Rikkauden kesä

Pitkä kuuma kesä on vihdoin alkanut! Aika hitooksen kuuma vaan tuolla auringossa, mutta eihän sitä parane valittaa, vaan nauttia näistä harvinaisista kesäkeleistä!

Käytiin maanantaina Fatijärvessä uimassa lenkin jälkeen

Nyt se olis sitten muuten loppu, meinaan työharjoittelu! Yhdeksän viikon pituinen urakka loppui Oripään lentokentälle launtaina kello 17.30.

No mutta miksi ihmeessä lentokentälle middle in nowhere?

Keskiviikkona satoi aavistuksen verran vettä...

...mutta lauantaina oli jo kirkkaampaa.

Siellä järjestettiin OKRA -maatalousnäyttely, jossa me oltiin suurjoukolla pitämässä omaa osastoamme. Meikäläinen ahersi siellä kokonaiset kolme päivää, 11 tuntia per päivä (sis. ajomatkat).

En osannut kuvitella, että harjoitteluni päättyisi tälläiseen loppurutistukseen, sillä pelkästään tuo seisominen oli todella raskasta ja otti huonolla tavalla selän päälle. Ihmekkös silti, sillä seisoimme koko päivän aamu yhdeksästä ilta viiteen asti. Ja tähän vielä päälle nuo ajomatkat eli 1,5 tuntia per suunta.

Koska päivät olivat pitkiä, niin siinä pidettiin tietenkin tarpeen mukaan taukoja, joiden aikana käytiin kiertämässä näyttelyaluetta (23 ha) ja katsomassa muiden näytteilleasettajien (500 kpl) tarjontaa. Näytillä oli mm. satoja erilaisia maatalouskoneita, kuten se kuulu pinkki traktori punaisella nahkasisustuksella, ja tietenkin niitä perus krääsiä, joita nyt myydään aivan joka puolella (siis roinaa, laukkuja, koruja, vaatteita yms. lumppuja).

Harjoittelun myötä olen päässyt käymään monissa hienoissa paikoissa ja tutustunut/tavannut/nähnyt paljon uusia ihmisiä. Esimerkkinä ihmisistä voisin mainita nuo julkisuuden henkilöt ketkä näin tuolla Okrassa. Telttamme ohi tepastelivat mm. Matti Vanhanen ja tuore maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Ja siinä aluetta kierrellessä vastaan tulivat mm. Tomi Björck, Janne Kataja ja Aku Hirviniemi. Eihän tässä siis mitään sen kummempaa, mutta täytyyhän sitä nyt vähän kerskua keitä on nähnyt :D Varsinkin kun täällä Porissa ei kovin usein ketään julkimoa tule vastaan. Tai toisaalta.. täällähän alkaa nuo Pori Jazzit nyt tulevana lauantaina, niin siellä nyt näkee aina vaikka ketä. Silmät auki siis!

Ja tein minä ainakin yhden asian oikein noiden yhdeksän viikon aikana, sillä työni sai kehuja oikeen Brysselin väeltä asti! :D Siinä yhtenä päivänä kun oli valitettavasti pitämässä taukoa, niin siinä meidän osastolla oli käynyt Euroopan komission maatalouspääosaston varapääjohtaja Mihail Dumitru kumppaneineen. Eräs tähän seurueeseen kuulunut mies (ei EU-komissaari kun aiemmin luultiin, vaan ilmeisesti joku projektipäällikkö/ohjelmakoordinaattori tms. tuolta maatalouden ja maaseudun kehittämisen osastolta (DG AGRI )) oli sitten tutustunut esille oleviin aineistoihimme tms. ja myös minun tekemiin esitteisiin!

Kyseessä oli siis Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ohjelmakauden 2014-2020 luonnos , jonka Ympäristökorvaus -osion minä olin kääntänyt helpommin luettavaan/ymmärrettään muotoon, jotta jokainen tavallinenkin tallaaja sen sisällön voisi ymmärtää. Mutta siis anyway tämä kyseinen henkilö oli kehunut esitettäni suurin piirtein täysin maasta taivaisiin tyyliin, että "tämä tulee kääntää kaikille maailman kielille! tämä on todella selkeä! voinko minä saada tämän omaan käyttööni?" No siinä kohtaa kun palasin osastolle ja kuulin kyseisen miehen vierailusta ja sanoista, niin rupesi aavistuksen verran ärsyttämään etten ollut juuri tuolloin itse paikalla! Että miten voi olla näin hyvä tuuri pienellä ihmisellä.. onneksi työtoverit olivat kertoneet tälle kyseiselle henkilölle, että esitteet olivat minun käsialaani :-) Vaikka tosin siis vain karkean yksinkertaistetut versiot tuosta reilun 400 sivun luonnoksesta.

Lauantai-illalla minulla oli kuitenkin vielä sen verran virtaa jäljellä, että päätin lähteä vanhojen kamujen kanssa kaupungille hillumaan. Aikaisin aamuyöstä kotiin kävellessäni törmäsin sattumalta postipateen, jolta sain lähes uunituoreen sunnuntain aamulehden. Kyllä siinä alkoi pakostakin hymyilyttämään siinä kohtaan kun toinen on vasta menossa nukkumaan, niin toiset ne on jo heränneet ja lähteneet töihin. Tapansa kullakin.

Loppuun vielä lyhyt maininta Forssassa kesäkuussa pidetyistä kimppasynttäreistä. Viime vuonna meitä juhli neljä tytsyä ja tänä vuonna joukkomme kasvoi yhdellä miespuolisella synttärisankarilla. Kiitos kaikille mukana olleille, oli ihan huippua!

<3

Mikään tapahtuma ei vaikuta meihin niin paljon

kuin oma asenteemme tuota tapahtumaa kohtaan.

- Tuntematon

Liikuntatuutoreiden Kiilopää

Nyt on kyllä pakko myöntää, etten tiedä mistä aloittaa. Vietin nimittäin tuossa viime viikolla neljä ikimuistoista päivää Kiilopäällä, yhdessä ihanien ympäri Suomea tulleiden liikuntatuutoreiden kanssa! Kyseessä oli OLL:n eli Opiskelijoiden Liikuntaliiton järjestämä reissu Suomen liikuntatuutoreille. Matkassa meitä oli 23 tuutoria ja kaksi OLL:n edustajaa. Reissu kesti kokonaisuudessaan 6 päivää, mutta kaksi niistä meni matkustamiseen. Yöjunilla mentiin ja Rovaniemeltä matka jatkui bussilla kohti määränpäätämme (ja toisin päin). 

Reissu oli kokonaisuudessaan niin mahtava, että on vaikeeta tiivistää se pelkkään tekstiin, mutta niille jotka siellä olivat paikalla, niin tietävät kuinka hauskaa ja kivaa meillä siellä oikein oli! Aivan mielettömän hyvä porukka, joka koostui eri puolelta Suomea tulleista liikuntatuutoreista. 

Lähdettiin Ellin kanssa matkaan ihan täpinöissämme! Innokkaat opiskelijat, selässään (käsissään) kauheesti tavaraa ja lämmintä päälle pantavaa.

Ensin meidän piti kuitenkin mennä linja-autolla Forssasta Hämeenlinnaan, josta me sitten noustaisiin yöjunan kyytiin. 

Hämeenlinnassa meillä oli sen verran luppoaikaa, että ehdittiin vielä käydä ostamassa viime hetken eväitä ja iltapalaa subista.

Ja mikä parasta koko matkustamisessa sen lisäksi, että mentiin yöjunalla, niin meillähän oli oikeen luksus-sviitti! Kahden hengen makuuhytti, kyllä meinaan kelpas! 

Alun perin meidän piti mennä Lappiin bussilla, mutta voi sanoa että onneksi se vaihtui junaan. Siellä oli niin herkkua nukkua rauhassa, kaukana metelistä ja hälinästä, meidän pikku punkissa. En halua edes ajatella, että kuinka raskas seuraava päivä olisi ollut jos oltaisiin menty bussilla TAI meillä olisi ollut pelkät istumapaikat junassa. Kyllä se vaan niin on, että hyvät yöunet takaa hyvän päivän.

Kaiken pitää loppua joskus, niin myös junamatkan. Haikein mielin sieltä poistuttiin, koska oli melkos mukava tapa matkustaa niin yötä myöten. 

Itselläni se oli tosin ensimmäinen kerta yöjunassa, minkä vuoksi yöunet oli melko katkonaiset, mutta tuli siinä kyllä siitä huolimatta kunnolla levättyä.

Matka Rovaniemen rautatieasemalta jatkui siis bussilla, ja siellä meitä odottikin oikein mukava yllätys: bussi Santa Claus Villageen Napapiirille! Mutta ei.. se ei ollut se meidän bussi, vaikka olisi tuokin kelvannut!

Bussimatka kesti reilut kolme tuntia, jonka jälkeen mentiin suoraan lounaspöytään syömään mitä mahtavinta kalakeittoa! 

Myöhemmin meillä oli ohjelmassa yukigassea eli eräänlaista lumisotaa, mutta koska ei ollut lunta, niin pelasimme sitä pehmopalloilla. Illemmalla meille ohjeistettiin vielä geokätköilyn saloja. En ollut koskaan aiemmin kokeillut kätköilyä, mutta se vaikutti kyllä tosi kivalta ja sellaiselta, jota voisi joskus muutenkin käydä kokeilemassa.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa muutaman tunnin vaellus tunturimaastoon, eväät päiväreppuun ja eikun menoksi!

Yhtenä päivänä käytiin suunnistamassa sellainen reilun 5 km pituinen (kartan mukaan) suunnistusreitti, mutta loppupituudeksi tuli kuitenkin sellaiset 8 km. Heti alkumetreillä törmättiin useampaan riekkoon, jotka tepasteli siellä varpujen ja risujen seassa. Ensin huomasi yhden, sitten kaksi, mutta loppujen lopuksi kun katseli oikein kunnolla ympärilleen, niin niitä oli joka puolella!

Kasa luitakin löytyi polun varresta.. Ensin pelästyttiin, että minkä ihmeen otuksen luita ne oikeen oli, sitten tultiin jotenkin siihen tulokseen, että jos nyt vaan jatkettaisiin matkaa :D

Päivän lopussa saatiin selville, että ne olivat olleet poron luita ja että joku toinenkin oli ne sieltä maastosta bongannut.

Kiilopää on siis ihan lähellä Saariselkää, vähän etelämpänä, ja Urho Kekkosen kansallispuisto (UKK) on aivan Kiilopään kyljessä. Meille jäi Ellin kanssa vähän luppoaikaa, jona aikana mentiin vähän ottamaan tuntumaa sunnuntain Kiilopään huipun valloituks reitistöön.

Siellä missä me yövyttiin ja jossa on myös Kiilopään Suomen Ladun päärakennus, on matkaa huipulle huimat 2 km, mutta...

...välissä on myös kuuleman mukaan 860 porrasta. Piece of cake!

Minä itse odotin koko reissulta myös sitä, että pääsee näkemään poroja luonnossa, mutta ei niitä ollut kuin muutama yksilö aidan takana tien varressa ja kaksi puista otusta. Oli vissiin sellainen aika vuodesta, että ne on kerätty jonnekin koolle. Harmin paikka :( 

Vähän frisbeegolfia (ammattilaisten otteella)!

Sitten koitti sunnuntai aamu! Kello näytti 6.30 kun me lähdettiin valloittaa Kiilopäätä. Aluksi sinne piti lähteä porukalla vasta aamu yhdeksältä, mutta sitten jotkut (plus me) halusivat lähteä kipuamaan aikaisemmin, joten sinne lähdettiin kahdessa erässä, kello 7 ja 9. Mutta mehän lähdettiin sinne vielä aikasempaa!

Hähää

WE DID IT! 

860 porrasta takasi meidän pääsyn 546 metriselle huipulle!

Oli niin upea aamu, aurinko oli nousemassa ja nousikin juuri huipulle päästyämme. Voisin oikeen sanoa, että siellä jos jossain kyllä sielu lepäsi. Aivan hiljaista ja rauhallista, ilman mitään ylimääräistä liikenteen tms. melua. 

Ja kun ne 860 portaat pääsi ylös, niin pitihän ne vielä alaskin mennä. Yöllä oli ollut pakkasta ja varmasti vielä silloin aamullakin oli, joten portaat olivat vähän jäässä, minkä vuoksi niitä piti tepastella erittäin varovasti.

Poroaita ilman poroja

Pitihän siinä sitten vielä enne lähtöä hakea pulloon täytettä aidosta tunturipurosta. Vesi oli todella kylmää ja ihanan makuista. Siinä ei maistunut mikään epäpuhtaus tai lika, jopa parempaa kuin kaupasta ostettava vesi.

"Se ainoa oikea, luonnon vesi!"

Hirvee hirmunen hirvi meni myöskin tien yli! 

Istuttiin Ellin kanssa bussin ekoilla penkeillä, ja mä huomaan jo kaukaa, että tuolla tien vieressä on nyt jokin iso ruskea möhkäle, HIRVI! Ala siinä nyt huutamaan sitä kovaan ääneen ja vielä tuputtamaan bussikuskille ohjeita hiljentää siinä vaiheessa, kun hirvi seisoo keskellä tietä eikä bussi hidasta! 

Että näin tällä reissulla. Voin todeta, että niin kamalaa kun onkaan nähdä hirvi menevän tien yli aivan auton edestä, niin on se silti minun mielestäni hienompi nähtävyys kuin porot (ainakin tällä kertaa, kun emme poroja nähneet).

WE <3 ROVANIEMI...

... AND ANTTI TUISKU!

Seura tekee juhlan!

- Englantilainen sananlasku