Somersault

Elämä on tätä nykyä kyllä yhtä kuperkeikkaa (eng. tumble, somersault). Life's a mess. Life sucks ja sitä rataa. Ei nyt ihan täysin, mutta suurimmalta osin ja viime aikoina vähän turhan usein. Sillä juuri kun olet ehtinyt hengähtää ja toipua aiemmasta, niin pumpumpiu ja löydät itsesti yllättäen lattialta, taas. 

Ties mistä tämäkin johtuu kun jo toistamiseen osuu ja uppoaa. Huonoa tuuria vaiko vain tunnettua elämänviisautta tyylillä "everything happens for a reason". Oli miten oli, niin tällä kertaa kuitenkin tiedettiin mistä kaikki juonsi juurensa, joten tuosta tutuksi tulleesta kuopasta oli suhteellisen helppoa alkaa yrittää kapuamaan ylös.

Tough times never last, but tough people do.

- Robert H. Schuller

Sanotaan, että elämä opettaa, mutta ilmeisesti kantapään kautta. Ei meinaan käynyt pääsiäisenä  pienessä mielessäkään, että kyljyksissä tuntunut piina tarkoitti ongelman piilevän pintaa syvemmällä. Nuo lihasjumit kun kerran tuppaavat olemaan yhtä arkipäivää kuin viikottaiset hedaritkin.

Toisin kuitenkin kävi ja tässä sitä nyt ollaan taas tovi aloillaan. Tantereelle palaaminen ottanee oman aikansa, sillä menee hetkinen ennen kuin saa paketin entiselleen. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilta saa tarvittavan avun, tuen sekä ymmärryksen. Kanssaihmisiä, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. 

A true hero isn't measured by the size of his strength,

but by the strength of his heart.

- Hercules

On siis kevät

Nyt kun tuosta takatalvesta päästiin, niin kevät tuli ja oikein rytinällä! Tai ainakin tuon auringonpaisteen tuoman lämmön puolesta. Viikonloppuna meinaan ollut mitä mahtavimmat kelit ulkoilla ja ollaan täällä Vaasassa saatu nauttia lähes tuulettomasta säästäkin.

Toki koko tätä mennyttä viikkoa on itsellä varjostanut kova hedari eli ikuinen vaiva nimeltään migreeni, mutta joskos siitä oltaisi nyt edes hetkeksi päästy eroon. Näillä näkymin enteilee siis hyvää, mutta koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Behind the could the sun is still shining.

- Abraham Lincoln

Tuli tuossa muutama aika sitten sohvalla köllötellessä muuten sellainen olo, että hitsit, koska olen aikuisten oikeasti viimeksi vain hengannut kotona vällyjen alla tekemättä mitään? Tuli vissiin tokaistua, että siitähän nyt on aikaa, mutta eihän niin saisi olla? Siis että on koko ajan menossa paikasta toiseen ja vieläpä uppoutuneena pää kolmantena jalkana paikassa X kunnes tajuat, että kotvan kuluttua tulisi olla paikassa Y. Niimpä päätin, että tästedes annan itselleni enemmän aikaa vaan olla ja levätä ja palautua elämän vastoinkäymisistä päivä kerrallaan.

Kalenteri tuppaa uhkaavasti aina täyttyvän yhtä sun toisesta, mutta jatkossa tulee varmasti mietettyä useampaan otteeseen, että jaksanko oikeasti? On vaan olemassa niin paljon sellaisia menoja joille ei millään haluaisi sanoa ei, mutta nyt pitää vaan opetella, sillä liika on aina liikaa. Varsinkin äärirajoille vedettynä.

Maaliskuun lopussa oltiin tosin treeniporukalla vähän erilaisella reissulla kun lähdettiin odotetulle alueleirille niinkin ylös pohjoiseen kuin Ouluun! Siellä saatiinkin sitten treenattua yhteensä useampi tunti ja hetken lounasaikaan leikittyä jopa turisteja. Koska pitäähän sitä aina muutamat pakolliset lomakuvat ottaa, että tietää missä on mihinkin maailmanaikaan ollut.

Tämäkin ihan vaan kotosalla vietetty iisi viikonloppu tuli myöskin enemmän kuin tarpeeseen, sillä viime viikot ovat tosiaan olleet turhan hektisiä ja tapahtumarikkaita tälle pimulle. Mutta onneksi pääsiäisenä pääsee vaihtamaan vapaalle, koska silloin vasta rentoa meininkiä onkin luvassa! Nyt vaan peukut pystyssä odotellaan, että aurinkoiset ilmat ovat tulleet luoksemme jäädäkseen ja että tämä meikäläisen tämän hetkinen hyvä fiilis sekä rauhoittumisen tuoma hymyn pilke kasvoilla eivät hevillä hälvene.

It doesn't take a lot of strength to hang on. It takes a lot of strength to let go.

- J.C. Watts

Vuonna 2017 koettua

Tänä vuonna kerkesi tapahtua taas yhtä sun toista. Heti vuoden vaihteen jälkeen jännitettiin uutisia työrintamalta ja lopputuloshan oli, että paluu Vaasaan olisi edessä. Täällä sitä nyt ollaan ja muutama vuosi vielä tulevaisuudessakin, sillä ensi vuonna astelen duunipaikalle vakituisen työntekijän saappaissa. Tai tarkemmin ottaen sellaisissa vanhan muorin sisätyökengissä eli sandaaleissa. Väliäkö sillä, koska ne kun vain sattuvat olemaan heti villasukkien jälkeen ne kaikkein mukavimmat töppöset.

Pleasure in the job puts perfection in the work.

- Aristotle

Entuudestaan tuttuun työhön ja työyhteisöön palaaminen oli helppoa kun ei tarvinnut kuin saapua paikalle ja alkaa takoa rautaa. Sama päti myös treeneihin palaamisen kanssa, koska Vaasassa minua odotti tuttu porukka koutseineen. Loppuvuosi tulikin pyhitettyä suurimmaksi osaksi tälle rakkaalle harrastukselleni, johon olin päättänyt keskittyä täysillä. Pari kuukautta siinä taisi mennä vähän niin kuin laput silmillä, mutta sekin kyllä palkittiin loppujen lopuksi kun allekirjoittaneen potkunyrkkeilijän käsi nostettiin koholle nimipäivänsä kunniaksi. Sen jälkeen meni muutama päivä pää pilvissä kun sitä tuli kuljettua suupielet niin leveänä, että Naantalin aurinkoakin kävi kateeksi! Tiedoksenne, että olen kuitenkin jo nyt palannut takaisin maanpinnalle.

To be a great champion you must believe you're the best.

If you're not, pretend you are.

- Muhammad Ali

Olemattoman Suomen kesän aikana kertynyttä pisamasatoa käytiin vahvistelemassa Espanjan auringon alla. Ensimmäinen ulkomaan lomamatka mamman kanssa sujui hyvin, joten eiköhän sitä voisi joskus toistekin lähteä. Jos vaikka sitten onnistuttaisi hengailla ilman nälästä johtuvia kiukunpuuskauksia tai muita vastoinkäymisiä. 

Huomattavasti vähemmillä tunnepurkauksilla päästiin Levin reissulla. Oli aika huisia päästä viettämään vielä tässä iässä kunnon laatuaikaa akselilla sisko ja sen veli. Varsinkin kun muistaa hyvin sen kuinka hän vei minua silloin pienempänä nassikkana aina uimaan ja sinne sun tänne. Nähtäväksi jää toteutuuko sama reissu myös kesänä vai lähdemmekö jonnekin muualle fillaroimaan. Nyt kun on kerran itselläkin astetta parempi ja erilaisempi (aka the best) pyörä, jolla tarpoa tuntureilla. Ja on se myös pari kiloa kevyempikin, niin saatan jaksaa kantaa sitä tunnin tai kaksi pidempään. Ei siis mitenkään sillä ettenkö pystyisi sitä ajamaan kivikkoisessa maastossa suoraan ylämäkeen middle of nowhere.

