Uppsala i mitt hjärta

Oh, how great it was to spend few days in Uppsala after all these years. Though it has been only there years since my last visit, I felt myself even more excited when I got off from the bus at the Centralstation.

It's the city where I spend my student exchange in 2014. And I can still remember the feelings which I had during the first days. One of them was kinda liberating emotion, one big relief with plenty of confusion on the side. But luckily I found myself a friend who's simply awesome and our friendship means a lot to me. 

In Uppsala we went to see the views from the castle, had a fika at Storken (which is the best coffee place in town) and cycled around without any bike lights (oops). Cycling is simply the best thing you can do over there 'cause everything runs so fluently (thanks to separated bike lanes). You don't need to do nothing else than just enjoy the ride.    

If there ever comes a day when we can't be together,

keep me in your heart. I'll stay there forever.

- Winnie the Pooh

At Sunday we took a train to Stockholm where we did the most obvious choice and walked to Gamla stan and from there we continued towards Södermalm. We had heard about this "rock". The highest natural point where you could see some really good views over the whole city. At first we wandered through Monteliusvägen and after that became this gorgeous place called Skinnarviksberget.  The place is also very popular among the locals and yeah the views from up there were pretty cool. Only if we had had some pizza and bottles of beers with us.

Each one of us can make a difference. Together we make change.

- Barbara Mikulski

I don't know when we gonna meet again, it can take either months or years. In the meanwhile we'll  keep in touch and we'll always continue our talks where we last remained. With this girl it's every time like that there had been only days since our last meeting or call. Talking about this and that. Gossiping. Talking seriously about our futures. Speaking out our true feelings. Laughing. 

Time is the longest distance between places.

- Tennese Williams

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Äs niin kuin Suomi100, salmiakki, sade ja sitä rataa. Se on syssy ny ja sen kyllä huomaa. Meinaan jos vaan liikkuu ulkosalla ja tarkkailee ympäristöään. Lähestulkoon kaikki lehdet ovat jo vaihtaneet väriään ja pudonneet maahan mätänemään. Ja kun matkaa töihin aamuvarhaisella niin saa nauttia rapean raikkaasta ilmasta ja ihastella nousevaa aurinkoa. Niin ja tavallista useammin myös suht tuulettomasta kelistä!

Toisille tämä kuluva vuodenaika on sitä kaikkein apaattista aikaa kun mikää ei vaan yksinkertaisesti nappaa. Onhan se paljon kiinni fiiliksestä ja siitä, miten kullakin menee elämän eri osa-alueilla niin kuin omasta mielestään. Tämä vuosi on ollut itselleni hyvä vuosi (ainakin tähän asti) joten en koe olevani vielä niin moksiskaan (ainakaan vielä) luonnonvalon vähyydestä. Ja kun tässä tämän kuun alussa sataa tihutti suoraan esteristä, niin olin vallan muissa maisemissa enkä siksi ole vielä riittävän kyrsiintynyt noihin sateisiinkaan.

You pray for the rain, you gotta deal with the mud too. That's a part of it.

- Denzel Washington

Parin viikon loma tuntui ikuisuudelta, joten ompahan ainakin akut ladattuna loppuvuoden kujeita varten. Ja lisävirta on kyllä ollut tarpeen sillä viime viikollakin tuli oltua maastopyöräilemässä sellaiset kevyet seitsemän tuntia.

Matkaa taisi noiden tuntien aikana kertyä reilut 50 kilometriä, mutta eikö se jotenkin niin mene että "ei se määrä, vaan se laatu". Tai tiedä nyt sitten kuinka tuo sopii tähän asiayhteyteen, mutta kun mennään vaikeassa maastossa (eli vähänkään normaalien neulaspolkujen ulkopuolella) niin vauhti on sen verran hidas ettei matkaa kerry tuosta noin vaan kymppi kaupalla. Tai ei ainakaan minulla. Toista se on sitten noilla kaikkein haastavampien reittien hurjapäillä, jotka menevät läpi harmaan kiven vaikka silmät sidoittuina. Tai siltä se vaikuttaa kun vierestä (tai siis takaa) katsoo näillä silmillä ja toteaa itselleen etteihän noista kivistä pääse millään!

Hobbies are for wimps who don't have the guts to follow their passion.

- Valerie Thomas

Tuossa eilisellä naisten maastolenkilläkin tuli koettua niin monta onnistumista etten tahtonut pysyä laskuissa mukana. Jatkuvasti tuli eteen sellainen pätkä johon mentäessä vain ajatteli, että mitäköhän tästäkin nyt tulee, mutta hetkeä myöhemmin fiilis oli jotakuinkin, että jes-vau-jippijajee! Niin kepeästi ja vaivatta tuli mentyä monesta sellaisesta kohtaa josta ei kuvitellutkaan pääsevänsä ilman ähinöitä ylitse. Mutta niin se vain tuppaa olemaan, että mitä enemmän ajaa, niin sitä enemmän myös oppii. Ja mitä enemmän oppii, niin sitä enemmän sitä alkaa haluamaan lisää.

Lauantain lenkki oli puolestaan äijävaltaisempi, ja vedettiin astetta teknisemmässä maastossa mitä eilinen. Björköbyssä ajettu reitti oli kaikenkaikkiaan vallan mainio, lukuunottamatta muutamaa hassua kohtaa joissa meinasi usko seuraavasta päivästä loppua. Ei niinkään ne kivikot eikä kohdat joissa mukamas meni jonkilainen polku vaan ne pitkät maantien pätkät, joita joskus on kuullut siirtymiksi sanottavan. Tavallisestihan on onni päästä aina välillä polulta tasamaalle hengähtämään, mutta tässä tapauksessa ajamamme soratiet olivat jotain aivan muuta. Ne jotka ovat joskus fätillä ajaneet, niin tietävät mistä puhun. Rengaspaineiden kun on oltava sellaiset, ettei pomppaa yhdessä menopelin kanssa puiden latvoihin jokaisen juuren ja kiven kohdalla. Oikeanlaiset säädöt ovat kuitenkin parhaaksi niin pyörälle kuin ajajallekin vaikka tämä sitten joutuisi vetämään siirtymillä reisilihaksensa maitohapoille.

Go as far you can see, when you get there, you'll be able to see further.

- Thomas Carlyle

Kierrettiin vajaan 30 kilometrin mittainen reitti ja koska vesikään ei ollut kauhean korkealla niin voitiin ajaa välillä ihan rannassakin meneviä osuuksia. Käytiin kirjoittamassa Finnhamnin kalasaunan vieraskirjaan puumerkit ja jatkettiin patsastelemaan maisemia Svedjehamnin Saltkarenin huipulle. Sieltä sitten viimeisillä voimilla takaisin lähköpisteeseen ja loppuillaksi istumaan saunaan palauttelemaan kroppaa seuraavan päivän ajoja varten.

Varsinainen kipinä maastopyöräilyyn tuli vanhemmalta isoveljeltä parisen vuotta sitten ja sille tielle olen toistaiseksi jäänyt. Nälkä on niin sanotusti kasvanut syödessä ja nyt kun vielä saisi pyöränsä tuolta maailmalta omaan huomaan, niin olisin onneissani. Siihen asti mennään kuitenkin lainapelillä, joka on sekin alkanut tuntumaan aika näppärältä yksilöltä.

Ja osallistuakseni tämän vuotiseen Tour de Poriin oli sinnekin lainattava erilainen peli testiin. Lenkkiryhmämme pärjäsi siellä ihan hyvin kaikesta kuravellistä ja sateesta huolimatta. Ja kyllä Poristakin vaan löytyy edelleen sellaisia paikkoja joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä.

It is not the mountain we conquer, but ourselves. 

- Sir Edmund Hilary

Eräs syyskuinen iltapäivä

Vai oliko se sittenkin vielä päivää, kello 14 ja 17 välinen aika? No eipäs noilla pienillä yksityiskohdilla nyt niin väliä. Kyseessä oli kuitenkin viikon päivistä se kaikkein pyhin eli sunnuntai. Joillekin teistä se saattaa olla ehkä jonkinlainen lepopäivä, mutta ei allekirjoittaneelle. Tuona päivänä ollaan joko reissussa, kipittämässä pitkää juoksulenkkiä tai muissa aktiviteeteissa. Harvemmin sitä tulee siis vain pysyteltyä sisätiloissa tohvelit jalassa tai tehden ihan vain jotain pientä ja kevyttä arkiaskaretta. Ne sohvan pohjalla nenä kirjassa -hetket ovat sitten sitä harvinaista herkkua ja ansaittuja taukoja.

Rest and be thankful.

- William Wadsworth

Hetki ennen h-hetkeä sitä ajattelee, että mihin tuli edellisenä päivänä luvattua. Ulkona sataa vettä ja lujaa eikä loppua näy, eikä näkynyt yli tuntia myöhempääkään. Oltiin lähdössä maastopyöräilemään ja nauttimaan (kaato)sateen raikkaasta ulkoilmasta. Eli mikäs siis sen parempi viettää vapaa-aikaansa. Ihminenkään kun ei ole sokerista kunhan vain pukee ylleen oikeanlaiset varusteet.

Meikäläinen oli nyt ensimmäistä kertaa tutustumassa paikallisiin reittihin ja ylipäänsä koko porukkaan (osaan siitä) ketä täällä näissä piireissä pyörii. Suurimman osan ajasta olin kyllä ihan kartalla, että missä päin Vaasaa milloinkin oltiin, mutta yksin ei noille poluille ole vielä mitään asiaa. Ainakaan siis ilman kunnon kartta-aineistoa tai GPS-paikanninta. Muutenhan sitä saattaa mennä harhaan ja joutua sohimaan edestakaisin tunnin tai kaksi. Tai voihan niin käydä myös tutuissa maisemissa.. kokemusta meinaan on.

A true sportman is a hunter lost in the woods and out of ammo.

- Robert Brault

Lähi kuukausina ei ole tosiaan kovin paljoa tullut pyöräiltyä, mutta siihen on tulossa muutos. Nimittäin heti kuin uusi pyöräni vain saapuu niin eikun mars metsään! Tämänkertainen lenkki mentiin vuokrapelillä, jonka sain alleni pilkkahintaan yhteislenkkimme ajaksi. Ja koska joudun odottamaan omaa aarrettani vielä muutaman viikon, niin ainakin kerran tulee varmasti mentyä vuokravehkeellä liikenteeseen. Kaikki Vaasan ja sen lähiseutujen reitit ovat täkäläiselle Meri-Porin kangasmetsien kulkijalle vielä sen verran uusia, että ihmeteltävää riittää vielä pitkään. Sunnuntai-illallakin oli päällimmäisenä mielessä vain ajatus, että miksi en ollut liittynyt näihin piireihin jo aiemmin. Joka paikkaan tai harrastukseen ei kuitenkaan näillä rahkeilla repeä, mutta kun välillä muuttaa aikataulujaan niin saa kummasti uutta virtaa sinne sun tänne.

A hobby a day keeps the doldrums away.

- Phyllis McGinley

Eräs elokuinen iltapäivä

Yhtenä päivänä sitä ja toisena tätä. Yksi erityinen kerta on kuitenkin jäänyt mieleeni, ja silloin oli vielä maanantai! Sitä oltiin töissä normaaliin tapaan rennon viikonlopun jälkeen ja laskettiin päiviä tulevaan lauantaihin. Ai miksikö? No silloin menen repäisemään puolimaratonin. Tällä kertaa tosin ilman sen suurempia toiveita aikaennätyksestä. Ai miksikö? No eipä ole tullut tämän vuoden puolella kovin hartaasti harrastettua tuota lenkkipoluilla kipittelyä. Ai miksikö? No kun focus on ollut aivan toisessa lajissa. Ai miksikö? No syy siihen selviää ehkä loppuvuodesta.

Small efforts sustained over time can produce significant results.

- Elder Durrant

Ja nyt takaisin siihen maanantaihin. Polkaisin keltaisen luottokiiturini (iskän mieleisekseni maalaama mummis) töiden jälkeen paikalliseen fillariliikkeeseen. Olin saanut kuulla, että siellä olisi samanmerkkinen menopeli, jonka olin ajatellut ostaa edesmenneen tilalle. Tarkoittaen siis että kamutin (selkokielellä myin) vanhan maastopyöräni (veljeni huostasta hankitun) eteenpäin eräänä toisena iltapäivänä. Olin päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen koska haluan ostaa uuden. Ja koska meikäläinen ei ole pituudella pilattu, niin tuon uuden pyörän rungon koko on aiheuttanut pientä päänvaivaa. Niin ja kun eri merkkisten pyörien rungotkin ovat ymmärrettävästi erilaisia. On paljon mittoja ja lukuja vertailtavana. On reachii, seat tubee (ST), top tubee (TT) ja vähän ticoticoo, no ei sentäs. Mutta lyhykäisyydessään pyörien geometrialla on siis väliä eivätkä ne ole tuulesta temmatut hintalaadultaan hyvien pyörien kohdalla. Näin totesivat Polkupojissa.

I think the thing to do is to enjoy the ride while you're on it.

- Johnny Depp

Anyhow, anyway, pääsin kokeilemaan toista saman runkokoon pyörää kuin aiemmin. Puhuttaessa nyt viime päivien aikana tehdyistä koeajoista kahden tyystin eri merkin välillä. Kyseiset yksilöt vaikuttivat suht samankokoisilta, mutta todellinen ero paljastui vasta geometriataulukoita vertailtaessa. Erot eivät ollut suurin eikä sitä tosiaan edes huomannut satulan päältä. Lyhyen koeajon ja kahden erittäin mukavan asiantuntijan kanssa käydyn pitkän keskustelun (ohi aiheen ja niin päin pois) jälkeen olin päättänyt minulle mielestäni parhaiten sopivan rungon (versus ketteryys/näppäryys) koon. Niin ja sen että nyt se tapahtuu, meikä ostaa itselleen ihkauuden fillarin. Tai siis että meikä tekee tilauksen netistä, koska haluamaani mallia ei ole saatavilla täältäpäin.

Tällä tekstillä yritän siis kertoa, että kun päättää tehdä jotain ykskaks eli ilman päivien suunnittelua, niin arki voi yllättää. Oli sitten maanantai tai joku muu yksi monista ihanista viikonpäivistämme. Mitään maailmaa mullistaa ei tapahtunut paitsi kun että minulle tuli tuosta vajaan kahden tunnin visiitistä aivan uskomattoman tyytyväinen fiilis! Tuli siis jälleen kerran todettua, että uusien samanhenkisten ihmisten tapaamisesta tulee ihan älyttömän hyvälle tuulelle. Onnea on saada keskustella sellaisten ihmisten kanssa joita kiinnostaa ja ennenkaikkea jotka ymmärtävät mistä puhutaan. Oli se sitten ohi aiheen tai ei.

Learn from yesterday, live for today, look to tomorrow, rest this afternoon.

- Charles M. Schulz

Miniloma pohjoisessa

Vaikka minulla ei ole ollut varsinaista kesälomaa, niin viime viikot ovat tuntuneet kyllä aika rennoilta kun on kerennyt olemaan siellä sun täällä. Tänään palasin kotiin Lapin reissulta, jonne matkasin yhdessä vanhemman isoveljeni kanssa. Tai hän nyt oli lähtenyt Ouluun päivän edellä meikäläistä. Oli aikas rentoa matkata puolityhjän rinkan kanssa kun kaikki isoimmat/painavimmat kamani oli pakattu edellisenä päivänä autoon. Tuskin siitä olisi nimittäin tullut yhtikäs mitään, jos olisin yrittänyt tuoda pyörän ja teltassa yöpymiseen tarvittavat tavarat junalla, siis ihan itsekseni. Kyseessä ei ollut meinaan mikään luksusloma Panorama hotelliin, vaan kunnon aktiiviloma sisarusten kesken. Veli pyöräili päivät ylösalas ja eestaas kilpailemassa ja minä tein mitä milloinkin. 

Nappasin keskiviikkoaamuna siis Suomen valtion rautateiden (aka VR) junan ja jäin kyydistä Rovaniemellä. Oltiin sovittu veljen kanssa treffit Ounasvaaralla, jonne minä sitten reippaana likkana köpöttelin. 

Nopea kipaisu huipulla, jonka jälkeen alkoi matkamme kohti Kittilää. Ensimmäiset kaksi yötä oli tarkoitus nukkua teltoissa, mutta tarkkoja leiriytymispaikkoja ei oltu lyöty lukkoon. Ei auttanut muuta kuin lukea tien poskessa olevia kylttejä ja punnita joskos niistä jossain voisi yöpyä. Kutakuinkin Rovaniemen ja Kittilän puolivälissä meitä sitten onnisti kun löysimme majoitusalueenomaisen tilan erään omakotitalon pihapiiristä. 

Tarkkaa nimeä ei ole tiedossa, mutta infotaulussa puhuttiin Maijasesta. Sinne pihapiirin rantaan me sitten asetuttiin ja kävimme uimassa Ounasjoessa. Aamulla keitettiin kaurapuurot ja kaffeet grillistä ja jatkettiin kohti lopullista määränpäätämme eli Leviä. 

Perille saavuttuamme laitettiin automme parkkiin ja tehtiin tuttavuutta vieressä olevan asuntoautollisen kanssa. Hetken siinä pyörittiin ja käytiin tutustumassa Zero Pointtiin, mutta eipäs siellä niin aikaisin ollut vielä oikein mitään sen ihmeempää. Varsinaiset kisat kun alkaisivat vasta seuraavana päivänä. Eli eikun pyöräilykamat päälle ja reiteille. Käytiin porukalla tutustumassa kisojen ensimmäiseen erikoiskokeeseen, joka laskettiin Kätkätunturin huipulta alas. Henkilökohtainen kokemukseni mtb-ajosta on aika vähäinen, joten jatkoin jossain kohtaa omia polkujani. Olisi pitänyt vaan suosiolla pysyä miesten mukana, sillä päädyin ylimääräisen lenkin ja pidemmän ylämäkipätkän jälkeen samalle pisteelle johon he olivat aikoja sitten kääntyneet. 

Mutta mitäpä tuosta, itsensä haastaminen lisää luonnetta. Tai ainakin niinä kertoina kun puoliksi raahaat/kannat maastopyörääsi puoliväkisin ylös huipulle. Harmi vain, että tälläiset saavutukset jäävät aina muilta näkemättä. Sitä kun on joskus sellaisissa paikoissa, että on parempi vain puskea eteenpäin (tässä tapauksessa ylöspäin) kuin kääntyä takaisin.

Tuo kyseinen kolmen tunnin rupeama oli täynnä verta (kiitos itikoille) ja hikeä, Vaikka usko meinasi jossain kohtaa loppua niin kyyneleiltä vältyttiin, sillä eihän niistä olisi mitään höytyä sillä hetkellä ollut. Jälkikäteen olin aivan mielettömän ylpeä itsestäni, että olin päässyt huiputtamaan Kätkän ja että vältin rankkasateen, joka näkyi ja kuului kyllä selkäpuolella.

Toisen telttayön ja edellisen päivän uurastuksen jälkeen olo oli kyllä ihmeen virkeä seuraavana aamuna. Päästiin Levilehdon yleiseen huoltorakennukseen tekemään aamupalat, mutta pakko myöntää että ne maistuivat paremmalta ulkosalla. Tai kun käyttää grilliä veden keittämiseen niin saa tunnelman maittavan aterian kaupanpäällisenä. Silloin kun riittää (ainakin meikäläisille) yksinkertaisesti hiljalleen haudutettu kaurapuuro sekä kahvi. Niiden voimalla tehtiin aamulenkki rinteelle ja valmistauduttiin päivän ohjelmaan. Veljellä alkoi ensimmäinen kisapäivä ja meikä polkaisi Torajaiselle, josta jatkon kävellen Levin huipulle. Patikointipolku oli taas aikaimoinen itikkatie, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä että Apostolin kyydillä mennään.

Vasta tunturin päällä pystyi huokaisemaan helpotuksesta, koska siellä ei noita ihmisveren  ja -ihon himoitsijoita juurikaan ollut. Ja hyvä niin, koska minä olin jo siinä vaiheessa aivan kypsä ympärilläni jatkuvasti pyöriviin hyttysiin ja paarmoihin. Enkä muuten nähnyt tuolla Levillä ketään muuta niin pahasti elävältä syötyä henkilöä kuin minä.. että se siitä paksusta nahasta.

Lauantaina olin kyllä kaukainen turisti siinä missä moni muukin, sillä päätin hypätä aamuvarhaisella gondolin kyytiin. Pitihän se vähintään kerran kokea kun kerran ensimmäistä kertaa niillä nurkilla. Laskettelukeskuksenahan tuo paikka on varmasti aivan järjettömän laaja ja hieno, mutta en tiedä että olisiko minusta niihin rinteisiin. Sen verran kuitenkin pelkoa korkeisiin paikkoihin ja jatkuva jännitys takaraivossa kaikkein jyrkimissä paikoissa.  

Hissillä pääsi tietysti vaihtamaan paikkaakin huomattavasti nopeammin kuin lihasvoimalla, joten ehdin hyvin kuvailemaan eri reiteillä. Kilpailussa ajettiin kahden päivän aikana yhteensä yhdeksän erikoiskoetta ja niiden päälle vielä siirtymät. Voin vain kuvitella kuinka väsyneitä kisaajat olivat maaliviivan ylitettyään verraten siis siihen kun meikäläinen pääosin käveli EK-1 ylös ja alas.  

Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.

- Albert Einstein

Heinäkuun helteet vol. 2

Nyt on kyllä pakko perua nuo aiemmat löpinäni. Vai ei ole muka ilmoja pidellyt? Kattia kanssa sanon minä. Vaikka Suomen kesä on lyhyt, niin se osaa kyllä yllättää. Tällä hetkellä melko pilvistä ja eilen satoi vettä, mutta eipä se haittaa kun on päivät sisätiloissa ja kulunut viikonloppu sisälsi paljon näitä: uimista, aurinkoa, tyveniä aamuja, aamukaffet laiturilla, aurinkoa, melomista, saunomista, aurinkoa, uimista ja sivistävän kirjan lukemista.

Let us step into the night and pursue that flighty temptress, adventure.

