Sisukas sissi

Nyt sitä ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampana. Viikonloppu oli raskas, mutta antoisa. Ja vaikka vettä tulikin välillä (pääasiassa öisin) kuin aisaa, niin ei se ollut juttu eikä mikään tälläiselle ulkoilmaihmiselle. Kun on vain oikeanlaiset varusteet yllä, niin paikat kyllä pysyvät kuivina.  

Viikoloppu tuli vietettyä siis metsässä, sissimuonasta ja raikkaasta sateen kyllästämästä ilmasta nauttien. Pystytimme puolijoukkueteltan loivaan ylämäkeen, jossa torkuimme seuraavat kaksi yötä ja huolehdimme kukin vuorollamme kipinästä, jottei kamiinan liekki ennättäisi yön aikana sammumaan.

Missä ihmeessä sitä sitten oltiin ja miksi, niin tässä seuraavaksi vaustausta siihen. Kyseessä oli Naisten Valmiusliiton järjestämä naisille kohdistettu valmiusharjoitus eli NASTA. Harjoituksia järjestetään kahdesti vuodessa eri paikkakunnilla, ja tällä kertaa vuorossa oli Tikkakoski. Harjoitukset eivät ole mitenkään sotilaallisia, vaikka käytössämme olikin varuskunnan vaatteet ja varusteita. Ne toteutetaan täysin vapaaehtoisten voimin, mutta yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kanssa ja puolustusvoimien tuella.

Harjoitusten perimmäisenä tarkoituksena on parantaa osallistujien arjen turvallisuutta ja varautumista. Kartuttaa heidän tietotaitoaan ja valmiutta toimia erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä. Kursseja on tarjolla reilut kymmenen kappaletta ja joista jokainen valitsee yhden. Meidän kurssissa oli kyse Maastotaidoista, johon kuului mm. tuo maastossa yöpyminen ja ruokailu.

Aiemmasta osaamisesta ja kokemuksesta sen verran, että olimme lähes samalla porukalla aiemmin MPK:n järjestämällä Sotilastaidot -kurssilla, jonka vuoksi kiinnostuksemme kohdistui (tietääkseni) nyt eniten maastossa selviytymiseen. Kyseinen kurssi erosi kuitenkin täysin tästä nyt käymästämme maastokurssista, joka ei ollut mitenkään sotilaallinen. Toki porukkaa yritettiin opettaa marssimaan ja olemaan yhdenmukaisia eli edes jollain tavalla särmässä. 

Meillä oli Keski-Suomeen varsin pitkä ajomatka, joten lähdimme liikkeelle torstaina, ja olimme yhden yön Jyväskylässä. Perjantai aloitettiin virkistävällä aamu-uinnilla sekä hulppealla hotellin aamiaisella. Siellä vedettiin masut täyteen ruokaa kun ei tiedetty minkälaisiin olosuhteisiin oikein joutuisimme.

The beginning is the most

important part of the work.

- Plato

Tikkakoskelle saavuttaessa saimme varusteet ja odotimme, että kaikki kurssilaiset olivat koolla. Päivän lyhyiden infojen ja tervetuliaispuheiden jälkeen suuntasimme lähimetsään ja aloimme kokoamaan telttaa, jossa tulisimme seuraavat yömme viettämään. Olen varma, etten nukkunut ensimmäisenä yönä juuri yhtään, mutta seuraava meni huomattavasti paremmin, nukuin kuin tukki!

Viikonlopun ohjelmassa oli mm. suunnistamista ja alkusammutuksen opettelua, eli ei mitään sen kummempaa tai täysin uutta. Ruoat tehtiin ja lämmitettiin trangioilla, mutta kyllä siellä sotkussakin tuli käytyä. Ei meitä ihan pelkän luonnon armoilla siellä pidetty :D Paistettiin makkaraa ja lettuja sekä tehtiin teetä luonnonantimista.

Curiosity is the lust of the mind.

- Thomas Hobbes

Jokaisella on niin omat tapansa rentoutua ja irtautua arjesta, ja tässä oli kyllä sitä jotakin erilaista ajanvietettä. Ei tosin kovinkaan fyysisesti rentouttavaa :D Ja harvemmin sitä tulee ihan vapaaehtoisesti lähdettyä ja oltua viikonloppua ulkona ryteikössä. Kropassa tuntuu edelleen väsymys ja univelkoja tulee lyhennettyä pienissä pätkissä pitkin viikkoa. Henkinen puoli sen sijaan on aika rento. Vaikka on sata ja yksi asiaa, jotka painavat päälle, niin sitä on silti aivan rauhallinen. Pelkästään se, että on aikansa tarponut menemään ulkosalla auttaa jaksamaan ja näkemään elämän hyviä puolia. Ties minkälaisiin hommiin sitä tälläisten kokemusten kautta oikein mahtaa ajatutua.

Fill your life with many different experiences
 and you'll live a rich and happy life.

- Lorrin L. Lee 

Olen vapaa tekemään mitä haluan ja toteuttamaan itseäni. Mikään ei sido minua mihinkään, ja ainoana esteenä itselleni olen minä itse. On liuta asioita, joita haluan tehdä ja kokea, ja jotka aion myös toteuttaa. Ennemmin tai myöhemmin tulen tekemään mitä haluan. Asioita, joista olen haaveillut jo pitkään, ja jotka uskon olevan minulle vain hyvästä. Sillä miksi jättää asioita tekemättä ja märehtiä kaikkia niitä tekemättömiä asioita sitten vanhana kiikustuolissa. Asiat jäävät nakertamaan mieltä ja näin ollen kuormittavat meitä henkisesti. Lopulta niin paljon, että uuvumme, palamme loppuun, kunnes mikään ei enää kiinnosta.

It is quality rather than quanity that matters.

- Seneca

Valinnoilla on suuri merkitys siihen miten tällä pallolla aikamme vietämme. Haluan uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja että kaikki hyvä tapahtuu aikanaan. Ja minä todella uskon siihen, koska olen sen itse henkilökohtaisesti kokenut. Jos jokin asia ei onnistu tai toteudukkaan, niin hetkeä myöhemmin tilalle ilmeentyy jotain muuta ja yleensä vielä jotakin parempaa. Pitää vain jaksaa odottaa ja uskoa parempaan.

To move the world we must first move ourselves.

- Socrates

Tätä on odotettu

Tämä kesä oli sitten tässä. Työt on tullut taputeltua ja nyt ollaan lomalla kunnes toisin todistetaan. Kesäloma, syysloma vai ihan vaan loma? Oli mikä oli, mutta tästä otetaan kaikki mahdollinen ilo irti, vaikka sen joutuisikin kaivamaan ojasta ja allikosta.

Akkuja ladataan minkä kerkiää ja nautitaan auringon lämmöstä. Energiaa ja puhtia voi haalia itselleen tavalla tai toisella, mutta allekirjoittaneelle se käy parhaiten mökillä.

On saari, meri, perhe, hyvää ruokaa (juomia unohtamatta), vapaus, rauha sekä sauna. Siellä on niin erilaista kuin kotona, että arjen ja stressin unohtaa heti. Siellä kun ei ole kiire yhtikäs mihinkään. Saa vain olla ja möllöttää siellä missä huvittaa. Laiturilla, nurmikolla, tuvassa tai terdellä. 

Yksinkertaisen täydellistä.

Taking time to do nothing often 

brings  everything into perspective.

- Doe Zantamata

Kokki kolmonen elementissään ja mökkivaatetus kohdillaan

Silloin aina kun menee saareen, niin lähtee tuo syöminen vaan aika helposti lapasesta. Ehkä vähän turhankin helposti, mutta elämästä tulee nauttia. We only live once ja sitä rataa. Ihan siis se ja sama vaikka lounaaksi syödään lättyjä ja hilloa ja juodaan päivän ensimmäinen huurteinen. Heti perään suklaakakkua. Mutta ei tällä kaavalla kovin usein mennä. Joskus tulee vain sellaisia päiviä, joina normaalit ateriatottumukset ja ruokarytmit laitetaan ylösalaisin. Syödään mitä ja milloin huvittaa. Kaurapuurot unohdetaan kotiin. Ja mikäli kaapeista ei löydy mitään mieleistä, niin eikun kauppaan. Veneellä tietenkin.

<3

Vielä muutama päivä totaalista lepoa ja hölläilyä ja sen jälkeen hommiin. Edessä muutto, joka tietää siis pinottain banaanilaatikoita. Omaisuuden inventaariota ja paketointia. Elämä pyörille ja talla pohjaan. Koskakohan tämä alituinen ramppaaminen oikein loppuu? Koska voin sanoa, että ei ikinä, ei ikinä enää? En ikinä. 

Räpsöö

To do is to be.

- Nietzsche

To be is to do.

- Kant

Do be do be do.

- Sinatra

 Happiness is an inside job.

- Mandy Hale

Arkeni mun

Kyllä nyt on vietetty synttäreitä, vaikka hieman hajanaisesti, mutta kumminkin. Silloin varsinaisena päivänä ostin itselleni mehujään (herkkulakko kun on), toissapäivänä nautin pikakaffeet porukoilla ja vielä myöhemmin tällä viikolla olisi tarkoitus kahvitella ja ehkä jopa juhlia reivaten ympäri kaupungin yöelämää. Voi tätä vanhenemisen iloa.

Pampula pirteenä leikkauksen jälkeen <3

<3

Tällä iällä ei enää tarvitse sen kummempia suurjuhlia pitää, mutta pienet kylläkin! Sillä kaikkihan me rakastamme lahjoja (myös allekirjoittanut), ja niitä saadakseen on kutsuttava vieraita, leipoa heille herkkuja ja tarjota kahvia sekä puhua joutavia maailman menosta, itsestään sekä säästä ja määstä.

Ja joka kerta joku kysyy sen kuuluisan kysymyksen päivänsankarilta: "Miltä tuntuu olla vuotta vanhempi?". Vastaus siihen on, että ei, se ei tunnu tippaakaan erilaiselta. Synttäriaamu voi tuntua hieman erilaiselta kuin edellinen aamu, koska silloin tuntee itsensä ylpeäksi ollessaan vanhempi, ja tämäkin johtuu varmasti siitä, että a) on saavuttanut täysi-ikäisyyden, mikä tarkoittaa siis läjäpäin vapauksia/oikeuksia tai b) henkilö saavuttaa muuten vain itselleen merkittävän "rajapyykin" tai iän, joka saattaa tälle kyseiselle heebolle olla jotenkin tarkoituksellinen. Joku voisi kysyä mieluummin, että miltä tuntuu viime vuoteen verrattaessa. Päivät ja viikot ovat niin lyhyt käsite, että ainakin minun on helpompi ajatella ajassa taaksepäin vuosi kerrallaan. Suuremmat juhlapäivät ovat kuitenkin sellaisia, tai siis ainakin yleensä ovat, että ne muistaa hyvin vielä vuosienkin jälkeen. Tosin vuosittain vietettävät synttärit eivät tähän kategoriaan oikein sovi, paitsi ehkä ne 18-vuotis synttärit (mitä siis koko siihen astisen elämänsä on odottanut).

Kirpputorilta varsinainen löytö; uusi babushka kokoelmaani!

Viikonloppu kului reissaten välillä Pori-Forssa-Helsinki-Pori. Perjantaina lähdin hitusen aikaisemmin töistä ja vietin päivän Vorssassa opiskelukavereideni kanssa. Heti sinne saavuttuani kävimme erään kaverini kanssa hakemassa ruokaa Kiinalaisesta ja jotka me sitten nautimme (lue ahmimme) hänen aurinkoisella parvekkeellaan. Että minä olin odotannut sitä hetkeä, kun näen tämän kyseisen henkilön (ps. olet ihana)! Koko sinä aikana kun olen ollut täällä Porissa (siis vaan reilun kuukauden), niin olen kaivannut sitä yhtä ja ainutta oikeaa juttukaveria, jolle on helppo jakaa elämän ilot ja surut. Kun olimme pitäneet "lyhyen" terapiatuokion, niin käväisimme minun kämpässäni ja menimme lopulta syömään jäätelötötteröt torille. Loppuilta meni mukavasti kattoterassilla tyttöjen kanssa rupatellen ja juoruten. Sitten koitti aika kun piti mennä nukkumaan, eikä mennyt kuin pari sanan vaihtoa ja olinkin jo kaverini luona yötä. Se oli ihka ensimmäinen yökyläilyni pitkään aikaan ja vieläpä Vorssassa! Aamulla heräsimme aikaisin syömään aamupalaa, jonka jälkeen sain kyydin linja-autoasemalle samalla kun kaverini lähti töihin. Siinä meidän tiemme sitten erosivat, mutta näemme taas pian, se on varma!

Seuraavana päätepysäkkini oli Kajsaniemiparken i Helsingfors. Matkasin tuohon suurkaupunkiin ajatuksissani mennä Maailma Kylässä (World Village) festivaaleille. Olin siellä kuitenkin töissä vapaaehtoisena enkä pelkästään huvittelemassa.

Olin jo pitkään halunnut käydä kyseisillä festareilla, mutta vasta nyt sain toteutettua tuon haaveeni. Eräs kaunis päivä tuossa muutama kuukausi sitten surffailin netissä ja päädyin MK-kotisivuille, jossa sitten täytin lomakkeen, missä haettiin henkilöitä vapaaehtoistyöhön erilaisiin tehtäviin ja niin siinä kävi, että minä sain sellaisen tittelin kuin kierrätys-/lajitteluneuvoja. Siellä me olimme, minä ja monta muuta, kaksi päivää ulkona helteessä paiskimassa duunia ja polttamassa ihoamme. Tai no me  paremminkin "taoimme" ihmisten päähän oikeaoppisia lajittelutapoja. Suurin osa suomalaisista kun oli sillä asenteella, että minähän en lajittele, kun ei kerran kiinnosta! Kannattaisi kuule kiinnostaa.

Jokaisella kierrätyspisteellä oli 3 henkilöä, joista jokainen sitten vuorollaan opasti roska-kädessä-kohti-tulevaa ummikkoa lajittelemaan roskansa oikein. Kuten jo aiemmin sanoin, niin kaikki heebot vähät välittivät siitä minne roskansa laittoivat, mutta mehän siellä sitten kiltisti hymyillen siirsimme jätteet vääristä astioista joten kuten niihin oikeisiin.

Välillä piti muistaa myös syödä!

Kaiken kaikkiaan viikonloppu vapaaehtoisena oli erityisen antoisa. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin sekä myös ruokaan, jolla sai muuten aika hyvin masun täyteen. Annokset kun oli niin tajuttoman isoja! Paikan päällä oli myös lukuisia kojuja, joissa olisi saanut helposti törsättyä kaiken omaisuutensa, mutta minä kun olen tälläinen kranttu, etten hirveän helposti mitään osta, niin enhän minä sieltä sitten mitään myöskään ostanut. Ainoa mitä kojuissa jonotin oli ruoka ja nekin meille vapaaehtoisille tarjottiin (2 kpl ruokalippua per päivä). Sellainen kutina tapahtumasta jäi, että jos en eksy sinne ensi vuonna duuniin, niin pakkohan sinne on sitten muuten vaan mennä hengailemaan! Musiikkikin oli aivan mielettömän hyvää. Harmi vaan, ettei siinä töitä tehdessään voinut yhtään jammailla.

Lähdössä toisen päivän koetukseen hyvin nukutun yön yli ja punertavilla käsivarsilla!

Eilen kävimme porukalla siskoni luona kylässä (mina rakasta heidän uusi kotitalo) ja sieltä menin suoraan toisen puoliskoni kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Ja koska tämä tyttö on herkuttomalla, niin haimme leffaevääksi pähkinöitä popparien tilalle. Tuo Punnitse&Säästä -kauppa on muuten aivan huippu, käyn siellä varmaan joka viikko ostamassa ison pussin erilaisia pähkinöitä (ei suolattuja tottakai) ja muita terveellisiä herkkuja, kuten kuivattuja hedelmiä ja siemeniä. Ne maksavat kyllä lompakon kevyeksi ja visan nollalle, mutta olkoon.. ne on vaan niin hyviä! Tällä kertaa mukaani tarttui perinteinen pähkinäsekoitus ja samaten puoliskolleni, mutta vain suklaa-/jogurttikuorrutteella. Kumpi mahtaakaan olla terveellisempää?

Keskiviikkoa piristi vielä suuresti se, että sain maailman parhaimman synttärikortin kaveriltani Niinalta. 

Kiitos sinulle, olet ihana!

Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on;

tulet saamaan vielä vielä lisää.

Jos keskityt vain siihen mitä sinulla ei ole,

et ikimaailmassa saa tarpeeksi.

- Oprah Winfrey

Telttaretkellä kotoisasti sisätiloissa

Kohti tuntematonta. Tuntematonta kaupunkia ja ihmisiä. Yöpyminen teltassa, Hotelli Teltassa, vanhassa Kehräämössä. Ekologisessa hotellissa, kehräämön ullakolla. Kotiin paluu kokemusta rikkaampana.

Lahti

Tälläistä tällä kertaa. Vietin osan viikonlopustani siis tosiaan keskellä ei mitään eli Orimattilassa: "Minne Mattilan ori pysähtyi, sinne kylä rakennettiin".

Olin siis lauantaista sunnuntaihin liiton kokouksessa (Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto). Matkasin ensin linja-autolla Lahteen, kaupunkiin missä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt, täysin yksin, kohti tuntematonta. Syteen tai saveen.. taisin siinä matkustellessani ajatella. Mitä sitten vaikka en tiedä yhtään mihin olen menossa, kenen kanssa seuraavan vuorokauden tulen viettämään ja mitä siitä ylipäätänsä tulee. Tippaakaan ei jännittänyt, pikemminkin oloni oli vain huvittunut (mihin ihmeeseen olen itseni tällä kertaa laittanut).

Toimin siis YKL-vastaavana täällä Forssan takaperukoilla, Kestävän kehityksen opiskelijoiden edustajana ympäristöalan ammattiliitossa, yhdessä erään kanssaopiskelijani kanssa. Hommaan kuuluu about 4 kokousta per vuosi, ympäri Suomea, missä milloinkin. Paikan päällä käydään läpi mm. ainejärjestöjen kuulumisia (siis yliopisto ja amk) ja kuten nyt tänä viikonloppuna, seuraavan vuoden opiskelijanumeroa.

Lahdesta matka jatkui jälleen linja-autolla eteenpäin kohti Orimattilaa. Ei yhtä vaan kaksi täysin uutta paikkakuntaa. Mikäs siinä muuta kun, että antaa muiden johdattaa porukka oikeaan päätepisteeseen. Yövyimme vanhassa Kehräämössä, joten oloni oli enemmänkin kuin kotoisa ja tervetullut. Koulumme täällä Forssassa on siis myös sijoitettu tuollaisen vanhan Kehräämön punatiiliunelmaan.

Tiesimme, että meidän tulee päästä rakennuksen ylimpään kerrokseen, mutta mikä osoittautui melko hankalaksi, koska rakennus oli todella sokkelomainen. Ainoa keino, jonka avulla löysimme lopulta oikeaan paikkaan, oli lattiassa oleva "punainen matto". Parit portaat ylös ja ohi vilkkuvien valojen, jonka jälkeen eteemme tulee varsin mukavan ja kotoisan oloinen ullakkokerros. Käytävällä on reilut kymmenen "telttaa", jossa tulisimme tulevan yön viettämään. 

Olemme saapuneet Hotelli Telttaan, yhteen Suomen ekologisista teemahotelleista. Ensimmäinen ajatukseni oli luultavasti se, että mikseivät kaikki hotellit voi olla tälläisiä? Mukavia, rentoja ja ennen kaikkea kotoisia, paikkoja, joissa sinun ei tarvitse pelätä sormejälkiesi jättämisestä pintoille tai vuodenvaatteiden likaantumisesta.

Teltat olivat tarkoitettu kahdelle hengelle. Niiden sisältä löytyi kaksi sänkyä, pieni pöytä, pyyhkeitä ja mukavana lisänä tossut, joita käytetään mielellään raskaiden talvikenkien sijasta ja joilla voi kävellä pitkin poikin koko taloa. Kaikki oli jotenkin niin suloista, ettei sieltä olisi halunnut lähteä lainkaan pois.

Koko reissu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kaiken tämän kiireen, koulutöiden ja vähäisen vapaa-ajan keskellä, se tuntui todella rentouttavalta ja sain pitkästä aikaa ajatukset jonnekin täysin muualle. Virallisten osuuksien jälkeen teimme ruokaa, jutustelimme niitä näitä ja kävimme hulppeissa saunatiloissa (porepalju ja kolme erilaista saunaa) rentoutumassa. Kotiin oli hieno lähteä takaisin, uusien tuttavuuksien, muistojen ja kokemuksen sekä hyvä olon saattelemana.

Nyt kun viikonloppu on saatu kunnialla loppuun rentoutunein mielin, on hyvä aloittaa ensi viikko aamulenkillä, jonka jälkeen virkeänä sähköntuotannon tenttiin. Vajaa kaksi viikkoa jouluun ja herkkulakkoni päättymiseen (ei tee edes mieli herkkuja!). Neljä päivää joululoman alkamiseen ja hetkelliseen vapauteen.

Talvilenkkarit ja heijastinliivi - check!

Et koskaan tiedä rajojasi, ellet ylitä niitä.

- William Blake

Kun mikään ei riitä

Mikä siinä oikeen on, että kun koulu alkaa syksyllä, niin on aivan mielettömän lepposaa. Ensimmäinen kuukausi menee pelkästään siinä, että muistellaan mitä se koulun käynti ja opiskelu oikein onkaan.

Raapustin tässä muutama päivä takaperin paperille kaikki koulutyöt ja niiden viimeiset palautuspäivät.. eihän niitä tullut siihen kuin vaivaiset kahdeksan kappaletta (eikä siinä vielä edes kaikki!), joista jokaisen deadline on ennen joulua. Saattaapi tulla hieman.. varsinkin kun en haluaisi käyttää jokaista minuuttia vapaa-ajastani niiden tekemiseen (mutta se on pakko).

Siinä tuli oikein mahtava fiilis erään viikonlopun jälkeen, kun en ollut tehnyt juuri mitään muuta kuin istunut sisällä, piipahtanut nopealla lenkillä ja siivonnut murto-osan kämpästäni. Kun koitti maanantai, ja meillä oli koko päivän opetusta Hämeenlinnassa, niin mitäs muutakaan opettajat meille olikaan keksineet kuin kaksi uutta projektia! Siis se fiilis ja stressin määrä siinä kohtaan kun tajuat, että enhän mä tehnyt viikonloppuna yhtikäs mitään. Mitä kaikkea siinä kolmen päivän aikana olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi, mutta kun ei.. aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai kiinnosta.

Sitä ajattelee melkeen joka päivä sitä yhtä ja samaa asiaa: "Tänään mä teen ainakin yhden tai kaksi koulujuttua valmiiksi", mutta kun koittaa se aika päivästä kun pääset koulusta kotiin, niin se on viimeinen asia mikä käy mielessä. Kotona ollessaan sitä keksii kaikkea muuta hyvää tai vähemmän hyödyllistä tekemistä, sen sijaan, että tekisit rästitehtäviä pois päiväjärjestyksestä. Olen huomannut myös sen, että jos jään tekemään tehtäviä koulun kirjastoon, niin siellä saan tunnissa aikaiseksi huomattavasti enemmän kuin kotona koko viikon aikana. Kotosalla on vaan aivan liikaa häiritötekijöitä ja muita ärsykkeitä.

Ja koska tässä alkaa olemaan lievästi sanottuna pieni kiire kaikkien noiden ryhmätöiden ja projektien kanssa, niin ehkä olisi vaan parasta mennä suosiolla tekemään niitä kirjastoon.

Kaikesta tästä hulinasta huolimatta mulla ei ole vielä mikään äärettömän uupunut olo, mutta ehkä se stressi puhkeaa sitten viimeistään joulukuussa (but hope not). Tässä kun on istunut tunneilla ja kuullut, että tulee taas uusi isompi tehtävä (mitkä tehdään onneksi ryhmissä, niin vastuu saadaan jaettua moneen pekkaan), niin sitä alkaa aluksi nauraa kaikelle sille työmäärälle mikä jo odottaa kotiin mentäessä. Hetkeä myöhemmin tulee ahdistus ja paniikki.. mistä ihmeestä sitä aikaa saa taiottua lisää, että kaiken saa tehtyä ajallaan ja vieläpä kunnolla!? 

Jos sulta löytyy vastaus tähän, niin ole kiltti ja kerro ihmeessä (multa alkaa olla keinot vähissä).

Mutta nyt kun olen taas purkanut sydäntäni, niin mennäämpäs muihin aiheisiin.

Halloween oli ja meni, niin kuin moni muukin asia! Tämä taisi olla ensimmäinen kerta koko elämässäni kun panostin edes hivenen verran pukeutumiseeni näinä synkkinä Pyhäinpäiväin rientoina. Viime vuonna meidän "porukka" oli pukeutunut Karhukoplaksi, mutta tänä vuonna meillä ei ollut mitään yhteistä teemaa, mikä vähän harmitti. Olisi ollut meinaan ihan kiva, että meillä olisi ollut jokin punainen lanka, joka olisi yhdistänyt meitä kaikkia (aina ei voi saada mitä haluaa). 

Tässä nyt muutama harva kuva kyseistä illasta. Meikäläinen yritti ja nimenomaan YRITTI olla Hullu Hatuntekijä Liisa Ihmemaasta, mutta siihen se myös jäi.. hiukset sutturalla ja hattu päässä, that's it!

Kävin tuossa myös värjäyttämässä räpsyttimeni eli silmäripseni, mikä oli se ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinenkin kerta. Ajatus tuohon kävi, kun oltiin kaverin kanssa kaupungilla suurkaupunki Vorssassa, ja näimme erään parturi-kampaamon ovessa mainoksen, jossa oli kulmien ja ripsien värjäys tarjouksessa hintaan 8€. Siinähän me sitten mentiin ja varattiin meille ajat heti seuraavalle päivälle. Odotukset olivat suuret, koska olen aina ajatellut, että ripsien värjäys tarkoittaa sitä, että ripset näyttävät siltä kuin niissä olisi mascaraa, eikä sitä tarvitsisi sen vuoksi enää välttämättä käyttää. Noh.. lopputulos oli kaukana siitä. Ripsissä kyllä oli nyt syvempi väri (termi suoraan toimenpiteen suorittaneelta naishenkilöltä), mutta ne eivät todellakaan näyttäneet siltä miltä odotin! Lähinnä vaan siltä, että ripsiini olisi edellisen meikinpoiston jälkeen jäänyt ripsaria. Sen verran voi tästä todeta, että ainakaan kyseiseen paikkaan en varmaan mene enää ripsiäni värjäämään, vaan kokeilen jotain muuta paikkaa, nähdäkseni onko paikalla tai ammattiosaamisella merkitystä (ja luultavasti on).

Joten mitä näistä viime viikoista on jäänyt sitten irti? Päällimmäisenä kauhea stressi, mitä olen pyrkinyt pitämään loitolla juoksemalla, ja se muuten auttaa! Kävitpä sitten yksin tai porukalla ulkona kirmaamassa, niin se kyllä piristää mieltä ja kehoa, jonka jälkeen jaksaa taas painaa (jotenkuten) koulutöiden parissa.

Sitten tässä edeltävänä viikonloppuna lähdin taas pitkästä aikaa Poriin, mitä olin odottanut jo viikon verran intoa piukassa! Viime kerrasta ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa (silloin oli syysloma), mutta jotenkin on tuntunut siltä, että päivät ovat menneet sekä todella hitaasti että nopeasti, joka vaikutti siihen, että aloin jo kaipaamaan Poriin päin.

Mutta tosiaan kun mikään ei mene koskaan putkeen eikä mikään riitä meidän kaikkivaltiaalle, niin lähde siitä nyt iloisin mielin matkaan, kun ensimmäiseksi pitää poiketa sairaalassa ja loppuaika hoivata toipilasta. Olin toivonut ja suunnitellut aivan erilaista viikonloppua, mutta minkäs sille mahtaa. Onneksi ei ollut kyseessä mikään sen vakavampi operaatio. 

Tästä eteenpäin eletään hetkessä eikä murehdita menneitä.

Tarvitsemme kaksi sydäntä: pienen, joka on täynnä

 syvää hellyyttä ja toisen, joka on terästä.

- Kahil Gibran

Viikonloppu kivaa

Perjantain vapaapäivän kunniaksi lähdettiin kiertämään kirpputoreja Niinan kanssa, mutta budjetin sallimissa rajoissa.

Ensimmäisessä kohteessa aikaa meni melkeen toista tuntia, kun koko ajan löydettiin jotain kivaa tai ainakin todella kiinnostavaa. Eikä kyllä yhtään ihme, ainakaan mun kohdalla.. mä oon meinaan sellanen, et katson kaikkea mahdollista (vaatteita, astioita, kenkiä, laukkuja, kirjoja). Ja lopputulos on, että aikaa menee ihan hulluna ja nopeesti. Yleensä tämä kaikki kuitenkin palkitaan aina lopuksi, niin kuin kävi tälläkin kertaan. Suurimmaksi löydöksi osoittatuivat Zaran farkut ja John le Carrenin Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja -romaani. 

Vuonna 2011 valmistui samanniminen elokuva (Tinker Tailor Soldier Spy), mitä en ole kuitenkaan vielä nähnyt, suuresta halusta huolimatta. Sitten sieltä kymmenien kirjojen seasta silmiini osui tuo nimi ja olin ihan, että "JES! Nyt saan tuon ihanaisen koristamaan kirjahyllyäni" ja nyt se on lukujonossa odottamassa omaa vuoroaan. 

Eli ensin kirja ja sitten vasta elokuva :)

Heti kun pääsin takaisin kämpille, niin en ehtinyt muuta kuin pyörähtää eteisessä ja purkaa löydökseni kangaskassista, ja vaihtaa tilalle Rappakaljan! Illan ohjelmaan kuului nimittäin lautapelien pelailua ja juoruilua kera baardimaisterien! ;>

Lauantainakin oli vuorossa shoppailua, mutta tällä kertaa äitin ja mummun kanssa :) Forssassa ei todellakaan ole montaa vaatekauppaa, mutta käytiin ne vähäisetkin läpi, hyvällä lopputuloksella, jokainen sai itselleen jotakin uutta!

Äiti toi kotoa uuden kukan! Sen edellisen, pikku hiljaa lyyhistyvän tilalle. Vaihdettiin ruukkuja ja tulilatva koreilee nyt uudessa tumman pinkissä ruukussaan ikkunalaudalla.

Siitä ei voi sen enempää sanoa. Käväistiin yhdessä pikku kuppilassa (niitäkin on täällä tosi vähän), päätin hieman epäröiden ottaa kyseisen kakunpalan (marenkia? toivottavasti ei liian makeaa) ja hyvä, etten sitä vaihtanut, koska se oli täydellistä! 

Tehtiin myös sellainen havainto, että  Marimekon tehtaanmyymälässä Humppilan Lasitehtaalla on huomattavasti halvempaa kuin Forssan Puistolinnan Marishopissa. Yksien laukkujen hintaero oli jotain 20 euron luokkaa, mutta sehän selittyy sillä, että toinen paikoista on tehtaanmyymälä, jossa tavaraa on aina halvemmalla, vai? 

Koko viikonloppu oli kaiken kaikkiaan täydellinen. Täynnä todellisia löytöjä, ulkoilua, naurua, ystäviä ja perhettä. Enää kolme päivää koulua ja sitten alkaa se kauan odotettu ja ansaittu hiihtoloma. 

Jos sanoo itselleen, että päivästä tulee hyvä,  näin melko varmasti käy.

- Norman Vincent Peale