Itku pienestä ilosta

Elämä osaa kyllä yllättää, vaikka sitä ei aina uskoisi. Viime viikkoihin on meinaan mahtunut toinen toistaan kivempia asioita, joten menneistä viis. 

Vanhan kansan mukaan aurinko se paistaa risukasaankin, ja sehän on totta se. Arkeen ei tarvitse nimittäin lisätä kuin muutama mieluisa häppeninki, siis joku sellainen osatekijä joka saa hymyn nousemaan korviin myös sisäisesti.

Ei sillä, etteikö tämän vuoden puolella olisi jo tullut riittävästi tirauteltua, niin onhan tämä kulunut kuukausikin ollut aikamoinen. Eniten rinnassa kiristi vappua edeltävä sairastelu, sillä niissä ympyröissä oli vierailtu aivan liian lyhyt aika sitten. Ja vaikka toipumiseen menee taasen se kuuluisa kotvanen, mutta käynti tatamilla piristi kummasti mieltä. Teki oikein eetvarttia treenata "varjona" muiden rinnalla. Sama fiilis vyöryi päälle viime lauantain salikisoissakin, jotka olivat luonnollisesti meidän seuramme ahkeralla talkootyöllä järjestämät. Ihan jees päivä sinällään, sillä samana päivänä sain ympärilleni myös yhden vuosirenkaan lisää. 

Age is just a number.

It's totally irrelevant unless, of course,

you happen to be a bottle of wine.

- Joan Collins

7 yötä vanhenemiseen

Totta se vain on, että tämä neiti täyttää vuosia viikon päästä. Seitsemän lyhyttä yötä ja seitsemän pitkää päivää!

Ja niin kauheaa kuin se onkin, niin olen onneksi välttänyt kaiken maailman ikäkriisit, jotka luultavasti tulevat vastaan vasta siinä kohtaa kun alan olla lähempänä seuraavaa täyspyöreää lukua.

Tämä päivä lähti käyntiin (yllätysyllätys) reippaalla aamulenkillä ja ravitsevalla aamupalalla ulkona terassin kupeessa. Heräsin ekan kerran jo 6 aikaan, mutta päätin nyt oikein sunnuntain kunniaksi nukkua hetken pidempään, joten juoksuun ampaisin siinä hieman kahdeksan jälkeen yhdessä äipän kanssa. Ja hyvä kun olin ehtinyt suihkussa käydä, niin meille tuli pari aamuvirkkua kylään (veli vaimoineen ja kera koirulin), joten suunnittelemani herkkubrunssi sai sitten vähän odottaa (no problem). Tai noh herkku ja herkku.. perinteinen aamupuuro, tee ja uusi smoothiemiks. Kai sitä ihminen muutaman kymmenen kokeilun jälkeen onnistuu loihtimaan oikein taivaallisen hyvän smoothien. Nämä ekat kokeilut ovat olleet aika kökköjä (siis suoranaisesti tylsän makuisia) ja koostuneet melkolailla samoista raaka-aineksista kerta toisensa jälkeen (maitorahka, banaani, kauralese, marjat, avodaco också vidare).

Mutta tässähän on nuorella naisella elämä elämässä, joten aikaa on! Vaikka se tuntuukin olevan vähän hakusessa, kun on niin paljon tekemistä. Futiskausi avattiin tällä viikolla kahdella pelillä (tasuri ja häviö) ja kaikkien näiden pelien ja harjoitusten lisäksi pitäisi ehtiä vielä käydä juoksemassa (vajaa kuukausi puolimaratoniin)!

Kaksi viikkoa on nyt töitäkin (harjoittelua) tehty ja tulevalla viikolla olisi käynti isossa kaupungissa eli Helsingissä. Osallistun töiden puolesta erääseen SYKEen eli Suomen Ympäristökeskuksen seminaariin tuossa keskiviikkona. Mahtaa tulla pitkä päivä, kun tuo kyseinen semma alkaa kello 09.00 ja jonne minun pitää lähteä täältä Porista jo aamu viiden aikaan :D Huhuhh.. mitäköhän siitäkin tulee.

Sitten kun olen tuosta selvinnyt, niin olen pari päivää taas töissä, ja sitten lähdenkin takaisin kohti etelän kulmia. Se kerta tulee olemaan kyllä täysin oman vapaa-ajan piikkiin, koska menen Maailma Kylässä festareille mihis muuallekaan kuin Helsingin Kaisaniemeen :-) Siitä tulee takuu varmasti ihan huisi viikonloppu, joten en malta odottaa. Tämä tulee kyllä tarkoittamaan myös sitä, etten olen kotona syntymäpäivänäni, mutta väliäkö tuolla.. juhlia voi missä tahansa.

