Nyt kun tuosta takatalvesta päästiin, niin kevät tuli ja oikein rytinällä! Tai ainakin tuon auringonpaisteen tuoman lämmön puolesta. Viikonloppuna meinaan ollut mitä mahtavimmat kelit ulkoilla ja ollaan täällä Vaasassa saatu nauttia lähes tuulettomasta säästäkin.
Toki koko tätä mennyttä viikkoa on itsellä varjostanut kova hedari eli ikuinen vaiva nimeltään migreeni, mutta joskos siitä oltaisi nyt edes hetkeksi päästy eroon. Näillä näkymin enteilee siis hyvää, mutta koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.
Behind the could the sun is still shining.
- Abraham Lincoln
Tuli tuossa muutama aika sitten sohvalla köllötellessä muuten sellainen olo, että hitsit, koska olen aikuisten oikeasti viimeksi vain hengannut kotona vällyjen alla tekemättä mitään? Tuli vissiin tokaistua, että siitähän nyt on aikaa, mutta eihän niin saisi olla? Siis että on koko ajan menossa paikasta toiseen ja vieläpä uppoutuneena pää kolmantena jalkana paikassa X kunnes tajuat, että kotvan kuluttua tulisi olla paikassa Y. Niimpä päätin, että tästedes annan itselleni enemmän aikaa vaan olla ja levätä ja palautua elämän vastoinkäymisistä päivä kerrallaan.
Kalenteri tuppaa uhkaavasti aina täyttyvän yhtä sun toisesta, mutta jatkossa tulee varmasti mietettyä useampaan otteeseen, että jaksanko oikeasti? On vaan olemassa niin paljon sellaisia menoja joille ei millään haluaisi sanoa ei, mutta nyt pitää vaan opetella, sillä liika on aina liikaa. Varsinkin äärirajoille vedettynä.
Maaliskuun lopussa oltiin tosin treeniporukalla vähän erilaisella reissulla kun lähdettiin odotetulle alueleirille niinkin ylös pohjoiseen kuin Ouluun! Siellä saatiinkin sitten treenattua yhteensä useampi tunti ja hetken lounasaikaan leikittyä jopa turisteja. Koska pitäähän sitä aina muutamat pakolliset lomakuvat ottaa, että tietää missä on mihinkin maailmanaikaan ollut.
Kalenteri tuppaa uhkaavasti aina täyttyvän yhtä sun toisesta, mutta jatkossa tulee varmasti mietettyä useampaan otteeseen, että jaksanko oikeasti? On vaan olemassa niin paljon sellaisia menoja joille ei millään haluaisi sanoa ei, mutta nyt pitää vaan opetella, sillä liika on aina liikaa. Varsinkin äärirajoille vedettynä.
Maaliskuun lopussa oltiin tosin treeniporukalla vähän erilaisella reissulla kun lähdettiin odotetulle alueleirille niinkin ylös pohjoiseen kuin Ouluun! Siellä saatiinkin sitten treenattua yhteensä useampi tunti ja hetken lounasaikaan leikittyä jopa turisteja. Koska pitäähän sitä aina muutamat pakolliset lomakuvat ottaa, että tietää missä on mihinkin maailmanaikaan ollut.
Tämäkin ihan vaan kotosalla vietetty iisi viikonloppu tuli myöskin enemmän kuin tarpeeseen, sillä viime viikot ovat tosiaan olleet turhan hektisiä ja tapahtumarikkaita tälle pimulle. Mutta onneksi pääsiäisenä pääsee vaihtamaan vapaalle, koska silloin vasta rentoa meininkiä onkin luvassa! Nyt vaan peukut pystyssä odotellaan, että aurinkoiset ilmat ovat tulleet luoksemme jäädäkseen ja että tämä meikäläisen tämän hetkinen hyvä fiilis sekä rauhoittumisen tuoma hymyn pilke kasvoilla eivät hevillä hälvene.
It doesn't take a lot of strength to hang on. It takes a lot of strength to let go.
- J.C. Watts
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti