sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuonna 2017 koettua

Tänä vuonna kerkesi tapahtua taas yhtä sun toista. Heti vuoden vaihteen jälkeen jännitettiin uutisia työrintamalta ja lopputuloshan oli, että paluu Vaasaan olisi edessä. Täällä sitä nyt ollaan ja muutama vuosi vielä tulevaisuudessakin, sillä ensi vuonna astelen duunipaikalle vakituisen työntekijän saappaissa. Tai tarkemmin ottaen sellaisissa vanhan muorin sisätyökengissä eli sandaaleissa. Väliäkö sillä, koska ne kun vain sattuvat olemaan heti villasukkien jälkeen ne kaikkein mukavimmat töppöset.

Pleasure in the job puts perfection in the work.
- Aristotle


Entuudestaan tuttuun työhön ja työyhteisöön palaaminen oli helppoa kun ei tarvinnut kuin saapua paikalle ja alkaa takoa rautaa. Sama päti myös treeneihin palaamisen kanssa, koska Vaasassa minua odotti tuttu porukka koutseineen. Loppuvuosi tulikin pyhitettyä suurimmaksi osaksi tälle rakkaalle harrastukselleni, johon olin päättänyt keskittyä täysillä. Pari kuukautta siinä taisi mennä vähän niin kuin laput silmillä, mutta sekin kyllä palkittiin loppujen lopuksi kun allekirjoittaneen potkunyrkkeilijän käsi nostettiin koholle nimipäivänsä kunniaksi. Sen jälkeen meni muutama päivä pää pilvissä kun sitä tuli kuljettua suupielet niin leveänä, että Naantalin aurinkoakin kävi kateeksi! Tiedoksenne, että olen kuitenkin jo nyt palannut takaisin maanpinnalle.

To be a great champion you must believe you're the best.
If you're not, pretend you are.
- Muhammad Ali

Olemattoman Suomen kesän aikana kertynyttä pisamasatoa käytiin vahvistelemassa Espanjan auringon alla. Ensimmäinen ulkomaan lomamatka mamman kanssa sujui hyvin, joten eiköhän sitä voisi joskus toistekin lähteä. Jos vaikka sitten onnistuttaisi hengailla ilman nälästä johtuvia kiukunpuuskauksia tai muita vastoinkäymisiä. 


Huomattavasti vähemmillä tunnepurkauksilla päästiin Levin reissulla. Oli aika huisia päästä viettämään vielä tässä iässä kunnon laatuaikaa akselilla sisko ja sen veli. Varsinkin kun muistaa hyvin sen kuinka hän vei minua silloin pienempänä nassikkana aina uimaan ja sinne sun tänne. Nähtäväksi jää toteutuuko sama reissu myös kesänä vai lähdemmekö jonnekin muualle fillaroimaan. Nyt kun on kerran itselläkin astetta parempi ja erilaisempi (aka the best) pyörä, jolla tarpoa tuntureilla. Ja on se myös pari kiloa kevyempikin, niin saatan jaksaa kantaa sitä tunnin tai kaksi pidempään. Ei siis mitenkään sillä ettenkö pystyisi sitä ajamaan kivikkoisessa maastossa suoraan ylämäkeen middle of nowhere.


Kuten jokaisesta aiemmasta menneestä vuodesta, riittäisi tästäkin kirjoitettavaa vaikka kuinka. Taasen muutama uusi tuttavuus, paljon menoa ja meininkiä ja tärkeimpien ihmisten kanssa hengailua. Tulkoon tulevasta vuodesta yhtä hyvä kuin tästäkin ja ehkä jopa ripauksen parempi!

We must let go of the life we have planned,
so as to accept the one that is waiting for us.
- Joseph Campbell

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti