Näytetään tekstit, joissa on tunniste minilomalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minilomalla. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Pimut Puolassa

Viisi meidän suvun naista viettämässä kaupunkilomaa ulkomailla. Uhka vai mahdollisuus? Sanottakoot, että ennen tuota reissua olin ehkä aavistuksen epäileväinen, mutta hyvinhän meillä  loppujen lopuksi meni. 


Tällainen asetelma oli meinaan meikäläiselle varsin erikoinen, sillä aiemmin reissannut ympäriinsä pääasiassa yksin. Tai korkeintaan kera yhden ystävän. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin niin monta muuttujaa, että pisti pakostakin hieman jännittämään. Mitä siis tehdä kun enää ei voisikaan mennä paikasta toiseen (siis kierrellä ympäriinsä) täysin oman mielen mukaan, vaan sitä tulisi kuunnella muun matkaseurueen toiveita ja mielenkiinnon kohteita. Entä milloin meistä kullekin yllättää nälkä ja mistä löytää jokaiselle kelpaava rafla juuri ennen kuin kenenkään mahdollinen nälkäkiukku astuu estradille. 

You must learn to let go. Release the stress.
You were never in control anyway.
- Steve Maraboli

Nooh, kyllä noita hampaita tuli aavistuksen verran kiristettyä, mutta ei onneksi kaiken aikaa. Kelloon tuli erilainen ääni sen jälkeen, kun asennoitui olevansa sellaisella matkalla, jossa seura on se tärkein. Muulla ei niin väliä, kunhan vain hengailtaisiin kimpassa ja tutustuttaisiin kaikkeen mitä Gdańskissa  olisi ihmeteltävää. Jaettiin porukka jossain kohtaa kuitenkin osaksi aikaa kahtia, niin se jos jokin toi oman helpotuksensa päivän etenemistahtiin.  


Gdańsk on aika pieni kaupunki ja jonka näkemiseen riitti hyvin tavallinen viikonloppu. Siis kolme päivää ja kaksi yötä. Ja meitä kun oli sen verran monta, niin oltiin varattu huone huoneistohotellista, jonka ikkunnasta oli näkymät tuolle ekassa kuvassa näkyvälle maailmanpyörälle. Toki ikkunasta sai ihastella myös aika ajoin ohi lipuvaa merirosvolaivaa! Oi kumpa olisin vaan ollut vuosia nuorempi, niin olisin niin mennyt kyytiin.   


Yksi asia kuitenkin jäi vähän nakuttamaan. Nimittäin se, ettei ollut riittävästi aikaa kiertää museoissa tai muissa sen sellaisissa. Ja pelkästään siis tämän vuoksi voin todeta, että ompahan yksi syy käydä samaisessa kaupungissa joskus tulevaisuudessa uudestaan. Niin ja toisekseen ne kulmapuodin lämpimäiset munkit! Ai hitsit kun ne oli nannaa.


Kulttuurin jäädessä lähes olemattomaksi, niin tällä reissulla käveltiin, otettiin erittäin lyhyt, mutta yksi hauskimmista taksimatkoista ikinä ja shoppailtiin yllättävän paljon. Niin ja siis tämä viimeksi mainittu ihan omaan normiini nähden. Mutta sitten taas toisaalta, jos kerran olet pienehkössä kaupungissa syksyllä, jolloin säätkään eivät välttämättä ole kovin kummoiset, niin shoppailuhan on varsin mainio tapa puuskuttaa menemään. Syömistä ja juomista unohtamatta!


Your calm mind is the ultimate weapon against your challenges.
- Bryant McGill

lauantai 31. elokuuta 2019

On siis syksy

Voisiko ihanammin päivä enää alkaa? Nimittäin hitaalla aamulla, johon kuuluu kahvin nauttiminen vällyjen välissä kukon laulun aikaan sekä aamupala vasta puolen päivän pintaan. Niin ja sekin mielellään sängystä tai sohvalta nautittuna. Ei kiirettä mihinkään, eikä mitään tähdellistä tehtävää, jonka vuoksi olisi tarvetta edes poistua sisätiloista kuin pakollisten askareiden suorittamiseksi.

Tuolla edellä mainitulla tarkoittaen lähinnä erään nelijalkaisen höppänän ulkoiluttamista, josta on harvoin vapautettuna, mutta johon ei esimerkiksi viime viikonloppuna tarvinnut ryhtyä. Ja syy tähän piilee siis siinä, että aika kului Helsingissä, jonka ajan Nemokin oli yökylässä toisaalla. Yksi elämän onnista onkin siinä, että lähipiiriin kuuluu sellaisia tyyppejä joilta saa apua tilanteessa kuin tilanteessa. Ja myös silloin kuin itse tahtoisi vaan ottaa hieman mamilomaa ja keskittää huomionsa hetkeksi muualle.

We choose our joys and sorrows long before we experience them.
- Khalil Gibran

Menneen reissun aikana tuli meinaan huomattua kuinka rentoutunut sitä olikaan kun vietti aikaa kaukana kotoa. Ei sillä etteikö koti olisi se maailman parhain paikka olla, niin välillä tekee kyllä terää lähteä eri ympyröihin. Ja usein kun kuulee puhuttavan kehon riittävästä sekä oikeaoppisesta palautumisesta, niin nyt yhtä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että ainakin meikäläisen pääkoppakin tarvitsee aika ajoin irtiottoa arjesta. Hetkellistä pois pääsyä niistä kaikkein tavallisimmasta jutuista ja rutiineista, joista normaalit viikot tapaavat koostua viikko toisensa jälkeen. 


Yhtenä eriskummallisena huomiona tuli todistettua myös se, että kun tuo ikuinen lyhytpinnaisuus alkaa hellittämään ja olo lähenemään normaalitilaa, niin kroppaan vapautuu yllättävän paljon tilaa muillekin tuntemuksille. Tai nytkään kun kroppa ei ollut enää yhtälailla päästä varpaisiin kireä eikä jännittynyt, niin ei tarvinnut kuin pienen muutostekijän, jolla hanat aukesivat. Oli kyseessä sitten ilon aihe taikka joku muu lähes olemattoman pikkiriikkinen ei-niin-miellyttävä asia, niin lopputulos oli aina sama. Tunteet ailahtelivat ylös ja alas kuin vuoristoradassa. Annettiin kuitenkin kaiken sen tulla ulos mikä oli tullakseen. Ne tunteet, jotka olivat odottaneet vuoroaan jo jonkin aikaa, mutta joille stressi ei ollut antanut sijaa ties kuinka pitkään aikaan. Ja niin raskaalta kuin se aina tuntuikin, niin on ihan ookoo tuntea isosti ja päästää asiat ulos sisimmästään. Koska tuskin sitä kukaan kovinkaan pitkälle ennätä, mikäli pitää kaiken aina itsellään.

Tässä näin lyhykäisyydessään nyt joitain viime aikojen tapahtumista. Kirsikkana kakun päällä edelleen tuo laatuseurassa vietty miniloma ja tietoisuus siitä, että everything's gonna be alright. Pitänee ottaa useamminkin etäisyyttä arkeen, vaikka nuo tunnekuohut ottavat tullessaan melko koville, niin samalla ne myös tuntuvat tosi hyvältä. Tosi vapauttavilta. 

Tears come from the heart and not from the brain.
- Leonardo da Vinci

tiistai 25. syyskuuta 2018

Uppsala i mitt hjärta

Oh, how great it was to spend few days in Uppsala after all these years. Though it has been only there years since my last visit, I felt myself even more excited when I got off from the bus at the Centralstation.

It's the city where I spend my student exchange in 2014. And I can still remember the feelings which I had during the first days. One of them was kinda liberating emotion, one big relief with plenty of confusion on the side. But luckily I found myself a friend who's simply awesome and our friendship means a lot to me. 


