Toukokuun turinoita

Kaksi viikkoa mittarissa ja määrittelemätön määrä vielä edessä. 

Joka puolelta on tullut paljon vinkkejä siitä mihin minun pitäisi oikein mennä ja mitkä ovat ne pakolliset nähtävyydet ynnä muut näillä nurkilla. Joten kiitosta vain niille, jotka itsensä tästä tunnistavat. Pitänee siis heti ilmojen hieman lämmetessä hypätä pyörän selkään ja lähteä tutkimaan paikkoja. Mennyt viikko oli aika sateinen, joten tuo uuteen kaupunkiin perehtyminen tuppasi jäämään aika vähäiselle. Työmatkakin on sen verran lyhyt, ettei sen aikana ehdi paljoakaan näkemään. Mutta onneksi tänään paistaa aurinko (melkein) kirkkaalta taivaalta ja elämä saa syyn hymyillä taas asteen verran enemmän.

With the rain, falls the wisdom of heaven.

- Paulo Coelho

Tiistaina vetäisin selkään uuden ja ensimmäisen juoksureppuni (kiitos äidin) lenkille lähtiessäni. Lähemmäs kaksi tuntia siinä tuli juostua sinne sun tänne hyvän musiikin tahdissa. Brändöö tuli entistä enemmän tutuksi, samoin ranta ja Vaskiluodon kuntoradan kumpareet. Samalla tuli todistettua se hetki illasta kun merituuli vihdoin tyyntyy ja horisontissa häämöttää auringonlasku.  

Olin myös ajattelut etten hommaisi lainkaan salikorttia täksi kesäksi, koska olen enemmän ulkoilma- ja joukkueurheiluihmisiä, mutta toisin kävi. Hommasin kortin, jotta pääsen potkunyrkkeilemään ja samaan syssyyn pääsee vielä kuntosalin puolelle. Joten mikäs siinä sitten! Arkiaamuni ovat suht liukuvia työajan suhteen, joten jospa sitä alkaisi käymään silloin tällöin taas salilla ennen töitä. 

Motivation is what gets you started.

Habit is what keeps you going.

- Jim Rohn

Viikonloppu lähti käyntiin siis treeneissä ja kotona chillaillen. Kävin myös vilkaisemassa lähikentällä pelattua naisten kolmosdivarin avausottelua. Tänään hengasin aamupäivän kaverin kanssa, joka on asunut Vaasassa viime syksystä lähtien. Sain hyvää opastusta muun muassa siitä mitkä ovat tämän pitäjän parhaimmat pubit ja kuppilat ;D Saas nähdä kuinka pian niihin pääsee tutustumaan, sillä ensi kuussa on tiedossa puolimaraton, jota varten pyrin noudattamaan "harjoitteluohjelmaa", jonka olen mieleeni painanut. Olisi vain pitänyt aloittaa paaaljon aikaisemmin, koska aika tuntuu loppuvan kesken. 

Täkäläisillä on tapana viettää viikonloput mökeillä, mutta porukkaa oli siitä huolimatta ihan hyvin liikkeellä nyt kun kaupungissa oli järjestettynä yhtä sun toista tapahtumaa. Sandöössä oli jonkin muotoinen liikuntatapahtuma (?) poniajeluineen ja soppatykkeineen. Valtakunnalliset ravintolapäivät olivat innoittaneet joitain pystyttämään päivän ajaksi omat ravintolansa omintakeisine ruokineen ja herkkuineen. Sitten oli lisäksi vielä Kepan koordinoima globaaleihin kehityskysymyksiin painottunut Mahdollisuuksien tori niminen tapahtuma, josta kävin nappaamassa aamupalapöytääni uutta lukemista ja välipalaksi yhden porkkanan. 

---

Then shortly something in English for my fellow friends who can't understand any of my Finnish texts. So, where to start. This week has been quite rainy but luckily today is sunnier! I was jogging in Tuesday evening and the weather was so nice 'cause there wasn't any wind or what so ever. I also got a chance to see amazing sunset from the shore. 

Today I spend the day with my friend who showed me few new places here in Vaasa. We walked around the city and noticed that there were a lot of going on around us. Different kind of Pop Up restaurants, events and sport activities for families and some music performances here and there.  

I bought a gym card so that I can go to my kickboxing exercises, and of course to enter the gym. My working schedule is pretty flexible so I might go to the gym early in the mornings before going to work. It takes no more than 10 minutes by bike to go there, so why not. But now it seems that the sun is still up so I'll put my sneakers on and go out for a short jog! 

Success is not in what you have,

but who you are.

- Bo Bennet

Elämämme tässä ja nyt

Olen tässä aika-ajoin höpötellyt siitä, kun haluan (tai ainakin yritän) olla mukana vaikuttamassa, oli se asia sitten mikä tahansa. Vorssassa asuessani olen laittanut jalkani oven väliin lähes missä asiassa tahansa.. viimeisimpänä ovena on toiminut kaupungintalo.

Kuka olisi osannut arvata, että tulen tässä nuoruudessani viettämään tuikitavallista torstai-iltaa kaupungintalolla yhdessä kaupungin päättäjien kanssa. Ei muuten tule ketään ihmistä mieleen, joka kuluttaisi (harvassa olevan) vapaa-aikansa kyseisellä tavalla! Eikä tässä siis vielä mitään, jos sitä ollaan vaikuttamassa kaupungin tulevaisuuteen, niin sittempähän ollaan. Se on se tie, jota minä olen päättänyt elämäni varrella kulkea tai edes kömpelösti kompuroida.

Jännittää ja polvissa tutisee, mihin sitä on tullut taas itsensä lykättyä. Onneksi meitä oli minun lisäkseni 7 muuta innostunutta, joilla oli toivottavasti samanlaiset tuntemukset kuin allekirjoittaneella.

Muistelin joskus aiemmin kuulleeni, että nämä kaupungin iltamat tuppaavat kestämään aina pitkälle aamuyölle, mutta eihän tämmöiset opiskelijoiden kuulemiset ole mitään niihin verrattuna? Vai ovatko? Aikatauluun oli merkitty kestoksi kaksi tuntia: kuudesta kahdeksaan, joten sillä mentiin.

Tarjolla oli "pientä iltapalaa" eli toisin sanoen vihersalaattia ja juustoista kanaleipää. Pöytään oli katettuna ruoka- ja rupattelujuomaksi viiniä sekä olutta. Ensimmäinen ajatus taisi olla, että eihän tänne ole juomaan tultu, vaan keskutelemaan asioista, jokseenkin "virallisella" tavalla. Onhan se kyllä täysin totta, että nuo kyseiset nestemäiset lisukkeet kevensivät illan tunnelmaa huomattavan paljon. Ei siellä kukaan olisi voinut useampaa tuntia istua "isojen jehujen" seurassa ihan vaan pelkkää vettä vedellen, olihan sentään arki-ilta! Tai ainakin väitän, että silloin olisi meno ollut aika jäykkää!

Mitä tulee "normaaliin" koulunkäytiin, niin me oltiin yks kokonainen päivä ekskursiolla Itä-Suomessa. Vapise Kouvola, täältä tulee Vorssan hipit! Oli aivan mielettömän kiinnostavaa lähteä aamulla puol kahdeksalta ajaa kohti paikkaa, mihin ei ollut minkäänlaista kiinnostusta.. 

Käväistiin siis yhden kurssin puitteissa Kymen Bioenergia -laitoksella ja tutustumassa BioSampo -hankkeeseen. Viimeisestä en osaa sanoa tai muista mitään, ja ekastakin vain sen verran, etten sitä suosittele. Hajut oli meinaan sen veroiset, etten niitä halua enää koskaan kokea! Jokainen voi itsekseen kuvitella miltä tonnikaupallinen biojätettä tuoksuu. Montamonta  sataa kertaa pahemmalta, kun mikään aikaisemmin nenuuni eksynyt haju tai lemu!

Ensin sitä on lähes -20 astetta pakkasta ja sitten se singahtaa häthätää nollaan! Sitten porukka viittii vielä valittaa sitä, kun on liian kuuma ja märkä ilma, kaiken sen jälkeen kun ollaan ensin parin viikon ajan hytisty kylmyyttämme ulkona, näyttäen jos miltäkin michelinukoilta.

Satoi tai paistoi, oli märkä tai kuiva keli tai kylmä tai kuuma, niin se on elämää se! Ja ilmastonmuutosta.. kiittäkää sitä.

Nyt on ehtinyt kulua jo vuosi eli tasan 365 päivää (tai vähän yli jo) siitä kun juhlimme parhaan ystäväni parikymppisiä, ja nyt vietimme 20+1 vuotis syntymäpäiviä! Aika menee vaa niin nopeasti, että jokaisesta hetkestä tulee ottaa kaikki mahdollinen ilo irti. Elämä on tässä ja nyt, eikä eilen ja ylihuomenna.

Aivan sama kuinka paljon mieltä painaa, mutta ystävät on ne, jotka saa taas mielen korkealle. Eli toisin sanoen, ystävät ovat elämän enkeleitä, pelastajia. Heille voi jakaa huoletta ilot ja surut, hymyt ja naurut sekä jokaikisen askeleensa päivä päivältä, aina elämän loppuun asti.

Syntymäpäiviä voi juhlia monelle tapaa. Me valitsimme tällä kertaa semi-rauhallisen juhlinnan. Pientä syömistä, juomista ja rupattelua alkuillasta, ja sitten muutamaksi tunniksi paikalliseen yökerhoon. Lopuksi aikaisin aamun pikkutunneilla kotiin näkemään hyviä unia huomisesta. 

Oli mielettömän ja erittäin ikimuistoista jälleen kerran ja harmi, että aika kirjaimellisesti laukkaa kellon ympäri kaksneljäseitsemän. Onneksi opiskelijoille on joku keksinyt aikoinaan lomat. Viikkoja, jolloin on monta päivää vapaata arjen kiireestä ja stressistä. Vihdoinkin aikaa nähdä kavereitaan ja ottaa rankalla kädellä rennosti.

Koko illan aikana tuli juteltua yhtä sun toista, vähän ja vähemmän syvällisemmistä elämän viisauksista. Oon viime aikoina ladellut ties mitä elämän ohjeita, joten ehkä mun olisi pitänyt ryhtyä terapeutiksi? Tai voihan sitä kuka tahansa kertoa oman mielipiteensä asioihin. Se on sitten kunkin oma asia, mitkä niistä panee käytäntöön tai talteen takaraivoonsa pahan päivän varalle.

Maailma on muuten aivan täynnä biisejä, joiden sanoitukset voisi kiinnittää lopun ajaksi jääkaapin oveen. Silloin ne näkisi joka aamu ensimmäisenä, jolloin tulisi leveä hymy kasvoille koko loppu päiväksi. Saman asian ajavat myös valokuvat, joilla jokaisella on oma tarinansa ja muistonsa. Oman kylmäkaappini ovea koristavat valokuvat läheisistä (sisarukset, pampula ja hän) ja niitä kiinnittävät, minua itseäni kuvaavat magneetit. Se tietty ovi on yksi asia, josta voi päätellä jotain sen omistajasta. Onhan sillä jotain eroa onko jääkaapin ovessa erääntyneitä laskuja vai kivoja kuvia? Mitä niistä voikaan päätellä?

Tämä vielä niille ketkä välittää elämästään, toisistaan ja meistä, elämän enkeleistä eli tosi ystävistä:

"Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon.

Valmiina lähtöön, ota mua kädestä kii.

Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon.

Valmiina lähtöön, yy kaa koo nee vii kuu."

Tärkeintä elämässä ei ole se, että näemme sen mitä on jossain

 kaukana, vaan se että teemme sen mikä on suoraan edessämme.

- Thomas Carlyle

Kun mikään ei riitä

Mikä siinä oikeen on, että kun koulu alkaa syksyllä, niin on aivan mielettömän lepposaa. Ensimmäinen kuukausi menee pelkästään siinä, että muistellaan mitä se koulun käynti ja opiskelu oikein onkaan.

Raapustin tässä muutama päivä takaperin paperille kaikki koulutyöt ja niiden viimeiset palautuspäivät.. eihän niitä tullut siihen kuin vaivaiset kahdeksan kappaletta (eikä siinä vielä edes kaikki!), joista jokaisen deadline on ennen joulua. Saattaapi tulla hieman.. varsinkin kun en haluaisi käyttää jokaista minuuttia vapaa-ajastani niiden tekemiseen (mutta se on pakko).

Siinä tuli oikein mahtava fiilis erään viikonlopun jälkeen, kun en ollut tehnyt juuri mitään muuta kuin istunut sisällä, piipahtanut nopealla lenkillä ja siivonnut murto-osan kämpästäni. Kun koitti maanantai, ja meillä oli koko päivän opetusta Hämeenlinnassa, niin mitäs muutakaan opettajat meille olikaan keksineet kuin kaksi uutta projektia! Siis se fiilis ja stressin määrä siinä kohtaan kun tajuat, että enhän mä tehnyt viikonloppuna yhtikäs mitään. Mitä kaikkea siinä kolmen päivän aikana olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi, mutta kun ei.. aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai kiinnosta.

Sitä ajattelee melkeen joka päivä sitä yhtä ja samaa asiaa: "Tänään mä teen ainakin yhden tai kaksi koulujuttua valmiiksi", mutta kun koittaa se aika päivästä kun pääset koulusta kotiin, niin se on viimeinen asia mikä käy mielessä. Kotona ollessaan sitä keksii kaikkea muuta hyvää tai vähemmän hyödyllistä tekemistä, sen sijaan, että tekisit rästitehtäviä pois päiväjärjestyksestä. Olen huomannut myös sen, että jos jään tekemään tehtäviä koulun kirjastoon, niin siellä saan tunnissa aikaiseksi huomattavasti enemmän kuin kotona koko viikon aikana. Kotosalla on vaan aivan liikaa häiritötekijöitä ja muita ärsykkeitä.

Ja koska tässä alkaa olemaan lievästi sanottuna pieni kiire kaikkien noiden ryhmätöiden ja projektien kanssa, niin ehkä olisi vaan parasta mennä suosiolla tekemään niitä kirjastoon.

Kaikesta tästä hulinasta huolimatta mulla ei ole vielä mikään äärettömän uupunut olo, mutta ehkä se stressi puhkeaa sitten viimeistään joulukuussa (but hope not). Tässä kun on istunut tunneilla ja kuullut, että tulee taas uusi isompi tehtävä (mitkä tehdään onneksi ryhmissä, niin vastuu saadaan jaettua moneen pekkaan), niin sitä alkaa aluksi nauraa kaikelle sille työmäärälle mikä jo odottaa kotiin mentäessä. Hetkeä myöhemmin tulee ahdistus ja paniikki.. mistä ihmeestä sitä aikaa saa taiottua lisää, että kaiken saa tehtyä ajallaan ja vieläpä kunnolla!? 

Jos sulta löytyy vastaus tähän, niin ole kiltti ja kerro ihmeessä (multa alkaa olla keinot vähissä).

Mutta nyt kun olen taas purkanut sydäntäni, niin mennäämpäs muihin aiheisiin.

Halloween oli ja meni, niin kuin moni muukin asia! Tämä taisi olla ensimmäinen kerta koko elämässäni kun panostin edes hivenen verran pukeutumiseeni näinä synkkinä Pyhäinpäiväin rientoina. Viime vuonna meidän "porukka" oli pukeutunut Karhukoplaksi, mutta tänä vuonna meillä ei ollut mitään yhteistä teemaa, mikä vähän harmitti. Olisi ollut meinaan ihan kiva, että meillä olisi ollut jokin punainen lanka, joka olisi yhdistänyt meitä kaikkia (aina ei voi saada mitä haluaa). 

Tässä nyt muutama harva kuva kyseistä illasta. Meikäläinen yritti ja nimenomaan YRITTI olla Hullu Hatuntekijä Liisa Ihmemaasta, mutta siihen se myös jäi.. hiukset sutturalla ja hattu päässä, that's it!

Kävin tuossa myös värjäyttämässä räpsyttimeni eli silmäripseni, mikä oli se ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinenkin kerta. Ajatus tuohon kävi, kun oltiin kaverin kanssa kaupungilla suurkaupunki Vorssassa, ja näimme erään parturi-kampaamon ovessa mainoksen, jossa oli kulmien ja ripsien värjäys tarjouksessa hintaan 8€. Siinähän me sitten mentiin ja varattiin meille ajat heti seuraavalle päivälle. Odotukset olivat suuret, koska olen aina ajatellut, että ripsien värjäys tarkoittaa sitä, että ripset näyttävät siltä kuin niissä olisi mascaraa, eikä sitä tarvitsisi sen vuoksi enää välttämättä käyttää. Noh.. lopputulos oli kaukana siitä. Ripsissä kyllä oli nyt syvempi väri (termi suoraan toimenpiteen suorittaneelta naishenkilöltä), mutta ne eivät todellakaan näyttäneet siltä miltä odotin! Lähinnä vaan siltä, että ripsiini olisi edellisen meikinpoiston jälkeen jäänyt ripsaria. Sen verran voi tästä todeta, että ainakaan kyseiseen paikkaan en varmaan mene enää ripsiäni värjäämään, vaan kokeilen jotain muuta paikkaa, nähdäkseni onko paikalla tai ammattiosaamisella merkitystä (ja luultavasti on).

Joten mitä näistä viime viikoista on jäänyt sitten irti? Päällimmäisenä kauhea stressi, mitä olen pyrkinyt pitämään loitolla juoksemalla, ja se muuten auttaa! Kävitpä sitten yksin tai porukalla ulkona kirmaamassa, niin se kyllä piristää mieltä ja kehoa, jonka jälkeen jaksaa taas painaa (jotenkuten) koulutöiden parissa.

Sitten tässä edeltävänä viikonloppuna lähdin taas pitkästä aikaa Poriin, mitä olin odottanut jo viikon verran intoa piukassa! Viime kerrasta ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa (silloin oli syysloma), mutta jotenkin on tuntunut siltä, että päivät ovat menneet sekä todella hitaasti että nopeasti, joka vaikutti siihen, että aloin jo kaipaamaan Poriin päin.

Mutta tosiaan kun mikään ei mene koskaan putkeen eikä mikään riitä meidän kaikkivaltiaalle, niin lähde siitä nyt iloisin mielin matkaan, kun ensimmäiseksi pitää poiketa sairaalassa ja loppuaika hoivata toipilasta. Olin toivonut ja suunnitellut aivan erilaista viikonloppua, mutta minkäs sille mahtaa. Onneksi ei ollut kyseessä mikään sen vakavampi operaatio. 

Tästä eteenpäin eletään hetkessä eikä murehdita menneitä.

Tarvitsemme kaksi sydäntä: pienen, joka on täynnä

 syvää hellyyttä ja toisen, joka on terästä.

- Kahil Gibran

Sykeröt

Aaaapuva! On jääny tää kirjoittaminen vähän vähälle, anteeksi laiskuuteni.. tuntuu muutenkin siltä, että noita koulujuttuja olis ihan liikaa. Pitää ottaa itteään vaan niskasta kiinni, niin eiköhän se tästä.

Sitten palataan parin viikon takaisiin tapahtumiin siis alkupamaukseen ja ryöminkiin! Tää oli siis jälleen kerran tällänen HAMKin ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestetty tapahtuma Hämeenlinnassa. 

Hämeenlinnan torin Voittamattomat Sykeröt!

Teemana oli 90-luku, meidän ryhmärämä kreppas hiuksensa ja laitettiin sitten vielä huivit päähän ja that's it! Ryöminki sisälsi rasteja ympäri kaupunkia, pääasiassa mentiin baarista toiseen halpojen juomien perässä :D Oli sinne saatu muutama oikeanlainen tehtäväkin jonnekin väliin ängettyä, kuten "kurkku jalkojen välissä -viesti". Kyseinen osuus päättyi sitten Hämeenlinnan torille lauluesitykseen. Vähän oli pimeetä ja vajaa yleisö, mutta ei haitannut yhtään ;D 

Sitten käytiin keräilemässä voimia subissa, ennen illan varsinaista kohokohtaa eli alkubileitä Sirkuksessa! Illan teeman mukaan dj soitti 90-luvun hittibiisejä, tuli macarenaa ja vaikka mitä muuta! Oli siellä joku esiintyjäkin, kaks naista vähissä vaatteissa laulo ihan surkeita biisejä..mutta fiilis oli mitä mahtavin! Reissu oli todella onnistunut, unohtumaton ja ihan vaan paras. Vaikka kotiin tultiin myöhään aamuyöstä, niin jotkut oli silti tunnollisia opiskelijoita ja menivät aamulla vähin yöunin kouluun.

Pakollinen teinipeili! Epäonnistunut sellainen..

En voi kyllä sanoa, että tää opiskelu olis tylsää, päinvastoin! Joka viikko ollu jotkut bileet eli menoa kyllä löytyy. Seuraavalla viikolla alkupamauksesta oli meidän "viralliset" kastajaisbileet aka TURSAJAISET! 

Ensin suoritettiin rastirata ja luonnollisesti sen jälkeen oli jatkot Statuksessa, jossa me sitten myös vannottiin meidän tursavalamme.  

Rastirata sisälsi vaikka minkälaisia tehtäviä: tandemhiihtoa, eräänlaista "mölkkyä", pientä visaa, mariannen etsimistä jauhokulhosta ilman käsiä, lokin puhdistamista öljystä ym.ym. Kaikkein paras rasti oli kyllä ehdottomasti  ihan radan lopussa. Meidän piti tehdä tietyn mittainen vaatejono meidän sen hetkisistä vaatteista. Ja koska me emme ole sokerista, eikä meitä mikään sade haitannut, niin siitä me sitten lähdettiin ottamaan vaatteita pois, ensin päällysvaatteet jajajajajja... Voin sanoa, että KYLLÄ oli kylmä, varsinkin sen jälkeen kun oltiin käyty pulahtamassa uima-altaassa :----D 

"Änyyteenyt!" 

Oli tosi hauskaa pukea uudelleen lähes litimärkiä vaatteita. Mulle oli onneksi se etu, että asuin siinä ihan lähellä, niin pääsin vaihtamaan kuivat ja lämpimät vaatteet nopeesti märkien tilalle. 

Aivan mieletöntä, koska uudestaan!?

Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemahan.

- Pohjalainen sanonta

EVO

Lyhyt tilannekatsaus viime päivien tapahtumista..

Radion kuuntelemisesta ei ole tullut mitään, kiitos (ehkä) liian paksuille seinille. Sitten tossa edellis viikonloppuna, kun yritin saada sen kuulumaan kunnolla, niin kappas, antenni katkesi. Ei haitannut yhtään, sillä kyseisellä vehkeellä oli ikää lähemmäs kymmenen vuotta. Satuin onneksi löytämään uuden kirppikseltä, sellasen pienen oranssin, missä oli pelkkä radio. Vaikka se näytti melko uudelta, niin ei se ollut yhtään parempi, kuin se vanhakaan. Ei toimi niin ei toimi, minkäs sille mahtaa. Tykkäisin kyllä kovasti kuunnella radiota, tuntuu muuten niin kamalan hiljaiselta.

Sitten viime viikon kohokohtaan eli Evo-Jamboreehen! Oltiin siis Evolla, lähellä Hämeenlinnaa, sellaisessa jonkinmoisessa retkeilykeskuksessa (jos sitä nyt voi siksi sanoa). Siellä oli kaikki HAMKin ensimmäisen vuoden opiskelijat, lähemmäs 1000 ihmistä! Ja sitten tietenkin mm. meidän ihanat tuutorit, opettajia ja henkilöitä, jotka olivat järjestäneet koko touhun. Käytiin läpi sellainen todella kiva rastirata, jossa oli mm. luontovisa, kaikenlaisia ryhmäytymisleikkejä ja melontaa.

Tässä meidän ryhmärämä! KEKET vuosimallia 2012!

Huom. Ylempi kuva otettu päivän alussa, vertaa lippumme kunto ylä- ja alakuvassa. Päivän aikana tuli siis jonkin verran vettä...ei aina voi muistaa käyttää permanenttitussia. 

Täss' on metsän kaunis tupa ikihonkineen. Tääl' on leikitellä lupa päällä sammaleen. 

- Immi Hellen

Puhtaalta pöydältä

Tästä se sitten lähtee, a whole new start.

Viikonloppuna sain vihdoin muutettua pois kotoa Porista tänne pikkuiseen Forssaan, tai siltä mä luulin tämän olevan, mutta pikkuisen kiertelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei tämä kaupunki nyt niin pieni oikeastaan ole.

Suurin osa banaanilaatikoista on saatu purettua, vaatteet tosin on miten sattuu kaapissa, ei niitä tosta vaan järjestetä uusille paikoilleen :p Kirjahylly/tilanjakaja tosin puuttuu, siihen laitan kaikki mahdolliset pokkarit ja keittokirjani. Tykkään laittaa ruokaa, joten erilaisia reseptejä löytyy varmaan satoja :D ainakin kymmenen eri kirjaa ja muutama kansio, jonne olen liimannut leikkelemiäni reseptejä useiden vuosien ajan. Tosin vain pieni osa on tullut toteutettua, sillä vaikka reseptejä löytyy, niin jotenkin päädyn aina etsimään uusia netistä erilaisilta ruokasivustoilta.

Muutin tänne opiskelun perässä, sillä tänään maanantaina aloitin Kestävän Kehityksen opinnot HAMK:ssa. Aluksi vähän jännitti, mutta aika vähän oikeastaan, paikka tuntui heti tosi mukavalta ja ilmapiiri oli tosi rento, joten loppukin jännitys katosi. Tutustuttiin koulurakennukseen ja kaikkeen mitä lähipäivät pitää sisällään. Ja vaikka uusia naamoja oli tosi paljon, niin heti tuli uusia kavereita :)

Tänään olis myös luvassa heti ensimmäiset varsinaiset bileet :D Hyvin näin ekana päivänä, maanantaina eli ei kun pyjamat päälle, unilelut kainaloon ja menoksi!

Tästä se sitten lähtee:

uusi alku, 

puhdas pöytä, 

uusi kaupunki, 

uudet kujeet

 ja 

uusi porukka,

vanhoja unohtamatta.