Finding hygge in Denmark

Onhan se nyt vaikeaa, kun tuppaa unohtelemaan asioita. Tänä päivänä ehkä turhankin usein, mutta syytetään tästä vuosi vuodelta vanhentuvaa kuontaloa ja sitä, että elämässä on nyt meneillään yhtä sun toista. Mitään kovin suurta kämmiä ei ole onneksi päässyt käymään, joten no worries.

Käväisin tuossa joku aika sitten Tanskassa ja josta olen ollut aikeissa kirjoitella. Oli sinällään todella erilainen reissu, sillä viimeksi olin matkassa yksin kun taas tällä kertaa vierailin hyvän ystäväni luona. Reissu on lyöty lukkoon jo lähes siinä vaiheessa kun ystäväni kertoi lähtevänsä sinne vaihtoon, koska meitähän ei pienet etäisyydet haittaa.

Lensin aluksi Legojen luvattuun kaupunkiin eli Billundiin, josta jatkoin matkaa edelleen kohti Aarhusia (Århus). Luulin vielä lopulliseen kohteeseen saavuttuani, että olin tullut johonkin suht pieneen pitäjään, mutta kyseessä olikin koko maan toisteksi suurin mesta. Ja huolimatta kaikesta siitä ihmismäärästä, niin ainakin ihan siinä keskustassa oli todella symppiksen näköistä kuljeskella. Pelkästään ne matalat rakennukset ja niiden värit teki kyllä vaikutuksen.

Käytiin yhtenä aamuna vähän käppäilemässä "rannassa" ja onneksi löydettiin lopulta eräs avoinna ollut kahvila, sillä tuuli oli sen verran vilpoinen, että kuppi kuumaa teki ihmeitä! Vaikka Tanska on hieman etelämpänä mitä Suomi, niin ei siellä ihan tähän vuodenaikaan olisi ilman pipoa ja hanskoja tarjennut. Siis ainakaan tällainen vilukissa kuin meikäinen, jolla on aina ja joka paikassa kylmä. Käytiin muuten myös leikkimässä tuossa yhdessä aikaisemmassa kuvassa näkyvässä suihkulähteessä, koska lapsihan on terve kun hän leikkii.

Yksi kaupungin vaikuttavimmista asioista oli kuitenkin taidemuseo eli ARoS (Aarhus Art Museum). Kaverini oli hommannut sinne sellaisen kausikortin, johon kuului sellainen iso plussa, että sen haltija sai tuoda museoon mukanaan maksutta yhden kaverinsa. Pelkästään tuo museon katolla oleva panoraamaterassi oli sellainen elämys, jonka vuoksi samaiseen paikkaan tekisi mieli mennä uudelleen. Kyseessä ei niinkään ollut ehkä terassi, vaan pikemminkin muodoltaan rengasmainen kävelysilta/-tie, jonka ympäri pystyi kävelemään samalla kun ihasteli kaikissa spektrin väreissä olevia lasiseiniä. 

Ja koska syödäkin pitää, niin piipahdettiin ateroimaan Aarhus Street Food -nimisessä paikassa siinä juna-aseman liepeillä. Mikäli olet itse matkustamassa tuolla päin, niin suosittelen lämpimästi käymään! Siellä oli koottuna yhteen paikkaan (halli + piha-alue) kaiken maailman keittiöiden tarjontaa, josta jokainen löytää taatusti itselleen mieluisaa purtavaa. Empä taida enää vaan muistaa mihin itse päädyin, mutta maukasta se kyllä oli. Samainen paikka on ilmeisesti todella suosittu ja voi vaan kuvitella kuinka paljon siellä on väkeä lämpimänä kesäpäivänä. 

Tuskin olisin itse ikinä löytänyt saati valinnut tätä kaupunkia matkakohteekseni, joten täytyy myöntää, että onhan noista maailmalle lähtevistä kavereista hyötyä aina itsellekin. Matkailu siis todellakin kannattaa. Ja mitä tulee muuten yksin matkusteluun (aka solo travelling), niin kyllä se uusien asioiden kokeminen ja maailmankolkkien näkeminen yhdessä jonkun kanssa on huomattavasti hauskempaa. Silloin tulee jopa enemmän hehkutettuakin kaikkea sitä upeutta, joka saa haukkomaan henkeä. Ja lopulta kun sitten esittelet muille matkalla ottamiasi valokuvia, niin eihän ketään oikeasti koskaan edes kiinnosta.

Solo travelling on silti vielä toistaiseksi suosikkitapani matkustaa, vaikka sitä joutuukin olemaan omine ajatuksineen kaiken aikaa, mutta sen myötä on oppinut olemaan sujut itsensä kanssa. Aina ei voi tietää varmaksi mihin onkaan menossa, mutta tunteepahan itsensä ja osaa ennakoida toimintansa ehkä jopa vähän yllättävissäkin tilanteissa. Toki se on aina ulkomaailmassa vaan pelkäksi eduksi, jos ei ole kovin sisäänpäinsuuntautunutta sorttia. Tällöin sitä meinaan saattaa mennä helpommin keskustelemaan tuntemattomille tai jopa tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa.

Trade your expectations for appreciation

and the world changes instantly.

- Tony Robbins

On siis kevät

Nyt kun tuosta takatalvesta päästiin, niin kevät tuli ja oikein rytinällä! Tai ainakin tuon auringonpaisteen tuoman lämmön puolesta. Viikonloppuna meinaan ollut mitä mahtavimmat kelit ulkoilla ja ollaan täällä Vaasassa saatu nauttia lähes tuulettomasta säästäkin.

Toki koko tätä mennyttä viikkoa on itsellä varjostanut kova hedari eli ikuinen vaiva nimeltään migreeni, mutta joskos siitä oltaisi nyt edes hetkeksi päästy eroon. Näillä näkymin enteilee siis hyvää, mutta koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Behind the could the sun is still shining.

- Abraham Lincoln

Tuli tuossa muutama aika sitten sohvalla köllötellessä muuten sellainen olo, että hitsit, koska olen aikuisten oikeasti viimeksi vain hengannut kotona vällyjen alla tekemättä mitään? Tuli vissiin tokaistua, että siitähän nyt on aikaa, mutta eihän niin saisi olla? Siis että on koko ajan menossa paikasta toiseen ja vieläpä uppoutuneena pää kolmantena jalkana paikassa X kunnes tajuat, että kotvan kuluttua tulisi olla paikassa Y. Niimpä päätin, että tästedes annan itselleni enemmän aikaa vaan olla ja levätä ja palautua elämän vastoinkäymisistä päivä kerrallaan.

Kalenteri tuppaa uhkaavasti aina täyttyvän yhtä sun toisesta, mutta jatkossa tulee varmasti mietettyä useampaan otteeseen, että jaksanko oikeasti? On vaan olemassa niin paljon sellaisia menoja joille ei millään haluaisi sanoa ei, mutta nyt pitää vaan opetella, sillä liika on aina liikaa. Varsinkin äärirajoille vedettynä.

Maaliskuun lopussa oltiin tosin treeniporukalla vähän erilaisella reissulla kun lähdettiin odotetulle alueleirille niinkin ylös pohjoiseen kuin Ouluun! Siellä saatiinkin sitten treenattua yhteensä useampi tunti ja hetken lounasaikaan leikittyä jopa turisteja. Koska pitäähän sitä aina muutamat pakolliset lomakuvat ottaa, että tietää missä on mihinkin maailmanaikaan ollut.

Tämäkin ihan vaan kotosalla vietetty iisi viikonloppu tuli myöskin enemmän kuin tarpeeseen, sillä viime viikot ovat tosiaan olleet turhan hektisiä ja tapahtumarikkaita tälle pimulle. Mutta onneksi pääsiäisenä pääsee vaihtamaan vapaalle, koska silloin vasta rentoa meininkiä onkin luvassa! Nyt vaan peukut pystyssä odotellaan, että aurinkoiset ilmat ovat tulleet luoksemme jäädäkseen ja että tämä meikäläisen tämän hetkinen hyvä fiilis sekä rauhoittumisen tuoma hymyn pilke kasvoilla eivät hevillä hälvene.

It doesn't take a lot of strength to hang on. It takes a lot of strength to let go.

- J.C. Watts

Do not hustle through summer

You know the feeling when your mind is fuzzy, nothing feels right and you don't know what to do? I bet you all know what I'm talking about. We all have those moments every once in a while, and nowadays it's way too common to feel like that. And it's all because of one simple reason, the fact that people are overloading their priorities. They wanna do everything that they can at once, right away, right now. Soon, their lifes becomes one big overachievement. The risk of "burning out" is real and it gets more clearer if we're always working at the maximum pace.

It's all about finding the calm in the chaos.

- Donna Karan

In stead of rushing from one place to another, just stop. Don't hustle. Learn your priorities and how to say no. Things will get better once you let go of the stress you're having. Co-operate with your body and mind to deal with you problems. I know that it may sound like a complete nonsence but if you know what the real meaning is, you'll also know that that's how it should be taken cared of.

I wonder how much of what weighs me down

is not mine to carry.

- Unknown

Remember to be there for your friends and family if they're having a bad day. Be patient and listen what they've to say. You might think it's nothing but at the time it might mean everything for them.

She fakes a smile and says she's ocay but in the reality,

she barely made it through the day.

- Unkown

Do something out from your comfort zone. Go out there and do what ever makes you feel a bit better. Most precious advise is to avoid bad vibes, things that make you more confused or blue. It's allowed to be a bit selfish and stubborn. And if you're ever middle of some staff decisions don't hesitate to make up your mind. You'll do them for yourself, for your own good.

The people in your life should be a source

of reducing stress not causing more of it.

- Unkown