Middle of May

It's already the middle of current month, so let's sum it up. And let's try to keep it short. So, Finnish vappu (aka the first of May) came and went like any other day. I was just chilling and recovering from the previous day's happenings. I spend the whole day in a boxing camp and the exercises were really intense. Or at least that's what the most of us thought after them. At least for a moment at that time.

I'm also pretty sure that all of you know this next phrase: "work hard, play hard". And we kinda put it into action. There're plenty of ways to have a good time with your pals, but I can assure you that the people around/among martial arts know how to do it properly. No questions asked, that's the fact, end of story.

Man who can catch fly with chopstick, accomplish anything.

- Mr. Miyagi

So, in the next morning it took a while to get myself up from the bed even though I came home quite early (or earlier than usual). But that's what you get when you stay out until the dark hours. But every now and then it's totally worth it! And like the commercial of L’Oréal says, I'm worth it.

Absorb what is useful, discard what is not, add what is uniquely your own.

- Bruce Lee 

Then nothing extra special for a while expect a slight lack of motivation. My mood for doing stuff varies weekly, but for now it's going to the right direction. And now I really need to get my shit together 'cause I should be able to show some results at the next body composition analysis. I met a PT and we made this deal but because of my mood swings I'm actually a bit scared of the next appointment, and face the cruel fact that there hasn't been any improvements whatsoever. But the one to blame will be found only by looking into the mirror.

Being in the middle of crises like this sucks. For example you would like to get yourself to the better-summer-body-shape for summer, but you're still daily making decisions between a long jog and a pint of Ben & Jerry's. Where's the light of the end of the tunnel? Does it even exist?

You have to fight to reach your dream. You have to sacrifice and work hard for it.

- Lionel Messi

Out of the blue

Let's rewind to the end of August. Back to the time when summer was almost over and the days were still full of light and overall brightness. The last days at work were like they used to.

It happened just before my upcoming trips. I received an email which got me like "wow". It surpised me more than positively. I was asked to present my thesis. Or acctually to hold a short (and proper) lecture about its subject. I doubted for a second but it was obvious that I couldn't pass it. So, there was a bait and I caught it. I decided to travel to the other side of Finland. From the West to the East. To South Karelia to introduce myself to the others. For the sake of my future.

In the middle of a difficulty lies opportunity.

- Albert Einstein

Altogether everything went fine and pretty smoothly. I had plenty of time to prepare my presentation and got some good feedback from it. It was also great to got to know and meet new faces around the country. Especially other professionals from my field! Yet, I can't name myself as one of them 'cause I have just graduated and got my job title. Well yes it happened already at the end of February, but they have all been working so hard and for years for where they are now. But I will learn from example and gain as much knowledge as possible. One day I'll be a specialist too. Just wait and see.

Still round the corner there may wait,

a new road or a secret gate.

- J.R.R. Tolkien

Then almost but not quite out of the blue came winter. Yeah, finally it's December! One new year has once again come to an end and at this stage we tend to do a lot of things. Most of us will start to sum their goals and acts. Is there something we missed? How can we fix those things? How to revise our ambitions so that we won't do the same mistakes over and over again? And just like that you will recognize yourself in this same identical situation one year after another.  

Those who do not move, do not notice their chains.

- Rose Luxemburg

Kaikkien aistien syksy

Tällä kertaa lyhyttä ja ytimekästä asiaa syksystä. Ihan ensimmäseksi on pakko todeta, että kyseinen vuodenaika on mitä luultavimmin mun lemppari. Onhan ne kesät lämpimämpiä ja syksyllä sataa vain vettä ja on kylmä. Tuulikin ottaa täällä rannikolla pattiin ihan ympäri vuoden, satoi tai paistoi, mutta mitäs noista. 

