Alkuviikosta on luvattu vesisateita, mutta se ei silti vie pois tätä kesäfiilistä mikä mulla nyt on. Viimiset kaks päivää ollut nimittäin niin ihanan aurinkoisia ja lämpimiä, ettei ole mitenkään voinut vaan istua kököttää sisällä, vaan ottaa aurinkoa ja nauttia näistä harvinaisista päivistä, joita ei viime kesänä ollut kuin yksi?
Päivä aloiteltiin pitkälle venyneillä yöunilla ja kevyellä aamupalalla, jonka voimilla sain tehtyä erään koulutehtävän valmiiksi, enään yksi jäljellä (lukuunottamatta paria tuutorijuttua, mutta niiden pitää olla valmiita vasta elokuussa)!
Sen jälkeen vaan bikinit päälle ja ulos aurinkoa ottamaan. Ei tarvinnut kun hetken istua auringossa, niin kappas kummaa, kasvot täynnä pisamia :-) Hihii, ne on kyllä kivoja ja kuuluu kesään eli ei häiritse sitten lainkaan. Siinä meni tunti jos toinenkin ja aika ajoin tietenkin pieniä taukoja, ettei ihan kärvähdä!
Luin uusinta KuntoPlus -lehteä ja siinä oli artikkeli auringosta, sen terveyshaitoista ja och så vidare... siinä sanottiin näin: "Heti kun iho saa väriä, on se merkki vaurioiden syntymisestä". Nooh, olin tullut just siihen tulokseen, että olin saanut jalkoihini hieman väriä eilisestä tunnin pyörämatkasta kaupungista kotiin ja tämän päivän auringon otosta, joten heti alkoi omatunto soimaamaan, mutta jos vaan muistaa käyttää aurinkorasvaa (nimimerkillä en yleensä käytä), niin eiköhän se sitten ole hyvä juttu. Artikkelissa mainittiin myös solariumin lisäävän ihosyövän riskiä 75 prosenttilla. Olin tässä ajatellut, että voisin mennä sitä kokeilemaan, mutta ehkä nyt sittenkin jätän väliin. Myös uv-säteet ovat solariumissa 12 kertaa vahvempia kuin auringon uv-säteily, kyseisen artikkelin mukaan.
Viime viikolla menin muutamaksi päiväksi Vorssaan uusintatentin ja yhden kurssin "retken" takia. Tentti meni yhtä huonosti kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten se siitä yrittämisestä sitten :D Perjantaina mentiin Äimäjärvelle suorittamaan hoitokalastusta, mikä oli takuulla yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Olen koko elämäni pyörinyt veden äärellä veneillen ympäri ämpäri, saaresta toiseen, kaloja noukkien, joten kalojen keskellä oleminen ja tekeminen on minulle enemmän kuin tuttua.
Järvi oli siis vähän huonossa kunnossa, jonka vuoksi siellä oli paljon tavallista enemmän särkikaloja (roskakaloja), joita sitten rysien avulla nostettiin pois. Pari laatikollista piti lajitella, jotta saatiin laskettua kalojen mittoja, määrää ja painoa, en muista sen tarkemmin miksi näin tehtiin, mutta siinä vaiheessa oppi tunnistamaan mikä kala oli kyseessä ja erottamaan samanlaisilta näyttävät lajit toisistaan. Näissä kyseisissä laatikoissa oli 9 eri kalalajia: ahven, särki, pasuri, lahna, kiiski, salakka, ruutana, suutari ja sorva.
Vaikka ahven ei kuulu särkikaloihin, ja isoimmat yksilöt pyrittiin palauttamaan takaisin veteen heti rysää nostettaessa, niin siinä olisi mennyt ikä ja terveys, jos kaikki pienimmätkin yksilöt olisi pitänyt palauttaa takaisin. Harmi sinänsä, sillä siihen päättyy satojen pikku ahventen elämä lyhyeen :(
Sitten itse rysältä (yhteensä kahden tonnin saaliista) tuli monta muutakin kalalajia vastaan, kuten hauki, kuha, made ja ankerias.
Keltaisia kumiankkoja laskettiin Loimijokeen 6000 kappaletta.
Niistä sitten 100 ensimmäistä onnekasta voitti palkinnon.
Äitienpäivä lähti käyntiin 8km aamulenkillä äitin kanssa :-) Sitten kahviteltiin ja otettiin "pienet palat" minun edellisenä päivänä valmistamaani Baileys-juustokakkua, mikä oli muuten hyvää! Resepti oli varsin yksinkertainen ja helppo, mutta siitä huolimatta en sitä tässä teille paljasta, vaan jääköön se suureksi salaisuudeksi. Myöhemmin päivällä grillailtiin koko porukalla ja pojat siinä asensi äitin kasvihuoneeseen automaattisesti (lämpötilan mukaan) sulkeutuvan ja avautuvan ikkunan.
Autokoulun kakkosvaihe tuli myöskin suoritettua tuossa viikolla. Taloudellinen tai arvioiva ajo, miten kukin sen kokeekin, meni hyvin ja siinä kyllä pakostikin alkoi pohtimaan omaa ajamistaan, ja kaikkea sitä mitä pitää tehdä toisin, että ajaisi taloudellisesti, polttoainetta säästävällä tavalla.
Toisella kertaa oltiinkin sitten Hangassuon ajoharjoitteluradalla kokeilemassa sitä, miten ajaminen oikein sujuukaan liukkaalla. Pienet muistot edelliskerrasta takaraivossani lähdin sinne avoimin mielin verestämään vanhaa ja oppimaan uutta. Aiemmin opittua tuli kertailtua, mutta on se siitä huolimatta aika vaikeaa ajaa liukkaalla (etenkin lujaa ajo-opettajan käskystä), kun ei omassa ajamisessa ole ainakaan vielä tullut vastaan sellaista tilannetta, jossa olisi joutunut kaikin voimin jarrua painamaan auton pysäyttämiseksi. Auton hallinnan menettäminen lyhyeksi aikaa tuntui samalla hauskalta (auton mentäessä melkein ympäri), mutta myös pelottavalta, kun mietti, että näinhän voi oikeasti liikenteessä käydä, ja jos käy, niin miten silloin toimin.
Viikonloppuna jännitetään Leijonia ja käydään katsomassa kuinka suurta voittoa kirpputoripöytä on minulle oikein poikinut (peukut pystyssä molempien suhteen). Hyvää alkanutta kesää vaan kaikille kanssaihmisille!
Ihanaa, että olet olemassa, luonto, sinä lehtevä taipuvainen pensas,
johon on hyvä pistää säikähtänyt pää.
johon on hyvä pistää säikähtänyt pää.
- Ragnar Ekelund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti