Onhan se nyt vaikeaa, kun tuppaa unohtelemaan asioita. Tänä päivänä ehkä turhankin usein, mutta syytetään tästä vuosi vuodelta vanhentuvaa kuontaloa ja sitä, että elämässä on nyt meneillään yhtä sun toista. Mitään kovin suurta kämmiä ei ole onneksi päässyt käymään, joten no worries.
Käväisin tuossa joku aika sitten Tanskassa ja josta olen ollut aikeissa kirjoitella. Oli sinällään todella erilainen reissu, sillä viimeksi olin matkassa yksin kun taas tällä kertaa vierailin hyvän ystäväni luona. Reissu on lyöty lukkoon jo lähes siinä vaiheessa kun ystäväni kertoi lähtevänsä sinne vaihtoon, koska meitähän ei pienet etäisyydet haittaa.
Lensin aluksi Legojen luvattuun kaupunkiin eli Billundiin, josta jatkoin matkaa edelleen kohti Aarhusia (Århus). Luulin vielä lopulliseen kohteeseen saavuttuani, että olin tullut johonkin suht pieneen pitäjään, mutta kyseessä olikin koko maan toisteksi suurin mesta. Ja huolimatta kaikesta siitä ihmismäärästä, niin ainakin ihan siinä keskustassa oli todella symppiksen näköistä kuljeskella. Pelkästään ne matalat rakennukset ja niiden värit teki kyllä vaikutuksen.
Solo travelling on silti vielä toistaiseksi suosikkitapani matkustaa, vaikka sitä joutuukin olemaan omine ajatuksineen kaiken aikaa, mutta sen myötä on oppinut olemaan sujut itsensä kanssa. Aina ei voi tietää varmaksi mihin onkaan menossa, mutta tunteepahan itsensä ja osaa ennakoida toimintansa ehkä jopa vähän yllättävissäkin tilanteissa. Toki se on aina ulkomaailmassa vaan pelkäksi eduksi, jos ei ole kovin sisäänpäinsuuntautunutta sorttia. Tällöin sitä meinaan saattaa mennä helpommin keskustelemaan tuntemattomille tai jopa tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa.
Käytiin yhtenä aamuna vähän käppäilemässä "rannassa" ja onneksi löydettiin lopulta eräs avoinna ollut kahvila, sillä tuuli oli sen verran vilpoinen, että kuppi kuumaa teki ihmeitä! Vaikka Tanska on hieman etelämpänä mitä Suomi, niin ei siellä ihan tähän vuodenaikaan olisi ilman pipoa ja hanskoja tarjennut. Siis ainakaan tällainen vilukissa kuin meikäinen, jolla on aina ja joka paikassa kylmä. Käytiin muuten myös leikkimässä tuossa yhdessä aikaisemmassa kuvassa näkyvässä suihkulähteessä, koska lapsihan on terve kun hän leikkii.
Yksi kaupungin vaikuttavimmista asioista oli kuitenkin taidemuseo eli ARoS (Aarhus Art Museum). Kaverini oli hommannut sinne sellaisen kausikortin, johon kuului sellainen iso plussa, että sen haltija sai tuoda museoon mukanaan maksutta yhden kaverinsa. Pelkästään tuo museon katolla oleva panoraamaterassi oli sellainen elämys, jonka vuoksi samaiseen paikkaan tekisi mieli mennä uudelleen. Kyseessä ei niinkään ollut ehkä terassi, vaan pikemminkin muodoltaan rengasmainen kävelysilta/-tie, jonka ympäri pystyi kävelemään samalla kun ihasteli kaikissa spektrin väreissä olevia lasiseiniä.
Ja koska syödäkin pitää, niin piipahdettiin ateroimaan Aarhus Street Food -nimisessä paikassa siinä juna-aseman liepeillä. Mikäli olet itse matkustamassa tuolla päin, niin suosittelen lämpimästi käymään! Siellä oli koottuna yhteen paikkaan (halli + piha-alue) kaiken maailman keittiöiden tarjontaa, josta jokainen löytää taatusti itselleen mieluisaa purtavaa. Empä taida enää vaan muistaa mihin itse päädyin, mutta maukasta se kyllä oli. Samainen paikka on ilmeisesti todella suosittu ja voi vaan kuvitella kuinka paljon siellä on väkeä lämpimänä kesäpäivänä.
Tuskin olisin itse ikinä löytänyt saati valinnut tätä kaupunkia matkakohteekseni, joten täytyy myöntää, että onhan noista maailmalle lähtevistä kavereista hyötyä aina itsellekin. Matkailu siis todellakin kannattaa. Ja mitä tulee muuten yksin matkusteluun (aka solo travelling), niin kyllä se uusien asioiden kokeminen ja maailmankolkkien näkeminen yhdessä jonkun kanssa on huomattavasti hauskempaa. Silloin tulee jopa enemmän hehkutettuakin kaikkea sitä upeutta, joka saa haukkomaan henkeä. Ja lopulta kun sitten esittelet muille matkalla ottamiasi valokuvia, niin eihän ketään oikeasti koskaan edes kiinnosta.
Trade your expectations for appreciation
and the world changes instantly.
- Tony Robbins
