Vuonna 2019 koettua

It's a wrap they say! Nyt kun vuoden viimeiset tunnit ovat käsillä, niin taitaa se olla oikein hyvä syy laittaa pirskeet pystyyn. Varsinkin kun ollaan siirtymässä vielä uudelle vuosikymmenelle. Viimeisen parin viikon aikana tapahtunut muutto paikkakunnalta toiselle on kuitekin vienyt tyystin meikäläisen mehut, joten mikäs tässä ihan tavallista arki-iltaa viettäessä. Eikä tässä nyt mikään muu ole muuteskaan muuttumassa kuin päivämäärän kohdalle kirjattava vuosiluku, joten mitä nyt tulevia kirjoitusvirheitä ylistämään. Tiedä siis teistä, mutta täällä sitä vaan järjestellään hiljalleen tavaroita paikoilleen ja asetutaan taloksi. And note for the future self: Don't move under Christmas or New Years Eve 'cause it's super exhausting.

Mutta mitä nyt tulee menneeseen vuoteen, niin raskashan tämä on ollut. Kaikkein vaikein tähän astisimmista, mutta onneksi on ollut ympärillä ihmisiä joihin turvautua. Sellaisia ihmisiä joiden kanssa jakaa niin arjen ilot kuin surutkin. Alkuvuodesta koettiin meinaan sellaisia asioita, jotka saavat edelleen tunteet pintaan ja kyyneleeet poskille. Siis täysin aikaa ja paikkaa katsomatta. On ollut aihetta elämää suurempaan suruun ja iloon henkilöstä, jonka avulla tästä kaikesta on selvitty. Ei läheskään kokonaan, mutta siltä osin että pystyy puskemaan eteenpäin.

On tullut matkusteltua ja tutustuttua uusiin kohteisiin ulkomailla. Ekana Berliinissä pohtimassa seuraavaa peliliikettä sekä ihmettelemässä Itä-Eurooppalaista avaruutta. Siis sitä miten leveästi kaikki kyseisen kaupunkin isoimmat aukiot, kadut ja keskukset oli pystytetty. Luoja ties millaisia kulkupelejä tai massatapahtumia varten sinne oli tarpeen tehdä niinkin leveitä mestoja. Alkusyksystä tehtiin puolestaan ihka ensimmäinen meidän suvun likkojen reissu, jossa oli meikäläisen lisäksi mukana sisko, äiti, täti ja mummu. Kaikesta sähellyksestä huolimatta meillä oli oikein onnistunut reissu, ja mieli tekisi mennä toistekin. Kunhan matkakohde pysyy yhtä simppelinä kuin Gdańskissa, jonka pienen "tarjonnan" vuoksi tuli aikuisten oikeasti keskityttyä enemmän matkaseuraan kuin muihin humpuutuksiin. Vikana moikkaassa frendiä Tanskassa, josta saan tuon samaisen kimman onneksi tammikuun lopulla takaisin samalla maaperälle. Tai no samojen rajojen sisäpuolelle. 

Kesään mahtui onneksi yhtä sun toista tekemistä. Milloin mökkeilemässä missäkin päin Suomea, kaupunkilomalla Pietarsaaressa, jazzeilla ja häissä. Sain myös mieluista pikkuväkeä kylään ja joita nyt Poriin väliaikaisesti muuttaessa pääsen onneksi näkemään huomattavasti useammin mitä aiemmin. Niin se elämä vaan rullaa menemään, mutta yksi asia on varmaa. Nimittäin se, että meikäläinen on niin ajatuksiltaan, päätöksiltään ja menemisiltään eräänlainen tuuliviiri. 

Entäpä sitten harrastukset ja treenaaminen rakkaan laji parissa? Meidän yhteinen tie tyssäsi toistamiseen vappuna, jolloin meikäläisen kunto romahti äkkiseltään ja korkealta. Oli varsin erilainen tapaus mitä tätä keissiä edeltävänä syksynä, mutta iloisena yllätyksenä Vaasan kotisairaala, jonka ansiosta osastolla tuli vietettyä pari päivää ekaa reissua vähemmän. Sen sijaan sain kolmesti päivässä kotiin (aamu-päivä-ilta/yö) ammattilaiset tarkistamaan vointini ja laittamaan vikoja antibiootteja. Tätäkään ajanjaksoa ei olisi muuten Nemon kanssa kaksin selvitty, mutta onneksi oli ystävä juuri oikeaan aikaan tällöinkin maisemissa. 

Tämän muuton myötä jouduin vaan ikävä kyllä luopumaan läheisiksi tulleista kavereista, jotka tuli tatamilla tavattua. Onneksi nykyään on olemassa monenmoista keinoja ylläpitää yhteyksiä, mutta eniten tässä kaivelee kuitenkin se, etten ole pystynyt treenaamaan useampaan kuukauteen juuri lainkaan. Koska treeneissähän näitä ihania ihmisiä on tavannut ja joiden kanssa on juteltu ja juoruttu ties kuinka monesti! On pohdittu syntyjä syviä, kaavailtu mennyttä ja tulevaa, suunniteltu isosti, naurettu äänekkäästi ja tietysti treenattu hiki hatussa.

Omalta osalta onni kuitenkin siinä, että vuosia vaivanneen niskaongelman syy saatiin vihdoinkin paikallistettua. Siis mitä luultavimmin kyseessä nyt liki 20-vuoden takaisen vastaiskun jälkivaivat, jotka olivat vaan tiheentyneen treenaamisen myötä tulleet siihen pisteeseen, että sanoivat itsensä lähes kokonaan irti. Mutta olempahan nyt tämän myötä osannut ottaa vihdoin neuvoista vaarin ja nimittäin oikeasti välttämään turhaa rasitusta. Sanompa kuitenkin vaan, että tällaiselle entiselle mennään-sata-lasissa-tyypin-urheilijalle ottaa todella koville kun joutuu olemaan pitkään sivussa harrastuksistaan. Siitä yhdestä arjen pelastajasta ja henkireiästä, jonka avulla olet jo pidemmän aikaa jaksanut paahtaa menemään. Terveys tulee joka tapauksessa laittaa etusijalle, etenkin näin nuorella iällä, jolloin asioihin on mahdollista vielä vaikuttaa. Muistakaa tekin siis tämä, ennen kuin on liian myöhäistä. 

Out of suffering have emerged the strongest souls;

the most massive characters are seared with scars.

- Khalil Gibran

Finding hygge in Denmark

Onhan se nyt vaikeaa, kun tuppaa unohtelemaan asioita. Tänä päivänä ehkä turhankin usein, mutta syytetään tästä vuosi vuodelta vanhentuvaa kuontaloa ja sitä, että elämässä on nyt meneillään yhtä sun toista. Mitään kovin suurta kämmiä ei ole onneksi päässyt käymään, joten no worries.

Käväisin tuossa joku aika sitten Tanskassa ja josta olen ollut aikeissa kirjoitella. Oli sinällään todella erilainen reissu, sillä viimeksi olin matkassa yksin kun taas tällä kertaa vierailin hyvän ystäväni luona. Reissu on lyöty lukkoon jo lähes siinä vaiheessa kun ystäväni kertoi lähtevänsä sinne vaihtoon, koska meitähän ei pienet etäisyydet haittaa.

Lensin aluksi Legojen luvattuun kaupunkiin eli Billundiin, josta jatkoin matkaa edelleen kohti Aarhusia (Århus). Luulin vielä lopulliseen kohteeseen saavuttuani, että olin tullut johonkin suht pieneen pitäjään, mutta kyseessä olikin koko maan toisteksi suurin mesta. Ja huolimatta kaikesta siitä ihmismäärästä, niin ainakin ihan siinä keskustassa oli todella symppiksen näköistä kuljeskella. Pelkästään ne matalat rakennukset ja niiden värit teki kyllä vaikutuksen.

Käytiin yhtenä aamuna vähän käppäilemässä "rannassa" ja onneksi löydettiin lopulta eräs avoinna ollut kahvila, sillä tuuli oli sen verran vilpoinen, että kuppi kuumaa teki ihmeitä! Vaikka Tanska on hieman etelämpänä mitä Suomi, niin ei siellä ihan tähän vuodenaikaan olisi ilman pipoa ja hanskoja tarjennut. Siis ainakaan tällainen vilukissa kuin meikäinen, jolla on aina ja joka paikassa kylmä. Käytiin muuten myös leikkimässä tuossa yhdessä aikaisemmassa kuvassa näkyvässä suihkulähteessä, koska lapsihan on terve kun hän leikkii.

Yksi kaupungin vaikuttavimmista asioista oli kuitenkin taidemuseo eli ARoS (Aarhus Art Museum). Kaverini oli hommannut sinne sellaisen kausikortin, johon kuului sellainen iso plussa, että sen haltija sai tuoda museoon mukanaan maksutta yhden kaverinsa. Pelkästään tuo museon katolla oleva panoraamaterassi oli sellainen elämys, jonka vuoksi samaiseen paikkaan tekisi mieli mennä uudelleen. Kyseessä ei niinkään ollut ehkä terassi, vaan pikemminkin muodoltaan rengasmainen kävelysilta/-tie, jonka ympäri pystyi kävelemään samalla kun ihasteli kaikissa spektrin väreissä olevia lasiseiniä. 

Ja koska syödäkin pitää, niin piipahdettiin ateroimaan Aarhus Street Food -nimisessä paikassa siinä juna-aseman liepeillä. Mikäli olet itse matkustamassa tuolla päin, niin suosittelen lämpimästi käymään! Siellä oli koottuna yhteen paikkaan (halli + piha-alue) kaiken maailman keittiöiden tarjontaa, josta jokainen löytää taatusti itselleen mieluisaa purtavaa. Empä taida enää vaan muistaa mihin itse päädyin, mutta maukasta se kyllä oli. Samainen paikka on ilmeisesti todella suosittu ja voi vaan kuvitella kuinka paljon siellä on väkeä lämpimänä kesäpäivänä. 

Tuskin olisin itse ikinä löytänyt saati valinnut tätä kaupunkia matkakohteekseni, joten täytyy myöntää, että onhan noista maailmalle lähtevistä kavereista hyötyä aina itsellekin. Matkailu siis todellakin kannattaa. Ja mitä tulee muuten yksin matkusteluun (aka solo travelling), niin kyllä se uusien asioiden kokeminen ja maailmankolkkien näkeminen yhdessä jonkun kanssa on huomattavasti hauskempaa. Silloin tulee jopa enemmän hehkutettuakin kaikkea sitä upeutta, joka saa haukkomaan henkeä. Ja lopulta kun sitten esittelet muille matkalla ottamiasi valokuvia, niin eihän ketään oikeasti koskaan edes kiinnosta.

Solo travelling on silti vielä toistaiseksi suosikkitapani matkustaa, vaikka sitä joutuukin olemaan omine ajatuksineen kaiken aikaa, mutta sen myötä on oppinut olemaan sujut itsensä kanssa. Aina ei voi tietää varmaksi mihin onkaan menossa, mutta tunteepahan itsensä ja osaa ennakoida toimintansa ehkä jopa vähän yllättävissäkin tilanteissa. Toki se on aina ulkomaailmassa vaan pelkäksi eduksi, jos ei ole kovin sisäänpäinsuuntautunutta sorttia. Tällöin sitä meinaan saattaa mennä helpommin keskustelemaan tuntemattomille tai jopa tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa.

Trade your expectations for appreciation

and the world changes instantly.

- Tony Robbins

Täällä määrään minä

Näin yleismaailmallisesti ajateltuna, ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Miten siis määritellä jonkin asian oikeellisuuden tai todellisen painoarvon? Ja koska monet käsitteetkin ovat suhteellisia, kuten esimerkiksi aika, niin meistä jokainenhan kokoaan itselleen juuri ne omat juttunsa aina sen mukaan, mitkä kokee oman elämänmenonsa mukaan aiheellisiksi. Kukin siis päättäkööt itse, että elääkö hetkessä vai suunnitteleeko menojansa huomista pidemmälle. Mitä aikoo tehdä, kenen kanssa ja missä.

Decision are the hardest thing to make, especially

when it's a choice between where you should be

and where you want to be.

- Unknown

Itse olen tunnetusti melkoinen tuuliviiri omien suunnitelmieni kanssa, ollut jo pitkään. Oli kyseessä sitten mikä tahansa arkinen valinta tai pyhäpäivien tukikohdan valinta, niin olen voinut muuttaa mielipidettäni vielä viime hetkellä. Tiedä sitten miltä se on vaikuttanut ulkoapäin, mutta ompahan tullut ajateltua asiat aina monelta kantilta. Mietittyä siis muitakin kuin vain omaa napaa. Toki tässä vaiheessa, kun on saanut ympärilleen ihmisiä, joille tahtoo pelkästään hyvää, niin ilman muuta tulee ajatelluksi myös heidänkin napojaan! Ja koska nyt on hyvä, niin jatketaan samaa rataa. Ei ajatella liiaksi tulevaa, vaan nautitaan hetkistä heti, tässä ja nyt.

All for one and one for all,

united we stand divided we fall.

- Alexandre Dumas

Pimut Puolassa

Viisi meidän suvun naista viettämässä kaupunkilomaa ulkomailla. Uhka vai mahdollisuus? Sanottakoot, että ennen tuota reissua olin ehkä aavistuksen epäileväinen, mutta hyvinhän meillä  loppujen lopuksi meni. 

Tällainen asetelma oli meinaan meikäläiselle varsin erikoinen, sillä aiemmin reissannut ympäriinsä pääasiassa yksin. Tai korkeintaan kera yhden ystävän. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin niin monta muuttujaa, että pisti pakostakin hieman jännittämään. Mitä siis tehdä kun enää ei voisikaan mennä paikasta toiseen (siis kierrellä ympäriinsä) täysin oman mielen mukaan, vaan sitä tulisi kuunnella muun matkaseurueen toiveita ja mielenkiinnon kohteita. Entä milloin meistä kullekin yllättää nälkä ja mistä löytää jokaiselle kelpaava rafla juuri ennen kuin kenenkään mahdollinen nälkäkiukku astuu estradille. 

