Rakkaudesta ruokaan

Now that I've already mentioned diets we can switch the whole focus to food. And have a look some pictures from what I've actually eaten in my bygone trips.

Street food @ Portobello Road, London

After the fight it has been a bit difficult to return back to my "normal" eating habits and routines. Although I can finally eat what I want to, I still don't want to overeat. And for me, that's the problem. So, now I only need to find the right balance between training and nourishment. A good balance without any extra worries about weight loss (nor weight gain) or measured dinner portions.

Coffee break @ Évora

Paleo bread and dish from the local market place @ Copenhagen

Coffee, arepas and fruits @ Barcelona

For me food is more than nutritions. It's a pleasure, a source of energy, a passion and once in a while even a way to reward myself with something luxurious.

Ice-Cream @ Rome

On the other hand, eating is an activity of daily living. But there's still enormous amount of people around the globe who doesn't have enough food to feed themselves nor the members of their families. And us living up here in the North are so lucky to have plenty of food to consume.

Lunch @ Montserrat

But this isn't something what is constantly on our minds 'cause we have taken it for granted. When we're feeling hungry we just walk in to our kitchens and stuff our greedy little mouths with whatever we may find. And afterwards we're having bad consciense 'cause we ate way too much. But if we don't eat we'll turn grumpy and then it's a serious business for everyone around us. Therefore it's more than important to have some little snacks in our pockets and handbags.

Fruity bar @ London

Another beer and food @ Prague

Pork Chop @ London

Tapas @ Barcelona

Raclette dish @ Prague

Something traditional @ Prague

So, to keep our blood sugar levels up, all we need to do is eat. It may sound simple, but have you tried it overseas? Do you how does it feel like when you're in a unkown town and you're starving? Do you know where to find the right kind of food to fit your diet? And what would you do if you can't find any? How will you cope with yourself? What's your way to survive?

Baby Squids @ Barcelona

Tell me what you eat, and I will tell you who you are.

- Jean Anthelme Brillat-Savarin

Kesän selviytymispakkaus

What's The thing that makes your summer? What do you need to make it a bit better that the previous one? Have you got any must-things-to-do that you simply cannot pass? Any old habits that you tend to do year after year or some wicked or naughty ideas you would like to do?

You can call it survival kit, to-do-list or whatever you want to, you name it. And liked it or not, but now I'm about to share some of my summer thoughts to you fellas. I'll shortly (by few photos) let you know what I'm usually doing when I'm not at work.

Because of the bare fact that I need to work I don't have so much time to do anything during the days. But weekends on the other hand are blessings, pure blisses to my life (and for all the others who are working on weekdays). Sure you can get a lot of things done after coming home from work, but then you might feel yourself a bit tired at the end of the day or the day after. But it's all about your attitude and how do you use your daily minutes and hours. Remember that time is valuable and precious, do not throw it away.  

For those of you who already know me, you know that I'm at my best when I'm eating. And oh yes I love eating! And if I ever start to seem a bit anxious or grumpy just give me something to eat, please. It will make me feel a lot better. And I bet that you don't want to see me while I'm having my-snickers-moment-of-the-day. Neither do I if I was you.

And what comes to delicacies, the photo above will show you my weakness. If I could I would live the rest of my life eating nothing else but yummy ice-creams. 

Though it's summer it's not an excuse to be lazy, eat and do nothing. Think about all the stuff you put in to your mouth and how much you do sports or get your ass up from the couch anyway? You can be a loafer every once in a while but not all the time. Go out for a walk. Meet up with your friends and hang around with them. If you live by the sea (or some river or lake) run to the water. Feel those refreshing waterdrops against your skin.

Summer is nothing without rain and here in Finland we tend to have it quite often. And these days when it rains it usually rains a lot. That's why you must have rubber boots in your closet. The more colorful or patterned they are the better! These so to call "wellies" are also pretty useful when you go to festivals where suprisingly and by chance rains too. I've been in Provinssirock twice and on both times it has been raining. Although, in this year it rained a lot more than last time. And I bet you don't want to ruin your Chucks or any other beloved shoes you have, so go and get yourself a wellies! 

Enjoy all the little things in life. If it's necessary, take some time for yourself. Take a journey to the inner you and find the real you. It might take time so don't hustle. Found the beat thats moves you, the one that gives you strength and will to go further.  

Wave your hands in the air

like you don't care.

Glide by the people as they

start to look and stare.

- Song by Korn

Rome 3/3

Vielä lyhyesti muutama juttu Rooman matkastamme. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, mutta yksi asia jäi kalvamaan mieltä.. nimittäin ruoka. Odotukset olivat todella korkealla sillä matkakohteenahan oli the pizzojen ja pastojen luvattu maa. Onnistuimme kuitenkin valitsemaan juuri ne keskikertaiset eli ei-niin-hyvät ruokapaikat, koska varsinaiset ahaa-elämykset jäivät tyystin kokematta. Yritimme etsiä niitä kaupungin sivukaduilta saadaksemme todellisia herkkuja ja välttääksemme tietysti pelkille turisteille suunnatut "ristorantet".  

Life is like an ice-cream cone,

you have to lick it one day at a time.

- Charles M. Schulz

Kaikki ruoka olin ihan ookoo. Ei huonoa (pahaa) mutta ei järin hyvääkään. Meillä jokaisella oli vielä kaiken lisäksi niin erilaiset makutottumukset, joten mieltymyksiemme täyttäminen ei ollut kovinkaan helppoa ja "nauttimamme" ruoat jakoivat mielipiteet täysin. Yksi tykkäsi, yksi inhosi ja yksi oli kahden vaiheilla. Ja tämä tapahtui joka kerta. 

Emme kuitenkaan joutuneet näkemään nälkää, joten älkää pelätkö. Suurinta herkkua (ainakin allekirjoittaneelle) olivat jäätelöt ja oluet, jotka maistuivat aina tilanteen tullen! Hiljalleen tulevaa pikkunälkää pidettiin loitolla huikopaloilla sekä hotellin aamiaispöydästä mukaan napatuilla hedelmillä ja eväsleivillä. 

Paikallisia herkkuja päästiin maistelemaan sattumalta löydetyssä kauppahallissa!

One of the nicest places we visited was the Circo Massimo market hall which we found by accident. It was full of local products, food and delicacies such as cheeses, wines, spices, jams, prosciuttos and  handmade soaps etc. 

All in all, we ate a lot and we had always some little snacks with us. But the food was a huge disappointment. No matter how hard we tried to choose the best places to eat (a bit longer away from the main streets and tourist traps) they all turned out to be lame (in out opinion). And all the food we ate shared our opinions entirely. Each time we picked something the one of us liked it, one of us hated it and the third one were always wavering between those two.    

I don't wanna share exact names or anything like that, but feel free to ask me some tips or other things you may wanna know about Rome. 

Short break at top of Spanish Steps

Tarkkaavaiset ovat varmasti huomanneet etten ole kertonut yhdenkään ravintolan tai muun ruokapaikan nimeä. Kauppahalli on näistä ainoa poikkeus, ja jossa jokaisen Roomaan matkustavan tulisi ehdottomasti käydä!  

Tämä muu salaperäisyys tai nimettömyys vain yksinkertaisesti siitä syystä, että kaikilla on omat henkilökohtaiset mielipiteensä. Meillä on sananvapaus, vapaa tahto ja mieli, eikä niissä ole mitään vikaa tai väärää. Mikäli olet kuitenkin suunnitellut matkustavasi Roomaan ja haluaisit saada joitain vinkkejä tai tuota "hiljaista tietoa", niin viestiä vaan rohkeasti tulemaan. 

Beware of false knowledge,

it is more dangerous than ignorance.

- George Bernard Shaw

Kaikkien aistien syksy

Tällä kertaa lyhyttä ja ytimekästä asiaa syksystä. Ihan ensimmäseksi on pakko todeta, että kyseinen vuodenaika on mitä luultavimmin mun lemppari. Onhan ne kesät lämpimämpiä ja syksyllä sataa vain vettä ja on kylmä. Tuulikin ottaa täällä rannikolla pattiin ihan ympäri vuoden, satoi tai paistoi, mutta mitäs noista. 

Mikä sitten oikein tekee syksystä kivan? Se, että se on mahdollisesta kokea niin monella tapaa. Ekana mieleen tulevat kaikki upeat värit, joita voisi ihastella (näköaisti) ulkona köpötellessä vaikka ikuisuuden. Maahan pudonneet lehdetkin rapisee kivasti jalkojen alla (kuuloaisti). Toisena hieman purevat (tuntoaisti) aamut ja illat, joiden välissä aurinko jaksaa vielä nousta ylös taivaalle ja lämmittää ilmaa juuri sopivasti. Kolmantena tähtitaivas, jota olisi varmasti vieläkin hienompi (näköaisti) pällistellä, jos tunnistaisi sieltä Otavan lisäksi jonkun muunkin kuvion :D 

Sitten on eräs omintakeinen tosiseikka miksi juuri minä pidän erityisesti syksyistä, nimittäin tuoksu. Se ensimmäinen nuuhkaisu (hajuaisti) raikkaasta ulkoilmasta, jonka otat ulos astuessasi. Silloin on ihan sama onko lämpötila käynyt yöllä lähellä nollaa tai jopa pakkasella, niin siinä on vain sitä jotakin. Toivottavasti jollakulla toisellakin alkaa kellot soimaan tässä kohtaa, etten vain olisi ainoa tämän kyseisen tuoksun ilmanottoaukkoihinsa aamuisin vastaanottava olento. Kaikki siis huomen aamulla imppaamaan tai nuuskimaan sitä ilmaa!

Viimeinen liittyy luonnossa kasvavaan ruokaan (makuaisti), jota on tarjolla yllinkyllin mikäli niitä osaa vain hyödyntää. Unohdetaan sesonkiajat tms. ja syödään mitä kaappeihin on tullut kerättyä. Puolukkaa on ainakin tullut syötyä ja paljon, vaikka en ole niistä aiemmin oikein tykännytkään. Meneillään varsinainen puolukkahurmos, ja mitä happamampaa niin sen parempi :D 

Sienestämäänkin ajauduin kerran puolivahingossa kun olimme mamman kanssa patikoimassa. Ensin lasten kyselyikään verraten jatkuvaa jankkausta: 

"Mikä tuo on?"

"Entä tuo?"

"Ja tuo?"

"Osaatko tehdä tästä ruokaa?"

"Miksi tätä ei voi ottaa?"

"Mikä tämä nyt olikaan?"

"Tämä on söpö, otetaanko tämä?" 

Sitten kun aloin vähän ymmärtää tämän asian suhteen, niin siitä se vasta lähtikin. Seuraavat kaksi tuntia meni kökkien suuntaan jos toiseen. "Tuolla on sieni, menempä tuonne. Eikuin tuonne." Hetken päästä leuka ylös ja katsomaan missä näkyisi äidin punainen takki, ei missään :D Lopuksi tuli todettua, että ei siinä montaa kymmentä metriä tullut eteenpäin edettyä, vain sivuille ja eestaas. Ja kun kerran opit sienestämisen jalon taidon, niin ei muuten meinaa tavallisesta kävelylenkistäkään metsässä tulla yhtikäs mitään. Silmät kun näkevät kahtenaan sieniä joka puolella :D Olkoon tämä sitten vaikka tattihurmosta. 

Luonnonantimien näpertely ja syöminen näkyvät myös kätösissä. Vähän väliä ovat sormet olleet punaisina puolukoiden napsimisesta (itse en siis ole niitä ainakaan vielä kerännyt) tai mähmässä sienien tutkiskelusta. 

Posketkaan eivät ole pyöristyneet tai keskivartalo leventynyt (noin niin kuin omasta mielestä), sillä meneillään on herkkulakko, joka toivottavasti pitää tuonne jouluaattoon asti. Pienen liikuntatauonkin jälkeen olen saanut harrastukset takaisin kuvioihin. Viikonloppuna juostiin pallon perässä Futsal Openingissä, eilen käväisin KB-treeneissä ja tänään jatketaan viikon juoksuputkea, kolmas kerta toden sanoo. Tai sitten ei, sillä kroppa on päästä varpaisiin aivan juntturassa.

Everybody gets so much information

all day long that they lose 

their common sense.

- Gertrude Stein

Sport to the people

Asiahan on niin, että liikunta on paras lääke syysmasennuksen loitolla pitämiseen, joten tämän päivän sana onkin liikunta. Eli ylös, ulos ja lenkille siitä (marsmars!) liikkumaan, urheilemaan, päästään höyryjä, haukkaamaan happea ja piristystä elämään!

Tuntuu, että maailmassa (siis lähinnä Suomen mediassa) puhutaan jatkuvasti liikunnasta ja sen tärkeydestä, mitä kaikkea liikunta tekee mielelle ja keholla, mutta ennen kaikkea siitä, mitä sillä on mahdollisuus saavuttaa. Tarkoittaen siis kaikkea sitä, mitä liikunta antaa meille ihmisille. Kaikki se raataminen muutaman hikipisaran eteen on todellakin vaivan arvoista, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Se muuri, joka tönöttää aivan nenämme edessä siinä kohtaa, kun pitäisi lähteä liikkumaan (salille tai ulos, yksin tai yhdessä), on takuuvarmasti jokaiselle tuttu juttu tai on vähintään joskus kaukana menneisyydessä ollut. Mutta se on puolestaan jokaisen oma asia, miten tuon kyseisen muurin kaataa. Olen huomannut, että kaiken sen alkuväännön ja kitinän jälkeen on vain parempi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos, ja vaikka lenkille lähtö tuntuisikin aluksi hirveältä ja vastenmieliseltä, niin se lenkin jälkeinen mahtava ja hyvä fiilis on kyllä sen arvoista (eikä muuten takuulla enää mökötytä!). Joten joko siitä vaan lähtee liikkeelle tai jää sohvalle nyhjöttämään.

Kumpi mahtaakaan kuullostaa houkuttelevammalta?

Kaikilla on omat tapansa harrastaa liikuntaa ja jokainen tekee sen itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Mutta se on todellakin täyttä totta, että siitä saatava hyvä olo ja nautinto ovat hyväksi kaikille. Liikunta ja muutenkin terveet elämäntavat helpottavat päivittäistä eteen päin puskemista huomattavasti. Olo on pirteämpi, jolloin koko kroppa voi hyvin (henkistä hyvinvointia unohtamatta) ja kaiken tämän kruunaa viimeistään se, kun illalla saa helposti unenpäästä (tai Nukkumatin unijunasta) kiinni ja voi levätä yönsä levollisin mielin.

Vaikka olen nyt jo kohta vuoden verran harrastanut (säännöllistä) juoksemista, niin koen oman itseni olevan itseni pahin vihollinen ja este. Heti kun tulee aikaväli, jona en ole syystä tai toisesta käynyt lenkillä tai ylipäätään urheilemassa, minulle tulee sellainen ylitsepääsemättömän patalaiska olo. On todella vaikeaa lähteä ulos hikoilemaan, jolloin myös usein tulee syötyä milloin mitäkin sattuu ja mieli tekee. Mutta heti kun saan taas normaalista rytmistäni kiinni, niin se myös pysyy.. ainakin seuraavaan laiskuuskauden alkuun.

Viimeisin tempaukseni on ollut jouluaattoon asti kestävä herkkulakko. Aloitin tämän hetken mielijohteesta lokakuun alussa, tarkoituksenani kokeilla omia rajojani.. kuinka pitkälle itsekurini on valmis menemään. Lakon kokonaispituus on hieman vajaat kolme kuukautta, josta on nyt kohta mennyt ensimmäinen kolmas varsin hyvällä menestyksellä. Lokakuun alussa meillä oli muutamat juhlat (heti lakon aloitettuani), jolloin olin päättänyt, että tämän kyseisen lakon aikana voin nauttia YHDEN PIENEN PALAN kakkua tms. MIKÄLI KYSEESSÄ OLISI OIKEAT JUHLAT! Asiasta ei lipsuttaisi, ei sitten yhtään. En ajatellut alkavani mihinkään nollatoleranssi -linjalle alunperinkään, mutta sitten mentiin toisen puoliskoni kanssa ostamaan jäätelöä.. emme oikeasti syöneet sitä paljoa, mutta minulle tuli välittömästi sen jälkeen kauhea morkkis siitä, mitä olin mennyt tekemään. Koko tämän lakon tarkoituksena on vähintäänkin oppia vähentämään sokerin syöntiä (mitä on tullut aika reippaasti edeltävinä kuukausina nautittua) ja tehdä muutoksia aiempiin ruokatottumuksiin. Uskon, että tämä tapa ajatella on tehnyt tästä niin helppoa kuin se on ollutkin. Kertaakaan ei ole tehnyt mieli mitään karkkia tms., joten uskon tämän loppuajan menevän aika leppoisasti. Siihen mitä tulee tuohon aikaseimpaan pikku "sääntööni", olen päättänyt kumota sen (näin virallisesti sanottuna). Ei siis yhtään pikku herkkupalaa edes juhlissa, ei kunnes koittaa jouluaatto, jolloin voin hyvällä mielin, hyvällä omatunnolla nauttia muutamasta joulukonvehdista sekä muista joulupöydän antimista!

Mutta mitä tulee näihin viimeksi kuluneisiin päiviin täällä Vorssan sykkeessä, eilen oli ympäri Suomen maata koko kansalle maksuton liikuntatapahtuma, liikuntapäivä! Päivän ideana oli luultavasti kannustaa ihmisiä liikkumaan, sillä jokaisessa tapahtumaan ilmoittautuneessa kaupungissa oli jokaisessa yksi tai useampi kunto-/liikuntasali, johon ihmiset pääsivät ilmaiseksi tutustumaan, listalla oli valinnanvaraa aina tavallisista kuntosaleista aina kymmeniin erilaisiin ryhmäliikuntatunteihin. Minä osallistuin tapahtumaan täällä Forssan Kutomolla, jossa kävin lauantaiaamupäivän iloksi peppu-vatsa tunnilla retuuttamassa uinuvia lihaksiani.

Tunnin jälkeen kävin myös kehonkoostumusmittauksessa, jonka sai nyt tämän ilmaispäivien ohella siis ilmaiseksi. Kengät pois, sukat pois ja seisomaan laitteen päälle, joka näytti ihan tavalliselta henkilövaa'alta. Ei mennyt varmaan edes minuuttiakaan kun laite jo tulosti kuitilta muistuttavan paperin ulos, jonka mukava nainen minulle sitten selosti.

Painostani riippuen..

kehossani on vain 23.7 % rasvaa eli reippaasti yli puolet painostani on lihaksissa!

Yleiset arvot (vai miksi niitä kutsutaankaan) rasvaprosenttiin ovat

21.0 - 32.9 % (ei aika hyvin vai mitä?)

Olin yhtä yllättynyt kaikista niistä luvuista kuin kyseinen henkilökunnan henkilökin, joka todella vakuutti minun (kehoni koostumuksen) olevan erinomaisessa kunnossa. 

Siis todella yllättynyt! Olen aina tiennyt lihaksen painavan enemmän kuin rasva, mutta en koskaan kuvitellut kehossani olevan niin paljon lihasmassaa kuin tulos antoi ymmärtää. En ole alipainoinen enkä ylipainoinen, vaan ihan normaalimitoissa oleva parikymppinen nuori nainen, joka harrastaa sitä sun tätä liikuntaa, mutta pääasiassa jalkapalloa ja juoksua. Olen varmasti monen muun suomalaisnaisen tavoin ajatellut useamman vuoden ajan, että olisi kiva olla edes joskus kunnon "kesäkunnossa". Lyhyesti sanottuna siis omasta itsestään sellaisessa kunnossa, jolloin voi huolettomasti pitää bikineitä rannalla 24/7. En ole siis mikään langan laiha enkä edes pyylevä, vaan ihan normaalimitoissa kaikin puolin, mutta silti sitä ajattelee aina silloin tällöin (joka vuosi) alkavansa treenaamaan itseään kesän rantakelejä varten, tarkoituksena siis olla timmissä kunnossa heti kun aurinko tulee näille leveysasteille. 

Saa siis nähdä miten käy tänä vuonna.. tämän kyseisen lakon kestäessä samassa hulluudessaan aina tuonne kesään asti, olisi ainakin kaikki ylimääräinen (viimeisetkin sokerijäämät) poistunut kehostani, enemmän tai vähemmän. Mutta eihän siinä olisi mitään järkeä pitää vuoden kestävää herkkulakkoa, täysin selvän järjen vastaista! Oppiihan vanha koirakin uusia temppuja, joten miksi ihmiset eivät voisi muuttaa vanhoja ruokatottumuksiaan niin, että herkut olisivat kyllä sallittuja, mutta niitä syötäisiin sopivissa rajoissa, rajallisia määriä aina silloin tällöin, eikä joka viikko useamman kerran, aivan mielettömiä kasoja kerrallaan. 

Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, 

juoda sitä mistä ei pidä

ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.

- Mark Twain