- J.K. Rowling

Se riippuu paljolti paikasta, että suosivatko ilmat vai ei. Niin ja ehkä myös hieman tuurista, sillä tällä viikolla taitaa lykästää ja oikein kunnolla. Meistä kun jotkut lähtevät nimittäin seuraamaan tuota lämpöä ylös pohjoiseen. Tykötarpeet rinkkaan, puurohiutaleet purkkiin, fillari messiin ja tien päälle.

Toukokuun turinoita

Kaksi viikkoa mittarissa ja määrittelemätön määrä vielä edessä. 

Joka puolelta on tullut paljon vinkkejä siitä mihin minun pitäisi oikein mennä ja mitkä ovat ne pakolliset nähtävyydet ynnä muut näillä nurkilla. Joten kiitosta vain niille, jotka itsensä tästä tunnistavat. Pitänee siis heti ilmojen hieman lämmetessä hypätä pyörän selkään ja lähteä tutkimaan paikkoja. Mennyt viikko oli aika sateinen, joten tuo uuteen kaupunkiin perehtyminen tuppasi jäämään aika vähäiselle. Työmatkakin on sen verran lyhyt, ettei sen aikana ehdi paljoakaan näkemään. Mutta onneksi tänään paistaa aurinko (melkein) kirkkaalta taivaalta ja elämä saa syyn hymyillä taas asteen verran enemmän.

With the rain, falls the wisdom of heaven.

- Paulo Coelho

Tiistaina vetäisin selkään uuden ja ensimmäisen juoksureppuni (kiitos äidin) lenkille lähtiessäni. Lähemmäs kaksi tuntia siinä tuli juostua sinne sun tänne hyvän musiikin tahdissa. Brändöö tuli entistä enemmän tutuksi, samoin ranta ja Vaskiluodon kuntoradan kumpareet. Samalla tuli todistettua se hetki illasta kun merituuli vihdoin tyyntyy ja horisontissa häämöttää auringonlasku.  

Olin myös ajattelut etten hommaisi lainkaan salikorttia täksi kesäksi, koska olen enemmän ulkoilma- ja joukkueurheiluihmisiä, mutta toisin kävi. Hommasin kortin, jotta pääsen potkunyrkkeilemään ja samaan syssyyn pääsee vielä kuntosalin puolelle. Joten mikäs siinä sitten! Arkiaamuni ovat suht liukuvia työajan suhteen, joten jospa sitä alkaisi käymään silloin tällöin taas salilla ennen töitä. 

Motivation is what gets you started.

Habit is what keeps you going.

- Jim Rohn

Viikonloppu lähti käyntiin siis treeneissä ja kotona chillaillen. Kävin myös vilkaisemassa lähikentällä pelattua naisten kolmosdivarin avausottelua. Tänään hengasin aamupäivän kaverin kanssa, joka on asunut Vaasassa viime syksystä lähtien. Sain hyvää opastusta muun muassa siitä mitkä ovat tämän pitäjän parhaimmat pubit ja kuppilat ;D Saas nähdä kuinka pian niihin pääsee tutustumaan, sillä ensi kuussa on tiedossa puolimaraton, jota varten pyrin noudattamaan "harjoitteluohjelmaa", jonka olen mieleeni painanut. Olisi vain pitänyt aloittaa paaaljon aikaisemmin, koska aika tuntuu loppuvan kesken. 

Täkäläisillä on tapana viettää viikonloput mökeillä, mutta porukkaa oli siitä huolimatta ihan hyvin liikkeellä nyt kun kaupungissa oli järjestettynä yhtä sun toista tapahtumaa. Sandöössä oli jonkin muotoinen liikuntatapahtuma (?) poniajeluineen ja soppatykkeineen. Valtakunnalliset ravintolapäivät olivat innoittaneet joitain pystyttämään päivän ajaksi omat ravintolansa omintakeisine ruokineen ja herkkuineen. Sitten oli lisäksi vielä Kepan koordinoima globaaleihin kehityskysymyksiin painottunut Mahdollisuuksien tori niminen tapahtuma, josta kävin nappaamassa aamupalapöytääni uutta lukemista ja välipalaksi yhden porkkanan. 

---

Then shortly something in English for my fellow friends who can't understand any of my Finnish texts. So, where to start. This week has been quite rainy but luckily today is sunnier! I was jogging in Tuesday evening and the weather was so nice 'cause there wasn't any wind or what so ever. I also got a chance to see amazing sunset from the shore. 

Today I spend the day with my friend who showed me few new places here in Vaasa. We walked around the city and noticed that there were a lot of going on around us. Different kind of Pop Up restaurants, events and sport activities for families and some music performances here and there.  

I bought a gym card so that I can go to my kickboxing exercises, and of course to enter the gym. My working schedule is pretty flexible so I might go to the gym early in the mornings before going to work. It takes no more than 10 minutes by bike to go there, so why not. But now it seems that the sun is still up so I'll put my sneakers on and go out for a short jog! 

Success is not in what you have,

but who you are.

- Bo Bennet

Midsommar på landet

Toiset ne makaa tällä hetkellä darrassa ojan pohjalla tai jatkaa yhä juhlimista, mutta mitä tekee allekirjoittanut?

Hän on pyöräillyt tähän mennessä jo 30 kilometriä siskonsa luo viettämään viikonloppua. Ihan helppo nakki, paitsi se viimeinen ylämäki, jonka kohdalla meinasi usko loppua.

Tämä on taas näitä elämän suuria valintoja, joita on tietoisesti tullut tehtyä jo jonkin aikaa. Silloin kun muut ottaa tavalliseen tapaan jotakin vettä vahvempaa, niin meikäläinen urheilee, voitteko uskoa? Jokainen elää elämänsä omalla tavallaan ja minun kohdallani se tulee tehtyä hikoillen. Mutta mikäs siinä kunhan vain nauttii siitä mitä tekee.

Aurinkoiset terveiset siis täältä maalta ja hyvää juhannusta kaikille!

Jos istut vaan ja haaveksit,

jää sulta maineen laakerit.

Ken kalan tahtoo onkia,

saa ensin madon tonkia.

-Jussi

Päivittyneet kasvot

Joku teistä on jo varmaan huomannutkin, mutta päivittelin tässä viikolla blogini ulkonäköä. Tuli tuossa eräs ilta sellainen fiilis, että pieni muotoinen kasvojenkohotus (a facelift so to speak) olisi tarpeen. Aloitin blogin kirjoittamisen silloin kun muutin omilleni tänne Forssaan. Olin usein pohtinut hankkivani päiväkirjan, mutta jotenkin se ajatus tuntui liian työläältä, vaikka siis eihän tämä koneella näppäilykään mitään sen kevyempää ole. Joskus tulee juttua tuosta noin vaan, mutta välillä näiden juttujen kirjoittamiseen voi mennä toistakin tuntia. Kaikki riippuu fiiliksestä.

Laitoin siis blogin pystyyn ja toivoin (ja toivon vieläkin), että jotkut ihmiset sieltä kaukaisuudesta alkaisivat seuraamaan näitä epäsäännöllisiä lätinöitäni. Koska kasasin kaiken kasaan melko nopeasti, päätin tehdä nyt pienen päivityksen. Hieman erilainen ulkonäkö syntyi uudella värityksellä sekä uudella, iloisella bannerilla! Hassua, miten tuo useamman kuvan värikäs luomus toikin uutta iloista ilmettä blogin ulkonäköön. Tai olihan se aiempi mustavalkokuva ehkä hieman tylsä ja ankea, pakko myöntää, mutta nyt on yllä keisarin uudet vaatteet ja kokonaan uudet aatteet kohdillaan!

Ikkunanlautakin sai päivitystä, kirpputorilta löytyneistä kaktuksista!

Perjantaina lähdimme kaverin kanssa auringonpaisteen kunniaksi Tammelaan pyöräilemään. Aluksi piti mennä vain pienelle kävelly, mutta pyörällä pääsee nopeammin kauemmaksi, joten miksipäs ei. Aurinkolasit naamalle ja reissumiehet reppuun, niin se on so let's go! Tammelaan ykskaks tylsän suoraa pyörätietä pitkin ja takaisin Kaukjärven toista puolta. Eväät pysähdyttiin syömään jo entuudestaan tutulle Mustialan metsätunkiolle, jossa aiemman opitun tiedon mukaan kasvaa suojeltua pähkinäpensaslehtoa. 

Sitten tulikin nuha, kiitos raikkaan ulkoilman. Silti viimeisillä voimillani kävin likkojen kanssa katsastamassa täysin taivasalla paistattelevan crossfit -radan. Ei siellä oikein tälläisille päälle puolentoista metriä pitkille ihmisille ole paljoakaan iloa tai sitten se johtuu vaan näistä huikeista lihasvoimista...

Tänään päivääni piristi puolestaan vanhempieni vierailu. Käytiin tuossa tekemässä lyhyt kierros Kehräämön ympäri, ja kappas: "Täällähän on vaikka mitä. Täytyy tulla joskus oikein kunnolla ajan kanssa tänne kävelemään. Täällä on tosi hienoa". Kyllä, siis olenhan minä asunut täällä kohta kaksi vuotta, joten tänne on jokainen aina tervetullut tulemaan kylään, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Toimin mielelläni matkaoppaana kierrellessämme ympäri Vorssaa!

P.S. Huomasitko jo mihin muualle voit blogini kautta kurkistaa?

Arvio terveydentilasi sen mukaan, kuinka myötämielisesti

suhtaudut aamuun ja kevääseen.

- Agatha Christie

Ennätykset on tehty rikottavaksi

Nyt on kyllä syytä olla itsestään ylpee, sillä se todellakin on helpommin sanottu kuin tehty (siis oman juoksu aikansa parantaminen). Launtaina osallistuttiin Kankaanpään maratoniin, joka on yksi Suomen nopeimmista reiteistä, mutta me emme valitettavasti tällä kertaa juosseet tuota ällistyttävän pitkää matkaa. Äiti ja hänen kaverinsa vetivät puolikkaan ja minä tutun kymppini, ennätykset paukkuen!

Reitti oli tosiaan aika nopea, eikä tielle osunut yhtäkään pienen pientä ylämäkeä. Aamulla oli ollut myös hivenen pakkasta, mutta paikan päällä oli onneksi käyty koko reitti läpi suola-autolla, joten kenenkään ei tarvinnut pelätä liukastuvansa. Koska ilma oli todella kylmä, niin sitä sai miettiä oikein olan takaa millaisilla vaatteilla aikoisi juosta. Itselläni oli pitkien juoksutrikoiden ja juoksutakin lisäksi myös hanskat ja pipo. Reitin ensimmäinen puolikas osui sellaiselle kohdalle johon tuuli ei osunut juuri lainkaan, joten siinä tuli pakostikin kuuma (onneksi jätin takin alta pitkähihaisen pois). Kun olin saanut hanskat pois kädestäni, niin silloinhan tuli vastatuuli vastaan ja kovaa. Ripeästä vauhdista oli kyllä siinä kohtaa hyötyä, mutta mitä kova vastatuuli silti hieman vaikeutti. Loppukirin kohdilla myös pipo oli liikaa, mutta onneksi oli takki päällä, johon sai hanskat talteen ja pipo menikin sitten keveästi kätösissä.

Ajaksi tuli lopulta 1.04.41 mikä on siis pari minuuttia parempi kuin alkukesällä Forssan Suvi-illassa)! Tiesin sisimmässäni, että saisin parannettua edellistä aikaani (Jämi ei ole mitenkään vertailukelpoinen mäkisen maasto takia), vaikka se ei ole kuulemma hirveän helppoa. Lyhyellä matkalla oman ennätyksen rikkominen on luultavasti helpompaa kuin pitkällä (puolikas, maraton), enkä silti tälläkään kertaa vetänyt itseäni piippuun asti (vedon jälkeen ja illalla oli ihan tavallinen olo, ja virtaa piukassa). Olisin varmasti pystynyt rullaamaan vielä nopeammin, mutta ajattelin silloisen vauhtini riittävän ihan hyvin. Kropalla oli kuuma ja tuntui, että lisävauhdin saavuttaminen tekisi jaloistani muusia pikemminkin kuin hengästyttäisi minut henkisyövereihin.

Seuraava haasteeni tuleekin olemaan taas ensi vuonna Suvi-illassa, jossa aion repäistä kympin alle tunnissa! Kovat on puheet vai mitä, mutta mikä vain on mahdollista, jos sitä oikein kovasti haluaa ja sen eteen on valmis tekemään töitä.

Ja sitten kun tämä välietappi on suoritettu, niin olen valmis kokeilemaan rahkeitani puolikkaalle!

Fiilikset olivat siis aivan normaalit heti juoksun jälkeen ja kotiin päästyämme virtaa oli vielä vaikka millä mitalla. Ruokakauppaan piti mennä, joten minäpä otin ja nappasin polkupyörän alleni ja lähdin polkemaan reilun 5 km päässä olevaan K-kauppaan. Käyhän se pyöräilykin kevyestä palautuslenkistä (etenkin kumien ollessa tyhjät ja kun paluumatkalla on kova vastatuuli).

Syksyä jatketaan päivä päivältä eteen päin syyslomasta nauttien, haravat heiluen ja valmistautuen henkisesti suureen syyssiivoukseen (niin kotona porukoilla kuin omassa pienessä kämpässäni).  

Kaikkeen, minkä eteen teet työtä, jätät osan sydäntäsi.

- Henrik Sienkiewicz