You must learn to let go. Release the stress.
You were never in control anyway.

- Steve Maraboli

Nooh, kyllä noita hampaita tuli aavistuksen verran kiristettyä, mutta ei onneksi kaiken aikaa. Kelloon tuli erilainen ääni sen jälkeen, kun asennoitui olevansa sellaisella matkalla, jossa seura on se tärkein. Muulla ei niin väliä, kunhan vain hengailtaisiin kimpassa ja tutustuttaisiin kaikkeen mitä Gdańskissa  olisi ihmeteltävää. Jaettiin porukka jossain kohtaa kuitenkin osaksi aikaa kahtia, niin se jos jokin toi oman helpotuksensa päivän etenemistahtiin.  

Gdańsk on aika pieni kaupunki ja jonka näkemiseen riitti hyvin tavallinen viikonloppu. Siis kolme päivää ja kaksi yötä. Ja meitä kun oli sen verran monta, niin oltiin varattu huone huoneistohotellista, jonka ikkunnasta oli näkymät tuolle ekassa kuvassa näkyvälle maailmanpyörälle. Toki ikkunasta sai ihastella myös aika ajoin ohi lipuvaa merirosvolaivaa! Oi kumpa olisin vaan ollut vuosia nuorempi, niin olisin niin mennyt kyytiin.   

Yksi asia kuitenkin jäi vähän nakuttamaan. Nimittäin se, ettei ollut riittävästi aikaa kiertää museoissa tai muissa sen sellaisissa. Ja pelkästään siis tämän vuoksi voin todeta, että ompahan yksi syy käydä samaisessa kaupungissa joskus tulevaisuudessa uudestaan. Niin ja toisekseen ne kulmapuodin lämpimäiset munkit! Ai hitsit kun ne oli nannaa.

Kulttuurin jäädessä lähes olemattomaksi, niin tällä reissulla käveltiin, otettiin erittäin lyhyt, mutta yksi hauskimmista taksimatkoista ikinä ja shoppailtiin yllättävän paljon. Niin ja siis tämä viimeksi mainittu ihan omaan normiini nähden. Mutta sitten taas toisaalta, jos kerran olet pienehkössä kaupungissa syksyllä, jolloin säätkään eivät välttämättä ole kovin kummoiset, niin shoppailuhan on varsin mainio tapa puuskuttaa menemään. Syömistä ja juomista unohtamatta!

Your calm mind is the ultimate weapon against your challenges.

- Bryant McGill

Mitä silmät ei nää

Taas tuli huomattua, että turha siintää suunnitelmiaan liian kauaksi. Tai mitä tulee siis suunnitelmiin viikonloppureissuista tai vaan pidemmistä ulkoilu- ja retkeilykohteista. Sillä löytyyhän sitä uutta ja ihmeellistä koettavaa ihan lähimaastoistakin. Ei tarvitse kuin valita kohde, pakata mukaan reissumiehet ja termospullo, niin seikkailu voi alkaa.

Viime viikonloppuna esittelyvuoroon pääsi taas Svedjehamnin näkötorni, mutta ennen kuin sinne sopi ylös asti kavuta, niin piti hieman köpötellä poluilla. Ja tulihan siinä samalla opittua yhtä sun toista historiasta ja paikallisen luonnon tarjoamista ihmetyksistä. Strömsööseenkin piti nuo kaksi ulkopaikkakuntalaista viedä.

Toisena oltiin puolestaan Öjbergetin luontopolulla, jossa sielläkin oli yhtä sun toista asiaa, jota hämmästellä ja ihmetellä. Oli siirtolohkareita, hiidenkirnu, pirunpelto ja kolmiomittaustorni. Täysin semmoista kamaa, että aivan kuin olisi ollut oikeen työn puolesta tyhyilemässä. Varsinkin kun ottaa mukaan vielä Merenkurkulle tyypillisen maankohoamisen.

Mutta työasiat kuitenkin sikseen, sillä niiden puolesta päivitellään kuulumisia vasta marraskuun puolella. Ja vaikka niihinkin liittyy muutoksen tuulia, niin kaikki aikanaan. Etenkään kun ei ole varmaa, että mistä päin maata sitä alkaa seuraavaksi elämäänsä tarkastella. Toiset sanovat, että elämä menee seitsemän vuoden sykleissä. Ei vaan minulla, ainakaan vielä. Tässä vaiheessa mennyt paljolti aina kaksi vuotta kerrallaan. Pian tulee täyteen jo kolmas, joten muutokset ovat enemmän kuin suotavia.

Be the reason somebody smiles today.

- Unknown

On siis syksy

Voisiko ihanammin päivä enää alkaa? Nimittäin hitaalla aamulla, johon kuuluu kahvin nauttiminen vällyjen välissä kukon laulun aikaan sekä aamupala vasta puolen päivän pintaan. Niin ja sekin mielellään sängystä tai sohvalta nautittuna. Ei kiirettä mihinkään, eikä mitään tähdellistä tehtävää, jonka vuoksi olisi tarvetta edes poistua sisätiloista kuin pakollisten askareiden suorittamiseksi.

Tuolla edellä mainitulla tarkoittaen lähinnä erään nelijalkaisen höppänän ulkoiluttamista, josta on harvoin vapautettuna, mutta johon ei esimerkiksi viime viikonloppuna tarvinnut ryhtyä. Ja syy tähän piilee siis siinä, että aika kului Helsingissä, jonka ajan Nemokin oli yökylässä toisaalla. Yksi elämän onnista onkin siinä, että lähipiiriin kuuluu sellaisia tyyppejä joilta saa apua tilanteessa kuin tilanteessa. Ja myös silloin kuin itse tahtoisi vaan ottaa hieman mamilomaa ja keskittää huomionsa hetkeksi muualle.

We choose our joys and sorrows long before we experience them.

- Khalil Gibran

Menneen reissun aikana tuli meinaan huomattua kuinka rentoutunut sitä olikaan kun vietti aikaa kaukana kotoa. Ei sillä etteikö koti olisi se maailman parhain paikka olla, niin välillä tekee kyllä terää lähteä eri ympyröihin. Ja usein kun kuulee puhuttavan kehon riittävästä sekä oikeaoppisesta palautumisesta, niin nyt yhtä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että ainakin meikäläisen pääkoppakin tarvitsee aika ajoin irtiottoa arjesta. Hetkellistä pois pääsyä niistä kaikkein tavallisimmasta jutuista ja rutiineista, joista normaalit viikot tapaavat koostua viikko toisensa jälkeen. 

Yhtenä eriskummallisena huomiona tuli todistettua myös se, että kun tuo ikuinen lyhytpinnaisuus alkaa hellittämään ja olo lähenemään normaalitilaa, niin kroppaan vapautuu yllättävän paljon tilaa muillekin tuntemuksille. Tai nytkään kun kroppa ei ollut enää yhtälailla päästä varpaisiin kireä eikä jännittynyt, niin ei tarvinnut kuin pienen muutostekijän, jolla hanat aukesivat. Oli kyseessä sitten ilon aihe taikka joku muu lähes olemattoman pikkiriikkinen ei-niin-miellyttävä asia, niin lopputulos oli aina sama. Tunteet ailahtelivat ylös ja alas kuin vuoristoradassa. Annettiin kuitenkin kaiken sen tulla ulos mikä oli tullakseen. Ne tunteet, jotka olivat odottaneet vuoroaan jo jonkin aikaa, mutta joille stressi ei ollut antanut sijaa ties kuinka pitkään aikaan. Ja niin raskaalta kuin se aina tuntuikin, niin on ihan ookoo tuntea isosti ja päästää asiat ulos sisimmästään. Koska tuskin sitä kukaan kovinkaan pitkälle ennätä, mikäli pitää kaiken aina itsellään.

Tässä näin lyhykäisyydessään nyt joitain viime aikojen tapahtumista. Kirsikkana kakun päällä edelleen tuo laatuseurassa vietty miniloma ja tietoisuus siitä, että everything's gonna be alright. Pitänee ottaa useamminkin etäisyyttä arkeen, vaikka nuo tunnekuohut ottavat tullessaan melko koville, niin samalla ne myös tuntuvat tosi hyvältä. Tosi vapauttavilta. 

Tears come from the heart and not from the brain.

- Leonardo da Vinci

Kesä on kreisii

Kesäloma ohi ja nyt jo kaksi työpäivää takana. Ai että kun oli mukava palata töihin ja tavalliseen arkirytmiin. Tai olisihan sitä toki lomallakin voinut olla vielä vaikka kuinka pitkään. Sillon kun pystyi ottamaan rennosti isolla ärrällä ja mökkeilemään oikein urakalla. Sillä sitähän me meinaan tehtiin! 

Myös Nemo osasi ottaa kaiken irti meikäläisen vapaapäivistä ja etenkin mahdollisuudesta uida jatkuvasti. Oltiimpa sitten kummalla mökillä tahansa, niin tämä poika polskutteli menemään. Saaressa se ei niinkään haitannut, mutta toisaalla oli joki, jonka mukana tuo karvaturri olisi varsin helposti ajautunut alavirralle. Sen verran kuitenkin mennyt opetukset perille, että tyyppi pystyi kiellon kuuluessa välttelemään kiusausta. Tepasteli usein näissä tilanteissa vaan mutustelemaan metsämansikoita, joka osoittautui hänen toisteksi mieluisaksi puuhakseen. 

Mahtui sitä lomaan kyllä muutakin kuin mökkihöperyyttä. Aluksi käytiin jazzailemassa ja loppua kohden pelaamassa minigolfia. Oli muuten varsin kuuma pelata rata läpi aamupäivällä, jolloin lämpötila oli ehtinyt jo nousta hellelukemiin. Kaikki sujui kuitenkin sopuisasti kaikesta siitä hiestä ja puuskuttamisesta huolimatta!

Ja kaikki mikä muuten alkaa jätskillä niin myös loppuu samaan syntisen hyvään herkkuun. Sinä päivänä kun jäin lomalle, menimme oitis vankilan rantaan yli-isoille jätskiannoksille. Ja päivää ennen töihin paluuta piti sitä kotiinkin ostaa vielä viime hetken nautintoa. Toki jäätelölle ei voi ikinä asettaa ylärajaa tai hetkeä, milloin sitä ei voisi syödä. Because ice-cream is life!

Music touches us emotionally, where words alone can't.

- Johnny Depp

Juhannuksen kolmiodraama

Jotta vältyttäisiin ennakkokäsityksiltä, niin stop tykkänään siihen paikkaan. Tällä jokseenkin varsin huomiota herättävällä otsikolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mihin nyt luulette sen ehkä liittyvän. Asia nyt vain tuppaa olemaan niin, että oikein valitulla otsikolla voi houkutella luokseen yhden jos toisenkin kiinnostuneen kyttääjän.

Sitten itse asiaan eli viime viikolla vietettyyn keskikesän juhlaan, joka oli minulle itselleni ainakin tavallista pidempi. Tai koska olin merkinnyt kalenteriini lomapäivän torstaille, niin juhannuksen viettoon päästiin jo keskiviikkoiltana. Ja mitä nyt tulee tähän niin kutsuttuun kolmiodraamaan tai toiselta nimeltään pyhään kolminaisuuteen, niin sehän tulee tyystin siitä, että vietin suhteellisen suuren osan ajastani autossa siis tien päällä, on the road you know.

We do not see things as they are,

we see things as we are.

- Talmudic Saying

Kaikki alkoi siitä, kun saimme hyvän ystäväni kanssa idean viettää juhannusta hänen vanhempiensa mökillä. Suunnitelmat sihisivät ja mietteet muhivat, että mitähän kaikkea siellä Pirttikoskella voisikaan oikein tehdä. Paikassa mikä on siis niin landella, böndessä ja skutsissa kuin kuvitella saattaa. No eipä silloin nyt mitään sen erikoisempaa kuin tavallisia mökkijuttuja hyvässä seurassa. Yhtäkään varsinaista juhannustaikaa ei valitettavasti tullut toteutettua, mutta sen verran pääsimme kokeilemaan ettei paimenkoiran kanssa ole viisasta ottaa juoksukilpailua. Siinä on meinaan aika nopeasti laossa ja raajat ruvella. Alla olevan kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen.

Mitään sen kummempia suunnitelmia ei siis ollut, mutta h-hetken lähestyessä tuli kuvioihin toki myös eräs toinenkin mökki, johon oli aivan pakko päästä käymään. Ehkä päivän tai pari tuli pohdittua, että onkohan tässä nyt minkäänlaista järkeä, mutta hei eihän se Kuopio nyt niin kaukana ole? Joten siinähän sitä sitten oltiin muutama aikaa myöhemmin nokka kohti tienoita, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Vain hetkeä aiemmin laiturilla laulettujen kappaleiden sanoitukset vaihtuivatkin Pohjois-Karjalaan lähdön sijasta Pohjois-Savoon.

Nämä nyt vaan ovat niitä eräitä elämän tosiasioita, joiden vuoksi haluaa nähdä vaivaa. Eikä sitä kyllä kovin paljoa itselleensä mahda, kun on sellaisessa tilanteessa että tahtoo tavata sen toisen, sen toisen osapuolen, jonka kanssa oleminen on pop. Ja koska aikaahan oli tuon pidennetyn viikonlopun puitteissa, niin mikäs tuolla rauhallisen liikenteen seassa kulkemisessa. Perille päästyä oksat pois, uikkarit päälle ja järven kautta saunaan nauttimaan keskikesän villeimmistä juhlista, edelleen hyvässä seurueessa. 

Summa summarum, tämä juhannus oli mainio ja monella tapaa täynnä ekoja kertoja. En ollut koskaan aiemmin ajanut yksin noin pitkiä matkoja, saati niin tihein kuin kahden päivän välein. Kävin nyt ensimmäistä kertaa sekä Pirttikoskella että Kuopiossa. Vietin ensimmäistä kertaa yhteistä juhannusta kaikkien näiden ihmisten kanssa ja samaten tämä oli myös Nemon ensimmäinen juhannus. All good, everything.

