Kolmen kopla

Nuo juhlapyhät ja -päivät ovat vaan niin vertaansa vailla, koska silloin koko porukka tuppaa kokoontua yhteen ja samaan paikkaan. Tällä kertaa vuorossa oli äitienpäivä, joka kruunasi hyvin meikäläisen pidennetyn viikonlopun jonka olin muuten pyhittänyt tyystin perheen keskeiselle laatuajalle.

Family is not an important thing. It's everything.

- Michael J. Fox

Ei sitä aikaisilta herätyksiltäkään tullut vältyttyä, sillä unet loppuivat heti "kukon laulun aikaan" eli heti kun tunsin karvakuonon tepastelevan päälläni ja kun tämä alkoi tökkimään kasvojani tassuillaan. No, mitäpä tuosta kun oltiin muutenkin menossa keskustaan kaupoille, koska täältä Vaasasta ei löydy kovin hääviä valikoimaa juuri mistään mikä olisi hakusessa. Pienen kaupungin ongelmat ne on Porissakin, mutta siitä huolimatta löydettiin kaikki mitä lähdettiinkin etsimään.

Life is getting up an hour early to to live an hour more.

- Unknown

Lauantain aamukahvit juotiin varhain Kallossa, mutta vasta sunnuntaina nautittiin enempi herkuista, joita olin itselleni säästellyt viime viikkoisen matsin takia. Meitä lähti ottelemaan kolme henkilöä, mutta vain kahden matsi toteutui. Tappiothan niistä tuli, mutta fiilikset olivat silti yllättävän hyvät koska teimme sen mitä osasimme. Nyt tiedetään missä on edelleen parantamisen varaa ja miten varautua tuleviin koitoksiin. Ja mikä parasta, nyt saa taas syödä mitä ja milloin huvittaa. 

Koko meidän sisaruskööri oli siis koolla sunnuntaina. Vastaavanlaiset kerrat ovat nykyään harvassa, varsinkin nyt kun minä olen meistä neljästä se ainoa kuka asuu toisella paikkakunnalla ja käy muutenkin harvoin Porissa. Aikaa kun on rajallisesti ja vaikka sitä olisikin niin ei sitä silti jaksa jokaisena viikonloppuna körrötellä edes takaisin. Tähän päälle vielä ainaiset aikatauluongelmat kun pitää miettiä kuka on milloinkin missä tai milloin näet sitä ja tätä. 

Nyt sai kuitenkin rauhassa nauttia toisten seurasta, jutella ja kuulla mieltä piristäviä ilouutisia. Kaupanpäällisenä saatiin vielä huippuhyvä sää, jonka innoittamina lähdettiin kolmen triona kävelemään kahteen toiseen kakkukahvipöytään eli isovanhempien luo. Aika nostalginen fiilishän siinä tuli koska en muista koska oltaisiin viimeksi tuolla kokoonpanolla oltu liikkeellä, ja vieläpä kävellen!

Be nice to your siblings, they're your best link to your past

and the most likely to stay with you in the future.

- Baz Lurhmann 

Ja nyt kun on mainittu luku kolme (tuo maaginen ja monimerkityksellinen numero) on hyvä siirtyä miettimään jotakin astetta syvällisempää. Tämän haasteen tarkoituksena on tuodaan esiin kolme hyvää asiaa elämän eri osa-alueilta. Eli seuraavaksi vuorossa asioita joista minä olen kiitollinen. 

Kolme hyvää asiaa päivissäni tulevat lähinnä harrastuksen tuoman tasapainon myötä. Potkunyrkkeilystä on tullut minulle tärkeä harrastus, jota treenaan intoa puhkuen viikosta toiseen. Aktiivisen liikkumisen vuoksi pysyn siis vireänä ja työpäiväni kuluvat useimmiten tuosta noin vaan eli nopeasti. Ja ihan vain sen tiedon ansiosta, että tiedän pääseväni treeneihin heti töiden jälkeen lähes joka päivä. 

Kolme hyvää asiaa minussa eli omat luonteenpiirteeni. Ekana on mainittava, että olen leijona. Enkä nyt tässä yhteydessä tarkoita horoskooppimerkkiäni. Olen pääasiassa rauhallinen, sivusta katsova sielu, joka ottaa ohjat käsiinsä mikäli tilanne niin vaatii. Tyynen ja hiljaisen ulkokuoren alta löytyy siis helposti ärähtävä kipittäjä, joka vaatii syttyäkseen vähän patistelua tai muutaman tönäisyn vastustajalta. 

Olen valmis tekemään myös vaikealtakin tuntuvia päätöksiä. Elämämme on tehty meitä varten eikä siis siksi, että eläisimme jonkun muun vuoksi tai takia. Jos sinulla on jokin unelma, niin uskalla toteuttaa se vaikka joutuisit luopumaan sillä hetkellä jostain muustakin. Minulla oli aikanaan haave, jonka toteutin, koin menetyksen mutta nyt olen tässä. Vahvempana ja paremmin itseni tuntevana. Olen siis rohkea.

Kolme hyvää asiaa elämässäni ovat läheiset, harrastuksen tuoma ilo sekä vakituiset tulot. Läheisillä tarkoitan oman perheeni (vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat) lisäksi tietenkin myös niitä muutamia ystäviä, joiden kanssa voimme jakaa elämämme ilot ja surut. Vuorokaudessa saisi vain olla enemmän tunteja ja viikossa enemmän päiviä, että kerkeisin heitä useammin näkemään.

Kolme hyvää asiaa blogissani ovat tärkeitä ainakin minulle itselleni. En kirjoittele tänne tarkoituksella mitään yöpöydän päiväkirjaa, mutta tykkään kuitenkin jakaa omia ajatuksiani, fiiliksiäni ja reissukuviani muiden ihmeteltäväksi. Kuvat kertovat aina enemmän kuin pelkät sanat, joten olen havitellut samaa ajatusta myös tekstiin laittamillani lainauksilla, jotka liittyvät aina jollakin tapaa kyseessä olevaan aiheeseen. Niiden takaa löytyy usein siis jokin sanoma.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna liittyvät muistoihin. En tule milloinkaan unohtamaan Kambodzan reissua, jossa matkaseuranani oli yksi uusimmista ystävistäni. Erityisen kiitollinen olen myös treenikavereista, sillä te olette tehneet salille tulosta ja treenaamisesta niin mieluisia, että teidän näkemistänne odotan aina ennen seuraavia treenejä. Yksi asia tallentunee mielensopukoihin vasta loppuvuodesta, mutta siitäkin tulen olemaan mielettömän iloinen.

Better three hours too soon than a minute too late.

- William Shakespeare

Se ois kesä ny!

Alkuviikosta on luvattu vesisateita, mutta se ei silti vie pois tätä kesäfiilistä mikä mulla nyt on. Viimiset kaks päivää ollut nimittäin niin ihanan aurinkoisia ja lämpimiä, ettei ole mitenkään voinut vaan istua kököttää sisällä, vaan ottaa aurinkoa ja nauttia näistä harvinaisista päivistä, joita ei viime kesänä ollut kuin yksi?

Päivä aloiteltiin pitkälle venyneillä yöunilla ja kevyellä aamupalalla, jonka voimilla sain tehtyä erään koulutehtävän valmiiksi, enään yksi jäljellä (lukuunottamatta paria tuutorijuttua, mutta niiden pitää olla valmiita vasta elokuussa)!

Sen jälkeen vaan bikinit päälle ja ulos aurinkoa ottamaan. Ei tarvinnut kun hetken istua auringossa, niin kappas kummaa, kasvot täynnä pisamia :-) Hihii, ne on kyllä kivoja ja kuuluu kesään eli ei häiritse sitten lainkaan. Siinä meni tunti jos toinenkin ja aika ajoin tietenkin pieniä taukoja, ettei ihan kärvähdä!

Luin uusinta KuntoPlus -lehteä ja siinä oli artikkeli auringosta, sen terveyshaitoista ja och så vidare... siinä sanottiin näin: "Heti kun iho saa väriä, on se merkki vaurioiden syntymisestä". Nooh, olin tullut just siihen tulokseen, että olin saanut jalkoihini hieman väriä eilisestä tunnin pyörämatkasta kaupungista kotiin ja tämän päivän auringon otosta, joten heti alkoi omatunto soimaamaan, mutta jos vaan muistaa käyttää aurinkorasvaa (nimimerkillä en yleensä käytä), niin eiköhän se sitten ole hyvä juttu. Artikkelissa mainittiin myös solariumin lisäävän ihosyövän riskiä 75 prosenttilla. Olin tässä ajatellut, että voisin mennä sitä kokeilemaan, mutta ehkä nyt sittenkin jätän väliin. Myös uv-säteet ovat solariumissa 12 kertaa vahvempia kuin auringon uv-säteily, kyseisen artikkelin mukaan.

Viime viikolla menin muutamaksi päiväksi Vorssaan uusintatentin ja yhden kurssin "retken" takia. Tentti meni yhtä huonosti kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten se siitä yrittämisestä sitten :D Perjantaina mentiin Äimäjärvelle suorittamaan hoitokalastusta, mikä oli takuulla yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Olen koko elämäni pyörinyt veden äärellä veneillen ympäri ämpäri, saaresta toiseen, kaloja noukkien, joten kalojen keskellä oleminen ja tekeminen on minulle enemmän kuin tuttua.

Järvi oli siis vähän huonossa kunnossa, jonka vuoksi siellä oli paljon tavallista enemmän särkikaloja (roskakaloja), joita sitten rysien avulla nostettiin pois. Pari laatikollista piti lajitella, jotta saatiin laskettua kalojen mittoja, määrää ja painoa, en muista sen tarkemmin miksi näin tehtiin, mutta siinä vaiheessa oppi tunnistamaan mikä kala oli kyseessä ja erottamaan samanlaisilta näyttävät lajit toisistaan. Näissä kyseisissä laatikoissa oli 9 eri kalalajia: ahven, särki, pasuri, lahna, kiiski, salakka, ruutana, suutari ja sorva.

Vaikka ahven ei kuulu särkikaloihin, ja isoimmat yksilöt pyrittiin palauttamaan takaisin veteen heti rysää nostettaessa, niin siinä olisi mennyt ikä ja terveys, jos kaikki pienimmätkin yksilöt olisi pitänyt palauttaa takaisin. Harmi sinänsä, sillä siihen päättyy satojen pikku ahventen elämä lyhyeen :(

Sitten itse rysältä (yhteensä kahden tonnin saaliista) tuli monta muutakin kalalajia vastaan, kuten hauki, kuha, made ja ankerias.

Keltaisia kumiankkoja laskettiin Loimijokeen 6000 kappaletta.

Niistä sitten 100 ensimmäistä onnekasta voitti palkinnon.

Äitienpäivä lähti käyntiin 8km aamulenkillä äitin kanssa :-) Sitten kahviteltiin ja otettiin "pienet palat" minun edellisenä päivänä valmistamaani Baileys-juustokakkua, mikä oli muuten hyvää! Resepti oli varsin yksinkertainen ja helppo, mutta siitä huolimatta en sitä tässä teille paljasta, vaan jääköön se suureksi salaisuudeksi. Myöhemmin päivällä grillailtiin koko porukalla ja pojat siinä asensi äitin kasvihuoneeseen automaattisesti (lämpötilan mukaan) sulkeutuvan ja avautuvan ikkunan. 

Autokoulun kakkosvaihe tuli myöskin suoritettua tuossa viikolla. Taloudellinen tai arvioiva ajo, miten kukin sen kokeekin, meni hyvin ja siinä kyllä pakostikin alkoi pohtimaan omaa ajamistaan, ja kaikkea sitä mitä pitää tehdä toisin, että ajaisi taloudellisesti, polttoainetta säästävällä tavalla.

Toisella kertaa oltiinkin sitten Hangassuon ajoharjoitteluradalla kokeilemassa sitä, miten ajaminen oikein sujuukaan liukkaalla. Pienet muistot edelliskerrasta takaraivossani lähdin sinne avoimin mielin verestämään vanhaa ja oppimaan uutta. Aiemmin opittua tuli kertailtua, mutta on se siitä huolimatta aika vaikeaa ajaa liukkaalla (etenkin lujaa ajo-opettajan käskystä), kun ei omassa ajamisessa ole ainakaan vielä tullut vastaan sellaista tilannetta, jossa olisi joutunut kaikin voimin jarrua painamaan auton pysäyttämiseksi. Auton hallinnan menettäminen lyhyeksi aikaa tuntui samalla hauskalta (auton mentäessä melkein ympäri), mutta myös pelottavalta, kun mietti, että näinhän voi oikeasti liikenteessä käydä, ja jos käy, niin miten silloin toimin.

Viikonloppuna jännitetään Leijonia ja käydään katsomassa kuinka suurta voittoa kirpputoripöytä on minulle oikein poikinut (peukut pystyssä molempien suhteen). Hyvää alkanutta kesää vaan kaikille kanssaihmisille!

Ihanaa, että olet olemassa, luonto,  sinä lehtevä taipuvainen pensas, 
johon on hyvä pistää säikähtänyt pää.

- Ragnar Ekelund