Näytetään tekstit, joissa on tunniste mybestfriend. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mybestfriend. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesäni kuvina

Kesään kuuluu aina yhtä sun toista, mutta ennen kaikkea kavereita. 
Heidän kanssaan aika menee lentäen, joten jokaisesta hetkestä on otettava kaikki irti. 

Kun on vain tarpeeksi reipas ja jaksaa herätä aikaisin myös viikonloppuna (ei sentään joka viikonloppu), niin ehtii tekemään vaikka mitä. Olimme kaverini kanssa myöhään illalla liikkeellä, niin mehän nousimme siitä huolimatta ylös aikaisin (emme kuitenkaan kukonlaulun aikaan) ja lähdimme oitis elämään elämäämme! 
Kunhan vain saimme ensin silmät auki muutamalla kahvikupillisella... 


Auto alle ja menoksi. Lähdimme käymään Reposaaressa eli "melkein Suomen pääkaupunki" -Räpsöössä pihajuhlilla. Musiikki ja laulu soi, ja pihat olivat auki suurelle yleisölle, jotka olivat tulleet hakemaan (lue varastamaan) ideoita puutarhoihinsa. Kyseessä oli siis saaren pihajuhlat, johon kaikki halukkaat saarelaiset olivat voineet ottaa osaa. Moni oli avannut pihansa muulle kansalle ja järjestänyt sinne kirpputorin tai kaffilan tai molemmat. 
Tuli siinä aika monta pihaa koluttua läpi, mutta koska Räpsöö on tuossa aivan vieressä, niin ei se sen ihmeellisemmältä tuntunut. Tapahtuman "pääpihaan" oli pystytetty lava musisoinnille sekä Pop Up -ravintola, josta sai aivan taivaallisen hyvää ruokaa! Vieläkin ihan vesikielellä siitä.



 Pihajuhlien svengi meininki






Värillä  ei ole väliä


"Lupaan olla sun"






Jos otat, et aja. Jos otat, ota kuski, mutta älä meitä. Me otetaan kuvia, eikä ajeta


"Junnuja me ollaan - meno localocaa"




Aamupäivän rientojen jälkeen siirryttiin ottamaan aurinkoa, jonka jälkeen oma iltani jatkui meren rannalla saunaillan vietossa. Ja jokilaivan pöydällä koko yön tanssien...
  



  



Pampula the Punahilkka <3


Kuumaa kuumempi Kuuminainen


Elämäni mimmit ja keino välttää nestehukka..





Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran. Kerran synnyn, 
kerran kuolen ja vain yhden kerran elän tämän hetken.

- Heli Karjalainen

maanantai 3. helmikuuta 2014

Elämämme tässä ja nyt

Olen tässä aika-ajoin höpötellyt siitä, kun haluan (tai ainakin yritän) olla mukana vaikuttamassa, oli se asia sitten mikä tahansa. Vorssassa asuessani olen laittanut jalkani oven väliin lähes missä asiassa tahansa.. viimeisimpänä ovena on toiminut kaupungintalo.


Kuka olisi osannut arvata, että tulen tässä nuoruudessani viettämään tuikitavallista torstai-iltaa kaupungintalolla yhdessä kaupungin päättäjien kanssa. Ei muuten tule ketään ihmistä mieleen, joka kuluttaisi (harvassa olevan) vapaa-aikansa kyseisellä tavalla! Eikä tässä siis vielä mitään, jos sitä ollaan vaikuttamassa kaupungin tulevaisuuteen, niin sittempähän ollaan. Se on se tie, jota minä olen päättänyt elämäni varrella kulkea tai edes kömpelösti kompuroida.

Jännittää ja polvissa tutisee, mihin sitä on tullut taas itsensä lykättyä. Onneksi meitä oli minun lisäkseni 7 muuta innostunutta, joilla oli toivottavasti samanlaiset tuntemukset kuin allekirjoittaneella.
Muistelin joskus aiemmin kuulleeni, että nämä kaupungin iltamat tuppaavat kestämään aina pitkälle aamuyölle, mutta eihän tämmöiset opiskelijoiden kuulemiset ole mitään niihin verrattuna? Vai ovatko? Aikatauluun oli merkitty kestoksi kaksi tuntia: kuudesta kahdeksaan, joten sillä mentiin.
Tarjolla oli "pientä iltapalaa" eli toisin sanoen vihersalaattia ja juustoista kanaleipää. Pöytään oli katettuna ruoka- ja rupattelujuomaksi viiniä sekä olutta. Ensimmäinen ajatus taisi olla, että eihän tänne ole juomaan tultu, vaan keskutelemaan asioista, jokseenkin "virallisella" tavalla. Onhan se kyllä täysin totta, että nuo kyseiset nestemäiset lisukkeet kevensivät illan tunnelmaa huomattavan paljon. Ei siellä kukaan olisi voinut useampaa tuntia istua "isojen jehujen" seurassa ihan vaan pelkkää vettä vedellen, olihan sentään arki-ilta! Tai ainakin väitän, että silloin olisi meno ollut aika jäykkää!


Mitä tulee "normaaliin" koulunkäytiin, niin me oltiin yks kokonainen päivä ekskursiolla Itä-Suomessa. Vapise Kouvola, täältä tulee Vorssan hipit! Oli aivan mielettömän kiinnostavaa lähteä aamulla puol kahdeksalta ajaa kohti paikkaa, mihin ei ollut minkäänlaista kiinnostusta.. 
Käväistiin siis yhden kurssin puitteissa Kymen Bioenergia -laitoksella ja tutustumassa BioSampo -hankkeeseen. Viimeisestä en osaa sanoa tai muista mitään, ja ekastakin vain sen verran, etten sitä suosittele. Hajut oli meinaan sen veroiset, etten niitä halua enää koskaan kokea! Jokainen voi itsekseen kuvitella miltä tonnikaupallinen biojätettä tuoksuu. Montamonta  sataa kertaa pahemmalta, kun mikään aikaisemmin nenuuni eksynyt haju tai lemu!

Ensin sitä on lähes -20 astetta pakkasta ja sitten se singahtaa häthätää nollaan! Sitten porukka viittii vielä valittaa sitä, kun on liian kuuma ja märkä ilma, kaiken sen jälkeen kun ollaan ensin parin viikon ajan hytisty kylmyyttämme ulkona, näyttäen jos miltäkin michelinukoilta.
Satoi tai paistoi, oli märkä tai kuiva keli tai kylmä tai kuuma, niin se on elämää se! Ja ilmastonmuutosta.. kiittäkää sitä.

Nyt on ehtinyt kulua jo vuosi eli tasan 365 päivää (tai vähän yli jo) siitä kun juhlimme parhaan ystäväni parikymppisiä, ja nyt vietimme 20+1 vuotis syntymäpäiviä! Aika menee vaa niin nopeasti, että jokaisesta hetkestä tulee ottaa kaikki mahdollinen ilo irti. Elämä on tässä ja nyt, eikä eilen ja ylihuomenna.


Aivan sama kuinka paljon mieltä painaa, mutta ystävät on ne, jotka saa taas mielen korkealle. Eli toisin sanoen, ystävät ovat elämän enkeleitä, pelastajia. Heille voi jakaa huoletta ilot ja surut, hymyt ja naurut sekä jokaikisen askeleensa päivä päivältä, aina elämän loppuun asti.

Syntymäpäiviä voi juhlia monelle tapaa. Me valitsimme tällä kertaa semi-rauhallisen juhlinnan. Pientä syömistä, juomista ja rupattelua alkuillasta, ja sitten muutamaksi tunniksi paikalliseen yökerhoon. Lopuksi aikaisin aamun pikkutunneilla kotiin näkemään hyviä unia huomisesta. 
Oli mielettömän ja erittäin ikimuistoista jälleen kerran ja harmi, että aika kirjaimellisesti laukkaa kellon ympäri kaksneljäseitsemän. Onneksi opiskelijoille on joku keksinyt aikoinaan lomat. Viikkoja, jolloin on monta päivää vapaata arjen kiireestä ja stressistä. Vihdoinkin aikaa nähdä kavereitaan ja ottaa rankalla kädellä rennosti.

Koko illan aikana tuli juteltua yhtä sun toista, vähän ja vähemmän syvällisemmistä elämän viisauksista. Oon viime aikoina ladellut ties mitä elämän ohjeita, joten ehkä mun olisi pitänyt ryhtyä terapeutiksi? Tai voihan sitä kuka tahansa kertoa oman mielipiteensä asioihin. Se on sitten kunkin oma asia, mitkä niistä panee käytäntöön tai talteen takaraivoonsa pahan päivän varalle.

Maailma on muuten aivan täynnä biisejä, joiden sanoitukset voisi kiinnittää lopun ajaksi jääkaapin oveen. Silloin ne näkisi joka aamu ensimmäisenä, jolloin tulisi leveä hymy kasvoille koko loppu päiväksi. Saman asian ajavat myös valokuvat, joilla jokaisella on oma tarinansa ja muistonsa. Oman kylmäkaappini ovea koristavat valokuvat läheisistä (sisarukset, pampula ja hän) ja niitä kiinnittävät, minua itseäni kuvaavat magneetit. Se tietty ovi on yksi asia, josta voi päätellä jotain sen omistajasta. Onhan sillä jotain eroa onko jääkaapin ovessa erääntyneitä laskuja vai kivoja kuvia? Mitä niistä voikaan päätellä?

Tämä vielä niille ketkä välittää elämästään, toisistaan ja meistä, elämän enkeleistä eli tosi ystävistä:

"Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon.
Valmiina lähtöön, ota mua kädestä kii.
Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon.
Valmiina lähtöön, yy kaa koo nee vii kuu."


Tärkeintä elämässä ei ole se, että näemme sen mitä on jossain
 kaukana, vaan se että teemme sen mikä on suoraan edessämme.
- Thomas Carlyle

torstai 22. marraskuuta 2012

Sokka irti!

Viime viikonloppuna yks mun kaveri, tai itse asiassa paras kaveri tuli käymään täällä Forssassa mun luona. Ei olla nähty niin usein kun aikasemmin, koska oon muuttanut kokonaan toiselle paikkakunnalle, mutta onneksi bussit kulkee molempiin suuntiin eikä se matkakaan kestä kun parisen tuntia. Kaksi tuntia ja viisi minuuttia jos ihan tarkkoja ollaan.

Käytiin syömässä kiinalaisessa ja myöhemmin illalla mentiin Cheekin keikalle yhteen paikalliseen baariin. Tykkään kuunnella tosi paljon suomalaista rap -musiikkia kaiken muunlaisen musiikin lisäksi. Se millasta musiikkia kuuntelen riippuu ihan mun mielialasta, välillä iskelmää, välillä suomipoppia ja välillä rockkia. Sannan musiikkimaku tosin on aika erilainen, mutta oli kuulemma kiva ilta siitä huolimatta. Ja hyvä niin! 


Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa oikeen kunnolla ja saatiin puhuttua kaikista mahdollisista asioista mitä mieleen tupsahti. Kuunneltiin kaikkia tosi vanhoja, mutta ihania biisejä ja fiilisteltiin. Enkä malta odottaa koska tehdään tää uudestaan, hopefully before Christmast!

Koko viikonloppu tuntu menevän tosi nopeesti. Sanna oli täällä vaan yhden yön (pe-la), ja mentiin molemmat lauantaina takasin Poriin. En olis itse mennyt muuten, mutta kun meillä oli kauden ensimmäiset futsal pelit, eikä porukkaa ollut tarpeeksi, joten piti mennä paikkailemaan. Ja onneksi menin! Oli tosi kiva päästää pelaamaan pitkästä aikaa, ja sen muuten huomas etten oo käyny harkoissa kun kerran muuton jälkeen. Tuntu etten osannu enää mitään :(( Pelejä oli siis kaksi, toinen meni hyvin ja toinen vähän huonommin tai aika paljon huonommin.

Tulin takasin kotio vasta maanantai aamulla, kun koulu alkoi vasta 11. Eilen keskiviikkona mulla oli ammattikorkean ihka ensimmäinen tentti, verkkotentti aiheesta Ekosysteemin perusteet. Ensimmäistä esseetä kirjoittaessa käteni osu jotenkin tähän kannettavan tietokoneen hiireen ja HUPS teksti kiitti, otti ja lähti! Olin just saanut mielestäni hyvän vastauksen aikaan ja sitten se vaan katos, Ei auttanut kun aloittaa uudestaan. Mulla meni hermot siinä kohtaa aika pahasti, ja kaiken kukkuraksi tuo 'ihana' naapurin vanha rouva alkaa naputtelemaan jotain hemmetin nauloja seinäänsä! Ihan kun sieltä päin ei olisi tullut jo tarpeeksi meteliä tähän mennessä. Täällä on meinaan kiviseinät ja ääni kuuluu aika hyvin tänne seinän toiselle puolelle, varsinkin jos käyttää porakonetta, mutta tossa vaiheessa kun mun hermot oli jo tipotiessään, niin pelkkä vasaralla nalkutuskin on kauhea ääni. Elikkä tentin lopputuloksesta on vaikea sanoa yhtikäs mitään, menikö hyvin ja suoraan penkin alle? Aika näyttää.

Tänä viikonloppuna mennään taas. Tällä kertaa Tampereelle viettämään pikkujouluja. Tarkoituksena olis mennä katsomaan musikaalia (jonka nimeä en vielä kerro) ja syömään jonnekin kivaan ravintolaan kunnon poppoolla. En malta odottaa! Mutta nyt tämä tyttö lähtee pakkailemaan viikonloppua varten ja sitten sen jälkeen pelaamaan biljardia kamujen kanssa! 

Varo jokaista hanketta, joka edellyttää uusia vaatteita.
- Henry Thoreau