu hiki hatussa.

Omalta osalta onni kuitenkin siinä, että vuosia vaivanneen niskaongelman syy saatiin vihdoinkin paikallistettua. Siis mitä luultavimmin kyseessä nyt liki 20-vuoden takaisen vastaiskun jälkivaivat, jotka olivat vaan tiheentyneen treenaamisen myötä tulleet siihen pisteeseen, että sanoivat itsensä lähes kokonaan irti. Mutta olempahan nyt tämän myötä osannut ottaa vihdoin neuvoista vaarin ja nimittäin oikeasti välttämään turhaa rasitusta. Sanompa kuitenkin vaan, että tällaiselle entiselle mennään-sata-lasissa-tyypin-urheilijalle ottaa todella koville kun joutuu olemaan pitkään sivussa harrastuksistaan. Siitä yhdestä arjen pelastajasta ja henkireiästä, jonka avulla olet jo pidemmän aikaa jaksanut paahtaa menemään. Terveys tulee joka tapauksessa laittaa etusijalle, etenkin näin nuorella iällä, jolloin asioihin on mahdollista vielä vaikuttaa. Muistakaa tekin siis tämä, ennen kuin on liian myöhäistä. 

Out of suffering have emerged the strongest souls;
the most massive characters are seared with scars.
- Khalil Gibran

lauantai 31. elokuuta 2019

On siis syksy

Voisiko ihanammin päivä enää alkaa? Nimittäin hitaalla aamulla, johon kuuluu kahvin nauttiminen vällyjen välissä kukon laulun aikaan sekä aamupala vasta puolen päivän pintaan. Niin ja sekin mielellään sängystä tai sohvalta nautittuna. Ei kiirettä mihinkään, eikä mitään tähdellistä tehtävää, jonka vuoksi olisi tarvetta edes poistua sisätiloista kuin pakollisten askareiden suorittamiseksi.

Tuolla edellä mainitulla tarkoittaen lähinnä erään nelijalkaisen höppänän ulkoiluttamista, josta on harvoin vapautettuna, mutta johon ei esimerkiksi viime viikonloppuna tarvinnut ryhtyä. Ja syy tähän piilee siis siinä, että aika kului Helsingissä, jonka ajan Nemokin oli yökylässä toisaalla. Yksi elämän onnista onkin siinä, että lähipiiriin kuuluu sellaisia tyyppejä joilta saa apua tilanteessa kuin tilanteessa. Ja myös silloin kuin itse tahtoisi vaan ottaa hieman mamilomaa ja keskittää huomionsa hetkeksi muualle.

We choose our joys and sorrows long before we experience them.
- Khalil Gibran

Menneen reissun aikana tuli meinaan huomattua kuinka rentoutunut sitä olikaan kun vietti aikaa kaukana kotoa. Ei sillä etteikö koti olisi se maailman parhain paikka olla, niin välillä tekee kyllä terää lähteä eri ympyröihin. Ja usein kun kuulee puhuttavan kehon riittävästä sekä oikeaoppisesta palautumisesta, niin nyt yhtä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että ainakin meikäläisen pääkoppakin tarvitsee aika ajoin irtiottoa arjesta. Hetkellistä pois pääsyä niistä kaikkein tavallisimmasta jutuista ja rutiineista, joista normaalit viikot tapaavat koostua viikko toisensa jälkeen. 


Yhtenä eriskummallisena huomiona tuli todistettua myös se, että kun tuo ikuinen lyhytpinnaisuus alkaa hellittämään ja olo lähenemään normaalitilaa, niin kroppaan vapautuu yllättävän paljon tilaa muillekin tuntemuksille. Tai nytkään kun kroppa ei ollut enää yhtälailla päästä varpaisiin kireä eikä jännittynyt, niin ei tarvinnut kuin pienen muutostekijän, jolla hanat aukesivat. Oli kyseessä sitten ilon aihe taikka joku muu lähes olemattoman pikkiriikkinen ei-niin-miellyttävä asia, niin lopputulos oli aina sama. Tunteet ailahtelivat ylös ja alas kuin vuoristoradassa. Annettiin kuitenkin kaiken sen tulla ulos mikä oli tullakseen. Ne tunteet, jotka olivat odottaneet vuoroaan jo jonkin aikaa, mutta joille stressi ei ollut antanut sijaa ties kuinka pitkään aikaan. Ja niin raskaalta kuin se aina tuntuikin, niin on ihan ookoo tuntea isosti ja päästää asiat ulos sisimmästään. Koska tuskin sitä kukaan kovinkaan pitkälle ennätä, mikäli pitää kaiken aina itsellään.

Tässä näin lyhykäisyydessään nyt joitain viime aikojen tapahtumista. Kirsikkana kakun päällä edelleen tuo laatuseurassa vietty miniloma ja tietoisuus siitä, että everything's gonna be alright. Pitänee ottaa useamminkin etäisyyttä arkeen, vaikka nuo tunnekuohut ottavat tullessaan melko koville, niin samalla ne myös tuntuvat tosi hyvältä. Tosi vapauttavilta. 

Tears come from the heart and not from the brain.
- Leonardo da Vinci

torstai 27. kesäkuuta 2019

Juhannuksen kolmiodraama

Jotta vältyttäisiin ennakkokäsityksiltä, niin stop tykkänään siihen paikkaan. Tällä jokseenkin varsin huomiota herättävällä otsikolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mihin nyt luulette sen ehkä liittyvän. Asia nyt vain tuppaa olemaan niin, että oikein valitulla otsikolla voi houkutella luokseen yhden jos toisenkin kiinnostuneen kyttääjän.

Sitten itse asiaan eli viime viikolla vietettyyn keskikesän juhlaan, joka oli minulle itselleni ainakin tavallista pidempi. Tai koska olin merkinnyt kalenteriini lomapäivän torstaille, niin juhannuksen viettoon päästiin jo keskiviikkoiltana. Ja mitä nyt tulee tähän niin kutsuttuun kolmiodraamaan tai toiselta nimeltään pyhään kolminaisuuteen, niin sehän tulee tyystin siitä, että vietin suhteellisen suuren osan ajastani autossa siis tien päällä, on the road you know.

We do not see things as they are,
we see things as we are.
- Talmudic Saying

Kaikki alkoi siitä, kun saimme hyvän ystäväni kanssa idean viettää juhannusta hänen vanhempiensa mökillä. Suunnitelmat sihisivät ja mietteet muhivat, että mitähän kaikkea siellä Pirttikoskella voisikaan oikein tehdä. Paikassa mikä on siis niin landella, böndessä ja skutsissa kuin kuvitella saattaa. No eipä silloin nyt mitään sen erikoisempaa kuin tavallisia mökkijuttuja hyvässä seurassa. Yhtäkään varsinaista juhannustaikaa ei valitettavasti tullut toteutettua, mutta sen verran pääsimme kokeilemaan ettei paimenkoiran kanssa ole viisasta ottaa juoksukilpailua. Siinä on meinaan aika nopeasti laossa ja raajat ruvella. Alla olevan kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen.


Mitään sen kummempia suunnitelmia ei siis ollut, mutta h-hetken lähestyessä tuli kuvioihin toki myös eräs toinenkin mökki, johon oli aivan pakko päästä käymään. Ehkä päivän tai pari tuli pohdittua, että onkohan tässä nyt minkäänlaista järkeä, mutta hei eihän se Kuopio nyt niin kaukana ole? Joten siinähän sitä sitten oltiin muutama aikaa myöhemmin nokka kohti tienoita, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Vain hetkeä aiemmin laiturilla laulettujen kappaleiden sanoitukset vaihtuivatkin Pohjois-Karjalaan lähdön sijasta Pohjois-Savoon.

Nämä nyt vaan ovat niitä eräitä elämän tosiasioita, joiden vuoksi haluaa nähdä vaivaa. Eikä sitä kyllä kovin paljoa itselleensä mahda, kun on sellaisessa tilanteessa että tahtoo tavata sen toisen, sen toisen osapuolen, jonka kanssa oleminen on pop. Ja koska aikaahan oli tuon pidennetyn viikonlopun puitteissa, niin mikäs tuolla rauhallisen liikenteen seassa kulkemisessa. Perille päästyä oksat pois, uikkarit päälle ja järven kautta saunaan nauttimaan keskikesän villeimmistä juhlista, edelleen hyvässä seurueessa. 

Summa summarum, tämä juhannus oli mainio ja monella tapaa täynnä ekoja kertoja. En ollut koskaan aiemmin ajanut yksin noin pitkiä matkoja, saati niin tihein kuin kahden päivän välein. Kävin nyt ensimmäistä kertaa sekä Pirttikoskella että Kuopiossa. Vietin ensimmäistä kertaa yhteistä juhannusta kaikkien näiden ihmisten kanssa ja samaten tämä oli myös Nemon ensimmäinen juhannus. All good, everything.

If you find someone you love in your life,
then hang on to that love.
- Princess Diana

tiistai 28. toukokuuta 2019

Itku pienestä ilosta

Elämä osaa kyllä yllättää, vaikka sitä ei aina uskoisi. Viime viikkoihin on meinaan mahtunut toinen toistaan kivempia asioita, joten menneistä viis. 


Vanhan kansan mukaan aurinko se paistaa risukasaankin, ja sehän on totta se. Arkeen ei tarvitse nimittäin lisätä kuin muutama mieluisa häppeninki, siis joku sellainen osatekijä joka saa hymyn nousemaan korviin myös sisäisesti.


Ei sillä, etteikö tämän vuoden puolella olisi jo tullut riittävästi tirauteltua, niin onhan tämä kulunut kuukausikin ollut aikamoinen. Eniten rinnassa kiristi vappua edeltävä sairastelu, sillä niissä ympyröissä oli vierailtu aivan liian lyhyt aika sitten. Ja vaikka toipumiseen menee taasen se kuuluisa kotvanen, mutta käynti tatamilla piristi kummasti mieltä. Teki oikein eetvarttia treenata "varjona" muiden rinnalla. Sama fiilis vyöryi päälle viime lauantain salikisoissakin, jotka olivat luonnollisesti meidän seuramme ahkeralla talkootyöllä järjestämät. Ihan jees päivä sinällään, sillä samana päivänä sain ympärilleni myös yhden vuosirenkaan lisää. 

Age is just a number.
It's totally irrelevant unless, of course,
you happen to be a bottle of wine.
- Joan Collins

torstai 14. maaliskuuta 2019

Still on my mind

No matter how hard it feels right now, the universe will take care of you. So, do not worry. Even though life can feel so extremely unfair at sometimes, it will get better in the end. The only thing you need is a little bit of faith and lots of love around you.

I'm trying to focus on everything good around me, but it's much harder than it sounds. These past few weeks have been full of grief and because of that my feelings are going up and down continuously.

If the highest aim of a captain
were to preserve his ship,
he would keep it in the port forever.
- Thomas Aquinas

On the other hand I do have something else to think about. I'm attending to this one-of-a-kind event on Friday and can therefore see bright lights at the end of the tunnel. A hall full of glimpses of joy and happiness. A place full of people living in the moment and enjoying their odds. Making memories while dancing like there's no tomorrow.

Somewhere, something incredible
is waiting to be known.
- Carl Sagan

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Solen skiner idag

Kesä on lyhyt, elämä on lyhyt, joten siitä pitää ottaa kaikki irti. Jokaisessa hetkessä on oltava täysillä mukana tai muuten ei elä. 
Sori, mutta näin se vaan menee. 


Sitä muuten huomaa olevansa paljon onnellisempi silloin kun tekee vaan mitä mieleen juolahtaa. Kaikki äkilliset ideat on niitä parhaita ja niistä syntyy ikuisia muistoja. Vaikka välillä olis sellainen fiilis, ettei jaksa tehdä mitään tai lähteä mihinkään, niin just sillon pitäis vaan ottaa askelta toisen eteen ja lähteä. Etenkin jos on mahdollisuus nähdä vanhoja kavereita, niin kuin minulla tässä viikonloppuna :-) Montamonta vuotta sitten tutustuttiin ja tässä sitä nyt ollaan. Nähdään aina silloin kun on mahdollista, nauretaan, eletään, tehdään niitä muistoja.




Lauantai alkoi pienellä mökkivisiitillä saareen. Haaveiltiin kaloja (siis saaalistettiin perhoshaavilla) ja väsättiin rantakivien kätköistä löytyneistä eliöistä pieni akvaario erään hurmaavan pikkumiehen kanssa. Pikkukalojen ja kotiloiden lisäksi saaliksi saatiin myös yksi pieni imukala/pusukala eli siis monni! 




Loppuilta menikin sitten jazzeilla kavereiden (uusia ja vanhoja) kanssa hengaillen. Nautittiin Kirjurin puolella auringosta ja mansikoista, jotka eivät kuitenkaan ollut meidän.. Sitten jatkettiin menoa varsinaisella jazzkadulla ja käytiin myös Graciaksen keikalla (mutta minä nyt en siitä oikein mitään muista, hups)! Yöllisten rientojen ja tanssien jälkeen lähdettiin bussilla kotiin kätösissämme mitä mehukkaimmat pizzat! Mahto muita kanssamatkustajia harmittaa, kun tuli niin herkullinen tuoksu hajuaukkoihin.



Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein.
- Tuntematon