Antoisan kesälomani aloituksen kunniaksi annan itselleni vielä tänään luvan nauttia aivan pienen annoksen jäätelöä. Tunnen olevani sen ansainnut, vaikka en ole tässä mitään ihmeellistä tehnytkään kuin nauttinut auringosta. Tai kävin kyllä tuossa vähän kahvakuulaa heiluttelemassa (20 metrin päässä kotipihasta), joten laitetaan sen piikkiin. Näyttää muuten aika säälittävän pieneltä tuo kuula tässä kuvassa, mutta ei anneta koon hämätä, sillä eihän koolla ole niin väliä. Vai onko?

Älä koskaan kasva niin isoksi,  ettetkö voisi esittää kysymyksiä,

älä koskaan tiedä niin paljon,  ettetkö voisi oppia jotain uutta.

- Og Mandino

Elämämme tässä ja nyt

Olen tässä aika-ajoin höpötellyt siitä, kun haluan (tai ainakin yritän) olla mukana vaikuttamassa, oli se asia sitten mikä tahansa. Vorssassa asuessani olen laittanut jalkani oven väliin lähes missä asiassa tahansa.. viimeisimpänä ovena on toiminut kaupungintalo.

Kuka olisi osannut arvata, että tulen tässä nuoruudessani viettämään tuikitavallista torstai-iltaa kaupungintalolla yhdessä kaupungin päättäjien kanssa. Ei muuten tule ketään ihmistä mieleen, joka kuluttaisi (harvassa olevan) vapaa-aikansa kyseisellä tavalla! Eikä tässä siis vielä mitään, jos sitä ollaan vaikuttamassa kaupungin tulevaisuuteen, niin sittempähän ollaan. Se on se tie, jota minä olen päättänyt elämäni varrella kulkea tai edes kömpelösti kompuroida.

Jännittää ja polvissa tutisee, mihin sitä on tullut taas itsensä lykättyä. Onneksi meitä oli minun lisäkseni 7 muuta innostunutta, joilla oli toivottavasti samanlaiset tuntemukset kuin allekirjoittaneella.

Muistelin joskus aiemmin kuulleeni, että nämä kaupungin iltamat tuppaavat kestämään aina pitkälle aamuyölle, mutta eihän tämmöiset opiskelijoiden kuulemiset ole mitään niihin verrattuna? Vai ovatko? Aikatauluun oli merkitty kestoksi kaksi tuntia: kuudesta kahdeksaan, joten sillä mentiin.

Tarjolla oli "pientä iltapalaa" eli toisin sanoen vihersalaattia ja juustoista kanaleipää. Pöytään oli katettuna ruoka- ja rupattelujuomaksi viiniä sekä olutta. Ensimmäinen ajatus taisi olla, että eihän tänne ole juomaan tultu, vaan keskutelemaan asioista, jokseenkin "virallisella" tavalla. Onhan se kyllä täysin totta, että nuo kyseiset nestemäiset lisukkeet kevensivät illan tunnelmaa huomattavan paljon. Ei siellä kukaan olisi voinut useampaa tuntia istua "isojen jehujen" seurassa ihan vaan pelkkää vettä vedellen, olihan sentään arki-ilta! Tai ainakin väitän, että silloin olisi meno ollut aika jäykkää!

Mitä tulee "normaaliin" koulunkäytiin, niin me oltiin yks kokonainen päivä ekskursiolla Itä-Suomessa. Vapise Kouvola, täältä tulee Vorssan hipit! Oli aivan mielettömän kiinnostavaa lähteä aamulla puol kahdeksalta ajaa kohti paikkaa, mihin ei ollut minkäänlaista kiinnostusta.. 

Käväistiin siis yhden kurssin puitteissa Kymen Bioenergia -laitoksella ja tutustumassa BioSampo -hankkeeseen. Viimeisestä en osaa sanoa tai muista mitään, ja ekastakin vain sen verran, etten sitä suosittele. Hajut oli meinaan sen veroiset, etten niitä halua enää koskaan kokea! Jokainen voi itsekseen kuvitella miltä tonnikaupallinen biojätettä tuoksuu. Montamonta  sataa kertaa pahemmalta, kun mikään aikaisemmin nenuuni eksynyt haju tai lemu!

Ensin sitä on lähes -20 astetta pakkasta ja sitten se singahtaa häthätää nollaan! Sitten porukka viittii vielä valittaa sitä, kun on liian kuuma ja märkä ilma, kaiken sen jälkeen kun ollaan ensin parin viikon ajan hytisty kylmyyttämme ulkona, näyttäen jos miltäkin michelinukoilta.

Satoi tai paistoi, oli märkä tai kuiva keli tai kylmä tai kuuma, niin se on elämää se! Ja ilmastonmuutosta.. kiittäkää sitä.

Nyt on ehtinyt kulua jo vuosi eli tasan 365 päivää (tai vähän yli jo) siitä kun juhlimme parhaan ystäväni parikymppisiä, ja nyt vietimme 20+1 vuotis syntymäpäiviä! Aika menee vaa niin nopeasti, että jokaisesta hetkestä tulee ottaa kaikki mahdollinen ilo irti. Elämä on tässä ja nyt, eikä eilen ja ylihuomenna.

Aivan sama kuinka paljon mieltä painaa, mutta ystävät on ne, jotka saa taas mielen korkealle. Eli toisin sanoen, ystävät ovat elämän enkeleitä, pelastajia. Heille voi jakaa huoletta ilot ja surut, hymyt ja naurut sekä jokaikisen askeleensa päivä päivältä, aina elämän loppuun asti.

Syntymäpäiviä voi juhlia monelle tapaa. Me valitsimme tällä kertaa semi-rauhallisen juhlinnan. Pientä syömistä, juomista ja rupattelua alkuillasta, ja sitten muutamaksi tunniksi paikalliseen yökerhoon. Lopuksi aikaisin aamun pikkutunneilla kotiin näkemään hyviä unia huomisesta. 

Oli mielettömän ja erittäin ikimuistoista jälleen kerran ja harmi, että aika kirjaimellisesti laukkaa kellon ympäri kaksneljäseitsemän. Onneksi opiskelijoille on joku keksinyt aikoinaan lomat. Viikkoja, jolloin on monta päivää vapaata arjen kiireestä ja stressistä. Vihdoinkin aikaa nähdä kavereitaan ja ottaa rankalla kädellä rennosti.

Koko illan aikana tuli juteltua yhtä sun toista, vähän ja vähemmän syvällisemmistä elämän viisauksista. Oon viime aikoina ladellut ties mitä elämän ohjeita, joten ehkä mun olisi pitänyt ryhtyä terapeutiksi? Tai voihan sitä kuka tahansa kertoa oman mielipiteensä asioihin. Se on sitten kunkin oma asia, mitkä niistä panee käytäntöön tai talteen takaraivoonsa pahan päivän varalle.

Maailma on muuten aivan täynnä biisejä, joiden sanoitukset voisi kiinnittää lopun ajaksi jääkaapin oveen. Silloin ne näkisi joka aamu ensimmäisenä, jolloin tulisi leveä hymy kasvoille koko loppu päiväksi. Saman asian ajavat myös valokuvat, joilla jokaisella on oma tarinansa ja muistonsa. Oman kylmäkaappini ovea koristavat valokuvat läheisistä (sisarukset, pampula ja hän) ja niitä kiinnittävät, minua itseäni kuvaavat magneetit. Se tietty ovi on yksi asia, josta voi päätellä jotain sen omistajasta. Onhan sillä jotain eroa onko jääkaapin ovessa erääntyneitä laskuja vai kivoja kuvia? Mitä niistä voikaan päätellä?

Tämä vielä niille ketkä välittää elämästään, toisistaan ja meistä, elämän enkeleistä eli tosi ystävistä:

"Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon.

Valmiina lähtöön, ota mua kädestä kii.

Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon.

Valmiina lähtöön, yy kaa koo nee vii kuu."

Tärkeintä elämässä ei ole se, että näemme sen mitä on jossain

 kaukana, vaan se että teemme sen mikä on suoraan edessämme.

- Thomas Carlyle

Siitä nyt on aikaa

Viime kerrasta on ehtinyt vierähtää jo jonkin aikaa... hyihyi minua, mutta nyt tulloo yhtä sun toista!

Juhannus oli ja meni aikoja sitten eli ei siitä sen enempää.

Käytiin katsomassa Kirjurin kesäteatterissa Linjat kuumina -niminen komedia pläjäys. Näytelmä kertoi taksikuskista (Kristo Salminen), jolla oli kaksi vaimoa eli siis kaksi perhettä ja kaksi elämää. IHAN HULVATTOMAN HAUSKA! Oon todellakin tyytyväinen siitä, että päätettiin (minun idea) mennä tämä katsomaan. Nauraa sai vedet silmissä ja posket juntturassa.

Vorssassakin ollaan käyty kääntymässä yksityistilaisuuden merkeissä. Nimittäin meidän neljän (minä, Claru, Hanna ja Siru) muikkelin kimppasynttäreillä! Oltiin varattu (vuokrattu) eräs tila: Blue Pool, johon sitten järkättiin pientä purtavaa kera kaikkien ihanien ystävien. Tai oikeastaan se meni niin, että osa meistä, he jotka asuvat kesällä Forssassa, hoitivat lähes kaikki järjestelyt. ISO KIITOS TEILLE! Olitte hoitaneet meille tilan, jossa juhlia ja kaiken lisäksi vielä leiponeet maailman parasta pizzaa ja synttärikakkua! :---) Kuvamateriaalin hehkeän laadun ja edustavuuden vuoksi en nyt laita tänne niistä montaa.

Luultavasti maailman paras drinkki... nimen kun muistais. Pillit vaan tahto mennä tukkoon, ja mistä sitten saatiinkin kunnolla puheen aihetta.

Minigolfiakin on tullut tässä kahdesti pelattua. Toisessa paikassa rata oli varsin helppo, mutta sitten toisaalla ihan järkyttävän vaikea! Siinä meni vähintään 10 harjoituslyöntiä ennenkun sain pallon edes lähelle reikää radan ensimmäisellä reiällä. 

Futistakin on tullut viheriöllä pelattua, vaikka pari peliä jäikin väliin. Toinen Forssan reissun takia ja toinen lähes päivittäin vaivaavan migreenin vuoksi... en tiedä mikä siinä on, mutta eräskin viikko oli varmaa joka päivä hetkellisesti pää hajalla. Stressi, työt, huono sänky/tyyny, huoneilma, kuivatut ruusut huoneessa vai mikä ??? 

Sitten lopuksi päivien varrella otettuja kuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Nysse putos hiekkaan..

..ei sitä voi enää syödä.

Lehmät landella pyörätien poskessa.

Tämä päivä lähti käyntiin kello 07.23, puolentoista tunnin juoksulenkillä viileän pilvisessä ulkoilmassa. Huomenna olisi tarkoitus mennä Yyteriin uimaan, käväistä mökillä ja mennä illalla potkimaan palloa treeneisiin.

Kun voileipä putoaa aina voipuoli alaspäin ja kissa putoaa aina jaloilleen,

niin mitä tapahtuu, jos voileipä sidotaan kissan selkään voipuoli ylöspäin?

- Marita Kotkas

Vuoden viisaampi

Nyt on sitten eräänlainen rajapyykki saavutettu, kun on täytetty pyöreitä. Ensimmäinen ikäkriisi siis tiedossa... aapuva! 

No mutta eiköhän tästä selvitä. Ei saa vaan ajatella sitä kamalaa tosi asiaa, että seuraavaksi pamahtaa lasiin kolmekymmentä.

Oltiin ostettu valmista croissant-taikinaa jonkinmoisessa säilykepurkissa. Ei ymmärretty säilyttää sitä jääkaapissa (kuten purkin kyljessä ohjeistetaan), vaan kuivakaapissa huoneenlämmössä. Noh.. arvatakin saattaa, ettei kaikki tainnut mennä suunnitelmien mukaan. 

Purkissa lukee: "Pakkaus avautuu itsestään" ja mikä todellakin pitää paikkansa. Kuului "POKS!" ja kaapista löytyi taikinaa pursuava purkki. Taikina oli mennyt aavistuksen pilalle liian alhaisessa lämpötilassa, jonka takia lopputulos ei päätä huimannut. Mutta tulipahan persoonallisen näköisiä croissantteja :-)

Päivän päätähtenä (minun lisäkseni) oli itse valmistamani Brita-torttu! Maku oli mitä mahtavin, ei suinkaan liian makea, vaan kivan kesäinen. Resepti oli melko monimutkainen, mutta kaikki työ oli kyllä vaivanarvoista!

20 kaunista ruusua

Uusi jalkapallo (näkyy taustalla)

Sisar -sormus <3

Nälkäpeli -kirjasarjan viimeinen osa

Kauan haluttu parfyymi

Muumi -mehukannu ja lautanen

Koko elämä on kokeilua,  mitä enemmän kokeilet, sitä parempi.

- Ralph Waldo Emerson

Kuvia ja juttuja

Tässä olis nyt muutama kuva sieltä kaverin 20-vuotis synttäreiltä :---)

Elämä on muuten rullannut aika peruslukemissa, vaikka pientä väsymystä on tosin ollut havaittavissa.. mutta kaipa se tästä taas lähtee, viimeistään hiihtoloman jälkeen eli jos parisen viikkoa vielä jaksais painaa eteenpäin. 

