Joku teistä on jo varmaan huomannutkin, mutta päivittelin tässä viikolla blogini ulkonäköä. Tuli tuossa eräs ilta sellainen fiilis, että pieni muotoinen kasvojenkohotus (a facelift so to speak) olisi tarpeen. Aloitin blogin kirjoittamisen silloin kun muutin omilleni tänne Forssaan. Olin usein pohtinut hankkivani päiväkirjan, mutta jotenkin se ajatus tuntui liian työläältä, vaikka siis eihän tämä koneella näppäilykään mitään sen kevyempää ole. Joskus tulee juttua tuosta noin vaan, mutta välillä näiden juttujen kirjoittamiseen voi mennä toistakin tuntia. Kaikki riippuu fiiliksestä.
Laitoin siis blogin pystyyn ja toivoin (ja toivon vieläkin), että jotkut ihmiset sieltä kaukaisuudesta alkaisivat seuraamaan näitä epäsäännöllisiä lätinöitäni. Koska kasasin kaiken kasaan melko nopeasti, päätin tehdä nyt pienen päivityksen. Hieman erilainen ulkonäkö syntyi uudella värityksellä sekä uudella, iloisella bannerilla! Hassua, miten tuo useamman kuvan värikäs luomus toikin uutta iloista ilmettä blogin ulkonäköön. Tai olihan se aiempi mustavalkokuva ehkä hieman tylsä ja ankea, pakko myöntää, mutta nyt on yllä keisarin uudet vaatteet ja kokonaan uudet aatteet kohdillaan!
Ikkunanlautakin sai päivitystä, kirpputorilta löytyneistä kaktuksista!
Perjantaina lähdimme kaverin kanssa auringonpaisteen kunniaksi Tammelaan pyöräilemään. Aluksi piti mennä vain pienelle kävelly, mutta pyörällä pääsee nopeammin kauemmaksi, joten miksipäs ei. Aurinkolasit naamalle ja reissumiehet reppuun, niin se on so let's go! Tammelaan ykskaks tylsän suoraa pyörätietä pitkin ja takaisin Kaukjärven toista puolta. Eväät pysähdyttiin syömään jo entuudestaan tutulle Mustialan metsätunkiolle, jossa aiemman opitun tiedon mukaan kasvaa suojeltua pähkinäpensaslehtoa.
Sitten tulikin nuha, kiitos raikkaan ulkoilman. Silti viimeisillä voimillani kävin likkojen kanssa katsastamassa täysin taivasalla paistattelevan crossfit -radan. Ei siellä oikein tälläisille päälle puolentoista metriä pitkille ihmisille ole paljoakaan iloa tai sitten se johtuu vaan näistä huikeista lihasvoimista...
Tänään päivääni piristi puolestaan vanhempieni vierailu. Käytiin tuossa tekemässä lyhyt kierros Kehräämön ympäri, ja kappas: "Täällähän on vaikka mitä. Täytyy tulla joskus oikein kunnolla ajan kanssa tänne kävelemään. Täällä on tosi hienoa". Kyllä, siis olenhan minä asunut täällä kohta kaksi vuotta, joten tänne on jokainen aina tervetullut tulemaan kylään, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Toimin mielelläni matkaoppaana kierrellessämme ympäri Vorssaa!
P.S. Huomasitko jo mihin muualle voit blogini kautta kurkistaa?
Arvio terveydentilasi sen mukaan, kuinka myötämielisesti
suhtaudut aamuun ja kevääseen.
- Agatha Christie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti