Work hard, play hard

Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.

Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D

Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!

Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).

Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.

Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan. 

Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi, 

on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää

tai jättää käyttämättä.

- Kersti Bergroth

KOO niinku kesäloma

Niin se aika vaan kulkee ja pyörii eteenpäin.

 

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin."

Siis tänään on huhtikuun viimeinen päivä, mitä ihmettä?! Tuntuu, kun olisin aloittanut tämän lukuvuoteni ihan hetki sitten, mutta tosi on, että se on nyt loppu. Toisen vuoden vihoviimeiset tentit käytiin tekemässä maanantaina, joten tänään on siis kesälomani toinen päivä ja ennen kaikkea myös vappu. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olen nyt puolivälissä amk-opintojani eli kohtahan sitä pitäisi vielä valmistuakin ja tehdä oppari! No onneksi siihen on sentään vielä pari vuotta, jos en nyt jostakin syystä saa päähänpistoa suorittaa loppuopintojani tavallista nopeampaa.

Ansaitulla kahvitauolla Lepaalla. Ny me osataan vaa'ita!

Nyt kuitenkin kujeillaan kesälomalla ja nautitaan auringosta. Tämä viikko on pelkkää lomaa ja maanantaina alkaa harjoittelu, joten tulen ottamaan kaiken irti näistä lähipäivistä. Tuli tuossa toissa viikolla syötyä kevään ensimmäinen jäätelökin: ihanasti banaanilta maistuva uutuus nimeltään Pingviini-räpylä. Viimeksi syönyt jätskiä tämän herkkulakkoni myötä meinaan joululomalla, jos ei lasketa parin lusikallisen maistiaisia tuossa yksi viikonloppu ollessani Helsingissä. Koska elämä tai varsinkaan kesä ei olisi mitään ilman jäätelöä, olen asettanut kesän ajaksi yhden poikkeuksen itselleni. Muu lakkoilu jatkuu entiseen tapaan, mutta jäätelöä sopii silloin tällöin nauttia, mutta ei yhtäkään herkullisen kermaista ja kaloririkasta Classic-puikkoa tai mitään sen tapaista! Elämässä kuuluu olla joitain nautintoa tuottavia ruokia ja herkkuja, ja niitä sopii syödä, mutta kohtuudella. Tähän astinen lakkoni ei ole tuottanut mitään ongelmia eikä hetkellisiä mielitekoja ole ollut ainuttakaan, joten loppuvuotta kohden mennään leppoisin mielin.

 

Kesän eka jäätelö!

Joku saattaakin jo tietää tämän, mutta vietin viime viikonlopun Niinisalossa naisten maanpuolustuskurssilla. Kolme päivää kestävä MPK:n sotilastaito kurssi oli tarkoitettu pelkästään naisille, joten siellä me muijat tetsattiin ja tehtiin kaikkea muuta, mitä tavallisten varusmiestenkin arkeen kuuluu. Harjoiteltiin ensiapua ja vaarallisen henkilön kiinniottamistasta, sekä tehtiin perus sulkeisharjoittelua ja käytiin ihan kunnon loppusotakin!

Viikonlopusta jäi aika hieno fiilis ja sellainen pieni kutina, että jos sitä vielä joskus kävisi armeijan. Mutta sen näkee sitten joskus vuosien päästä, kun olen saanut opintoni suoritettua ja ylipäätään sen hetkisestä elämäntilanteesta. Kokonaan en kuitenkaan kaiva kuoppaa (tai poteroa ;D) sille ajatukselle, että armeijan vielä jonain päivänä kävisin. Kokemus oli mitä mieleisin ja sellainen, mitä en taatusti koskaan tule unohtamaan.

 

Muistan joskus tehneeni jonkinmoisen listan siitä, mitä tahtoisin kesän aika tehdä ja kokea, mutta hiiteen sellaiset. Tehdään asioita, joita eteen tulee ja asioita, jotka miellyttävät. Jos jonkun asian olen eläessäni huomannut niin sen, että liika suunnittelu pilaa aina kaiken. Parempi tehdä asiat vaan spontaanisti ja hetken mielijohteesta. Jos lopputulos ei miellytä, niin tehdään asiat uudelleen. Ihminen oppii uusia asioita kantapään ja virheiden kautta. 

Meikäläisellä on ollut pasmat ihan sekaisin viimeisen parin kuukauden aikana ja tuntuu, että ne alkavat järjestäytymään nyt oikeille paikoilleen, kun koulu ja stressi ovat vihdoin jääneet taka-alalle. Ja nyt se ainoa asia, jolla minä saan päiväni ja kesäni virallisesti käyntiin eli siis Raappanan kuuntelu. Spotify päälle ja nupit kaakkoon. Nää biisit ja niiden sanoitukset on sellaisia, joista tulee joka kerta kesä mieleen ja hymy huulille.

Ole muutos, jota etsit.

- Mahatma Gandhi 

Never hööd vapaapäivä

Mikä ihmeen vapaa päivä?

 "I have never heard of it."

Paras tapa hyödyntää vapaapäivä? No shoppailu!

Tänään se tuli taas todistettua ettei sellaista päivää olekkaan, jota voisi sanoa "vapaaksi". Ei siis opiskelijan arjessa. Meilläpäin vapaapäivä tarkoittaa päivää, jona tehdään kaikki viime aikoina rästiin jääneet ("unohtuneet") tehtävät. Yksi tapa tähän, siis vapaa-ajan lisäämiseksi on jättää väliin ekskursio, sillä silloin kun muut kiipeilevät katolla katsellen aurinkopaneeleita, sinä voit istua koulun koneella tekemässä rästitehtäviä. Tämä lyhyt maininta siis maanantaista.

Tänään tiistaina piti olla tuollainen kuuluisa vapaapäivä, mutta eipäs ollutkaan (hähää)! Aamulla piti nousta aikaisin ylös ja töppösillä tepastella kouluun klo 8.45 eli aika itseasiassa aika myöhään. Siinähän meni tämäkin päivä uutta ryhmätyötä aloitellen ja noita rästitehtäviä viimeisteiltäessä. Päivän päätteeksi oli vielä kokous, joten kotiin sain laahusteltua siinä klo 17 jälkeen. Eilen olin kotona vasta kuuden jälkeen, joten tässähän oltiin voiton puolella.

Tuntuu silti siltä, että jokainen päivä on viikko toisensa jälkeen samanlainen! Duunii, duunii, duunii ja niiden päälle vielä kokouksii, kokouksii. Ei hyötyy, ei kipuu.. eikö se yhteiskunta niillä pyöri? Ihminen ei voi saavuttaa loistokasta tulevaisuutta siten, että vaan märehtii sohvan pohjalla. Elämän ja menestyksen eteen tulee tehdä töitä, joten uskon näiden viime aikaisten uurastuksieni kantavan kortensa kekoon jossain vaiheessa tai kovasti ainakin toivon niin!

Paluumatka Turusta kävi näppäristi junalla. Lippua ostaessa sain jonotusnumeron, jonka tulkitsemiseen jäi toivomisen varaa.. kahden päivän jälkeen mitään merkittävää ei ole kuitenkaan (vielä) tapahtunut.

En nyt väitä, etteikö minullakin olisi joskus OIKEITA vapaapäivä, mutta tässä viime aikoina ne ovat todella olleet piilossa kiven alla. Viikonlopun YKL-kokous kuului niihin piilossa oleviin ja onneksi löysin sen, sillä se tuli todellakin tarpeeseen. Lyhyt viikonloppu lähes tuntemattomassa Turussa teki tehtävänsä. Pikainen irtiotto Forssan arjesta antoi sitä kauan kaivattua puhtia ja intoa, jonka voimin tulen tekemään koko tämän viikon (ja ehkä myös ensi viikon) täydellä teholla koulujuttuja niin, että oksat pois!

Tänään varmistui myös muutama muukin asia, joista kuulette kuitenkin vasta myöhemmin ;-) Joten pysykäähän kuulolla, eiku siis näkösällä tai jotain siltä väliltä!

Viikonloppuna donitsibaarissa syömässä kaikkea muuta kuin donitsia!

Kalenteri näyttää 25. maaliskuuta eli se tarkoittaa sitä, että meikäläisellä on synttärit tasan kahden kuukauden päästä! Jiihaaa :-) Kesälomakin alkaa jo vappuna, joten tässähän alkaa jo menojalkaa ja punattuja kesävarpaita vipattamaan!

Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä,

kuin onnistua siinä, ettei tee mitään.

- Tuntematon

Työpaja Järkivihreästä Forssasta - Mahdollisuus vaikuttaa

Vaihtelu virkistää mitä vain, mutta etenkin opiskelua ja koulunkäyntiä, eikö vain?

Tavallisesti meillä on siis pelkkiä luentoja, mutta tänään osallistuimme koulullamme järjestettyyn työpajaan. Työpajan aiheena oli Järkivihreä Forssan seutu, ja tarkoituksenamme oli ideoida sen brändin vahvistamista kestävän kehityksen puitteissa.

No mitä se Järkivihreä sitten tarkoittaa?

- Forssalaisten ihmisten tapaa toimia kestävästi

"Vihreys kannattaa niin ympäristön kuin taloudenkin lähtökohdista"

Tilaisuus aloitettiin kahvituksella ja lyhyillä puheilla päivän aikataulusta. Alustuspuheita olivat pitämässä itse Forssan kaupunginjohtaja, eräs yrittäjä ja itse työpajan varsinainen vetäjä. Puheissa tuli ilmi yhtä sun toista, mutta korostetusti Järkivihreän nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät sekä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten järkivihreys näkyy yrityselämässä.

Paikalla oli runsaasti väkeä, esimerkiksi paikallisia yrittäjiä, kaupungin "vaikuttajia", opiskelijoita ja muita asiasta kiinnostuneita. Olimme jakautuneet pöytäryhmiin (me opiskelijat kahteen pöytään), ja tehtävänämme oli ideoida ratkaisuja kolmeen eri teemaan liittyen (yrittäminen, hyvä elämä ja bio- ja kierrätystalous).

Kysymyksiä olivat mitä ja miten. Mitä meidän tulee tehdä, että kyseiset teemat vahvistuisivat Järkivihreä -ajattelussa, ja ennen kaikkea se, miten ne on mahdollista toteuttaa, mitä niiden toteutumisen eteen pitää tehdä.

Post it -lappuja käyttäen ideoita ja ajatuksia alkoi tulvia, ja meidän ryhmä jos kenenkään osoitti sen, että vain mielikuvitus on rajana. Ei ollut olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, piti ajatella laatikon ulkopuolelta (out of the box) ollakseen luova.

Tässä viime aikoina olen huomannut olevani varsin usein samassa tilassa kaupungin yms. päättäjien kanssa, joten teenkö tätä huomaamattani tarkoituksella siksi, koska haluan olla mukana vaikuttamassa? Ehkä lopulta aika näyttää, mihin kaikkeen olen itseni laittanutkaan likoon. Siihen asti jatkan samaan malliin, kunnes saan edes jotenkin sanani kuulumaan. Haluan olla se henkilö, joka sanoo mitä ajattelee, eikä oleta asioiden tapahtuvan itsestään.

Mihin sijoitetaan se, mikä on rivien välissä?

- Stanislaw Jerzy Lec

Sykeröt

Aaaapuva! On jääny tää kirjoittaminen vähän vähälle, anteeksi laiskuuteni.. tuntuu muutenkin siltä, että noita koulujuttuja olis ihan liikaa. Pitää ottaa itteään vaan niskasta kiinni, niin eiköhän se tästä.

Sitten palataan parin viikon takaisiin tapahtumiin siis alkupamaukseen ja ryöminkiin! Tää oli siis jälleen kerran tällänen HAMKin ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestetty tapahtuma Hämeenlinnassa. 

Hämeenlinnan torin Voittamattomat Sykeröt!

Teemana oli 90-luku, meidän ryhmärämä kreppas hiuksensa ja laitettiin sitten vielä huivit päähän ja that's it! Ryöminki sisälsi rasteja ympäri kaupunkia, pääasiassa mentiin baarista toiseen halpojen juomien perässä :D Oli sinne saatu muutama oikeanlainen tehtäväkin jonnekin väliin ängettyä, kuten "kurkku jalkojen välissä -viesti". Kyseinen osuus päättyi sitten Hämeenlinnan torille lauluesitykseen. Vähän oli pimeetä ja vajaa yleisö, mutta ei haitannut yhtään ;D 

Sitten käytiin keräilemässä voimia subissa, ennen illan varsinaista kohokohtaa eli alkubileitä Sirkuksessa! Illan teeman mukaan dj soitti 90-luvun hittibiisejä, tuli macarenaa ja vaikka mitä muuta! Oli siellä joku esiintyjäkin, kaks naista vähissä vaatteissa laulo ihan surkeita biisejä..mutta fiilis oli mitä mahtavin! Reissu oli todella onnistunut, unohtumaton ja ihan vaan paras. Vaikka kotiin tultiin myöhään aamuyöstä, niin jotkut oli silti tunnollisia opiskelijoita ja menivät aamulla vähin yöunin kouluun.

Pakollinen teinipeili! Epäonnistunut sellainen..

En voi kyllä sanoa, että tää opiskelu olis tylsää, päinvastoin! Joka viikko ollu jotkut bileet eli menoa kyllä löytyy. Seuraavalla viikolla alkupamauksesta oli meidän "viralliset" kastajaisbileet aka TURSAJAISET! 

Ensin suoritettiin rastirata ja luonnollisesti sen jälkeen oli jatkot Statuksessa, jossa me sitten myös vannottiin meidän tursavalamme.  

Rastirata sisälsi vaikka minkälaisia tehtäviä: tandemhiihtoa, eräänlaista "mölkkyä", pientä visaa, mariannen etsimistä jauhokulhosta ilman käsiä, lokin puhdistamista öljystä ym.ym. Kaikkein paras rasti oli kyllä ehdottomasti  ihan radan lopussa. Meidän piti tehdä tietyn mittainen vaatejono meidän sen hetkisistä vaatteista. Ja koska me emme ole sokerista, eikä meitä mikään sade haitannut, niin siitä me sitten lähdettiin ottamaan vaatteita pois, ensin päällysvaatteet jajajajajja... Voin sanoa, että KYLLÄ oli kylmä, varsinkin sen jälkeen kun oltiin käyty pulahtamassa uima-altaassa :----D 

"Änyyteenyt!" 

Oli tosi hauskaa pukea uudelleen lähes litimärkiä vaatteita. Mulle oli onneksi se etu, että asuin siinä ihan lähellä, niin pääsin vaihtamaan kuivat ja lämpimät vaatteet nopeesti märkien tilalle. 

Aivan mieletöntä, koska uudestaan!?

Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemahan.

- Pohjalainen sanonta

Puhtaalta pöydältä

Tästä se sitten lähtee, a whole new start.

Viikonloppuna sain vihdoin muutettua pois kotoa Porista tänne pikkuiseen Forssaan, tai siltä mä luulin tämän olevan, mutta pikkuisen kiertelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei tämä kaupunki nyt niin pieni oikeastaan ole.

Suurin osa banaanilaatikoista on saatu purettua, vaatteet tosin on miten sattuu kaapissa, ei niitä tosta vaan järjestetä uusille paikoilleen :p Kirjahylly/tilanjakaja tosin puuttuu, siihen laitan kaikki mahdolliset pokkarit ja keittokirjani. Tykkään laittaa ruokaa, joten erilaisia reseptejä löytyy varmaan satoja :D ainakin kymmenen eri kirjaa ja muutama kansio, jonne olen liimannut leikkelemiäni reseptejä useiden vuosien ajan. Tosin vain pieni osa on tullut toteutettua, sillä vaikka reseptejä löytyy, niin jotenkin päädyn aina etsimään uusia netistä erilaisilta ruokasivustoilta.

Muutin tänne opiskelun perässä, sillä tänään maanantaina aloitin Kestävän Kehityksen opinnot HAMK:ssa. Aluksi vähän jännitti, mutta aika vähän oikeastaan, paikka tuntui heti tosi mukavalta ja ilmapiiri oli tosi rento, joten loppukin jännitys katosi. Tutustuttiin koulurakennukseen ja kaikkeen mitä lähipäivät pitää sisällään. Ja vaikka uusia naamoja oli tosi paljon, niin heti tuli uusia kavereita :)

Tänään olis myös luvassa heti ensimmäiset varsinaiset bileet :D Hyvin näin ekana päivänä, maanantaina eli ei kun pyjamat päälle, unilelut kainaloon ja menoksi!

Tästä se sitten lähtee:

uusi alku, 

puhdas pöytä, 

uusi kaupunki, 

uudet kujeet

 ja 

uusi porukka,

vanhoja unohtamatta.