Kuten jokaisesta aiemmasta menneestä vuodesta, riittäisi tästäkin kirjoitettavaa vaikka kuinka. Taasen muutama uusi tuttavuus, paljon menoa ja meininkiä ja tärkeimpien ihmisten kanssa hengailua. Tulkoon tulevasta vuodesta yhtä hyvä kuin tästäkin ja ehkä jopa ripauksen parempi!

We must let go of the life we have planned,

so as to accept the one that is waiting for us.

- Joseph Campbell

Rakkaudesta lajiin

Vielä virtaa. Valitettavasti nyt ei ole kyse tuosta brittiläisestä klassikkosarjasta, jossa kohellettiin Yorkshiren kylän liepeillä, vaan jostain aivan muusta. Nimittäin nyt aion kertoa siitä, miltä tuntuu valmistautua ihka ensimmäiseen matsiin ja mitä kaikkea tässä on nyt viime viikkojen aikana tullut tehtyä. Ja nimenomaan lyhyen mittakaavan mukaan ilman mitään päiväkohtaisia tuntemuksia tai muuta sellaista. Ihan kuin tässä jännityksen lomassa olisi meinaan johonkin päiväkirjaan muka kerennyt raapustamaan! Lopussa vähän myös siitä miten tämä kaikki oikein sai alkunsa.

Kropassa tuntuu virtaavan energiaa vieläkin vaikka matsi oli jo kuluneena lauantaina. Ja vaikka tuota kyseistä päivää oltiin odoteltu monta viikkoa, niin kyllä se meni ohi vielä nopeampaa. Heti aamulla saatiin huokaista helpotuksesta kun puntarin lukemat näyttivät reippaasti alle ilmoitetun kisapainon. Sieltä sitten kiireen vilkkaa aamupalalle tankkaamaan tankki täyteen varsinaista koitosta varten. Eniten aiheutti stressiä nimenomaan tuo painon tarkkailu, mutta äkkiäkö kroppakin siihen tottui kun joutui useampana päivänä syömään normaalia niukemmin. Eli ei se vatsa nyt ihan mitään järjettömiä huudellut vaikka sinne laitetut safkat olivatkin välillä melko tarkkaan punnitut. Piti vain muistaa syödä mahdollisimman ravinteikasta ja monipuolista ruokaa, niin että jaksoi kuitenkin treenata hyvissä voimin.

Anything that gets your blood racing is probably worth doing.

- Hunter S. Thompson

Ennen kisoja treeneihin lisättiin lähinnä lisää ottelun omaista harjoittelua eli sparreja. Muutama viikko meni aikalailla laput silmillä kun olin niin keskittynyt treeneihin ja jättänyt viikonloputkin vapaiksi kaikista menemisistä. Ja minulle se ainakin toimi, sillä silmissä kiilsi viikkojen ajan vain yksi ja ainut asia, johon olin päättänyt keskittyä tasan sataprosenttisesti. Minä menen ottelemaan ja sitä varten täytyy treenata, piste. Minä asennoidun siihen kuin tavallisiin sparreihin, jotta en jännitä turhia, piste. Minä nousen kehään ja peittoan kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet, piste. Minä menen ja voitan, piste.

Joka päivä ei tietenkään voinut vetää sata lasissa vaan piti muistaa antaa kropan levätä siinä missä mielenkin, sillä henkinen valmistautuminen on yhtä tärkeässä osassa kuin henkilön oma fyysinen kunto. Pitää käsitellä nälän tunnetta, väsymystä, väsymyksestä ja nälästä johtuvaa ärtymyksen tunnetta sekä siitä kaikkein suurimmasta tekijästä eli jännityksestä aiheutuvia tunnetiloja. Ja mitä lähemmäs kisoja mennään, niin sitä enemmän kyseiset tunteet tuppaavat kasaantua ja nousemaan pintaan. Nuo tuntemukset kannattaa todella käsitellä niin, että osaa sitten tilanteen tullen valmistautua siihen mitä tuleman pitää ns. niin hyvässä kuin pahassa. Mikä kaikki voi mennä vikaan ja miltä se tuntuu? Entä miten selviän siitä tai miten siltä voitaisiin välttyä eli mitä minun tulisi tehdä toisin? Onko jotain mihin minä en voi vaikuttaa?

As soon as the fear approaches near, attack and destroy it.

- Chanakya

Kevyen tankkauksen jälkeen ehdittiin ottaa hetki lepoa, jonka jälkeen suunnattiin takaisin kisapaikalle Helsingin GB Gymille. Ei siinä kovin kauaa ehtinyt ympärilleen vilkuilla kun piti alkaa laittaa kamoja niskaan ja alkaa lämmittelemään. Muutama minuutti myöhemmin noustiin kehään ja se oli menoa se. Kaikki kolme erää menivät minusta todella nopeasti eikä niiden aikana ehtinyt mitään turhia edes ajatella kun kaikki olikin jo ohi ja käteni nostettiin ylös voittajan merkiksi. Siinä vasta tulikin tunnetta flikalle käsiteltäväksi, koska tuosta kyseisestä suorituksesta tulleet kiksit olivat aikamoiset. Ja ovat sitä edelleen, että meinasi ihan tämän päivän treenitkin mennä turhan hätiköidysti. Nyt pitää vaan palautua normaaliin arkeen treeneineen ja ruokineen. Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin seuraavaksi ajautuu tämän mukaansatemmaneen lajin kanssa.

Liikkuminen ja harrastukset ovat siis olleet osa elämääni aina tähän päivään asti. Pikkulikkana otin mallia vanhemmasta isoveljestä kun aloitin pelaamaan jalkapalloa. Tarkkaa aikaa en muista, mutta taisi siinä pallon perässä juosten kulua ainakin semmoiset 7 vuotta. Sitten tuli liian monta selvittämätöntä mutkaa matkaan teini-ikään varttuville nuorille, että jouduttiin laittamaan pillit pussiin lopullisesti. Monet jatkoivat pelaamista toisaalla, mutta meikäläinen ei osannut tuohon aikaan asennoitua seuravaihdoksen mukana tulevaan uuteen valmentajaan, joten jätin kikkailuni siihen. Vaikka pelasin harrastetasolla muutaman vuoden ajan, niin kyllä se silti edelleen pistää aina välillä kaduttamaan etten jatkanut pelaamista silloin muiden ikätovereineni kanssa. Ties missä sitä olisi nyt, mutta se on jo menneisyyttä se. Eikä mikään muuten vieläkään voita sitä fiilistä, kun laitat pitkästä aikaa nappulakengät jalkaan ja vedät muutamat kunnon ylämummot niin että verkko heiluu.

Opiskelijavaihdosta palattua otin mallia vuorostaan nuoremmasta isoveljestä, jonka kautta uskaltauduin potkunyrkkeilyn peruskurssille. Ja tällä tiellä sitä ollaan edelleen vajaat 3 vuotta myöhemmin. Enkä voi muuta kuin todeta, että onneksi lähdin kokeilemaan jotain aivan uutta, koska sitä kautta löysin itselleni uuden rakkaan urheilulajin. Harrastuksen joka on tällä hetkellä selkeänä ykkösenä, jonka olen laittanut useasti monen muun asian edelle ja joka vie mennessään viikosta toiseen. Uusien asioiden oppiminen ja niissä onnistuminen ovat niitä juttuja, joiden takia tulee mentyä salille kerta toisensa jälkeen. Kirsikkana kakun päällä treenien kautta tulleet kaverit, joilta saama tuki ja kannustus olivat arvossaan myös kisojen kynnyksellä. Eli tällaista ei-niin-lyhyttä kerrontaa tällä kertaa, mutta kun ihmisellä on jokin intohimo niin sen ehdoilla mennään.

A man will fight harder for his interest than for his rights.

- Napoleon Bonaparte