If you find someone you love in your life,

then hang on to that love.

- Princess Diana

Dagen i Jeppis

Viikonloppu vailla sen suurempia suunnitelmia ja ulkona sataa, joten mitähän sitä tekisi? No jos vaikka lähdettäisiin käymään Pietarsaaressa, tokaisi kaveri. Koskaan ei ole tuolta samaiselta kimmalta tullut vielä huonoja ideoita, sillä tämäkin reissu oli varsin onnistunut!

Lauantaina satoi tosiaan aamupäivällä sen verran vettä taivahalta, että tuskin oltaisiin saatu tehtyä kotona mitään sen ihmeempää. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun oltiin jo tien päällä pyhävaatteet yllämme ja koira takapenkillä.

Yritettiin katsoa joitain paikkoja hieman etukäteen, jotta tiedettäisiin edes vähän, että mihin oltiin oikein matkalla ja mitä olisi kivointa mennä katsomaan. Eipä tuo Jeppis kovin iso mesta ole, mutta yllätti meidät ensikertalaiset kyllä positiivisesti. Kun oltiin saatu auto parkkiin, niin lähdettiin vain kävelemään kohti erästä puistoa joka osoittautuikin lopulta Koulupuutarhaksi. Siellä oli jos jonkinlaista kasvia ja kukkivaa kukkaa nimikyltteineen. Nemo ei kylläkään tainnut huomata suihkulähteen värikkäitä fisuja, kun oli kerran alati repimässä kukkien terälehtiä irti toisistaan. Sama meno jatkui Skatassa puutalojen keskellä, mutta siellä nyt oli melko alakuloisen oloista muutenkin.

Ennen kuin siirryttiin keskustan liepeiltä muualle, niin nautittiin pikaiset kakkukaffeet Kaffiassa. Ihan mukavan pienehkö paikka, jonka ulkona asetetuissa pöydissä olisi voinut paistatella päivää pidempääkin. Lopulta otimme suunnaksi kuitenkin merenrannan ja Fäbodan, jossa oli Nemonkin mielekästä uida.

Aivan uskomattoman hienot kalliot, jotka viettivät viistosti alas kohti merta. Tai vastaavasti siis nousivat merivedestä huolettomasti niin, että varpaat sai vaivatta kasteltua. Joskos ensi kerralla tulisi varata omatkin uimavälineet mukaan, sillä olihan tuolla hiekkarantaakin vaikka kuinka. Meinaan kyllä tuo kaupunki oli sellainen, johon voisi ehkä joskus toistenkin kauniina kesäpäivänä piipahtaa. Ja varsinkin nyt kun tietää, mihin mennä ja mitkä osuudet voi jättää huoletta sikseen. Suosittelen muuten muitakin harrastamaan tällaisia päiväretkiä! Ei tarvitse välttämättä lähteä kovinkaan pitkälle, että löytää itsensä jostain erilaisesta ja vallan miellyttävästä paikasta, jossa aika kuluu hyvässä seurassa alta aika yksikön.

You cannot swim for new horizons

until you have courage to lose sight of the shore.

- William Faulkner

Itku pienestä ilosta

Elämä osaa kyllä yllättää, vaikka sitä ei aina uskoisi. Viime viikkoihin on meinaan mahtunut toinen toistaan kivempia asioita, joten menneistä viis. 

Vanhan kansan mukaan aurinko se paistaa risukasaankin, ja sehän on totta se. Arkeen ei tarvitse nimittäin lisätä kuin muutama mieluisa häppeninki, siis joku sellainen osatekijä joka saa hymyn nousemaan korviin myös sisäisesti.

Ei sillä, etteikö tämän vuoden puolella olisi jo tullut riittävästi tirauteltua, niin onhan tämä kulunut kuukausikin ollut aikamoinen. Eniten rinnassa kiristi vappua edeltävä sairastelu, sillä niissä ympyröissä oli vierailtu aivan liian lyhyt aika sitten. Ja vaikka toipumiseen menee taasen se kuuluisa kotvanen, mutta käynti tatamilla piristi kummasti mieltä. Teki oikein eetvarttia treenata "varjona" muiden rinnalla. Sama fiilis vyöryi päälle viime lauantain salikisoissakin, jotka olivat luonnollisesti meidän seuramme ahkeralla talkootyöllä järjestämät. Ihan jees päivä sinällään, sillä samana päivänä sain ympärilleni myös yhden vuosirenkaan lisää. 

Age is just a number.

It's totally irrelevant unless, of course,

you happen to be a bottle of wine.

- Joan Collins

Somersault

Elämä on tätä nykyä kyllä yhtä kuperkeikkaa (eng. tumble, somersault). Life's a mess. Life sucks ja sitä rataa. Ei nyt ihan täysin, mutta suurimmalta osin ja viime aikoina vähän turhan usein. Sillä juuri kun olet ehtinyt hengähtää ja toipua aiemmasta, niin pumpumpiu ja löydät itsesti yllättäen lattialta, taas. 

Ties mistä tämäkin johtuu kun jo toistamiseen osuu ja uppoaa. Huonoa tuuria vaiko vain tunnettua elämänviisautta tyylillä "everything happens for a reason". Oli miten oli, niin tällä kertaa kuitenkin tiedettiin mistä kaikki juonsi juurensa, joten tuosta tutuksi tulleesta kuopasta oli suhteellisen helppoa alkaa yrittää kapuamaan ylös.

Tough times never last, but tough people do.

- Robert H. Schuller

Sanotaan, että elämä opettaa, mutta ilmeisesti kantapään kautta. Ei meinaan käynyt pääsiäisenä  pienessä mielessäkään, että kyljyksissä tuntunut piina tarkoitti ongelman piilevän pintaa syvemmällä. Nuo lihasjumit kun kerran tuppaavat olemaan yhtä arkipäivää kuin viikottaiset hedaritkin.

Toisin kuitenkin kävi ja tässä sitä nyt ollaan taas tovi aloillaan. Tantereelle palaaminen ottanee oman aikansa, sillä menee hetkinen ennen kuin saa paketin entiselleen. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilta saa tarvittavan avun, tuen sekä ymmärryksen. Kanssaihmisiä, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. 

A true hero isn't measured by the size of his strength,

but by the strength of his heart.

- Hercules

On siis kevät

Nyt kun tuosta takatalvesta päästiin, niin kevät tuli ja oikein rytinällä! Tai ainakin tuon auringonpaisteen tuoman lämmön puolesta. Viikonloppuna meinaan ollut mitä mahtavimmat kelit ulkoilla ja ollaan täällä Vaasassa saatu nauttia lähes tuulettomasta säästäkin.

Toki koko tätä mennyttä viikkoa on itsellä varjostanut kova hedari eli ikuinen vaiva nimeltään migreeni, mutta joskos siitä oltaisi nyt edes hetkeksi päästy eroon. Näillä näkymin enteilee siis hyvää, mutta koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Behind the could the sun is still shining.

- Abraham Lincoln

Tuli tuossa muutama aika sitten sohvalla köllötellessä muuten sellainen olo, että hitsit, koska olen aikuisten oikeasti viimeksi vain hengannut kotona vällyjen alla tekemättä mitään? Tuli vissiin tokaistua, että siitähän nyt on aikaa, mutta eihän niin saisi olla? Siis että on koko ajan menossa paikasta toiseen ja vieläpä uppoutuneena pää kolmantena jalkana paikassa X kunnes tajuat, että kotvan kuluttua tulisi olla paikassa Y. Niimpä päätin, että tästedes annan itselleni enemmän aikaa vaan olla ja levätä ja palautua elämän vastoinkäymisistä päivä kerrallaan.

Kalenteri tuppaa uhkaavasti aina täyttyvän yhtä sun toisesta, mutta jatkossa tulee varmasti mietettyä useampaan otteeseen, että jaksanko oikeasti? On vaan olemassa niin paljon sellaisia menoja joille ei millään haluaisi sanoa ei, mutta nyt pitää vaan opetella, sillä liika on aina liikaa. Varsinkin äärirajoille vedettynä.

Maaliskuun lopussa oltiin tosin treeniporukalla vähän erilaisella reissulla kun lähdettiin odotetulle alueleirille niinkin ylös pohjoiseen kuin Ouluun! Siellä saatiinkin sitten treenattua yhteensä useampi tunti ja hetken lounasaikaan leikittyä jopa turisteja. Koska pitäähän sitä aina muutamat pakolliset lomakuvat ottaa, että tietää missä on mihinkin maailmanaikaan ollut.

Tämäkin ihan vaan kotosalla vietetty iisi viikonloppu tuli myöskin enemmän kuin tarpeeseen, sillä viime viikot ovat tosiaan olleet turhan hektisiä ja tapahtumarikkaita tälle pimulle. Mutta onneksi pääsiäisenä pääsee vaihtamaan vapaalle, koska silloin vasta rentoa meininkiä onkin luvassa! Nyt vaan peukut pystyssä odotellaan, että aurinkoiset ilmat ovat tulleet luoksemme jäädäkseen ja että tämä meikäläisen tämän hetkinen hyvä fiilis sekä rauhoittumisen tuoma hymyn pilke kasvoilla eivät hevillä hälvene.

It doesn't take a lot of strength to hang on. It takes a lot of strength to let go.

- J.C. Watts