Itsensä ylittäminen on elämän suola

Haaste otettu vastaan ja suoritettu.: "Jes, mä tein sen!"

Tuossa viime vuoden lopussa kerroin teille seuraavasta haasteestani (tsekkaa se täältä)  eli puolimaratonin juoksemisesta, ja nyt se olisi sitten juostu! Paljon sitä tulikin treenattua ja ilmeisesti riittävästi, sillä juoksu sujui kuin tanssi (ainakin noin yleisesti ottaen)! Tai olihan siinä alussa pieniä hankaluuksia, mutta niistä päästiin eroon heti ensimmäiselle juomapisteelle tultaessa eli heti siinä 4,5 kilometrin kohdalla.

Pientä jännitystä pinnassa 24 min ennen lähtöä!

Alun odotukset oli koko ajan siinä, että siinä vaiheessa kun joskus pääsen maaliin, niin tuskin jalat enää kantaa, mutta väärässähän siinä oltiin. Juoksu sujui kaikin puolin hyvin ja se fiilis oli aivan mahtava! En olisi uskonut, että juoksemisesta voi tulla näin mahtava olo! Lisää näitä!

Maaliin tultiin siis omilla jaloilla, vaikka siinä viimeisen kilometrin loppukirin kohdalla rupes aika paljon tuntumaan pohkeissa ja polvissa. Näin jälkikäteen kun paikat eivät kuitenkaan ole juuri yhtään kipeät tai jumissa, niin sitä alkaa pakosti miettiä, että juoksiko sitä liiankin rauhallisesti? Tämä oli kuitenkin se elämäni ensimmäinen puolimaraton ja tavoitteena oli, että jaksan juosta koko matkan, niin eiköhän tuo minun aikani 2.18.17 ole juuri passeli ensikertalaiselle :-) Tulevaisuudessa voisi juosta vähintään yhden puolikkaan per vuosi ja sitten ravata noissa lyhyemmillä matkoilla vähän spurttailemassa.  

Kisahallin hulppean kisalounaan jälkeen oli hyvä käydä pulahtamassa (siis saunomassa) legendaarisessa Vesihelmessä!

Kyky on se, mitä pystyt tekemään.

Motivaatio määrää sen, mitä teet.

Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen.

- Tuntematon

Work hard, play hard

Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.

Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D

Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!

Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).

Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.

Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan. 

Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi, 

on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää

tai jättää käyttämättä.

- Kersti Bergroth

Never hööd vapaapäivä

Mikä ihmeen vapaa päivä?

 "I have never heard of it."

Paras tapa hyödyntää vapaapäivä? No shoppailu!

Tänään se tuli taas todistettua ettei sellaista päivää olekkaan, jota voisi sanoa "vapaaksi". Ei siis opiskelijan arjessa. Meilläpäin vapaapäivä tarkoittaa päivää, jona tehdään kaikki viime aikoina rästiin jääneet ("unohtuneet") tehtävät. Yksi tapa tähän, siis vapaa-ajan lisäämiseksi on jättää väliin ekskursio, sillä silloin kun muut kiipeilevät katolla katsellen aurinkopaneeleita, sinä voit istua koulun koneella tekemässä rästitehtäviä. Tämä lyhyt maininta siis maanantaista.

Tänään tiistaina piti olla tuollainen kuuluisa vapaapäivä, mutta eipäs ollutkaan (hähää)! Aamulla piti nousta aikaisin ylös ja töppösillä tepastella kouluun klo 8.45 eli aika itseasiassa aika myöhään. Siinähän meni tämäkin päivä uutta ryhmätyötä aloitellen ja noita rästitehtäviä viimeisteiltäessä. Päivän päätteeksi oli vielä kokous, joten kotiin sain laahusteltua siinä klo 17 jälkeen. Eilen olin kotona vasta kuuden jälkeen, joten tässähän oltiin voiton puolella.

Tuntuu silti siltä, että jokainen päivä on viikko toisensa jälkeen samanlainen! Duunii, duunii, duunii ja niiden päälle vielä kokouksii, kokouksii. Ei hyötyy, ei kipuu.. eikö se yhteiskunta niillä pyöri? Ihminen ei voi saavuttaa loistokasta tulevaisuutta siten, että vaan märehtii sohvan pohjalla. Elämän ja menestyksen eteen tulee tehdä töitä, joten uskon näiden viime aikaisten uurastuksieni kantavan kortensa kekoon jossain vaiheessa tai kovasti ainakin toivon niin!

Paluumatka Turusta kävi näppäristi junalla. Lippua ostaessa sain jonotusnumeron, jonka tulkitsemiseen jäi toivomisen varaa.. kahden päivän jälkeen mitään merkittävää ei ole kuitenkaan (vielä) tapahtunut.

En nyt väitä, etteikö minullakin olisi joskus OIKEITA vapaapäivä, mutta tässä viime aikoina ne ovat todella olleet piilossa kiven alla. Viikonlopun YKL-kokous kuului niihin piilossa oleviin ja onneksi löysin sen, sillä se tuli todellakin tarpeeseen. Lyhyt viikonloppu lähes tuntemattomassa Turussa teki tehtävänsä. Pikainen irtiotto Forssan arjesta antoi sitä kauan kaivattua puhtia ja intoa, jonka voimin tulen tekemään koko tämän viikon (ja ehkä myös ensi viikon) täydellä teholla koulujuttuja niin, että oksat pois!

Tänään varmistui myös muutama muukin asia, joista kuulette kuitenkin vasta myöhemmin ;-) Joten pysykäähän kuulolla, eiku siis näkösällä tai jotain siltä väliltä!

Viikonloppuna donitsibaarissa syömässä kaikkea muuta kuin donitsia!

Kalenteri näyttää 25. maaliskuuta eli se tarkoittaa sitä, että meikäläisellä on synttärit tasan kahden kuukauden päästä! Jiihaaa :-) Kesälomakin alkaa jo vappuna, joten tässähän alkaa jo menojalkaa ja punattuja kesävarpaita vipattamaan!

Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä,

kuin onnistua siinä, ettei tee mitään.

- Tuntematon