Rikkauden kesä

Pitkä kuuma kesä on vihdoin alkanut! Aika hitooksen kuuma vaan tuolla auringossa, mutta eihän sitä parane valittaa, vaan nauttia näistä harvinaisista kesäkeleistä!

Käytiin maanantaina Fatijärvessä uimassa lenkin jälkeen

Nyt se olis sitten muuten loppu, meinaan työharjoittelu! Yhdeksän viikon pituinen urakka loppui Oripään lentokentälle launtaina kello 17.30.

No mutta miksi ihmeessä lentokentälle middle in nowhere?

Keskiviikkona satoi aavistuksen verran vettä...

...mutta lauantaina oli jo kirkkaampaa.

Siellä järjestettiin OKRA -maatalousnäyttely, jossa me oltiin suurjoukolla pitämässä omaa osastoamme. Meikäläinen ahersi siellä kokonaiset kolme päivää, 11 tuntia per päivä (sis. ajomatkat).

En osannut kuvitella, että harjoitteluni päättyisi tälläiseen loppurutistukseen, sillä pelkästään tuo seisominen oli todella raskasta ja otti huonolla tavalla selän päälle. Ihmekkös silti, sillä seisoimme koko päivän aamu yhdeksästä ilta viiteen asti. Ja tähän vielä päälle nuo ajomatkat eli 1,5 tuntia per suunta.

Koska päivät olivat pitkiä, niin siinä pidettiin tietenkin tarpeen mukaan taukoja, joiden aikana käytiin kiertämässä näyttelyaluetta (23 ha) ja katsomassa muiden näytteilleasettajien (500 kpl) tarjontaa. Näytillä oli mm. satoja erilaisia maatalouskoneita, kuten se kuulu pinkki traktori punaisella nahkasisustuksella, ja tietenkin niitä perus krääsiä, joita nyt myydään aivan joka puolella (siis roinaa, laukkuja, koruja, vaatteita yms. lumppuja).

Harjoittelun myötä olen päässyt käymään monissa hienoissa paikoissa ja tutustunut/tavannut/nähnyt paljon uusia ihmisiä. Esimerkkinä ihmisistä voisin mainita nuo julkisuuden henkilöt ketkä näin tuolla Okrassa. Telttamme ohi tepastelivat mm. Matti Vanhanen ja tuore maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Ja siinä aluetta kierrellessä vastaan tulivat mm. Tomi Björck, Janne Kataja ja Aku Hirviniemi. Eihän tässä siis mitään sen kummempaa, mutta täytyyhän sitä nyt vähän kerskua keitä on nähnyt :D Varsinkin kun täällä Porissa ei kovin usein ketään julkimoa tule vastaan. Tai toisaalta.. täällähän alkaa nuo Pori Jazzit nyt tulevana lauantaina, niin siellä nyt näkee aina vaikka ketä. Silmät auki siis!

Ja tein minä ainakin yhden asian oikein noiden yhdeksän viikon aikana, sillä työni sai kehuja oikeen Brysselin väeltä asti! :D Siinä yhtenä päivänä kun oli valitettavasti pitämässä taukoa, niin siinä meidän osastolla oli käynyt Euroopan komission maatalouspääosaston varapääjohtaja Mihail Dumitru kumppaneineen. Eräs tähän seurueeseen kuulunut mies (ei EU-komissaari kun aiemmin luultiin, vaan ilmeisesti joku projektipäällikkö/ohjelmakoordinaattori tms. tuolta maatalouden ja maaseudun kehittämisen osastolta (DG AGRI )) oli sitten tutustunut esille oleviin aineistoihimme tms. ja myös minun tekemiin esitteisiin!

Kyseessä oli siis Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ohjelmakauden 2014-2020 luonnos , jonka Ympäristökorvaus -osion minä olin kääntänyt helpommin luettavaan/ymmärrettään muotoon, jotta jokainen tavallinenkin tallaaja sen sisällön voisi ymmärtää. Mutta siis anyway tämä kyseinen henkilö oli kehunut esitettäni suurin piirtein täysin maasta taivaisiin tyyliin, että "tämä tulee kääntää kaikille maailman kielille! tämä on todella selkeä! voinko minä saada tämän omaan käyttööni?" No siinä kohtaa kun palasin osastolle ja kuulin kyseisen miehen vierailusta ja sanoista, niin rupesi aavistuksen verran ärsyttämään etten ollut juuri tuolloin itse paikalla! Että miten voi olla näin hyvä tuuri pienellä ihmisellä.. onneksi työtoverit olivat kertoneet tälle kyseiselle henkilölle, että esitteet olivat minun käsialaani :-) Vaikka tosin siis vain karkean yksinkertaistetut versiot tuosta reilun 400 sivun luonnoksesta.