In Uppsala we went to see the views from the castle, had a fika at Storken (which is the best coffee place in town) and cycled around without any bike lights (oops). Cycling is simply the best thing you can do over there 'cause everything runs so fluently (thanks to separated bike lanes). You don't need to do nothing else than just enjoy the ride.    


If there ever comes a day when we can't be together,
keep me in your heart. I'll stay there forever.
- Winnie the Pooh


At Sunday we took a train to Stockholm where we did the most obvious choice and walked to Gamla stan and from there we continued towards Södermalm. We had heard about this "rock". The highest natural point where you could see some really good views over the whole city. At first we wandered through Monteliusvägen and after that became this gorgeous place called Skinnarviksberget.  The place is also very popular among the locals and yeah the views from up there were pretty cool. Only if we had had some pizza and bottles of beers with us.


Each one of us can make a difference. Together we make change.
- Barbara Mikulski


I don't know when we gonna meet again, it can take either months or years. In the meanwhile we'll  keep in touch and we'll always continue our talks where we last remained. With this girl it's every time like that there had been only days since our last meeting or call. Talking about this and that. Gossiping. Talking seriously about our futures. Speaking out our true feelings. Laughing. 


Time is the longest distance between places.
- Tennese Williams

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Rome 1/3

Keskiviikosta sunnuntaihin eli viisi päivää ja neljä yötä. Se on hyvä pituus lyhyelle kaupunkilomalle pizzan luvatun maan eli Italian pääkaupunkiin. Siinä ajassa ehtii sopivasti katsastaa kaikki turistikarttaan merkityt nähtävyydet. Ja kunhan vain varaa reipasta köpöttelyä varten kunnon bootsit siis kävelykengät jalkaan, niin ei pitäisi tulla ongelmia. 


Reissusuunnitelmat olivat aluksi hieman toisenlaiset, mutta mitäpä niistä kun kerran ulkomailla tuli käytyä niin jes! Matkakumppanien kanssa tehtiin päätös (tavallaan) aika nopeasti, sillä ei mennyt montaakaan päivää kun sitä jo oltiin yläilmoissa kohti Saapasmaata. Tutussa reissumiehen repussa (tarkemmin ottaen 30 litran rinkassa) mukana passi ja hammasharja sekä muutamat muut reissaajan tykötarpeet.

When in Rome, do as Rome does.
- Ambrose Bierce


Oltiin valittu hotelli, jonka hintoihin kuului aamiainen ja joka oli aivan Terminin eli rautatieaseman vieressä. Päivät aloitettiin suht aikaisin ja pakit täynnä lähdettiin aina kiertelemään kaupungin nähtävyyksiä. Ja koska niitä näkemisen arvosia paikkoja oli vaikka kuinka paljon niin tämä olkoon ensimmäinen (kuvapainoitteinen) osa lomamme tunnelmista.  



To live will be an awfully big adventure.
- Peter Pan




Colosseum on nyt niin nähty






My favorite thing is to go where I've never been.
- Diane Arbus




Bocca della Verità





Forum Romanum





Maybe the best moment of your life
will be on your next big adventure.
- Siya Zarrabi



Reissun viimeisenä päivänä ajeltiin ratikoilla ja käytiin heittämässä kolikot meren jumalan eli Okeanoksen valvovan katseen alle Fontana di Treviin.


You are limited only by your imagination.
- Benny Bellamacina

maanantai 12. elokuuta 2013

Viikonloppu minilomalla

Kyllä viikonloppuun mahtuu sitten yhtä sun toista. Ainakin jos tarkoituksena on viettää eräänlaista minilomaa töiden ohessa. Aikaa meillä oli käytössä vain yksi viikonloppu eli kolme päivää eli 72 tuntia, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. 

Pori-Forssa-Turun Ruissalo-Turku-Espoo-Forssa-Pori

Auto toimi uljaasti tuon ajan ratsunamme eikä vaatinut edes hirveästi löpöä liikkuakseen. Pienehköllä suunnittelulla kursittiin kasaa jonkinmoinen ohjelma, jota sitten parhaamme mukaan noudatettiin.


Matkalla Porista kohti Forssaa päätettiin hetken mielijohteesta kiertää Huittisten Pahkionvuoreen katsomaan tuulimyllyjä! Ei sillä, etteikö niitä meillä täällä Porissa olisi, etenkin Meri-Porissa ihan liki kotikoloa!


Olin itse käynyt katsastamassa samaiset myllyt jo aikaisemmin keväällä, joten osasin sen kautta jopa kertoa Jesmulle jotakin "oikeaa asiaa" niihin liittyen.


Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Turkua!



Mikä lienee otus tien poskessa... älkää edes kysykö! 


Sitten ensimmäiseksi naama kohti Ruissaloa!


Ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen saavuttu, mikä tietenkin on Kasvitieteellinen puutarha!


Toinen puolisko aluksi vähän epäröi (koko reissu siis pelkästään minun suunnittelemani), mutta sanoi lopuksi paikan olevan iha ookoo.



Ulkotarhan jälkeen siirryttiin sisälle kasvihuoneisiin, jossa meitä oli vastassa oikein mukavan oloinen kaveri


Aika ankeissa oloissa hän kyllä näytti asustelevan.. aivan yksin likaisessa ja kolkossa altaassa..


Ruissalon jälkeen matkasimme kohti FLOWPARKKIA! Aij että sitä sitten odotettiin innolla ja jännitettiin samaan aikaan. 
Minä ketä pelkään ja olen aina pelännyt korkeita paikkoja, menin ja kiipeilin siellä niin korkeuksissa. 
OLISITTEKO USKONEET? En minä ainakaan...


Tuolla me sitten mentiin puusta puuhun ja kiipeiltiin METRIEN korkeuksissa. 

Alussa vähän jännitti ja sitten tuli paniikki, mutta otin itseäni vaan niskasta kiinni ja lähdin puskemaan etiäppäin. Ei siinä olisi iso ihminen enää kehdannut lähteä takaisin päin häntä koipien välissä, kun muut vuosia ja jopa puolta nuoremmat lapsoset odottivat vuoroaan tämän nössykän takana.
Ainoa askel oli tosiaan eteenpäin, eikä paluuta enää ollut. Kamalalta se tuntui heti alusta alkaen ja ihmettelinkin, että mihin kummaan olin itseni pistänyt.. ja koko juttu oli vielä minun ideani!? 




Hetkellisesti pääsin pois pelostani, mutta ei se silti mihinkään ole kadonnut!


Flown jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Espoon unisijaa, jonne päästiin vihdoin ja viimein illalla Lohjan ja kymmenien tunnelien jälkeen.


Sunnuntaina oli vuorossa minilomamme viimeinen kohde: Vesipuisto Serena! Tämäkin mulle täysin uusi tuttavuus, sillä en ollut siellä koskaan ennen käynyt (karu totuus). 
Paikka oli oikein hieno ja ilmakin oli tosi nätti. 
Lauantain teema jatkui myös vesipuistossa, kun mentiin tottakai kaikkiin erilaisiin liukumäkiin!


Aivan mielettömän kiva viikonloppu pienistä kömmähdyksistä ja migreenistä huolimatta! Tämän loman suunnittelusta vastasin minä, joten seuraavaksi on Jesmun vuoro, saa nähdä mitä silloin on luvassa. Tässä kyllä nähtiin se, että pelkässä viikonlopussakin ehtii tekemään vaikka mitä. Pitää muistaa pitää vaan etäisyydet riittävän/inhimillisen pieninä, ettei koko aika mene matkustamiseen paikasta A paikkaan B.

Tänään lähti puolestaan käyntiin vihoviimeinen työviikko! Ajatella, että näin nopeasti aika vaan menee. Kesälomaa kaikenkaikkiaan siis neljä kuukautta, josta 3kk duunia.. mutta perjantaina se on vihdoin ohi! Kaksi viikkoa pelkkää lomailua ja rentoutumista ennen koulun penkille pääsyä (joutumista)!

Hymy maksaa vähemmän kuin sähkö ja valaisee paremmin.
- Skotlantilainen sananlasku