Kesä on lyhyt, elämä on lyhyt, joten siitä pitää ottaa kaikki irti. Jokaisessa hetkessä on oltava täysillä mukana tai muuten ei elä.
Sori, mutta näin se vaan menee.
Sitä muuten huomaa olevansa paljon onnellisempi silloin kun tekee vaan mitä mieleen juolahtaa. Kaikki äkilliset ideat on niitä parhaita ja niistä syntyy ikuisia muistoja. Vaikka välillä olis sellainen fiilis, ettei jaksa tehdä mitään tai lähteä mihinkään, niin just sillon pitäis vaan ottaa askelta toisen eteen ja lähteä. Etenkin jos on mahdollisuus nähdä vanhoja kavereita, niin kuin minulla tässä viikonloppuna :-) Montamonta vuotta sitten tutustuttiin ja tässä sitä nyt ollaan. Nähdään aina silloin kun on mahdollista, nauretaan, eletään, tehdään niitä muistoja.
Lauantai alkoi pienellä mökkivisiitillä saareen. Haaveiltiin kaloja (siis saaalistettiin perhoshaavilla) ja väsättiin rantakivien kätköistä löytyneistä eliöistä pieni akvaario erään hurmaavan pikkumiehen kanssa. Pikkukalojen ja kotiloiden lisäksi saaliksi saatiin myös yksi pieni imukala/pusukala eli siis monni!
Loppuilta menikin sitten jazzeilla kavereiden (uusia ja vanhoja) kanssa hengaillen. Nautittiin Kirjurin puolella auringosta ja mansikoista, jotka eivät kuitenkaan ollut meidän.. Sitten jatkettiin menoa varsinaisella jazzkadulla ja käytiin myös Graciaksen keikalla (mutta minä nyt en siitä oikein mitään muista, hups)! Yöllisten rientojen ja tanssien jälkeen lähdettiin bussilla kotiin kätösissämme mitä mehukkaimmat pizzat! Mahto muita kanssamatkustajia harmittaa, kun tuli niin herkullinen tuoksu hajuaukkoihin.
Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein.
- Tuntematon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti