Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän perushyödykkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän perushyödykkeet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. elokuuta 2015

Beginning of fall

Totesin viimeksi olevani lomalla ja samoissa kuviossa mennään edelleen. Kutsun tätä kesälomaksi, sillä minulla ei muuta lomaa viimeisen neljän kuukauden aikana ole ollut. Kiitos töiden, mutta loma kuin loma, niin eikai sillä nimellä niin väliä. 

Aurinkoa on palvottu ja ensimmäiset syksyn merkit huomattu. Eräänä iltana silmäni osuivat puista pudonneisiin, kuivan rapsakoihin lehtiin. Silloin se iski. Kesä on ohi ja syksy on täällä. Se siitä varsinaisesta kesän lomasta. 


Life starts all over again
when it gets crisp in the fall.
- F. Scott Fitzgerald 

Tämä taitaa olla ensimmäinen syksy vuosiin, kun ei tarvinnut ajatella paluuta koulun penkille. Tuntuu jotenkin vapauttavalta, mutta samalla haikealta. Mihin kaikki aika oikein on mennyt? Kolme vuotta korkeakouluopintoja takana ja viimeinen edessä. Kolme vuotta täynnä muistoja, naurua, itkua, hetkiä ja ihmisiä, joista en halua päästää irti koskaan. Nyt olemme kaikki muuttaneet toisaalle ja tilanne on aivan toinen. Mutta toistaalta jäljellä ei ole enää ainuttakaan luentoa tai kurssia. Ainoastaan lopputyö, jolla tulee tuodaan esiin kaikki se tietotaito, jotka on viimeisten vuosien aikana pääkoppaan ahdettu. Suoraan sanottuna todellinen mission impossible. 

---

Summer is over and autumn is already here. I think this is the first time in years when I don't need to go to school. It feels kinda odd, but at the same time I feel really relief. No more lectures or courses to attend. After a final thesis it will all be done. Until for now.

Just wondering what the future is hiding from me 'cause now I don't have any idea what to do or where to be. I've moved into a new apartment which I literally love! It's perfect and I can even see the sea from my living rooms window. I'm still missing a kitchen table and few paintings, but those are only a little things which doesn't really matter.   


Life isn't about finding yourself.
Life is about creating yourself.
- George Bernard Shaw

Varsinaiset lomailut jäivät lyhyeen, kun piti valmistautua tulevaan muuttoon. Elämän varrella kertyneet tavarat tuli pakattua jälleen kerran laatikoihin, joiden kyljissä luki vaihdellen joko Rainbow tai Pirkka Banaani. Onnittelut näin etukäteen myös huomisen Pirkan päivän sankareille. 

Tätä nykyä menen aika harvoin vanhoille kotikulmilleni, mutta aina kun sinne menen, niin olen valmistautunut siihen, ettei aikaa ole koskaan tarpeeksi. Lyhyiden viikonloppujen aikana pyrin näkemään mahdollisimman paljon perhettä ja kavereita. Helppoa se ei ole, sillä vuorokaudessa on todisestusti aivan liian vähän tunteja, ja osa ihmisistäkin asuu hieman kauempana, jonka vuoksi aikataulut tuppaavat mennä ristiin. 


Tällä kertaa onnistuin tavoitteessani varsin hyvin, mikä teki Porissa vietetystä ajastani jälleen kerran erittäin mieluisan. Näin kavereita, joiden kanssa paransimme maailmaa ja hukutimme huolemme mihinkäs muuhunkaan kuin kermajäätelöön. Yksi päivä lähti puolestaan käyntiin aamun pitkällä kahvikakku -tuokiolla isänäitin kanssa. Oli ihanaa jutella pitkästä aikaa kunnolla henkilön kanssa, jota tulee nähtyä aivan liian harvoin. Nauraa menneelle ja pohtia tulevaisuutta.  

Rejoice with your family
in the beautiful land of life.
- Albert Einstein


Uusi koti alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis, ja porukoista oli todella iso apu viikonloppuna. Laitettiin yhdesssä paikkoja kuntoon talkoomeiningillä. Välillä käytiin vähän hulppeammassa paikassa syömässä ja illalla hommia jatkettiin kera kaljan ;D Paljon saatiin aikaan ja nyt puuttuu enää pari taulua ja se ois siinä. Ai niin ja keittiöstä puuttuu tosin ruokapöytä, mutta onnistuu se syöminen väliaikaisesti vaikka banaanilaatikon päältä. 

You are the author of your own
life story. You can start a new
chapter anytime you choose.
- John & Eden

torstai 28. helmikuuta 2013

Tavarataivas


Kuulin tossa jokusen aikaa sitten yhdeltä opiskelijakaverilta miehestä, joka laittoi kaikki tavaransa varastoon ja haki niitä sitten yksitellen (yks per päivä) takaisin, ja vielä kuvasi koko jutun! Mieleeni jäi tämä hieman oudohko, mutta hyvin mielenkiintoinen (ihmiskoe) tarina, jota pääsin sitten eilen katsomaan. Kyseessä on Petri Luukkaisen Tavarataivas -niminen dokumenttielokuva, jota näytetään vain muutamissa Suomen kaupungeissa. 

Mies siis oli laittanut kaikki omistamansa tavarat varastokoppiin, ja haki niitä sieltä sitten päivä kerrallaan (kyseisen ihmiskokeen kestona yksi vuosi). Ensimmäisenä päivänä oltiin tietenkin ilman yhtäkään vaatekappaletta, joten varastolle lähdettiin käymään yömyöhään, suojana pelkät roskiksesta kaivetut sanomalehdet. 
Tässä oli nyt ne "alkuasetelmat" jotenkuten, en meinaan rupea tarinoimaan koko juttua alusta loppuun, olisitte itse menneet katsomaan, niin tietäisitte paremmin! Eikä se teidän maailmaa kaada, jos olisitte tämän halunneet nähdä, ettekä ehtineet, koska se tulee suurella todennäköisyydellä yleiseen jakoon jossain vaiheessa vuotta...no panic!

Dokkarin loputtua, itse Hän oli tullut paikalle esittäytymään ja vastailemaan katsojien kysymyksiin. Oli hienoa nähdä livenä ihminen, joka oli tarinan takana, ja kuulla hänen ajatuksistaan ja nykyisestä elämäntilanteesta. 

Dokumenttia katsoessa aloin heti katumaan aiemmin ostamiani muutamaa vaatetta, koska Luukkainen puhui päivittämisestä, ihmiset ostavat tavaroita lähinnä siksi, että he päivittävät niitä. Tämä pätee täysin vaatteiden kohdalla, mitä päivitetään muun muassa siksi, koska halutaan pysyä viimeisimmän muodin mukana tai koska on yksinkertaisesti kyllästynyt niihin. 

Kyseinen ajattelutapa (jos sitä voi nyt siksi kutsua) sai minut ajattelemaan omaa kulutustani.. 
miksi minä ostan uusia tavaroita tai uusia vaatteita? 
Kirppikseltä löytyy jokin paita, jota olen katsellut kaupassa ja maksaa enää murto-osan ns. oikeasta hinnasta. 
Olen huomannut ostavani asioita, jos huomaan niiden olevan "hyvässä" alennuksessa. Ajattelen, että saisin sen nyt paljon halvemmalla kuin ennen (lähinnä vaatteet) tai tulevaisuudessa (käyttötavarat). 
Olenko riippuvainen halvoista hinnoista vai jokin hamsteri? 
Nyt tälläkin hetkellä ajattelen viimeisen viikon aikana tekemiäni kirpputori-/alelöytöjä.. olisinko pärjännyt ilman niitä. Vastaus on kyllä. Ovathan uudet vaatteet aina kivoja, mutta eivät välttämättömiä. On kiva saada aika ajoin uusi paita.. se saa olon tuntumaan siltä, että on jo ikuisuuden käyttänyt samoja vaatteita esimerkiksi koulussa. Mutta totuus omasta mielestäni on, että vaikka vaatteita olisikin "vaikka muille jakaa" -tyyliin, niin sitä vähemmän niitä tulee käytettyä. Vaatteita on niin paljon, ettei muista läheskään niitä kaikkia. 
Välillä vaatekaappia siivotessa tekee iloisia löydöksiä, kun kaapin pohjalta tai kauimmasta nurkasta löytyy kauan kadoksissa ollut vaatekappale. Samalla tulee ajatelleeksi sitä, että "ihan hyvin olen tätä ilmankin pärjännyt", mutta ei silti laita vaatetta pois, vaan laittaa sen näkyvämmälle paikalle ja käyttää sitä vuoden aikana korkeintaan kaksi kertaa. Onko tässä mitään järkeä.. no ei todellakaan!

Tavarataivas todellakin avarsi mieltäni! Aloin välittömästi ajattelemaan omia ostoksiani, joista tulin siihen tulokseen, että ostan liikaa tavaroita, lähinnä vaatteita. 
Opiskelijana käytössä on vähän rahaa ja joista suurin osa (lähes kaikki) menee elämiseen (vuokra, laskut, ruoka koulussa ja kotona). 
Kaikesta säästämisestä huolimatta, minulle käy usein niin, että silloin kun on rahaa, niin se menee kirpputoreilta löydettyihin vaatteisiin.  
Kaduttaaaaa
Harmittaaaa
Sitä rahaa voisi käyttää viisaamminkin. 
Kaiken tämän vuodatuksen ja pohtimisen jälkeen olen päättänyt muuttaa kulutustottumuksiani. Ostan vain OIKEASTI TARPEELLISIA juttuja. Ei enää turhia heräteostoksia tai vaatteita, jotka ovat "ihan kivoja" tai jonka kaltaisia minulla jo on. Kelpuutan vain tarpeelliset tavarat! Aloitan muutoksen siivoamalla vaattekaappini (2kpl) perin pohjin, poistaen kaikki vaatteet, joita ei ole tullut käytettyä viimeiseen vuoteen tai joista en enää tykkää (kohtuudella kuitenkin). 
Tähän siis pyrin.. saa nähdä tuleeko siitä mitään, yritys on ainakin kova.

Ihmiset elävät pelkän materian keskellä. Tavaroita ostetaan, koska ne ovat kivoja, mutta eivät välttämättä tarpeellisia. Kehotankin kaikkia ihmisiä miettimään ennen seuraavaa ostopäätöstä moneen kertaan: "tarvitsenko tätä". Välillä toki saa ostaa uusia juttuja, muttei jatkuvasti! Kun ostetaan, niin voitaisiin  ajatella ekologisuutta (upouusi vai käytetty) ja miten parannetaan maailmaa (vähemmän tavaroita tarkoittaa vähemmän jätettä)!

Eikö ole  merkillistä, että puhumme vähiten niistä asioista, joita eniten ajattelemme.
- Charles Lindberg