Näytetään tekstit, joissa on tunniste eikipuueihyötyy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eikipuueihyötyy. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kun pokka pettää

Mikä siinä on kun kaikki ei menekään niin kuin olet ajatellut. Tietyt asiat tapaavat rullata eteenpäin omalla painollaan varsin hyvin aina jonkin aikaa, kunnes yhtäkkiä tapahtuu jotain odottamatonta. Pysähdyt ja mielessäsi alkaa pyöriä yhtä sun toista kimuranttia. Miksi juuri nyt kun olet saanut kiinni hyvästä treenirytmistä ja alkanut miettimään syksyn kisoja?

Tässä vaan muutama ajatus siitä miten minulle kävi ja kuinka paljon se pistää nyt jälkikäteen ärsyttämään. Oltiin nimittäin kesän ajan omalla pienellä porukallamme tehty lajitekniikan sijasta hieman muitakin juttuja, jotka toivat ihan tervetullutta vaihtelua tavallisiin treeneihin. Niin ja vaikka ne hetket kuntopallojen yms. parissa eivät välttämättä sillä hetkellä tuntuneet saati näyttäneet naamasta niin miellyttäviltä, niin kyllä ne olivat nannaa. "Ei kipuu, ei hyötyy" vai miten se nyt meni. Tai pikemminkin ei hyötyä ilman voimasanoja, hikeä tai tuskanomaisia huutoja.  

When I started counting my blessings, my whole life turned around.
- Willie Nelson

Lisäpuhtia loman jälkeisiin päiviin tuli aamutreeneistä ja jolloin tuli mentyä töihinkin suht pirteänä peipposena. Sitten koitti kuitenkin viikonloppu ja olo meni vauhdilla alas. Alkuviikosta oli pakko todeta, ettei tämä tule menemään ohi pelkillä kotikonsteilla. Vajaa viikkoa myöhemmin kotiuduin ilman tarkkaa tietoa siitä, mikä minuun oli iskenyt ja kovaa. Tutkimattomat ovat siis Herran tiet, jos nyt niin voisi sanoa. Elämä on yksi määrittelemätön mysteeri kaikkine kiemuroineen. Ja vaikka loma alkoikin huonoilla uutisilla, niin eiköhän tämä tästä. Kaikella on tapana järjestyä, kunhan muistaa olla vahva.  

Every man's life is a fairy tale written by God's fingers.
- Hans Christian Andersen

maanantai 5. toukokuuta 2014

Work hard, play hard

Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.


Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D

Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!
Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).

Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.

Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan. 


Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi, 
on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää
tai jättää käyttämättä.
- Kersti Bergroth