Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu avartaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu avartaa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. joulukuuta 2019

Finding hygge in Denmark

Onhan se nyt vaikeaa, kun tuppaa unohtelemaan asioita. Tänä päivänä ehkä turhankin usein, mutta syytetään tästä vuosi vuodelta vanhentuvaa kuontaloa ja sitä, että elämässä on nyt meneillään yhtä sun toista. Mitään kovin suurta kämmiä ei ole onneksi päässyt käymään, joten no worries.


Käväisin tuossa joku aika sitten Tanskassa ja josta olen ollut aikeissa kirjoitella. Oli sinällään todella erilainen reissu, sillä viimeksi olin matkassa yksin kun taas tällä kertaa vierailin hyvän ystäväni luona. Reissu on lyöty lukkoon jo lähes siinä vaiheessa kun ystäväni kertoi lähtevänsä sinne vaihtoon, koska meitähän ei pienet etäisyydet haittaa.


Lensin aluksi Legojen luvattuun kaupunkiin eli Billundiin, josta jatkoin matkaa edelleen kohti Aarhusia (Århus). Luulin vielä lopulliseen kohteeseen saavuttuani, että olin tullut johonkin suht pieneen pitäjään, mutta kyseessä olikin koko maan toisteksi suurin mesta. Ja huolimatta kaikesta siitä ihmismäärästä, niin ainakin ihan siinä keskustassa oli todella symppiksen näköistä kuljeskella. Pelkästään ne matalat rakennukset ja niiden värit teki kyllä vaikutuksen.


Käytiin yhtenä aamuna vähän käppäilemässä "rannassa" ja onneksi löydettiin lopulta eräs avoinna ollut kahvila, sillä tuuli oli sen verran vilpoinen, että kuppi kuumaa teki ihmeitä! Vaikka Tanska on hieman etelämpänä mitä Suomi, niin ei siellä ihan tähän vuodenaikaan olisi ilman pipoa ja hanskoja tarjennut. Siis ainakaan tällainen vilukissa kuin meikäinen, jolla on aina ja joka paikassa kylmä. Käytiin muuten myös leikkimässä tuossa yhdessä aikaisemmassa kuvassa näkyvässä suihkulähteessä, koska lapsihan on terve kun hän leikkii.


Yksi kaupungin vaikuttavimmista asioista oli kuitenkin taidemuseo eli ARoS (Aarhus Art Museum). Kaverini oli hommannut sinne sellaisen kausikortin, johon kuului sellainen iso plussa, että sen haltija sai tuoda museoon mukanaan maksutta yhden kaverinsa. Pelkästään tuo museon katolla oleva panoraamaterassi oli sellainen elämys, jonka vuoksi samaiseen paikkaan tekisi mieli mennä uudelleen. Kyseessä ei niinkään ollut ehkä terassi, vaan pikemminkin muodoltaan rengasmainen kävelysilta/-tie, jonka ympäri pystyi kävelemään samalla kun ihasteli kaikissa spektrin väreissä olevia lasiseiniä. 


Ja koska syödäkin pitää, niin piipahdettiin ateroimaan Aarhus Street Food -nimisessä paikassa siinä juna-aseman liepeillä. Mikäli olet itse matkustamassa tuolla päin, niin suosittelen lämpimästi käymään! Siellä oli koottuna yhteen paikkaan (halli + piha-alue) kaiken maailman keittiöiden tarjontaa, josta jokainen löytää taatusti itselleen mieluisaa purtavaa. Empä taida enää vaan muistaa mihin itse päädyin, mutta maukasta se kyllä oli. Samainen paikka on ilmeisesti todella suosittu ja voi vaan kuvitella kuinka paljon siellä on väkeä lämpimänä kesäpäivänä. 


Tuskin olisin itse ikinä löytänyt saati valinnut tätä kaupunkia matkakohteekseni, joten täytyy myöntää, että onhan noista maailmalle lähtevistä kavereista hyötyä aina itsellekin. Matkailu siis todellakin kannattaa. Ja mitä tulee muuten yksin matkusteluun (aka solo travelling), niin kyllä se uusien asioiden kokeminen ja maailmankolkkien näkeminen yhdessä jonkun kanssa on huomattavasti hauskempaa. Silloin tulee jopa enemmän hehkutettuakin kaikkea sitä upeutta, joka saa haukkomaan henkeä. Ja lopulta kun sitten esittelet muille matkalla ottamiasi valokuvia, niin eihän ketään oikeasti koskaan edes kiinnosta.


Solo travelling on silti vielä toistaiseksi suosikkitapani matkustaa, vaikka sitä joutuukin olemaan omine ajatuksineen kaiken aikaa, mutta sen myötä on oppinut olemaan sujut itsensä kanssa. Aina ei voi tietää varmaksi mihin onkaan menossa, mutta tunteepahan itsensä ja osaa ennakoida toimintansa ehkä jopa vähän yllättävissäkin tilanteissa. Toki se on aina ulkomaailmassa vaan pelkäksi eduksi, jos ei ole kovin sisäänpäinsuuntautunutta sorttia. Tällöin sitä meinaan saattaa mennä helpommin keskustelemaan tuntemattomille tai jopa tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa.

Trade your expectations for appreciation
and the world changes instantly.
- Tony Robbins

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Pimut Puolassa

Viisi meidän suvun naista viettämässä kaupunkilomaa ulkomailla. Uhka vai mahdollisuus? Sanottakoot, että ennen tuota reissua olin ehkä aavistuksen epäileväinen, mutta hyvinhän meillä  loppujen lopuksi meni. 


Tällainen asetelma oli meinaan meikäläiselle varsin erikoinen, sillä aiemmin reissannut ympäriinsä pääasiassa yksin. Tai korkeintaan kera yhden ystävän. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin niin monta muuttujaa, että pisti pakostakin hieman jännittämään. Mitä siis tehdä kun enää ei voisikaan mennä paikasta toiseen (siis kierrellä ympäriinsä) täysin oman mielen mukaan, vaan sitä tulisi kuunnella muun matkaseurueen toiveita ja mielenkiinnon kohteita. Entä milloin meistä kullekin yllättää nälkä ja mistä löytää jokaiselle kelpaava rafla juuri ennen kuin kenenkään mahdollinen nälkäkiukku astuu estradille. 

You must learn to let go. Release the stress.
You were never in control anyway.
- Steve Maraboli

Nooh, kyllä noita hampaita tuli aavistuksen verran kiristettyä, mutta ei onneksi kaiken aikaa. Kelloon tuli erilainen ääni sen jälkeen, kun asennoitui olevansa sellaisella matkalla, jossa seura on se tärkein. Muulla ei niin väliä, kunhan vain hengailtaisiin kimpassa ja tutustuttaisiin kaikkeen mitä Gdańskissa  olisi ihmeteltävää. Jaettiin porukka jossain kohtaa kuitenkin osaksi aikaa kahtia, niin se jos jokin toi oman helpotuksensa päivän etenemistahtiin.  


Gdańsk on aika pieni kaupunki ja jonka näkemiseen riitti hyvin tavallinen viikonloppu. Siis kolme päivää ja kaksi yötä. Ja meitä kun oli sen verran monta, niin oltiin varattu huone huoneistohotellista, jonka ikkunnasta oli näkymät tuolle ekassa kuvassa näkyvälle maailmanpyörälle. Toki ikkunasta sai ihastella myös aika ajoin ohi lipuvaa merirosvolaivaa! Oi kumpa olisin vaan ollut vuosia nuorempi, niin olisin niin mennyt kyytiin.   


Yksi asia kuitenkin jäi vähän nakuttamaan. Nimittäin se, ettei ollut riittävästi aikaa kiertää museoissa tai muissa sen sellaisissa. Ja pelkästään siis tämän vuoksi voin todeta, että ompahan yksi syy käydä samaisessa kaupungissa joskus tulevaisuudessa uudestaan. Niin ja toisekseen ne kulmapuodin lämpimäiset munkit! Ai hitsit kun ne oli nannaa.


Kulttuurin jäädessä lähes olemattomaksi, niin tällä reissulla käveltiin, otettiin erittäin lyhyt, mutta yksi hauskimmista taksimatkoista ikinä ja shoppailtiin yllättävän paljon. Niin ja siis tämä viimeksi mainittu ihan omaan normiini nähden. Mutta sitten taas toisaalta, jos kerran olet pienehkössä kaupungissa syksyllä, jolloin säätkään eivät välttämättä ole kovin kummoiset, niin shoppailuhan on varsin mainio tapa puuskuttaa menemään. Syömistä ja juomista unohtamatta!


Your calm mind is the ultimate weapon against your challenges.
- Bryant McGill

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Dagen i Jeppis

Viikonloppu vailla sen suurempia suunnitelmia ja ulkona sataa, joten mitähän sitä tekisi? No jos vaikka lähdettäisiin käymään Pietarsaaressa, tokaisi kaveri. Koskaan ei ole tuolta samaiselta kimmalta tullut vielä huonoja ideoita, sillä tämäkin reissu oli varsin onnistunut!


Lauantaina satoi tosiaan aamupäivällä sen verran vettä taivahalta, että tuskin oltaisiin saatu tehtyä kotona mitään sen ihmeempää. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun oltiin jo tien päällä pyhävaatteet yllämme ja koira takapenkillä.


Yritettiin katsoa joitain paikkoja hieman etukäteen, jotta tiedettäisiin edes vähän, että mihin oltiin oikein matkalla ja mitä olisi kivointa mennä katsomaan. Eipä tuo Jeppis kovin iso mesta ole, mutta yllätti meidät ensikertalaiset kyllä positiivisesti. Kun oltiin saatu auto parkkiin, niin lähdettiin vain kävelemään kohti erästä puistoa joka osoittautuikin lopulta Koulupuutarhaksi. Siellä oli jos jonkinlaista kasvia ja kukkivaa kukkaa nimikyltteineen. Nemo ei kylläkään tainnut huomata suihkulähteen värikkäitä fisuja, kun oli kerran alati repimässä kukkien terälehtiä irti toisistaan. Sama meno jatkui Skatassa puutalojen keskellä, mutta siellä nyt oli melko alakuloisen oloista muutenkin.


Ennen kuin siirryttiin keskustan liepeiltä muualle, niin nautittiin pikaiset kakkukaffeet Kaffiassa. Ihan mukavan pienehkö paikka, jonka ulkona asetetuissa pöydissä olisi voinut paistatella päivää pidempääkin. Lopulta otimme suunnaksi kuitenkin merenrannan ja Fäbodan, jossa oli Nemonkin mielekästä uida.


Aivan uskomattoman hienot kalliot, jotka viettivät viistosti alas kohti merta. Tai vastaavasti siis nousivat merivedestä huolettomasti niin, että varpaat sai vaivatta kasteltua. Joskos ensi kerralla tulisi varata omatkin uimavälineet mukaan, sillä olihan tuolla hiekkarantaakin vaikka kuinka. Meinaan kyllä tuo kaupunki oli sellainen, johon voisi ehkä joskus toistenkin kauniina kesäpäivänä piipahtaa. Ja varsinkin nyt kun tietää, mihin mennä ja mitkä osuudet voi jättää huoletta sikseen. Suosittelen muuten muitakin harrastamaan tällaisia päiväretkiä! Ei tarvitse välttämättä lähteä kovinkaan pitkälle, että löytää itsensä jostain erilaisesta ja vallan miellyttävästä paikasta, jossa aika kuluu hyvässä seurassa alta aika yksikön.

You cannot swim for new horizons
until you have courage to lose sight of the shore.
- William Faulkner

tiistai 25. syyskuuta 2018

Uppsala i mitt hjärta

Oh, how great it was to spend few days in Uppsala after all these years. Though it has been only there years since my last visit, I felt myself even more excited when I got off from the bus at the Centralstation.

It's the city where I spend my student exchange in 2014. And I can still remember the feelings which I had during the first days. One of them was kinda liberating emotion, one big relief with plenty of confusion on the side. But luckily I found myself a friend who's simply awesome and our friendship means a lot to me. 


In Uppsala we went to see the views from the castle, had a fika at Storken (which is the best coffee place in town) and cycled around without any bike lights (oops). Cycling is simply the best thing you can do over there 'cause everything runs so fluently (thanks to separated bike lanes). You don't need to do nothing else than just enjoy the ride.    


If there ever comes a day when we can't be together,
keep me in your heart. I'll stay there forever.
- Winnie the Pooh


At Sunday we took a train to Stockholm where we did the most obvious choice and walked to Gamla stan and from there we continued towards Södermalm. We had heard about this "rock". The highest natural point where you could see some really good views over the whole city. At first we wandered through Monteliusvägen and after that became this gorgeous place called Skinnarviksberget.  The place is also very popular among the locals and yeah the views from up there were pretty cool. Only if we had had some pizza and bottles of beers with us.


Each one of us can make a difference. Together we make change.
- Barbara Mikulski


I don't know when we gonna meet again, it can take either months or years. In the meanwhile we'll  keep in touch and we'll always continue our talks where we last remained. With this girl it's every time like that there had been only days since our last meeting or call. Talking about this and that. Gossiping. Talking seriously about our futures. Speaking out our true feelings. Laughing. 


Time is the longest distance between places.
- Tennese Williams

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Trip to Cambodia part. 3

Our second island hopping destination was Koh Rong Samloem. After arriving to Saracen Bay by a speed ferry we started to look for a place to stay. It was much more quieter beach than Otres and we actually had to walk a while before we found some desk that looked like a proper reception.


If you're travelling outside of the actual high seasons there's no need to book every accommodation beforehand. There's always some free dorm bed or room at somewhere. At least if you aren't that picky about standard frames or luxury services. 

This longer voyage was a bit safer than the earlier boat ride to Koh Ta Kiev.

     
We managed to book us a double bed from a dorm which was kinda wide open. So, the space itself was again all open and also a little breezy (as it were air-conditioned) 'cause there wasn't any doors etc. When going to sleep we just pulled down the tarp (suom. pressu) to block the rain for coming straight to our drying clothes. And regardless of all the nightly voices and unknown crackles I slept strangely good during our entire trip. Thanks to the refreshing weather of Southeast Asian climate.  


Silence is one of the hardest arguments to refute.
- Josh Billings


At Samloem we could finally read some books and properly ease up our pace for few days. Before this we had only fled from horrible hucksters and looked up to some monumental sights of Angkor. Now our main task was to take it easy and enjoy some early morning swims and overall silece.


As usual our stay lasted for 3 days. So, we had already learned by now that 2 nights it's enough at one place. Within those days we had yet again just enough hours to explore the beach and to do what we liked. And what comes to food I think that we ate the most disappointing meal in Sacaren Bay. There might be several reasons for that but I bet that the biggest one is that all the dishes they served at restaurants, were modified to tourists. I mean that they had adjusted the flavors and reduced a lot of the spices.
For us foodlovers it was a real pity 'cause we had some high expectations for them. But in the end we flushed our deeply sorrow with few drinks and hoped for better luck in the future!       

My favorite spot was in that particular hammock.

And remember guys not to get sunburn over your body. It's not nice and your body is your temple.

From the island we took another speed ferry ride to the shore and headed to the bus station from where we continued towards our next destination, the city of Kampot.

God gave me a great body and it's my duty to take care of my physical temple.
- Jean Claude Van Damme

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Trip to Cambodia part. 2

From Siem Reap we took a night bus to the coast. Though the drive lasted overnight it wasn't that bad 'cause the bus was filled with sleeping berths. And just to make clear, there wasn't any seats. Only places where you could lie down and try to make yourself feel comfortable.

Accept the challenges so that you can feel the exhilaration of victory.
- George S. Patton

At this point you might be thinking about the space in the bus or how roomy these "sleeping seats" really are? Is it actually possible to sleep in those kind of busses? When booking the tickets, there were both single and double seats to choose from. We shared one double seat and could just straighten our legs. So, there were barely enough space for smallish people. And only for that reason it might be a bit too small (confined) for those who are taller than regular human beings.

And yes you can sleep in the busses if you're not that sensitive for noices or bumpy roads etc. I slept maybe only half a night, but the all in all the trip went well. It took 10 hours to get from the inland to Sihanoukville. Our first tasks was to find a ride and some nice little bungalow by the beach. As usual the bargaining took a while, but 'cause of our expertise we managed to get us a cheap ride to Otres Beach.

It didn't take that long to go swimming from our little "porch".

After arriving to Otres we started to find out the prizes of different accommodations. At the end we chose a place called Chez Paou from where we got a private bungalow with a fan and a mosquito net. Both of those were kinda standard equipments in most of the places.


There were one common bathroom which we shared with the other fellow travellers. It turned out to be a good thing 'cause we were both terrified by bugs and insects. During the entire trip I also noticed that it's much nicer to sleep in a room which isn't all white from top to bottom. The darker the walls are, the less you can actually see what's lurking you from the ceiling while you're sleeping.


We stayed at Otres for 3 days and in that time we got to learn that there were no place to hide from the hucksters (suom. kaupustelijat). So, to get rid of them we took a long boat to an island paradise named Koh Ta Kiev. There were no running water or electricity grid and that's why the power was on only at certain time in the evenings. This place were just what we needed. Far away from the fuss and expecially from those not-so-nice-vendors.


Life is a travelling to the edge of knowledge, then a leap taken.
- D.H. Lawrence


We booked single beds from the treehouse which was a dorm styled bungalow. And 'cause we didn't know what to expect we're kinda cautious. Will there be some nasty creatures with eight legs or more? Can we sleep in 360 degrees open space with no walls around us, in a treehouse over 3 meters above the ground? All went partly ocay and we managed through the night. But why only partly? Well, I had ants on my bed when we first checked the treehouse. Luckily we had earlier bought some mosquito repellent (actually two kinds of repellent) which worked just fine to those little bastards.

Then I must say that though the island itself was awesome and the night in the treehouse was memorable, the place (Kactus) where we stayed was a bit too (how would I put it) peaceable. If you know what I mean. But enough of that. While waiting for the sunset, we ate dinner and got some new ideas for our travelling plan. One new city to go to. Be aware of that this is what may happen to you too if you've the guts to start a conversation with other fellas plus you have glass of rum in your hand. But due to this we got to see another side of Cambodia. Another city with its own history.

They say that G&T helps against the mosquitos.


I can highly recommend this paradise for those who aren't afraid of the sea and all the waves. If you last through the boat ride you gonna have unforgettable time in this island. But better to plan your visit soon 'cause there are rumours about casinos and actual roads.

We all live under the same sky, but we don't all have the same horizon.
- Konrad Adenauer