Fiiliksiä fillaroinnista

Ai että miten paljon olinkaan odottanut heinäkuun loppua. Tarkoituksena oli lähteä toistamiseen veljen mukana Leville, mutta matkaan tuli muutama muuttuja ja päädyin viettämään huikean puolitoista viikkoisen kesälomani kotikonnuille. Kauemmankin olisi vapailla viihtynyt, mutta kun tuohon Pääsiäisreissuun kului jo kolme viikkoa ja loppuvuodesta haluaisi myös lomailla parina päivänä.

 

This is not a hobby. This is what I love to do.

- Kevin Walsh

Ensimmäiset lomapäivät hujahtivat tosiaan Pori Jazzeilla ja tuli siinä mökilläkin käytyä kertaalleen saunomassa. Varsinainen hauskanpito alkoi maanantaina kun lähdin pitkästä aikaa fillaroimaan! Toin pyörän joskus alkukesästä (vai oliko se vielä kevättä) Poriin, kun ei tuntunut aika eikä rahkeet riittävän Vaasan seudulla ajamiseen. Se on tätä kun on monta harrastusta (kb, mtb, juoksu), joita pitäisi kaikkia ehtiä tekemään ja vieläpä mielummin useammin kuin kerran viikossa. Potkunyrkkeily mennyt jo pitkään monen asian edelle enkä tosin edes kisojen lähestyessä suostu ajamaan kovin hankalassa maastossa. Ja tämä ihan vain sen takia etten vahingossakaan onnistuisi menemään nurin ja loukkaamaan itseäni. Enkä muuten edelleenkään tunne paikallisia reittejä/polkuja, joten tuonne metsään pitäisi aina saada lyhyellä varoitusajalla joku oppaaksi. Porissa on sentään se positiivinen puoli, että siellä pärjää hyvin yksin ja siellä voisi ajaa vaikka silmät sidottuina (paitsi pitkospuilla). Hukkaan meneminenkin on enemmänkin haaste kuin mahdollisuus. 

The world is big, and I want to have a good look at it before it gets dark.

- John Muir

Sitten mitä tulee lenkkeilyyn, niin sekin ollut harmittavan vähäistä viime syksyisen puolimaratonin jälkeen. Nytkin enää reilu kuukausi aikaa seuraavaan, joten kiire tulee jos haluaa taas parantaa omaa henkilökohtaista ennätystä. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että jaksaa juosta koko matkan eikä väsähdä kesken kaiken. Mutta koska ulkona on niin lämmin, tarvitsisi mennä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla juoksemaan jos ei halua aiheuttaa itselleen lämpöhalvausta. Niin, että harjoittele nyt sitten näissä helteissä. Sama pätee meidän kesän peruskuntokauteen, jossa ollaan nyt viime aikoina oltu ulkona ja suosittu aamutreenejä sisätiloissa, sillä silloin siellä ei ole vielä niin tukahduttavan kuuma. Sateestakaan ei ole lenkkeilessä niin isoa haittaa meikäläiselle kuin lämmöstä. Sunnuntainakin pikemmin vain hymähtelin kun näin taivaalla kirkkaita välähdyksiä. Ompahan taas yksi juoksuhaasteen kohta suoritettu! Mutta vielä on tekemistä..

Kohta 3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa *
Kohta 4. Tee polkujuoksulenkki
Kohta 5. Osallistu juoksutapahtumaan
Kohta 6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka eli 21,0975 kilometriä
Kohta 9. Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan
Kohta 12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppaan *
Kohta 15. Juoksen vähintään tunnin ajan PPP-vauhtia
Kohta 16. Juokse Cooperin testi
Kohta 20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä
Kohta 24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla
Kohta 27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin
Kohta 29. Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään ja katselemaan maisemia
Kohta 30. Juokse radalla
Kohta 31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa
Kohta 32. Juokse yöllä
Kohta 36. Tee nähtävyyskierros juosten *
Kohta 37. Aseta itsellesi juoksutavoitse ja juokse tavoitteeseen
Kohta 38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan
Kohta 39. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina

* Päivitetty 10.12.

Maastopyöräilessä tulee tietysti siinäkin aivan jäätävä hiki, koska päällä pitää olla vähintään pitkähihainen paita tai pitkälahkeiset housut. Tai mieluiten ehkä molemmat. Ai miksi vai? No kaikkien niiden mahdollisesti ihoa auki raapivien oksien yms. takia. Pari naarmua ja mustelmaa kuuluvat toki asiaan, mutta jos on lähdössä ajamaan kunnon ryteikköön, niin ajomukavuus paranee huomattavasti silloin kun on mahdollisimman vähän paljasta pintaa näkyvillä. Niin ja onhan tällöin myös paremmin suojassa kaikenmaailman ötököiltä. Nimimerkillä minut syödään aina elävältä. 

 The big question is whether you are going to be

able to say a hearty "yes" to your adventure.

- Joseph Campbell

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Äs niin kuin Suomi100, salmiakki, sade ja sitä rataa. Se on syssy ny ja sen kyllä huomaa. Meinaan jos vaan liikkuu ulkosalla ja tarkkailee ympäristöään. Lähestulkoon kaikki lehdet ovat jo vaihtaneet väriään ja pudonneet maahan mätänemään. Ja kun matkaa töihin aamuvarhaisella niin saa nauttia rapean raikkaasta ilmasta ja ihastella nousevaa aurinkoa. Niin ja tavallista useammin myös suht tuulettomasta kelistä!

Toisille tämä kuluva vuodenaika on sitä kaikkein apaattista aikaa kun mikää ei vaan yksinkertaisesti nappaa. Onhan se paljon kiinni fiiliksestä ja siitä, miten kullakin menee elämän eri osa-alueilla niin kuin omasta mielestään. Tämä vuosi on ollut itselleni hyvä vuosi (ainakin tähän asti) joten en koe olevani vielä niin moksiskaan (ainakaan vielä) luonnonvalon vähyydestä. Ja kun tässä tämän kuun alussa sataa tihutti suoraan esteristä, niin olin vallan muissa maisemissa enkä siksi ole vielä riittävän kyrsiintynyt noihin sateisiinkaan.

You pray for the rain, you gotta deal with the mud too. That's a part of it.

- Denzel Washington

Parin viikon loma tuntui ikuisuudelta, joten ompahan ainakin akut ladattuna loppuvuoden kujeita varten. Ja lisävirta on kyllä ollut tarpeen sillä viime viikollakin tuli oltua maastopyöräilemässä sellaiset kevyet seitsemän tuntia.

Matkaa taisi noiden tuntien aikana kertyä reilut 50 kilometriä, mutta eikö se jotenkin niin mene että "ei se määrä, vaan se laatu". Tai tiedä nyt sitten kuinka tuo sopii tähän asiayhteyteen, mutta kun mennään vaikeassa maastossa (eli vähänkään normaalien neulaspolkujen ulkopuolella) niin vauhti on sen verran hidas ettei matkaa kerry tuosta noin vaan kymppi kaupalla. Tai ei ainakaan minulla. Toista se on sitten noilla kaikkein haastavampien reittien hurjapäillä, jotka menevät läpi harmaan kiven vaikka silmät sidoittuina. Tai siltä se vaikuttaa kun vierestä (tai siis takaa) katsoo näillä silmillä ja toteaa itselleen etteihän noista kivistä pääse millään!

Hobbies are for wimps who don't have the guts to follow their passion.

- Valerie Thomas

Tuossa eilisellä naisten maastolenkilläkin tuli koettua niin monta onnistumista etten tahtonut pysyä laskuissa mukana. Jatkuvasti tuli eteen sellainen pätkä johon mentäessä vain ajatteli, että mitäköhän tästäkin nyt tulee, mutta hetkeä myöhemmin fiilis oli jotakuinkin, että jes-vau-jippijajee! Niin kepeästi ja vaivatta tuli mentyä monesta sellaisesta kohtaa josta ei kuvitellutkaan pääsevänsä ilman ähinöitä ylitse. Mutta niin se vain tuppaa olemaan, että mitä enemmän ajaa, niin sitä enemmän myös oppii. Ja mitä enemmän oppii, niin sitä enemmän sitä alkaa haluamaan lisää.

Lauantain lenkki oli puolestaan äijävaltaisempi, ja vedettiin astetta teknisemmässä maastossa mitä eilinen. Björköbyssä ajettu reitti oli kaikenkaikkiaan vallan mainio, lukuunottamatta muutamaa hassua kohtaa joissa meinasi usko seuraavasta päivästä loppua. Ei niinkään ne kivikot eikä kohdat joissa mukamas meni jonkilainen polku vaan ne pitkät maantien pätkät, joita joskus on kuullut siirtymiksi sanottavan. Tavallisestihan on onni päästä aina välillä polulta tasamaalle hengähtämään, mutta tässä tapauksessa ajamamme soratiet olivat jotain aivan muuta. Ne jotka ovat joskus fätillä ajaneet, niin tietävät mistä puhun. Rengaspaineiden kun on oltava sellaiset, ettei pomppaa yhdessä menopelin kanssa puiden latvoihin jokaisen juuren ja kiven kohdalla. Oikeanlaiset säädöt ovat kuitenkin parhaaksi niin pyörälle kuin ajajallekin vaikka tämä sitten joutuisi vetämään siirtymillä reisilihaksensa maitohapoille.

Go as far you can see, when you get there, you'll be able to see further.

- Thomas Carlyle

Kierrettiin vajaan 30 kilometrin mittainen reitti ja koska vesikään ei ollut kauhean korkealla niin voitiin ajaa välillä ihan rannassakin meneviä osuuksia. Käytiin kirjoittamassa Finnhamnin kalasaunan vieraskirjaan puumerkit ja jatkettiin patsastelemaan maisemia Svedjehamnin Saltkarenin huipulle. Sieltä sitten viimeisillä voimilla takaisin lähköpisteeseen ja loppuillaksi istumaan saunaan palauttelemaan kroppaa seuraavan päivän ajoja varten.

Varsinainen kipinä maastopyöräilyyn tuli vanhemmalta isoveljeltä parisen vuotta sitten ja sille tielle olen toistaiseksi jäänyt. Nälkä on niin sanotusti kasvanut syödessä ja nyt kun vielä saisi pyöränsä tuolta maailmalta omaan huomaan, niin olisin onneissani. Siihen asti mennään kuitenkin lainapelillä, joka on sekin alkanut tuntumaan aika näppärältä yksilöltä.

Ja osallistuakseni tämän vuotiseen Tour de Poriin oli sinnekin lainattava erilainen peli testiin. Lenkkiryhmämme pärjäsi siellä ihan hyvin kaikesta kuravellistä ja sateesta huolimatta. Ja kyllä Poristakin vaan löytyy edelleen sellaisia paikkoja joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä.

It is not the mountain we conquer, but ourselves. 

- Sir Edmund Hilary