Tää kevätlukukausi on muutenkin tuntunut vähän turhalta tai ainakin löysältä, koska meillä saattaa olla viikossa vaan keskiviikkoon asti koulua ja loppuviikko onkin sitten vapaata. Ei siis, että siinä olis jotain vikaa/valittamista, mutta kyllä mä henkilökohtaisesti olisin ihan koko viikon, maanantaista perjantaihin, istumassa koulun penkillä. Ei tämmönen tunnu miltään koulunkäynniltä... pitemminkin pitkästyttää. Sitten toisaalta vaikka meillä on vähän tunteja, niin etätehtävät kyllä korvaa kaiken mitä jäljelle jää. Niitä on oikeesti ihan VALTAVA määrä, yhdessäkin kurssissa vissiin joku 5.. sitten siihen päälle vielä erilaiset harjoitukset ja ryhmätyöt. Mutta ei hätää, oli niitä sitten 10 tai 100, niin en aio ottaa niistä sen enempää stressiä! Teen niitä sitten pois alta, kun sille päälle satun (jonkinäköinen aikataulutus saattais ehkä kyllä helpottaa asiaa).

Jesmu pääsi viime viikonloppuna lomille ja tuli vuorostaan piristämään mun viikonloppuani :) Oli kyllä niin levännyt ja relax fiilis. Löhöttiin, syötiin aivan ÄLYTTÖMÄN hyvää ruokaa ja paljon muuta! 

Maanantai-iltana käväsin koululla Vesi-illassa kuuntelemassa miten saan vähennettyä vedenkulutustani. Yhden kurssin etätehtävään kuuluu käydä kuuntelemassa yksi luento/seminaari, joka käsittelisi jollakin tapaa ympäristöä, ja kirjoittaa sivun mittainen raportti, siitä miten tilaisuus toimi ympäristöasioiden foorumina. 

Illassa valistettiin kuulijoita siitä, kuinka paljon vettä kuluu mihin tarkoitukseen (peseytyminen, keittiö, wc ja pyykinpesu) ja mitä ihmiset voivat tehdä sen eteen, että saavat nämä lukemat pienenemään. Kaiken sen tietotulvan jälkeen oli kyllä sellainen olo, että nyt pitää laittaa omatkin tottumukset uuteen uskoon, eikä se vaadi edes mitään maailmaa mullistavia tekoja. Ottamalla minuutin lyhyempiä suihkuja vaikuttaa jo siihen kuinka suuria vesilaskuja tupsahtaa postiluukusta sisään. 

Ystävääsi valitessa, pidä hyvää huolta: katso ensin sydämeen ja sitten vasta kuorta.

- Tuntematon

Och så vidare

Kevät lukukausi lähti käyntiin yllätysyllätys bileillä, joiden teemana oli Havaiji! Jotakin teeman mukaista vaatetta piti sitten laittaa päälle, ja koska en lähtenyt tekemään kookoksesta rintaliivejä enkä oksista/lehdistä hametta, niin tyydyin alhaalla olevan kuvan mukaiseen asukokonaisuuteen. Siitä toki puuttuu kaikkein tärkein juttu eli lei -kukkanauha, mistä koko teeman olisi tajunnut.

Mutta what ever.. ei porukka ollut muuteskaan hirveesti pukeutumiseen panostanut. Lei on se juttu, josta tulee ekaksi mieleen se aurinkoinen, ihana Havaiji, ja se saa luvan riittää!

Kerkesin olemaan vaan vajaat kaks viikkoa Forssassa, kun taas lähdin käymään Porissa. Viikonloppu oli jälleen kerran pidennetty, joten oli aikaa käydä Yyterissä kävelemässä Pampulan kanssa :-) Ilma oli just täydellinen, vajaat kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistoi porotti taivahalta.

Oltiin tossa meidän luokan tyttöjen kanssa puhuttu jo jonkun aikaa siitä, että olis kiva mennä porukalla kokeilemaan jotakin lattaritanssia, jumppaa tai sen sellasta. Houkuttelevimpana ajatuksena jossain vaiheessa oli kyllä varmaan vain se, että opittaisiin kunnolla sheikkaa bodyyy! :D 

Sitten selailtiin vaan eri sivustoja, joissa oli tietoa Forssan seudulla pyörivistä tanssikursseista tms. ja eteen osui BAILATINO (latinalaiseen musiikkiin ja tanssiin perustuvaa kuntotanssia)! Sitä me lähdettiin sitten kokeilemaan tiistaina ja ensivaikutelma oli aika jees.

Käy kulku kuin tanssi, kuin karkelo vain

yli talven kenttien valkeain.

- Juhani Siljo