Näytetään tekstit, joissa on tunniste mental health. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mental health. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. elokuuta 2019

On siis syksy

Voisiko ihanammin päivä enää alkaa? Nimittäin hitaalla aamulla, johon kuuluu kahvin nauttiminen vällyjen välissä kukon laulun aikaan sekä aamupala vasta puolen päivän pintaan. Niin ja sekin mielellään sängystä tai sohvalta nautittuna. Ei kiirettä mihinkään, eikä mitään tähdellistä tehtävää, jonka vuoksi olisi tarvetta edes poistua sisätiloista kuin pakollisten askareiden suorittamiseksi.

Tuolla edellä mainitulla tarkoittaen lähinnä erään nelijalkaisen höppänän ulkoiluttamista, josta on harvoin vapautettuna, mutta johon ei esimerkiksi viime viikonloppuna tarvinnut ryhtyä. Ja syy tähän piilee siis siinä, että aika kului Helsingissä, jonka ajan Nemokin oli yökylässä toisaalla. Yksi elämän onnista onkin siinä, että lähipiiriin kuuluu sellaisia tyyppejä joilta saa apua tilanteessa kuin tilanteessa. Ja myös silloin kuin itse tahtoisi vaan ottaa hieman mamilomaa ja keskittää huomionsa hetkeksi muualle.

We choose our joys and sorrows long before we experience them.
- Khalil Gibran

Menneen reissun aikana tuli meinaan huomattua kuinka rentoutunut sitä olikaan kun vietti aikaa kaukana kotoa. Ei sillä etteikö koti olisi se maailman parhain paikka olla, niin välillä tekee kyllä terää lähteä eri ympyröihin. Ja usein kun kuulee puhuttavan kehon riittävästä sekä oikeaoppisesta palautumisesta, niin nyt yhtä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että ainakin meikäläisen pääkoppakin tarvitsee aika ajoin irtiottoa arjesta. Hetkellistä pois pääsyä niistä kaikkein tavallisimmasta jutuista ja rutiineista, joista normaalit viikot tapaavat koostua viikko toisensa jälkeen. 


Yhtenä eriskummallisena huomiona tuli todistettua myös se, että kun tuo ikuinen lyhytpinnaisuus alkaa hellittämään ja olo lähenemään normaalitilaa, niin kroppaan vapautuu yllättävän paljon tilaa muillekin tuntemuksille. Tai nytkään kun kroppa ei ollut enää yhtälailla päästä varpaisiin kireä eikä jännittynyt, niin ei tarvinnut kuin pienen muutostekijän, jolla hanat aukesivat. Oli kyseessä sitten ilon aihe taikka joku muu lähes olemattoman pikkiriikkinen ei-niin-miellyttävä asia, niin lopputulos oli aina sama. Tunteet ailahtelivat ylös ja alas kuin vuoristoradassa. Annettiin kuitenkin kaiken sen tulla ulos mikä oli tullakseen. Ne tunteet, jotka olivat odottaneet vuoroaan jo jonkin aikaa, mutta joille stressi ei ollut antanut sijaa ties kuinka pitkään aikaan. Ja niin raskaalta kuin se aina tuntuikin, niin on ihan ookoo tuntea isosti ja päästää asiat ulos sisimmästään. Koska tuskin sitä kukaan kovinkaan pitkälle ennätä, mikäli pitää kaiken aina itsellään.

Tässä näin lyhykäisyydessään nyt joitain viime aikojen tapahtumista. Kirsikkana kakun päällä edelleen tuo laatuseurassa vietty miniloma ja tietoisuus siitä, että everything's gonna be alright. Pitänee ottaa useamminkin etäisyyttä arkeen, vaikka nuo tunnekuohut ottavat tullessaan melko koville, niin samalla ne myös tuntuvat tosi hyvältä. Tosi vapauttavilta. 

Tears come from the heart and not from the brain.
- Leonardo da Vinci

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Somersault

Elämä on tätä nykyä kyllä yhtä kuperkeikkaa (eng. tumble, somersault). Life's a mess. Life sucks ja sitä rataa. Ei nyt ihan täysin, mutta suurimmalta osin ja viime aikoina vähän turhan usein. Sillä juuri kun olet ehtinyt hengähtää ja toipua aiemmasta, niin pumpumpiu ja löydät itsesti yllättäen lattialta, taas. 

Ties mistä tämäkin johtuu kun jo toistamiseen osuu ja uppoaa. Huonoa tuuria vaiko vain tunnettua elämänviisautta tyylillä "everything happens for a reason". Oli miten oli, niin tällä kertaa kuitenkin tiedettiin mistä kaikki juonsi juurensa, joten tuosta tutuksi tulleesta kuopasta oli suhteellisen helppoa alkaa yrittää kapuamaan ylös.

Tough times never last, but tough people do.
- Robert H. Schuller

Sanotaan, että elämä opettaa, mutta ilmeisesti kantapään kautta. Ei meinaan käynyt pääsiäisenä  pienessä mielessäkään, että kyljyksissä tuntunut piina tarkoitti ongelman piilevän pintaa syvemmällä. Nuo lihasjumit kun kerran tuppaavat olemaan yhtä arkipäivää kuin viikottaiset hedaritkin.


Toisin kuitenkin kävi ja tässä sitä nyt ollaan taas tovi aloillaan. Tantereelle palaaminen ottanee oman aikansa, sillä menee hetkinen ennen kuin saa paketin entiselleen. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilta saa tarvittavan avun, tuen sekä ymmärryksen. Kanssaihmisiä, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. 

A true hero isn't measured by the size of his strength,
but by the strength of his heart.
- Hercules

maanantai 10. joulukuuta 2018

Vetovoimainen talviuni

Voihan nyt hiljaiselo minä vaan sanon. Fiilis on aikalailla sama mitä varmaan Muumeillakin juuri ennen talviunille astumista. Pari viime kuukautta menneet meinaan täysin horroksessa eikä tämä mustaan märkäpukuun sonnustautunut joulukuun alkukaan ole auttanut asiaa. Aivan sama mitä sitä on yrittänyt tehdä piristyäkseen, niin harmaus vetäisee sisäänsä. Pitänee alkaa ottamaan järeät keinot käyttöön, mikäli kohta alkava lomakaan ei tee taikojaan!

Niin ja aiemminhan kerroin pyrkiväni takaisin ruotuun seitsemässä viikossa, mutta kuinkas kävikään? No, toteampa nyt vain ettei tuo kyseinen tavoite ole vielä lähimaillakaan. Tällä hetkellä on realistisempaa elää siinä toivossa, että tulevankin vuoden sairastelut olisivat olleet tässä samassa putkessa ja ettei sitä tarvitsisi enää uppoutua sohvan syövereihin. Harmittaa vaan kun on tuo juoksuhaastekin jäänyt ihan hunnigolle. Nämä ovat näitä kuuluisia selityksiä kun tuotakin ollut kerran koko vuosi aikaa suorittaa, mutta minkäs sille mahtaa. Tässä kuitenkin pari pikkuriikkistä juttua, jotka olisi kiva vielä saada tehtyä:

Kohta 4. Tee polkujuoksulenkki **
Kohta 6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka eli 21,0975 kilometriä
Kohta 15. Juoksen vähintään tunnin ajan PPP-vauhtia **
Kohta 24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla
Kohta 37. Aseta itsellesi juoksutavoitse ja juokse tavoitteeseen
Kohta 38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan *


*Päivitetty 19.12.
**Päivitetty 27.12.

Eniten jännittää tuo puolikkaan juokseminen, koska se on perinteisesti ollut se jokavuotinen tavoite johon olen pyrkinyt. Ja johon kuluvaa aikaa olen aina halunnut parantaa. Mutta ajalla ei ole enää tässä vaiheessa mitään merkitystä, kunhan vaan noita kilometrejä tulisi riittävästi, niin se riittänee.  

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Pääsiäinen reissussa

Mikä maa, mikä valuutta? No vielä pari päivää menee kotimaassa ja tutuilla markan syrjäyttäneillä euroilla, mutta sitten laitetaan nuo molemmat hetkeksi vaihtoon. Pientä piristystä Suomalaisten arkeen tuonut kevätaurinko ei tosin vedä vertoja sille lämmölle, jota pääsen aivan tuota pikaa itse nauttimaan.

Edessä olisi kokonaisuudessaan 3 viikkoa kestävä loma ja joka tulee kyllä tarpeeseen, koska meikäläisen työkalenteri ollut melkoisen täynnä alkuvuodesta tähän päivään saakka. Vapaallakin ollut yhtä sun toista tekemistä, jota jatkuvat sairastelut ovat häirinneet aivan liikaa. Siis sairastelut ja solmut pliis jo sikseen, jookos? 

The greatest weapon again stress is our ability to choose one though over another.
- William James

Ja vaikka siis sanon, että tuleva lomareissu tulee sopivaan saumaan niin toisaalta se myös katkaisee hyvän treeniputken. Kroppa ollut meinaan omasta mielestä viimeiset pari viikkoa sellaisessa iskussa/vireessä, että nyt lähtee! Tiedä sitten sitä onko se näkyny kuinka ulospäin, mutta itsensähän sitä aina parhaiten tuntee eikö totta? Oli miten oli, mutta nyt täytyy vaan antaa itselleen hetken löysää ja chillata tovi. Olla kiitollinen juuri tästä hetkestä ja kaikesta mitä on tähän mennessä elämässään saavuttanut. Laitetaan isoin vaihde silmään takaisin vasta loman jälkeen ja kohdistetaan katse kohti tulevaa kun on ensin akut ladattu täyteen uutta virtaa.

It's exhausting to fight a war inside your head every single day.
- Mickie Ann

Toki sitä tulee ehkä jotain ylläpitävää treeniä tehtyä lomallakin, koska on pakko. Käytän sanaa "pakko" siksi, että meikäläiseltä palaa yleensä käpy aika nopeasti silloin jos en ole päässyt purkamaan energiaani tai vienyt (fyysistä) jaksamistani äärirajoille. En siis ole millään tavalla yliaktiivinen, mutta kun on vaan yksinkertaisesti tottunut aina liikkumaan, niin koko paketti se vain menee täysin levottomaksi päästä varpaisiin. Siis kirjaimellisesti ihan päänuppiin asti. Sitten sitä alkaa stressaamaan täysin turhaan siitä, ettei ole treenannut tai tehnyt ylipäätään mitään. Ja kyllä tästä jos jostakin minun tulisi oppia pois. Sillä eihän omien höyryjen päästäminen saati niiden sisällä pitämisen tulisi vaikuttaa muihin ympärilläoleviin ihmisiin? Ei hyvässä eikä pahassa.

Varnaisten lajitreenien poisjäämisen vuoksi voisinkin vaikka alkaa miettiä enemmän juuri tuota henkistä puolta. Nimittäin se mitä tapahtuu ja pyörii korvien välissä, vaikuttaa suoraan jaksamiseen ja siihen, miten itseään saa psyykattua eri tilanteissa. Se on samalla asia, jota ei voi koskaan harjoittaa liikaa ja jossa ainakin minulla henkilökohtaisesti on parannettavaa.

There is no health without mental health.
- David Satcher