Mikä sitten oikein tekee syksystä kivan? Se, että se on mahdollisesta kokea niin monella tapaa. Ekana mieleen tulevat kaikki upeat värit, joita voisi ihastella (näköaisti) ulkona köpötellessä vaikka ikuisuuden. Maahan pudonneet lehdetkin rapisee kivasti jalkojen alla (kuuloaisti). Toisena hieman purevat (tuntoaisti) aamut ja illat, joiden välissä aurinko jaksaa vielä nousta ylös taivaalle ja lämmittää ilmaa juuri sopivasti. Kolmantena tähtitaivas, jota olisi varmasti vieläkin hienompi (näköaisti) pällistellä, jos tunnistaisi sieltä Otavan lisäksi jonkun muunkin kuvion :D 

Sitten on eräs omintakeinen tosiseikka miksi juuri minä pidän erityisesti syksyistä, nimittäin tuoksu. Se ensimmäinen nuuhkaisu (hajuaisti) raikkaasta ulkoilmasta, jonka otat ulos astuessasi. Silloin on ihan sama onko lämpötila käynyt yöllä lähellä nollaa tai jopa pakkasella, niin siinä on vain sitä jotakin. Toivottavasti jollakulla toisellakin alkaa kellot soimaan tässä kohtaa, etten vain olisi ainoa tämän kyseisen tuoksun ilmanottoaukkoihinsa aamuisin vastaanottava olento. Kaikki siis huomen aamulla imppaamaan tai nuuskimaan sitä ilmaa!

Viimeinen liittyy luonnossa kasvavaan ruokaan (makuaisti), jota on tarjolla yllinkyllin mikäli niitä osaa vain hyödyntää. Unohdetaan sesonkiajat tms. ja syödään mitä kaappeihin on tullut kerättyä. Puolukkaa on ainakin tullut syötyä ja paljon, vaikka en ole niistä aiemmin oikein tykännytkään. Meneillään varsinainen puolukkahurmos, ja mitä happamampaa niin sen parempi :D 

Sienestämäänkin ajauduin kerran puolivahingossa kun olimme mamman kanssa patikoimassa. Ensin lasten kyselyikään verraten jatkuvaa jankkausta: 

"Mikä tuo on?"

"Entä tuo?"

"Ja tuo?"

"Osaatko tehdä tästä ruokaa?"

"Miksi tätä ei voi ottaa?"

"Mikä tämä nyt olikaan?"

"Tämä on söpö, otetaanko tämä?" 

Sitten kun aloin vähän ymmärtää tämän asian suhteen, niin siitä se vasta lähtikin. Seuraavat kaksi tuntia meni kökkien suuntaan jos toiseen. "Tuolla on sieni, menempä tuonne. Eikuin tuonne." Hetken päästä leuka ylös ja katsomaan missä näkyisi äidin punainen takki, ei missään :D Lopuksi tuli todettua, että ei siinä montaa kymmentä metriä tullut eteenpäin edettyä, vain sivuille ja eestaas. Ja kun kerran opit sienestämisen jalon taidon, niin ei muuten meinaa tavallisesta kävelylenkistäkään metsässä tulla yhtikäs mitään. Silmät kun näkevät kahtenaan sieniä joka puolella :D Olkoon tämä sitten vaikka tattihurmosta. 

Luonnonantimien näpertely ja syöminen näkyvät myös kätösissä. Vähän väliä ovat sormet olleet punaisina puolukoiden napsimisesta (itse en siis ole niitä ainakaan vielä kerännyt) tai mähmässä sienien tutkiskelusta. 

Posketkaan eivät ole pyöristyneet tai keskivartalo leventynyt (noin niin kuin omasta mielestä), sillä meneillään on herkkulakko, joka toivottavasti pitää tuonne jouluaattoon asti. Pienen liikuntatauonkin jälkeen olen saanut harrastukset takaisin kuvioihin. Viikonloppuna juostiin pallon perässä Futsal Openingissä, eilen käväisin KB-treeneissä ja tänään jatketaan viikon juoksuputkea, kolmas kerta toden sanoo. Tai sitten ei, sillä kroppa on päästä varpaisiin aivan juntturassa.

Everybody gets so much information

all day long that they lose 

their common sense.

- Gertrude Stein

Work hard, play hard

Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.

Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D

Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!

Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).

Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.

Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan. 

Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi, 

on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää

tai jättää käyttämättä.

- Kersti Bergroth