Itku pienestä ilosta

Elämä osaa kyllä yllättää, vaikka sitä ei aina uskoisi. Viime viikkoihin on meinaan mahtunut toinen toistaan kivempia asioita, joten menneistä viis. 

Vanhan kansan mukaan aurinko se paistaa risukasaankin, ja sehän on totta se. Arkeen ei tarvitse nimittäin lisätä kuin muutama mieluisa häppeninki, siis joku sellainen osatekijä joka saa hymyn nousemaan korviin myös sisäisesti.

Ei sillä, etteikö tämän vuoden puolella olisi jo tullut riittävästi tirauteltua, niin onhan tämä kulunut kuukausikin ollut aikamoinen. Eniten rinnassa kiristi vappua edeltävä sairastelu, sillä niissä ympyröissä oli vierailtu aivan liian lyhyt aika sitten. Ja vaikka toipumiseen menee taasen se kuuluisa kotvanen, mutta käynti tatamilla piristi kummasti mieltä. Teki oikein eetvarttia treenata "varjona" muiden rinnalla. Sama fiilis vyöryi päälle viime lauantain salikisoissakin, jotka olivat luonnollisesti meidän seuramme ahkeralla talkootyöllä järjestämät. Ihan jees päivä sinällään, sillä samana päivänä sain ympärilleni myös yhden vuosirenkaan lisää. 

Age is just a number.

It's totally irrelevant unless, of course,

you happen to be a bottle of wine.

- Joan Collins

Somersault

Elämä on tätä nykyä kyllä yhtä kuperkeikkaa (eng. tumble, somersault). Life's a mess. Life sucks ja sitä rataa. Ei nyt ihan täysin, mutta suurimmalta osin ja viime aikoina vähän turhan usein. Sillä juuri kun olet ehtinyt hengähtää ja toipua aiemmasta, niin pumpumpiu ja löydät itsesti yllättäen lattialta, taas. 

Ties mistä tämäkin johtuu kun jo toistamiseen osuu ja uppoaa. Huonoa tuuria vaiko vain tunnettua elämänviisautta tyylillä "everything happens for a reason". Oli miten oli, niin tällä kertaa kuitenkin tiedettiin mistä kaikki juonsi juurensa, joten tuosta tutuksi tulleesta kuopasta oli suhteellisen helppoa alkaa yrittää kapuamaan ylös.

Tough times never last, but tough people do.

- Robert H. Schuller

Sanotaan, että elämä opettaa, mutta ilmeisesti kantapään kautta. Ei meinaan käynyt pääsiäisenä  pienessä mielessäkään, että kyljyksissä tuntunut piina tarkoitti ongelman piilevän pintaa syvemmällä. Nuo lihasjumit kun kerran tuppaavat olemaan yhtä arkipäivää kuin viikottaiset hedaritkin.

Toisin kuitenkin kävi ja tässä sitä nyt ollaan taas tovi aloillaan. Tantereelle palaaminen ottanee oman aikansa, sillä menee hetkinen ennen kuin saa paketin entiselleen. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilta saa tarvittavan avun, tuen sekä ymmärryksen. Kanssaihmisiä, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. 

A true hero isn't measured by the size of his strength,

but by the strength of his heart.

- Hercules

32/40

Ei tuosta juoksuhaasteesta nyt niin montaa kohtaa jäänytkään tekemättä mitä aluksi luulin. Alkusyksyyn suunniteltu Vaasan puolimaraton jäi kuitenkin vuoden viimeiselle viikolle, mutta tulipahan tehtyä sekin niin sanotusti parempi myöhään kun ei milloinkaan -tyylillä. Siis tarkalleen  ottaen tänään vuoden toisteksi viimeisenä päivänä, jona juostiin siis treenitehtaan (Tiilimäen Titaanin) luotsaama Day on the Road. Aamukahdeksalta lähdettiin Porin Stadionilta kohti Räpsöötä, jonne suurin osa porukasta vielä jatkoi sen jälkeen kun päätin oman matkani 22 kilometrin kohdalla. Aikaa kului 02:52:42 mikä oli oikein passeli, koska aika kylmiltäänhän sen menin vetämään.

Niin ja vaikka vuoteen mahtuu tosiaan aina 52 viikkoa, niin sairastelujen ja välillä pyhitettävien lepopäivien vuoksi on muutama noista haasteista jäänyt välistä. Joskos ensi vuonna onnistuisi paremmin tai sitten unohdan vastaavanlaiset jutut kokonaan ja keskityn enempi olennaiseen. Eli ei se määrä vaan se laatu. Kuunnellaan omaa kehoa ja muistetaan, että omana ihanana itsenään on paras olla. 

There are far, far better things ahead

than any we leave behind.

- C.S. Lewis

The other way around

On tämä kyllä aikamoista pakkopullaa kun ei voi treenata kuten tavallisesti. Tälläkin viikolla vain katsellut sivusta muiden tekemisiä ja yrittänyt siinä samalla ottaa oppeja talteen omaan nuppiin. Tarkan porkkanan tavoin pyrinyt myös neuvomaan muita, vaikka en nyt mikään ohjaaja olekkaan. Mutta eiköhän tässä ole jo sen verran tullut itse opittua, että uskaltaa tarpeen tullen korjata muiden juttuja.

A mistake repeated more than once is a decision.

- Paulo Coelho

Lähtökuoppiin palaamiseen kun menee takuulla muutamia viikkoja, niin ei auta kuin ottaa rauhallisesti. Ja se jos joku on uutta meikäläiselle, koska treenaaminen on aiemmin ollut lähes päivittäistä. Useimmiten vähintään kolme kertaa viikossa on puettu koutsin suosimaa sanaa käyttäen lapaset käteen ja alettu hääräämään. Tähän päälle vielä kaikki se muu liikunta eli juoksulenkit ja fillarointi. Plus satunnaiset lihaskuntoilut ellei viikon aikana ole tullut treenien ohella riittävästi ähkittyä. Niin, että ylikunnonko aiheuttamaa tämä kaikki sitten lopulta onkin? Pakko myöntää, että läheltä liippaa. Meinaan tällä treenimäärällä ja niihin sata lasissa täysin satsaamalla ei olisi ehkä kovin kaukaa haettua. Mutta minkäs sille mahtaa jos olet löytänyt itsellesi lajin, josta nautit aivan älyttömästi ja jota saat tehdä huikeassa porukassa.

Rakkaudesta lajiin, se on se juttu. Vielä on kuitenkin opittava kuuntelemaan paremmin omaa kehoaan ja keskittymään enemmän palautumiseen eli pyhittämään lepopäivä. Nyt vaan päivä kerrallaan back to basics ja aloitetaan kohottamaan jaksamista, että päästään irti tästä puolella teholla olemisesta.

If you quit once it becomes a habit. Never quit.

- Michael Jordan

Ennätykset on tehty rikottavaksi

Nyt on kyllä syytä olla itsestään ylpee, sillä se todellakin on helpommin sanottu kuin tehty (siis oman juoksu aikansa parantaminen). Launtaina osallistuttiin Kankaanpään maratoniin, joka on yksi Suomen nopeimmista reiteistä, mutta me emme valitettavasti tällä kertaa juosseet tuota ällistyttävän pitkää matkaa. Äiti ja hänen kaverinsa vetivät puolikkaan ja minä tutun kymppini, ennätykset paukkuen!

Reitti oli tosiaan aika nopea, eikä tielle osunut yhtäkään pienen pientä ylämäkeä. Aamulla oli ollut myös hivenen pakkasta, mutta paikan päällä oli onneksi käyty koko reitti läpi suola-autolla, joten kenenkään ei tarvinnut pelätä liukastuvansa. Koska ilma oli todella kylmä, niin sitä sai miettiä oikein olan takaa millaisilla vaatteilla aikoisi juosta. Itselläni oli pitkien juoksutrikoiden ja juoksutakin lisäksi myös hanskat ja pipo. Reitin ensimmäinen puolikas osui sellaiselle kohdalle johon tuuli ei osunut juuri lainkaan, joten siinä tuli pakostikin kuuma (onneksi jätin takin alta pitkähihaisen pois). Kun olin saanut hanskat pois kädestäni, niin silloinhan tuli vastatuuli vastaan ja kovaa. Ripeästä vauhdista oli kyllä siinä kohtaa hyötyä, mutta mitä kova vastatuuli silti hieman vaikeutti. Loppukirin kohdilla myös pipo oli liikaa, mutta onneksi oli takki päällä, johon sai hanskat talteen ja pipo menikin sitten keveästi kätösissä.

Ajaksi tuli lopulta 1.04.41 mikä on siis pari minuuttia parempi kuin alkukesällä Forssan Suvi-illassa)! Tiesin sisimmässäni, että saisin parannettua edellistä aikaani (Jämi ei ole mitenkään vertailukelpoinen mäkisen maasto takia), vaikka se ei ole kuulemma hirveän helppoa. Lyhyellä matkalla oman ennätyksen rikkominen on luultavasti helpompaa kuin pitkällä (puolikas, maraton), enkä silti tälläkään kertaa vetänyt itseäni piippuun asti (vedon jälkeen ja illalla oli ihan tavallinen olo, ja virtaa piukassa). Olisin varmasti pystynyt rullaamaan vielä nopeammin, mutta ajattelin silloisen vauhtini riittävän ihan hyvin. Kropalla oli kuuma ja tuntui, että lisävauhdin saavuttaminen tekisi jaloistani muusia pikemminkin kuin hengästyttäisi minut henkisyövereihin.

Seuraava haasteeni tuleekin olemaan taas ensi vuonna Suvi-illassa, jossa aion repäistä kympin alle tunnissa! Kovat on puheet vai mitä, mutta mikä vain on mahdollista, jos sitä oikein kovasti haluaa ja sen eteen on valmis tekemään töitä.

Ja sitten kun tämä välietappi on suoritettu, niin olen valmis kokeilemaan rahkeitani puolikkaalle!

Fiilikset olivat siis aivan normaalit heti juoksun jälkeen ja kotiin päästyämme virtaa oli vielä vaikka millä mitalla. Ruokakauppaan piti mennä, joten minäpä otin ja nappasin polkupyörän alleni ja lähdin polkemaan reilun 5 km päässä olevaan K-kauppaan. Käyhän se pyöräilykin kevyestä palautuslenkistä (etenkin kumien ollessa tyhjät ja kun paluumatkalla on kova vastatuuli).

Syksyä jatketaan päivä päivältä eteen päin syyslomasta nauttien, haravat heiluen ja valmistautuen henkisesti suureen syyssiivoukseen (niin kotona porukoilla kuin omassa pienessä kämpässäni).  

Kaikkeen, minkä eteen teet työtä, jätät osan sydäntäsi.

- Henrik Sienkiewicz