Lauantai-illalla minulla oli kuitenkin vielä sen verran virtaa jäljellä, että päätin lähteä vanhojen kamujen kanssa kaupungille hillumaan. Aikaisin aamuyöstä kotiin kävellessäni törmäsin sattumalta postipateen, jolta sain lähes uunituoreen sunnuntain aamulehden. Kyllä siinä alkoi pakostakin hymyilyttämään siinä kohtaan kun toinen on vasta menossa nukkumaan, niin toiset ne on jo heränneet ja lähteneet töihin. Tapansa kullakin.

Loppuun vielä lyhyt maininta Forssassa kesäkuussa pidetyistä kimppasynttäreistä. Viime vuonna meitä juhli neljä tytsyä ja tänä vuonna joukkomme kasvoi yhdellä miespuolisella synttärisankarilla. Kiitos kaikille mukana olleille, oli ihan huippua!

<3

Mikään tapahtuma ei vaikuta meihin niin paljon

kuin oma asenteemme tuota tapahtumaa kohtaan.

- Tuntematon

7 yötä vanhenemiseen

Totta se vain on, että tämä neiti täyttää vuosia viikon päästä. Seitsemän lyhyttä yötä ja seitsemän pitkää päivää!

Ja niin kauheaa kuin se onkin, niin olen onneksi välttänyt kaiken maailman ikäkriisit, jotka luultavasti tulevat vastaan vasta siinä kohtaa kun alan olla lähempänä seuraavaa täyspyöreää lukua.

Tämä päivä lähti käyntiin (yllätysyllätys) reippaalla aamulenkillä ja ravitsevalla aamupalalla ulkona terassin kupeessa. Heräsin ekan kerran jo 6 aikaan, mutta päätin nyt oikein sunnuntain kunniaksi nukkua hetken pidempään, joten juoksuun ampaisin siinä hieman kahdeksan jälkeen yhdessä äipän kanssa. Ja hyvä kun olin ehtinyt suihkussa käydä, niin meille tuli pari aamuvirkkua kylään (veli vaimoineen ja kera koirulin), joten suunnittelemani herkkubrunssi sai sitten vähän odottaa (no problem). Tai noh herkku ja herkku.. perinteinen aamupuuro, tee ja uusi smoothiemiks. Kai sitä ihminen muutaman kymmenen kokeilun jälkeen onnistuu loihtimaan oikein taivaallisen hyvän smoothien. Nämä ekat kokeilut ovat olleet aika kökköjä (siis suoranaisesti tylsän makuisia) ja koostuneet melkolailla samoista raaka-aineksista kerta toisensa jälkeen (maitorahka, banaani, kauralese, marjat, avodaco också vidare).

Mutta tässähän on nuorella naisella elämä elämässä, joten aikaa on! Vaikka se tuntuukin olevan vähän hakusessa, kun on niin paljon tekemistä. Futiskausi avattiin tällä viikolla kahdella pelillä (tasuri ja häviö) ja kaikkien näiden pelien ja harjoitusten lisäksi pitäisi ehtiä vielä käydä juoksemassa (vajaa kuukausi puolimaratoniin)!

Kaksi viikkoa on nyt töitäkin (harjoittelua) tehty ja tulevalla viikolla olisi käynti isossa kaupungissa eli Helsingissä. Osallistun töiden puolesta erääseen SYKEen eli Suomen Ympäristökeskuksen seminaariin tuossa keskiviikkona. Mahtaa tulla pitkä päivä, kun tuo kyseinen semma alkaa kello 09.00 ja jonne minun pitää lähteä täältä Porista jo aamu viiden aikaan :D Huhuhh.. mitäköhän siitäkin tulee.

Sitten kun olen tuosta selvinnyt, niin olen pari päivää taas töissä, ja sitten lähdenkin takaisin kohti etelän kulmia. Se kerta tulee olemaan kyllä täysin oman vapaa-ajan piikkiin, koska menen Maailma Kylässä festareille mihis muuallekaan kuin Helsingin Kaisaniemeen :-) Siitä tulee takuu varmasti ihan huisi viikonloppu, joten en malta odottaa. Tämä tulee kyllä tarkoittamaan myös sitä, etten olen kotona syntymäpäivänäni, mutta väliäkö tuolla.. juhlia voi missä tahansa.

Antoisan kesälomani aloituksen kunniaksi annan itselleni vielä tänään luvan nauttia aivan pienen annoksen jäätelöä. Tunnen olevani sen ansainnut, vaikka en ole tässä mitään ihmeellistä tehnytkään kuin nauttinut auringosta. Tai kävin kyllä tuossa vähän kahvakuulaa heiluttelemassa (20 metrin päässä kotipihasta), joten laitetaan sen piikkiin. Näyttää muuten aika säälittävän pieneltä tuo kuula tässä kuvassa, mutta ei anneta koon hämätä, sillä eihän koolla ole niin väliä. Vai onko?

Älä koskaan kasva niin isoksi,  ettetkö voisi esittää kysymyksiä,

älä koskaan tiedä niin paljon,  ettetkö voisi oppia jotain uutta.

- Og Mandino

Work hard, play hard

Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.

Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D

Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!

Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).

Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.

Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan. 

Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi, 

on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää

tai jättää käyttämättä.

- Kersti Bergroth