Rikkauden kesä

Pitkä kuuma kesä on vihdoin alkanut! Aika hitooksen kuuma vaan tuolla auringossa, mutta eihän sitä parane valittaa, vaan nauttia näistä harvinaisista kesäkeleistä!

Käytiin maanantaina Fatijärvessä uimassa lenkin jälkeen

Nyt se olis sitten muuten loppu, meinaan työharjoittelu! Yhdeksän viikon pituinen urakka loppui Oripään lentokentälle launtaina kello 17.30.

No mutta miksi ihmeessä lentokentälle middle in nowhere?

Keskiviikkona satoi aavistuksen verran vettä...

...mutta lauantaina oli jo kirkkaampaa.

Siellä järjestettiin OKRA -maatalousnäyttely, jossa me oltiin suurjoukolla pitämässä omaa osastoamme. Meikäläinen ahersi siellä kokonaiset kolme päivää, 11 tuntia per päivä (sis. ajomatkat).

En osannut kuvitella, että harjoitteluni päättyisi tälläiseen loppurutistukseen, sillä pelkästään tuo seisominen oli todella raskasta ja otti huonolla tavalla selän päälle. Ihmekkös silti, sillä seisoimme koko päivän aamu yhdeksästä ilta viiteen asti. Ja tähän vielä päälle nuo ajomatkat eli 1,5 tuntia per suunta.

Koska päivät olivat pitkiä, niin siinä pidettiin tietenkin tarpeen mukaan taukoja, joiden aikana käytiin kiertämässä näyttelyaluetta (23 ha) ja katsomassa muiden näytteilleasettajien (500 kpl) tarjontaa. Näytillä oli mm. satoja erilaisia maatalouskoneita, kuten se kuulu pinkki traktori punaisella nahkasisustuksella, ja tietenkin niitä perus krääsiä, joita nyt myydään aivan joka puolella (siis roinaa, laukkuja, koruja, vaatteita yms. lumppuja).

Harjoittelun myötä olen päässyt käymään monissa hienoissa paikoissa ja tutustunut/tavannut/nähnyt paljon uusia ihmisiä. Esimerkkinä ihmisistä voisin mainita nuo julkisuuden henkilöt ketkä näin tuolla Okrassa. Telttamme ohi tepastelivat mm. Matti Vanhanen ja tuore maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Ja siinä aluetta kierrellessä vastaan tulivat mm. Tomi Björck, Janne Kataja ja Aku Hirviniemi. Eihän tässä siis mitään sen kummempaa, mutta täytyyhän sitä nyt vähän kerskua keitä on nähnyt :D Varsinkin kun täällä Porissa ei kovin usein ketään julkimoa tule vastaan. Tai toisaalta.. täällähän alkaa nuo Pori Jazzit nyt tulevana lauantaina, niin siellä nyt näkee aina vaikka ketä. Silmät auki siis!

Ja tein minä ainakin yhden asian oikein noiden yhdeksän viikon aikana, sillä työni sai kehuja oikeen Brysselin väeltä asti! :D Siinä yhtenä päivänä kun oli valitettavasti pitämässä taukoa, niin siinä meidän osastolla oli käynyt Euroopan komission maatalouspääosaston varapääjohtaja Mihail Dumitru kumppaneineen. Eräs tähän seurueeseen kuulunut mies (ei EU-komissaari kun aiemmin luultiin, vaan ilmeisesti joku projektipäällikkö/ohjelmakoordinaattori tms. tuolta maatalouden ja maaseudun kehittämisen osastolta (DG AGRI )) oli sitten tutustunut esille oleviin aineistoihimme tms. ja myös minun tekemiin esitteisiin!

Kyseessä oli siis Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ohjelmakauden 2014-2020 luonnos , jonka Ympäristökorvaus -osion minä olin kääntänyt helpommin luettavaan/ymmärrettään muotoon, jotta jokainen tavallinenkin tallaaja sen sisällön voisi ymmärtää. Mutta siis anyway tämä kyseinen henkilö oli kehunut esitettäni suurin piirtein täysin maasta taivaisiin tyyliin, että "tämä tulee kääntää kaikille maailman kielille! tämä on todella selkeä! voinko minä saada tämän omaan käyttööni?" No siinä kohtaa kun palasin osastolle ja kuulin kyseisen miehen vierailusta ja sanoista, niin rupesi aavistuksen verran ärsyttämään etten ollut juuri tuolloin itse paikalla! Että miten voi olla näin hyvä tuuri pienellä ihmisellä.. onneksi työtoverit olivat kertoneet tälle kyseiselle henkilölle, että esitteet olivat minun käsialaani :-) Vaikka tosin siis vain karkean yksinkertaistetut versiot tuosta reilun 400 sivun luonnoksesta.

Lauantai-illalla minulla oli kuitenkin vielä sen verran virtaa jäljellä, että päätin lähteä vanhojen kamujen kanssa kaupungille hillumaan. Aikaisin aamuyöstä kotiin kävellessäni törmäsin sattumalta postipateen, jolta sain lähes uunituoreen sunnuntain aamulehden. Kyllä siinä alkoi pakostakin hymyilyttämään siinä kohtaan kun toinen on vasta menossa nukkumaan, niin toiset ne on jo heränneet ja lähteneet töihin. Tapansa kullakin.

Loppuun vielä lyhyt maininta Forssassa kesäkuussa pidetyistä kimppasynttäreistä. Viime vuonna meitä juhli neljä tytsyä ja tänä vuonna joukkomme kasvoi yhdellä miespuolisella synttärisankarilla. Kiitos kaikille mukana olleille, oli ihan huippua!

<3

Mikään tapahtuma ei vaikuta meihin niin paljon

kuin oma asenteemme tuota tapahtumaa kohtaan.

- Tuntematon

Arkeni mun

Kyllä nyt on vietetty synttäreitä, vaikka hieman hajanaisesti, mutta kumminkin. Silloin varsinaisena päivänä ostin itselleni mehujään (herkkulakko kun on), toissapäivänä nautin pikakaffeet porukoilla ja vielä myöhemmin tällä viikolla olisi tarkoitus kahvitella ja ehkä jopa juhlia reivaten ympäri kaupungin yöelämää. Voi tätä vanhenemisen iloa.

Pampula pirteenä leikkauksen jälkeen <3

<3

Tällä iällä ei enää tarvitse sen kummempia suurjuhlia pitää, mutta pienet kylläkin! Sillä kaikkihan me rakastamme lahjoja (myös allekirjoittanut), ja niitä saadakseen on kutsuttava vieraita, leipoa heille herkkuja ja tarjota kahvia sekä puhua joutavia maailman menosta, itsestään sekä säästä ja määstä.

Ja joka kerta joku kysyy sen kuuluisan kysymyksen päivänsankarilta: "Miltä tuntuu olla vuotta vanhempi?". Vastaus siihen on, että ei, se ei tunnu tippaakaan erilaiselta. Synttäriaamu voi tuntua hieman erilaiselta kuin edellinen aamu, koska silloin tuntee itsensä ylpeäksi ollessaan vanhempi, ja tämäkin johtuu varmasti siitä, että a) on saavuttanut täysi-ikäisyyden, mikä tarkoittaa siis läjäpäin vapauksia/oikeuksia tai b) henkilö saavuttaa muuten vain itselleen merkittävän "rajapyykin" tai iän, joka saattaa tälle kyseiselle heebolle olla jotenkin tarkoituksellinen. Joku voisi kysyä mieluummin, että miltä tuntuu viime vuoteen verrattaessa. Päivät ja viikot ovat niin lyhyt käsite, että ainakin minun on helpompi ajatella ajassa taaksepäin vuosi kerrallaan. Suuremmat juhlapäivät ovat kuitenkin sellaisia, tai siis ainakin yleensä ovat, että ne muistaa hyvin vielä vuosienkin jälkeen. Tosin vuosittain vietettävät synttärit eivät tähän kategoriaan oikein sovi, paitsi ehkä ne 18-vuotis synttärit (mitä siis koko siihen astisen elämänsä on odottanut).

Kirpputorilta varsinainen löytö; uusi babushka kokoelmaani!

Viikonloppu kului reissaten välillä Pori-Forssa-Helsinki-Pori. Perjantaina lähdin hitusen aikaisemmin töistä ja vietin päivän Vorssassa opiskelukavereideni kanssa. Heti sinne saavuttuani kävimme erään kaverini kanssa hakemassa ruokaa Kiinalaisesta ja jotka me sitten nautimme (lue ahmimme) hänen aurinkoisella parvekkeellaan. Että minä olin odotannut sitä hetkeä, kun näen tämän kyseisen henkilön (ps. olet ihana)! Koko sinä aikana kun olen ollut täällä Porissa (siis vaan reilun kuukauden), niin olen kaivannut sitä yhtä ja ainutta oikeaa juttukaveria, jolle on helppo jakaa elämän ilot ja surut. Kun olimme pitäneet "lyhyen" terapiatuokion, niin käväisimme minun kämpässäni ja menimme lopulta syömään jäätelötötteröt torille. Loppuilta meni mukavasti kattoterassilla tyttöjen kanssa rupatellen ja juoruten. Sitten koitti aika kun piti mennä nukkumaan, eikä mennyt kuin pari sanan vaihtoa ja olinkin jo kaverini luona yötä. Se oli ihka ensimmäinen yökyläilyni pitkään aikaan ja vieläpä Vorssassa! Aamulla heräsimme aikaisin syömään aamupalaa, jonka jälkeen sain kyydin linja-autoasemalle samalla kun kaverini lähti töihin. Siinä meidän tiemme sitten erosivat, mutta näemme taas pian, se on varma!

Seuraavana päätepysäkkini oli Kajsaniemiparken i Helsingfors. Matkasin tuohon suurkaupunkiin ajatuksissani mennä Maailma Kylässä (World Village) festivaaleille. Olin siellä kuitenkin töissä vapaaehtoisena enkä pelkästään huvittelemassa.

Olin jo pitkään halunnut käydä kyseisillä festareilla, mutta vasta nyt sain toteutettua tuon haaveeni. Eräs kaunis päivä tuossa muutama kuukausi sitten surffailin netissä ja päädyin MK-kotisivuille, jossa sitten täytin lomakkeen, missä haettiin henkilöitä vapaaehtoistyöhön erilaisiin tehtäviin ja niin siinä kävi, että minä sain sellaisen tittelin kuin kierrätys-/lajitteluneuvoja. Siellä me olimme, minä ja monta muuta, kaksi päivää ulkona helteessä paiskimassa duunia ja polttamassa ihoamme. Tai no me  paremminkin "taoimme" ihmisten päähän oikeaoppisia lajittelutapoja. Suurin osa suomalaisista kun oli sillä asenteella, että minähän en lajittele, kun ei kerran kiinnosta! Kannattaisi kuule kiinnostaa.

Jokaisella kierrätyspisteellä oli 3 henkilöä, joista jokainen sitten vuorollaan opasti roska-kädessä-kohti-tulevaa ummikkoa lajittelemaan roskansa oikein. Kuten jo aiemmin sanoin, niin kaikki heebot vähät välittivät siitä minne roskansa laittoivat, mutta mehän siellä sitten kiltisti hymyillen siirsimme jätteet vääristä astioista joten kuten niihin oikeisiin.

Välillä piti muistaa myös syödä!

Kaiken kaikkiaan viikonloppu vapaaehtoisena oli erityisen antoisa. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin sekä myös ruokaan, jolla sai muuten aika hyvin masun täyteen. Annokset kun oli niin tajuttoman isoja! Paikan päällä oli myös lukuisia kojuja, joissa olisi saanut helposti törsättyä kaiken omaisuutensa, mutta minä kun olen tälläinen kranttu, etten hirveän helposti mitään osta, niin enhän minä sieltä sitten mitään myöskään ostanut. Ainoa mitä kojuissa jonotin oli ruoka ja nekin meille vapaaehtoisille tarjottiin (2 kpl ruokalippua per päivä). Sellainen kutina tapahtumasta jäi, että jos en eksy sinne ensi vuonna duuniin, niin pakkohan sinne on sitten muuten vaan mennä hengailemaan! Musiikkikin oli aivan mielettömän hyvää. Harmi vaan, ettei siinä töitä tehdessään voinut yhtään jammailla.

Lähdössä toisen päivän koetukseen hyvin nukutun yön yli ja punertavilla käsivarsilla!

Eilen kävimme porukalla siskoni luona kylässä (mina rakasta heidän uusi kotitalo) ja sieltä menin suoraan toisen puoliskoni kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Ja koska tämä tyttö on herkuttomalla, niin haimme leffaevääksi pähkinöitä popparien tilalle. Tuo Punnitse&Säästä -kauppa on muuten aivan huippu, käyn siellä varmaan joka viikko ostamassa ison pussin erilaisia pähkinöitä (ei suolattuja tottakai) ja muita terveellisiä herkkuja, kuten kuivattuja hedelmiä ja siemeniä. Ne maksavat kyllä lompakon kevyeksi ja visan nollalle, mutta olkoon.. ne on vaan niin hyviä! Tällä kertaa mukaani tarttui perinteinen pähkinäsekoitus ja samaten puoliskolleni, mutta vain suklaa-/jogurttikuorrutteella. Kumpi mahtaakaan olla terveellisempää?

Keskiviikkoa piristi vielä suuresti se, että sain maailman parhaimman synttärikortin kaveriltani Niinalta. 

Kiitos sinulle, olet ihana!

Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on;

tulet saamaan vielä vielä lisää.

Jos keskityt vain siihen mitä sinulla ei ole,

et ikimaailmassa saa tarpeeksi.

- Oprah Winfrey