Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.
Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D
Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!
Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).
Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.
Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan.
Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi,
on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää
tai jättää käyttämättä.
- Kersti Bergroth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti