Finding hygge in Denmark

Onhan se nyt vaikeaa, kun tuppaa unohtelemaan asioita. Tänä päivänä ehkä turhankin usein, mutta syytetään tästä vuosi vuodelta vanhentuvaa kuontaloa ja sitä, että elämässä on nyt meneillään yhtä sun toista. Mitään kovin suurta kämmiä ei ole onneksi päässyt käymään, joten no worries.

Käväisin tuossa joku aika sitten Tanskassa ja josta olen ollut aikeissa kirjoitella. Oli sinällään todella erilainen reissu, sillä viimeksi olin matkassa yksin kun taas tällä kertaa vierailin hyvän ystäväni luona. Reissu on lyöty lukkoon jo lähes siinä vaiheessa kun ystäväni kertoi lähtevänsä sinne vaihtoon, koska meitähän ei pienet etäisyydet haittaa.

Lensin aluksi Legojen luvattuun kaupunkiin eli Billundiin, josta jatkoin matkaa edelleen kohti Aarhusia (Århus). Luulin vielä lopulliseen kohteeseen saavuttuani, että olin tullut johonkin suht pieneen pitäjään, mutta kyseessä olikin koko maan toisteksi suurin mesta. Ja huolimatta kaikesta siitä ihmismäärästä, niin ainakin ihan siinä keskustassa oli todella symppiksen näköistä kuljeskella. Pelkästään ne matalat rakennukset ja niiden värit teki kyllä vaikutuksen.

Käytiin yhtenä aamuna vähän käppäilemässä "rannassa" ja onneksi löydettiin lopulta eräs avoinna ollut kahvila, sillä tuuli oli sen verran vilpoinen, että kuppi kuumaa teki ihmeitä! Vaikka Tanska on hieman etelämpänä mitä Suomi, niin ei siellä ihan tähän vuodenaikaan olisi ilman pipoa ja hanskoja tarjennut. Siis ainakaan tällainen vilukissa kuin meikäinen, jolla on aina ja joka paikassa kylmä. Käytiin muuten myös leikkimässä tuossa yhdessä aikaisemmassa kuvassa näkyvässä suihkulähteessä, koska lapsihan on terve kun hän leikkii.

Yksi kaupungin vaikuttavimmista asioista oli kuitenkin taidemuseo eli ARoS (Aarhus Art Museum). Kaverini oli hommannut sinne sellaisen kausikortin, johon kuului sellainen iso plussa, että sen haltija sai tuoda museoon mukanaan maksutta yhden kaverinsa. Pelkästään tuo museon katolla oleva panoraamaterassi oli sellainen elämys, jonka vuoksi samaiseen paikkaan tekisi mieli mennä uudelleen. Kyseessä ei niinkään ollut ehkä terassi, vaan pikemminkin muodoltaan rengasmainen kävelysilta/-tie, jonka ympäri pystyi kävelemään samalla kun ihasteli kaikissa spektrin väreissä olevia lasiseiniä. 

Ja koska syödäkin pitää, niin piipahdettiin ateroimaan Aarhus Street Food -nimisessä paikassa siinä juna-aseman liepeillä. Mikäli olet itse matkustamassa tuolla päin, niin suosittelen lämpimästi käymään! Siellä oli koottuna yhteen paikkaan (halli + piha-alue) kaiken maailman keittiöiden tarjontaa, josta jokainen löytää taatusti itselleen mieluisaa purtavaa. Empä taida enää vaan muistaa mihin itse päädyin, mutta maukasta se kyllä oli. Samainen paikka on ilmeisesti todella suosittu ja voi vaan kuvitella kuinka paljon siellä on väkeä lämpimänä kesäpäivänä. 

Tuskin olisin itse ikinä löytänyt saati valinnut tätä kaupunkia matkakohteekseni, joten täytyy myöntää, että onhan noista maailmalle lähtevistä kavereista hyötyä aina itsellekin. Matkailu siis todellakin kannattaa. Ja mitä tulee muuten yksin matkusteluun (aka solo travelling), niin kyllä se uusien asioiden kokeminen ja maailmankolkkien näkeminen yhdessä jonkun kanssa on huomattavasti hauskempaa. Silloin tulee jopa enemmän hehkutettuakin kaikkea sitä upeutta, joka saa haukkomaan henkeä. Ja lopulta kun sitten esittelet muille matkalla ottamiasi valokuvia, niin eihän ketään oikeasti koskaan edes kiinnosta.

Solo travelling on silti vielä toistaiseksi suosikkitapani matkustaa, vaikka sitä joutuukin olemaan omine ajatuksineen kaiken aikaa, mutta sen myötä on oppinut olemaan sujut itsensä kanssa. Aina ei voi tietää varmaksi mihin onkaan menossa, mutta tunteepahan itsensä ja osaa ennakoida toimintansa ehkä jopa vähän yllättävissäkin tilanteissa. Toki se on aina ulkomaailmassa vaan pelkäksi eduksi, jos ei ole kovin sisäänpäinsuuntautunutta sorttia. Tällöin sitä meinaan saattaa mennä helpommin keskustelemaan tuntemattomille tai jopa tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa.

Trade your expectations for appreciation

and the world changes instantly.

- Tony Robbins

Täällä määrään minä

Näin yleismaailmallisesti ajateltuna, ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Miten siis määritellä jonkin asian oikeellisuuden tai todellisen painoarvon? Ja koska monet käsitteetkin ovat suhteellisia, kuten esimerkiksi aika, niin meistä jokainenhan kokoaan itselleen juuri ne omat juttunsa aina sen mukaan, mitkä kokee oman elämänmenonsa mukaan aiheellisiksi. Kukin siis päättäkööt itse, että elääkö hetkessä vai suunnitteleeko menojansa huomista pidemmälle. Mitä aikoo tehdä, kenen kanssa ja missä.

Decision are the hardest thing to make, especially

when it's a choice between where you should be

and where you want to be.

- Unknown

Itse olen tunnetusti melkoinen tuuliviiri omien suunnitelmieni kanssa, ollut jo pitkään. Oli kyseessä sitten mikä tahansa arkinen valinta tai pyhäpäivien tukikohdan valinta, niin olen voinut muuttaa mielipidettäni vielä viime hetkellä. Tiedä sitten miltä se on vaikuttanut ulkoapäin, mutta ompahan tullut ajateltua asiat aina monelta kantilta. Mietittyä siis muitakin kuin vain omaa napaa. Toki tässä vaiheessa, kun on saanut ympärilleen ihmisiä, joille tahtoo pelkästään hyvää, niin ilman muuta tulee ajatelluksi myös heidänkin napojaan! Ja koska nyt on hyvä, niin jatketaan samaa rataa. Ei ajatella liiaksi tulevaa, vaan nautitaan hetkistä heti, tässä ja nyt.

All for one and one for all,

united we stand divided we fall.

- Alexandre Dumas

Juhannuksen kolmiodraama

Jotta vältyttäisiin ennakkokäsityksiltä, niin stop tykkänään siihen paikkaan. Tällä jokseenkin varsin huomiota herättävällä otsikolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mihin nyt luulette sen ehkä liittyvän. Asia nyt vain tuppaa olemaan niin, että oikein valitulla otsikolla voi houkutella luokseen yhden jos toisenkin kiinnostuneen kyttääjän.

Sitten itse asiaan eli viime viikolla vietettyyn keskikesän juhlaan, joka oli minulle itselleni ainakin tavallista pidempi. Tai koska olin merkinnyt kalenteriini lomapäivän torstaille, niin juhannuksen viettoon päästiin jo keskiviikkoiltana. Ja mitä nyt tulee tähän niin kutsuttuun kolmiodraamaan tai toiselta nimeltään pyhään kolminaisuuteen, niin sehän tulee tyystin siitä, että vietin suhteellisen suuren osan ajastani autossa siis tien päällä, on the road you know.

We do not see things as they are,

we see things as we are.

- Talmudic Saying

Kaikki alkoi siitä, kun saimme hyvän ystäväni kanssa idean viettää juhannusta hänen vanhempiensa mökillä. Suunnitelmat sihisivät ja mietteet muhivat, että mitähän kaikkea siellä Pirttikoskella voisikaan oikein tehdä. Paikassa mikä on siis niin landella, böndessä ja skutsissa kuin kuvitella saattaa. No eipä silloin nyt mitään sen erikoisempaa kuin tavallisia mökkijuttuja hyvässä seurassa. Yhtäkään varsinaista juhannustaikaa ei valitettavasti tullut toteutettua, mutta sen verran pääsimme kokeilemaan ettei paimenkoiran kanssa ole viisasta ottaa juoksukilpailua. Siinä on meinaan aika nopeasti laossa ja raajat ruvella. Alla olevan kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen.

Mitään sen kummempia suunnitelmia ei siis ollut, mutta h-hetken lähestyessä tuli kuvioihin toki myös eräs toinenkin mökki, johon oli aivan pakko päästä käymään. Ehkä päivän tai pari tuli pohdittua, että onkohan tässä nyt minkäänlaista järkeä, mutta hei eihän se Kuopio nyt niin kaukana ole? Joten siinähän sitä sitten oltiin muutama aikaa myöhemmin nokka kohti tienoita, joissa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Vain hetkeä aiemmin laiturilla laulettujen kappaleiden sanoitukset vaihtuivatkin Pohjois-Karjalaan lähdön sijasta Pohjois-Savoon.

Nämä nyt vaan ovat niitä eräitä elämän tosiasioita, joiden vuoksi haluaa nähdä vaivaa. Eikä sitä kyllä kovin paljoa itselleensä mahda, kun on sellaisessa tilanteessa että tahtoo tavata sen toisen, sen toisen osapuolen, jonka kanssa oleminen on pop. Ja koska aikaahan oli tuon pidennetyn viikonlopun puitteissa, niin mikäs tuolla rauhallisen liikenteen seassa kulkemisessa. Perille päästyä oksat pois, uikkarit päälle ja järven kautta saunaan nauttimaan keskikesän villeimmistä juhlista, edelleen hyvässä seurueessa. 

Summa summarum, tämä juhannus oli mainio ja monella tapaa täynnä ekoja kertoja. En ollut koskaan aiemmin ajanut yksin noin pitkiä matkoja, saati niin tihein kuin kahden päivän välein. Kävin nyt ensimmäistä kertaa sekä Pirttikoskella että Kuopiossa. Vietin ensimmäistä kertaa yhteistä juhannusta kaikkien näiden ihmisten kanssa ja samaten tämä oli myös Nemon ensimmäinen juhannus. All good, everything.

If you find someone you love in your life,

then hang on to that love.

- Princess Diana

Itku pienestä ilosta

Elämä osaa kyllä yllättää, vaikka sitä ei aina uskoisi. Viime viikkoihin on meinaan mahtunut toinen toistaan kivempia asioita, joten menneistä viis. 

Vanhan kansan mukaan aurinko se paistaa risukasaankin, ja sehän on totta se. Arkeen ei tarvitse nimittäin lisätä kuin muutama mieluisa häppeninki, siis joku sellainen osatekijä joka saa hymyn nousemaan korviin myös sisäisesti.

Ei sillä, etteikö tämän vuoden puolella olisi jo tullut riittävästi tirauteltua, niin onhan tämä kulunut kuukausikin ollut aikamoinen. Eniten rinnassa kiristi vappua edeltävä sairastelu, sillä niissä ympyröissä oli vierailtu aivan liian lyhyt aika sitten. Ja vaikka toipumiseen menee taasen se kuuluisa kotvanen, mutta käynti tatamilla piristi kummasti mieltä. Teki oikein eetvarttia treenata "varjona" muiden rinnalla. Sama fiilis vyöryi päälle viime lauantain salikisoissakin, jotka olivat luonnollisesti meidän seuramme ahkeralla talkootyöllä järjestämät. Ihan jees päivä sinällään, sillä samana päivänä sain ympärilleni myös yhden vuosirenkaan lisää. 

Age is just a number.

It's totally irrelevant unless, of course,

you happen to be a bottle of wine.

- Joan Collins

Somersault

Elämä on tätä nykyä kyllä yhtä kuperkeikkaa (eng. tumble, somersault). Life's a mess. Life sucks ja sitä rataa. Ei nyt ihan täysin, mutta suurimmalta osin ja viime aikoina vähän turhan usein. Sillä juuri kun olet ehtinyt hengähtää ja toipua aiemmasta, niin pumpumpiu ja löydät itsesti yllättäen lattialta, taas. 

Ties mistä tämäkin johtuu kun jo toistamiseen osuu ja uppoaa. Huonoa tuuria vaiko vain tunnettua elämänviisautta tyylillä "everything happens for a reason". Oli miten oli, niin tällä kertaa kuitenkin tiedettiin mistä kaikki juonsi juurensa, joten tuosta tutuksi tulleesta kuopasta oli suhteellisen helppoa alkaa yrittää kapuamaan ylös.

Tough times never last, but tough people do.

- Robert H. Schuller

Sanotaan, että elämä opettaa, mutta ilmeisesti kantapään kautta. Ei meinaan käynyt pääsiäisenä  pienessä mielessäkään, että kyljyksissä tuntunut piina tarkoitti ongelman piilevän pintaa syvemmällä. Nuo lihasjumit kun kerran tuppaavat olemaan yhtä arkipäivää kuin viikottaiset hedaritkin.

Toisin kuitenkin kävi ja tässä sitä nyt ollaan taas tovi aloillaan. Tantereelle palaaminen ottanee oman aikansa, sillä menee hetkinen ennen kuin saa paketin entiselleen. Onneksi on lähellä ihmisiä, joilta saa tarvittavan avun, tuen sekä ymmärryksen. Kanssaihmisiä, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. 

A true hero isn't measured by the size of his strength,

but by the strength of his heart.

- Hercules

On siis kevät

Nyt kun tuosta takatalvesta päästiin, niin kevät tuli ja oikein rytinällä! Tai ainakin tuon auringonpaisteen tuoman lämmön puolesta. Viikonloppuna meinaan ollut mitä mahtavimmat kelit ulkoilla ja ollaan täällä Vaasassa saatu nauttia lähes tuulettomasta säästäkin.

Toki koko tätä mennyttä viikkoa on itsellä varjostanut kova hedari eli ikuinen vaiva nimeltään migreeni, mutta joskos siitä oltaisi nyt edes hetkeksi päästy eroon. Näillä näkymin enteilee siis hyvää, mutta koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Behind the could the sun is still shining.

- Abraham Lincoln

Tuli tuossa muutama aika sitten sohvalla köllötellessä muuten sellainen olo, että hitsit, koska olen aikuisten oikeasti viimeksi vain hengannut kotona vällyjen alla tekemättä mitään? Tuli vissiin tokaistua, että siitähän nyt on aikaa, mutta eihän niin saisi olla? Siis että on koko ajan menossa paikasta toiseen ja vieläpä uppoutuneena pää kolmantena jalkana paikassa X kunnes tajuat, että kotvan kuluttua tulisi olla paikassa Y. Niimpä päätin, että tästedes annan itselleni enemmän aikaa vaan olla ja levätä ja palautua elämän vastoinkäymisistä päivä kerrallaan.

Kalenteri tuppaa uhkaavasti aina täyttyvän yhtä sun toisesta, mutta jatkossa tulee varmasti mietettyä useampaan otteeseen, että jaksanko oikeasti? On vaan olemassa niin paljon sellaisia menoja joille ei millään haluaisi sanoa ei, mutta nyt pitää vaan opetella, sillä liika on aina liikaa. Varsinkin äärirajoille vedettynä.

Maaliskuun lopussa oltiin tosin treeniporukalla vähän erilaisella reissulla kun lähdettiin odotetulle alueleirille niinkin ylös pohjoiseen kuin Ouluun! Siellä saatiinkin sitten treenattua yhteensä useampi tunti ja hetken lounasaikaan leikittyä jopa turisteja. Koska pitäähän sitä aina muutamat pakolliset lomakuvat ottaa, että tietää missä on mihinkin maailmanaikaan ollut.

Tämäkin ihan vaan kotosalla vietetty iisi viikonloppu tuli myöskin enemmän kuin tarpeeseen, sillä viime viikot ovat tosiaan olleet turhan hektisiä ja tapahtumarikkaita tälle pimulle. Mutta onneksi pääsiäisenä pääsee vaihtamaan vapaalle, koska silloin vasta rentoa meininkiä onkin luvassa! Nyt vaan peukut pystyssä odotellaan, että aurinkoiset ilmat ovat tulleet luoksemme jäädäkseen ja että tämä meikäläisen tämän hetkinen hyvä fiilis sekä rauhoittumisen tuoma hymyn pilke kasvoilla eivät hevillä hälvene.

It doesn't take a lot of strength to hang on. It takes a lot of strength to let go.

- J.C. Watts

Uuteen nousuun

Tuo ilmaus "rakkaudesta lajiin" tosiaan pitää paikkansa. Jos sitä ihmisellä meinaan on se jokin oma juttunsa tai harrastuksensa, niin siitä saa irti kyllä niin paljon. Tai ainakin omat harrastukseni ovat sellaisia, joista saan enemmän kuin toivottua sisältöä siis iloa ja ajanvietettä elämääni.

Kun kerran pyrkii harrastamaan säännöllisesti, niin viikotkin rullaavaat eteenpäin ihan omalla rytmillään. Päivän treenejä odottaa into piukeena heti aamusta, sillä nehän ovat aina niitä viikon kohokohtia. Siis koska pääsen taas salille ja näkemään treenikavereita? Niitä ihmisiä jotka tekevät tästä harrastamisesta vielä astetta mukavampaa. Ja lähes jo heti treenien päätyttyä sitä alkaa miettimään, että koska saan tulla tänne uudelleen. Kuinka monta päivää on seuraaviin treeneihin? Tulisiko joku kehänurkkaan kanssani huomenna?

Commitment is the foundation of great accomplishments.

- Heidi Reeder

Kun on löytänyt itselleen sen jonkun jutun, siis sellaisen asian, jonka eteen haluaa tehdä töitä ja joka saa sinut vähän kliseisesti sanottuna syttymään, niin se on sitten menoa. Sitä haluaa vaan lisää ja lisää, uudelleen ja uudelleen. Ehkä joskus jopa liian paljon niin, että unohdat tavallaan kokonaan omasta jaksamisestasi huolehtimisen ja tätä rataa jatkaessasi törmäät lopulta seinään. Loppu nyt olikin arvattavissa eikä siitä kokemuksesta enää sen enempään. Keskitytään siis vain tulevaan ja pidetään tiukasti kiinni tästä euforiasta, josta olen onnistunut saamaan uuden otteen. 

Jos verrataan kesään, niin kunto ei tosiaan ole kohdillaan, mutta siitä huolimatta täytyi viime lauantain treeneissä koittaa vetää sata lasissa ja puuskuttaa menemään. Mut minkäs sille oikeasti mahtaa kun tykkää jostakin niin kovasti eikä millään malttaisi olla aloillaan. Ai että muuten sitä fiilistä mikä tuosta tunnin ähellyksestä tuli! Useamman viikon on-off-treenailun jälkeen tunsin päässeeni jälleen takaisin kuvioihin. Nyt voisin parhaani mukaan yrittää ottaa rauhassa niin eiköhän se tästä taas lutviudu. Ehkäpä sitä olisi kuosissa ennen kuin huomaankaan.

Time is the coin of your life. You spend it.

Do not allow others to spend it for you.

- Carl Sandburg

Finding Nemo

They say that timing is everything. But is it really? I dare to admit that that's not the case. Since if you've ever been wondering that what would be the best time to act, it may not always feel right. At least in those times when you would like to gain something new in to your life.

When the time is right, I, the Lord, will make it happen.

- Isaiah 60:22

So, if you have some plans in your mind remember to consider them carefully. You can reflect them in to your present life but try not to overthink anything. Time will go on and things will happen. Just make sure that you're absolutely ready for any upcoming incidents. For better or for worse. 

We're supposed to dream big and to have some high hopes for a living. Even I had a dream once. I thought about it roughly over four years and I was so thrilled when it finally came true. And nowadays I couldn't be happier even if it's taking a lot of effort and nerves.

Thank you Nemo for bringing some unconditional joy in to my life. Thanks to you I'm not alone anymore. You're such a charming little fella.

Being nervous isn't bad. It just means something important is happening.

- Michael Jordan

Kapulat pois rattaista

Jos jokin tökkii niin mistä se johtuu? Missä mahtaa olla vika? Kun tuon kaiken pahan alun paikantaa, voi ruveta tositoimiin. Asioita on muuten melko vaikea lähteä muuttamaan jos ei ole tietoa siitä, mistä ne saattavat johtaa juurensa. 

No mitä ne tositoimet sitten ovat? Kullakin meistä on omat vippaskonstinsa, mutta itse nostaisin esille kuitenkin rauhallisuuden tai rauhoittumisen. Kun rattaat saa hetkeksi pysäytettyä, on tällöin helpompi pohtia jatkotoimenpiteitä. Miten tästä olisi siis paras jatkaa eteenpäin?

Ensin pyritään poistamaan tai vähintäänkin jollain tapaa minimoimaan kaikkein raskauttavimmat asiat. Pistetään ne korvan taakse, jotta samoihin juttuihin ei sorruttaisi enää tulevaisuudessa (tämä on muuten helpommin sanottu kuin tehty). Sitten vaan lähdetään lyllertämään uudelleen kaikessa rauhassa ja muistetaan ettei tässä ole hätiä mitiä. Ja jos jokin alkaa taas tökkiä, niin pysähdytään hetkeksi ja muistutetaan itsämme siitä, mihin tämä on aiemmin johtanut. Jos tiedetään mitä tuleman pitää ja että se saattaa loppua kuoppaan, niin miksi ihmeessä se on niin vaikea välttää? No virheistähän oppii ja eläminen opettaa. Niin se vain on. Kovin kuoppaisaa tietä ei kuitenkaan kannata kauaa katsella, vaan yrittää vaihtaa kurssinsa kohti helppokulkuisempaa polkua. Kuoppa ja monttu siellä täällä on vielä ihan fine, mutta toistuvat uppoamiset syövät meitä sekä sisältä että ulkoa. Niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Mitään en lupaa kautta kivien ja kantojen,  mutta joskos tänä vuonna lukisin enemmän kirjoja (koska lukemattomien pino vain kasvaa), harjoittaisin useammin kehonhuoltoa (koska on tupannut jäämään lähes kokonaan) enkä ajaisi kroppaani ylikuntoon (koska viime vuonna oli ahneella paskainen loppu). 

Holding on is believing that there's a past,

letting go is knowing that there's a future.

- Daphne Rose Kingma

32/40

Ei tuosta juoksuhaasteesta nyt niin montaa kohtaa jäänytkään tekemättä mitä aluksi luulin. Alkusyksyyn suunniteltu Vaasan puolimaraton jäi kuitenkin vuoden viimeiselle viikolle, mutta tulipahan tehtyä sekin niin sanotusti parempi myöhään kun ei milloinkaan -tyylillä. Siis tarkalleen  ottaen tänään vuoden toisteksi viimeisenä päivänä, jona juostiin siis treenitehtaan (Tiilimäen Titaanin) luotsaama Day on the Road. Aamukahdeksalta lähdettiin Porin Stadionilta kohti Räpsöötä, jonne suurin osa porukasta vielä jatkoi sen jälkeen kun päätin oman matkani 22 kilometrin kohdalla. Aikaa kului 02:52:42 mikä oli oikein passeli, koska aika kylmiltäänhän sen menin vetämään.

Niin ja vaikka vuoteen mahtuu tosiaan aina 52 viikkoa, niin sairastelujen ja välillä pyhitettävien lepopäivien vuoksi on muutama noista haasteista jäänyt välistä. Joskos ensi vuonna onnistuisi paremmin tai sitten unohdan vastaavanlaiset jutut kokonaan ja keskityn enempi olennaiseen. Eli ei se määrä vaan se laatu. Kuunnellaan omaa kehoa ja muistetaan, että omana ihanana itsenään on paras olla. 

There are far, far better things ahead

than any we leave behind.

- C.S. Lewis

Kun pokka pettää

Mikä siinä on kun kaikki ei menekään niin kuin olet ajatellut. Tietyt asiat tapaavat rullata eteenpäin omalla painollaan varsin hyvin aina jonkin aikaa, kunnes yhtäkkiä tapahtuu jotain odottamatonta. Pysähdyt ja mielessäsi alkaa pyöriä yhtä sun toista kimuranttia. Miksi juuri nyt kun olet saanut kiinni hyvästä treenirytmistä ja alkanut miettimään syksyn kisoja?

Tässä vaan muutama ajatus siitä miten minulle kävi ja kuinka paljon se pistää nyt jälkikäteen ärsyttämään. Oltiin nimittäin kesän ajan omalla pienellä porukallamme tehty lajitekniikan sijasta hieman muitakin juttuja, jotka toivat ihan tervetullutta vaihtelua tavallisiin treeneihin. Niin ja vaikka ne hetket kuntopallojen yms. parissa eivät välttämättä sillä hetkellä tuntuneet saati näyttäneet naamasta niin miellyttäviltä, niin kyllä ne olivat nannaa. "Ei kipuu, ei hyötyy" vai miten se nyt meni. Tai pikemminkin ei hyötyä ilman voimasanoja, hikeä tai tuskanomaisia huutoja.  

When I started counting my blessings, my whole life turned around.

- Willie Nelson

Lisäpuhtia loman jälkeisiin päiviin tuli aamutreeneistä ja jolloin tuli mentyä töihinkin suht pirteänä peipposena. Sitten koitti kuitenkin viikonloppu ja olo meni vauhdilla alas. Alkuviikosta oli pakko todeta, ettei tämä tule menemään ohi pelkillä kotikonsteilla. Vajaa viikkoa myöhemmin kotiuduin ilman tarkkaa tietoa siitä, mikä minuun oli iskenyt ja kovaa. Tutkimattomat ovat siis Herran tiet, jos nyt niin voisi sanoa. Elämä on yksi määrittelemätön mysteeri kaikkine kiemuroineen. Ja vaikka loma alkoikin huonoilla uutisilla, niin eiköhän tämä tästä. Kaikella on tapana järjestyä, kunhan muistaa olla vahva.  

Every man's life is a fairy tale written by God's fingers.

- Hans Christian Andersen

Pääsiäinen reissussa

Mikä maa, mikä valuutta? No vielä pari päivää menee kotimaassa ja tutuilla markan syrjäyttäneillä euroilla, mutta sitten laitetaan nuo molemmat hetkeksi vaihtoon. Pientä piristystä Suomalaisten arkeen tuonut kevätaurinko ei tosin vedä vertoja sille lämmölle, jota pääsen aivan tuota pikaa itse nauttimaan.

Edessä olisi kokonaisuudessaan 3 viikkoa kestävä loma ja joka tulee kyllä tarpeeseen, koska meikäläisen työkalenteri ollut melkoisen täynnä alkuvuodesta tähän päivään saakka. Vapaallakin ollut yhtä sun toista tekemistä, jota jatkuvat sairastelut ovat häirinneet aivan liikaa. Siis sairastelut ja solmut pliis jo sikseen, jookos? 

The greatest weapon again stress is our ability to choose one though over another.

- William James

Ja vaikka siis sanon, että tuleva lomareissu tulee sopivaan saumaan niin toisaalta se myös katkaisee hyvän treeniputken. Kroppa ollut meinaan omasta mielestä viimeiset pari viikkoa sellaisessa iskussa/vireessä, että nyt lähtee! Tiedä sitten sitä onko se näkyny kuinka ulospäin, mutta itsensähän sitä aina parhaiten tuntee eikö totta? Oli miten oli, mutta nyt täytyy vaan antaa itselleen hetken löysää ja chillata tovi. Olla kiitollinen juuri tästä hetkestä ja kaikesta mitä on tähän mennessä elämässään saavuttanut. Laitetaan isoin vaihde silmään takaisin vasta loman jälkeen ja kohdistetaan katse kohti tulevaa kun on ensin akut ladattu täyteen uutta virtaa.

It's exhausting to fight a war inside your head every single day.

- Mickie Ann

Toki sitä tulee ehkä jotain ylläpitävää treeniä tehtyä lomallakin, koska on pakko. Käytän sanaa "pakko" siksi, että meikäläiseltä palaa yleensä käpy aika nopeasti silloin jos en ole päässyt purkamaan energiaani tai vienyt (fyysistä) jaksamistani äärirajoille. En siis ole millään tavalla yliaktiivinen, mutta kun on vaan yksinkertaisesti tottunut aina liikkumaan, niin koko paketti se vain menee täysin levottomaksi päästä varpaisiin. Siis kirjaimellisesti ihan päänuppiin asti. Sitten sitä alkaa stressaamaan täysin turhaan siitä, ettei ole treenannut tai tehnyt ylipäätään mitään. Ja kyllä tästä jos jostakin minun tulisi oppia pois. Sillä eihän omien höyryjen päästäminen saati niiden sisällä pitämisen tulisi vaikuttaa muihin ympärilläoleviin ihmisiin? Ei hyvässä eikä pahassa.

Varnaisten lajitreenien poisjäämisen vuoksi voisinkin vaikka alkaa miettiä enemmän juuri tuota henkistä puolta. Nimittäin se mitä tapahtuu ja pyörii korvien välissä, vaikuttaa suoraan jaksamiseen ja siihen, miten itseään saa psyykattua eri tilanteissa. Se on samalla asia, jota ei voi koskaan harjoittaa liikaa ja jossa ainakin minulla henkilökohtaisesti on parannettavaa.

There is no health without mental health.

- David Satcher

Potkua päivään

Kuinka moni teistä tunnustaa olevansa aamuihminen? Minä koen olevani sellainen ainakin jossain määrin, sillä mielummin nousen ylös aikaisin kun nukun puoleen päivään asti, koska silloinhan on koko päivä jo mennyt! Tai näin minä tuppaan ajattelemaan. Minuun on myös iskostunut jostakin sellainen ajatus, että jos nukun "liian" myöhään niin se tarkoittaa sitä, että koko päivä on jo pilalla.

Tosin se riippuu aika paljon keleistä ja siitä mitä ohjelmaa päivässä on, mutta mikä olisikaan sen mukavempaa kuin laittaa päivä käyntiin esimerkiksi aamulenkillä? Ja kun se on ottanut itselleen tavaksi, niin se ei myöskään tunnu vaivalloiselta. Sanoo siis hän kuka on tehnyt niin jo useamman vuoden ajan vaihtelevalla menestyksellä. Ei tarvitse kuin nousta reippaasti ylös heti herätyksen soidessa, vetää lenkkikamat niskaan ja astua ulos vaikka silmät sojottaisivat siinä vaiheessa vielä hieman ristiin. Kyllä ne siinä ensimmäisten askelten aikana useimmiten avautuvat.

The mind is just like a muscle, the more you exercise it,

the stronger it gets and the more it can expand.

- Idowu Koyenikan

Ja ne jotka ovat olleet edes joskus ulkona kukonlaulun aikaan tietävät kuinka hienoa se on nähdä, että luonto itsessään on vasta heräilemässä. Silloin näkee yleensä myös sellaisia elukoita joita ei tavallisesti päiväsaikaan näkisi. Kaikkein upeinta on kuitenkin lenkkeillä aamuvarhaisella aamu-usvassa sellaisessa paikassa joka on liki vettä (esim. järvi, joki tai meri), koska silloin vasta sykähdyttävän näköistä onkin!

The purpose of training is to tighten up the slack,

toughen the body and polish the spirit.

- Morihei Ueshiba

Vaikka urheilu ja liikunta edistävät terveyttämme ja niistä saa paljon energiaa, ovat kaikenlaiset aamutreenit mielestäni ihan omaa luokkaansa. Ja tällä tarkoitan siis niiden tuomaa lisävirtaa, josta saa todellista puhtia päivän koitoksiin. Itse olen esimerkiksi tällä viikolla tehnyt yhteensä kolme aamutreeniä: maanantaina ja eilen salilla sekä tänään juoksulenkillä. Plus tähän päälle "tavalliset" iltapäivän treenit ja se tosiasia, että vielä on viikkoa jäljellä!

Aamuhuhkimisen sekä itse "aamuvirkkuilun" toteuttaminen on kuitenkin yksilöllistä, sillä kaikki meistä eivät ole välttämättä parhaimmillaan tai millään tavalla edes kovin skarppina heti aamusta. Toiset saattavat sen sijaan väsyä aamutuimaan treenaamisesta niin paljon, että loppupäivä on kaikkea muuta kuin pirteänä olemista. Mutta jokainen meistä löytäkööt sen itselleen parhaiten sopivimman tavan ylläpitää omaa jaksamistaan ja vireystasoaan.

Don't let your mind bully your body.

- June Tomaso Wood

Juoksumotivaatiota etsimässä

Eipä ole tässä viime aikoina tullut paljon juoksutamineita kulutettua. Harrastuksia kun on jo sen verran ettei aika riitä mitenkään kaikkeen. Sen ehdoilla mennään miten jaksaa ja mitä milloinkin huvittaa tehdä. Välillä on todella vaikea vain saada mahdutettua viikkoon kunnollisia lepopäiviä, joita olisi kuulemma hyvä olla 1-2 kipaletta. Ja aina kun koittaa välipäivä, niin tekee silti mieli laittaa kroppansa likoon. 

Tälläisinä päivinä tulee usein pohdittua, että lähteäkkö maastopyöräilemään, juoksulenkille vai salille. Mikään salihirmu en ole ja koska ei se tunnu minun jutultani, niin aika harvoin sinne tulee mentyä. Ja silloin kun teen jonkinlaista lihaskuntoa, tapahtuu se lähinnä omaa kehon painoa hyödyntäen työpaikan salilla tai kotona jumpaten. Porukalla tehtävät fillarilenkit sen sijaan kestävät keskimäärin 2-3 tuntia, joten työpäivän jälkeen ei ihan niin pitkälle reissulle riitä paukkuja.

Run when you can, walk if you have to,

crawl if you must: just never give up.

- Dean Karnazes

Eli jos nyt vielä harvoina lepopäivinäkin on urheiltava, niin juokseminen vaikuttaisi varteenotettavalta vaihdoehdolta. Mutta miksi niin ei tule tehtyä? Siksi koska motivaatio on ties missä talven pimeyden vuoksi. Viimeksi tuli lenkkeiltyä säännöllisesti ennen alkusyksyn puolimaratonia, joten kai sitä pitäisi nytkin vain asettaa itselleen jokin juoksutavoite. Tai lähinnä päättää mihin juoksutapahtumaan menisi tänä vuonna yrittämään henkilökohtaisen ennätyksensä alittamista. Tapahtumia on monia niin kuin myös matkoja, joista saisi kasattua vaikka minkälaisen setin. Siis jos sellaisen vain haluaa ja löytyy riittävästi innostusta sekä aikaa.

En kuitenkaan lähde lyömään lukkoon yhtäkään asiaa montaa kuukautta ennen, vaan katson mitä tuleman pitää ja miten ne sopivat omiin suunnitelmiini. Puolimaraton toteutuu joskus kesällä, joten uutta motivaatiota harjoitteluun lähdetään hakemaan tämän vuoden juoksuhaasteesta, josta näin ensimmäisen maininnan mamman blogista ja sieltä puolestaan linkin Taivaanrannan juoksijaan. Tavoitteenani on löytää tämän avulla uutta virtaa ja innostusta oman juoksumotivaation ylläpitämiseen. Ja samalla haastan mukaan myös kaikki teidät, jotka tämän lukevat. Aikaisempaa kokemusta ei edellytetä sillä riittää, että osaat laittaa töppöstä toisen eteen. Tehtäviä on kaiken kaikkiaan 40 erilaista, mutta niitä kaikkia ei ole pakko tehdä jos ei niin halua. JA HUOM! Alla mainittuja ei tarvitse tehdä järjestyksessä!

1. Juokse pakkassäällä
2. Juokse lumessa
3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa
4. Tee polkujuoksulenkki
5. Osallistu juoksutapahtumaan
6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka eli 21,0975 kilometriä
7. Juokse mäkivetoja ***
8. Juokse portaita ***
9. Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan
10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille *
11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt ***
12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppaan
13. Juokse vauhtileikittelylenkki *
14. Juokse rankkasateessa ***
15. Juoksen vähintään tunnin ajan PPP-vauhtia
16. Juokse Cooperin testi
17. Ota itsestäsi kuva kun juokset **
18. Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa **
19. Poikkea entuudestaan tuntemattomalle polulle ja katso mihin se johtaa ***
20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä
21. Juokse rannalle **
22. Juokse paljain jaloin **
23. Juokse takaperin **
24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla
25. Lue ja kommentoi juoksublogia
26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa
27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin
28. Yhdistä juoksuharjoitus johonkin toiseen liikuntaan. Esim. lenkiltä suoraan uimaan tai pyörälenkin päälle kevyt lenkki ***
29. Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään ja katselemaan maisemia
30. Juokse radalla
31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa
32. Juokse yöllä
33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa ** 
34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa (puhelinta, juoksukelloa, musiikkia) **
35. Tee juoksutekniikkaharjoitus **
36. Tee nähtävyyskierros juosten
37. Aseta itsellesi juoksutavoitse ja juokse tavoitteeseen
38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan
39. Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele, katsele ja havannoi vuoden kiertoa luonnossa ***
40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina

* Päivitetty 20.2.
** Päivitetty 15.4.
*** Päivitetty 1.8.

Eilen nukkumaan mennessä päätin lähteä aamulla lenkille, mutta toisin kävi, taas. Olen varmaan koko talven mennyt tällä aatteella, että aloittaisin joitain aamuja muutaman kilometrin hölköttelyllä. Vaikka sitä olisi iltaisin kuinka virkeä ja päättäväinen tahansa, ei siinä kohtaa kun herätyskello ilmoittaa olemassaolostaan jaksakkaan vaivautua. Ehkä sitten kun ilmat kirkastuvat, niin voin yrittää palata takaisin aamuvirkun rooliin ja aamulenkkeihin. Mutta siihen asti noustaan ylös kun siltä tuntuu ja fillaroidaan lumihangessa töihin treenikassi selässä oli pakkasta tai ei.

If it doesn't challenge you, it won't change you.

- Fred DeVito

Vuonna 2017 koettua

Tänä vuonna kerkesi tapahtua taas yhtä sun toista. Heti vuoden vaihteen jälkeen jännitettiin uutisia työrintamalta ja lopputuloshan oli, että paluu Vaasaan olisi edessä. Täällä sitä nyt ollaan ja muutama vuosi vielä tulevaisuudessakin, sillä ensi vuonna astelen duunipaikalle vakituisen työntekijän saappaissa. Tai tarkemmin ottaen sellaisissa vanhan muorin sisätyökengissä eli sandaaleissa. Väliäkö sillä, koska ne kun vain sattuvat olemaan heti villasukkien jälkeen ne kaikkein mukavimmat töppöset.

Pleasure in the job puts perfection in the work.

- Aristotle

Entuudestaan tuttuun työhön ja työyhteisöön palaaminen oli helppoa kun ei tarvinnut kuin saapua paikalle ja alkaa takoa rautaa. Sama päti myös treeneihin palaamisen kanssa, koska Vaasassa minua odotti tuttu porukka koutseineen. Loppuvuosi tulikin pyhitettyä suurimmaksi osaksi tälle rakkaalle harrastukselleni, johon olin päättänyt keskittyä täysillä. Pari kuukautta siinä taisi mennä vähän niin kuin laput silmillä, mutta sekin kyllä palkittiin loppujen lopuksi kun allekirjoittaneen potkunyrkkeilijän käsi nostettiin koholle nimipäivänsä kunniaksi. Sen jälkeen meni muutama päivä pää pilvissä kun sitä tuli kuljettua suupielet niin leveänä, että Naantalin aurinkoakin kävi kateeksi! Tiedoksenne, että olen kuitenkin jo nyt palannut takaisin maanpinnalle.

To be a great champion you must believe you're the best.

If you're not, pretend you are.

- Muhammad Ali

Olemattoman Suomen kesän aikana kertynyttä pisamasatoa käytiin vahvistelemassa Espanjan auringon alla. Ensimmäinen ulkomaan lomamatka mamman kanssa sujui hyvin, joten eiköhän sitä voisi joskus toistekin lähteä. Jos vaikka sitten onnistuttaisi hengailla ilman nälästä johtuvia kiukunpuuskauksia tai muita vastoinkäymisiä. 

Huomattavasti vähemmillä tunnepurkauksilla päästiin Levin reissulla. Oli aika huisia päästä viettämään vielä tässä iässä kunnon laatuaikaa akselilla sisko ja sen veli. Varsinkin kun muistaa hyvin sen kuinka hän vei minua silloin pienempänä nassikkana aina uimaan ja sinne sun tänne. Nähtäväksi jää toteutuuko sama reissu myös kesänä vai lähdemmekö jonnekin muualle fillaroimaan. Nyt kun on kerran itselläkin astetta parempi ja erilaisempi (aka the best) pyörä, jolla tarpoa tuntureilla. Ja on se myös pari kiloa kevyempikin, niin saatan jaksaa kantaa sitä tunnin tai kaksi pidempään. Ei siis mitenkään sillä ettenkö pystyisi sitä ajamaan kivikkoisessa maastossa suoraan ylämäkeen middle of nowhere.

Kuten jokaisesta aiemmasta menneestä vuodesta, riittäisi tästäkin kirjoitettavaa vaikka kuinka. Taasen muutama uusi tuttavuus, paljon menoa ja meininkiä ja tärkeimpien ihmisten kanssa hengailua. Tulkoon tulevasta vuodesta yhtä hyvä kuin tästäkin ja ehkä jopa ripauksen parempi!

We must let go of the life we have planned,

so as to accept the one that is waiting for us.

- Joseph Campbell

Rakkaudesta ruokaan

Now that I've already mentioned diets we can switch the whole focus to food. And have a look some pictures from what I've actually eaten in my bygone trips.

Street food @ Portobello Road, London

After the fight it has been a bit difficult to return back to my "normal" eating habits and routines. Although I can finally eat what I want to, I still don't want to overeat. And for me, that's the problem. So, now I only need to find the right balance between training and nourishment. A good balance without any extra worries about weight loss (nor weight gain) or measured dinner portions.

Coffee break @ Évora

Paleo bread and dish from the local market place @ Copenhagen

Coffee, arepas and fruits @ Barcelona

For me food is more than nutritions. It's a pleasure, a source of energy, a passion and once in a while even a way to reward myself with something luxurious.

Ice-Cream @ Rome

On the other hand, eating is an activity of daily living. But there's still enormous amount of people around the globe who doesn't have enough food to feed themselves nor the members of their families. And us living up here in the North are so lucky to have plenty of food to consume.

Lunch @ Montserrat

But this isn't something what is constantly on our minds 'cause we have taken it for granted. When we're feeling hungry we just walk in to our kitchens and stuff our greedy little mouths with whatever we may find. And afterwards we're having bad consciense 'cause we ate way too much. But if we don't eat we'll turn grumpy and then it's a serious business for everyone around us. Therefore it's more than important to have some little snacks in our pockets and handbags.

Fruity bar @ London

Another beer and food @ Prague

Pork Chop @ London

Tapas @ Barcelona

Raclette dish @ Prague

Something traditional @ Prague

So, to keep our blood sugar levels up, all we need to do is eat. It may sound simple, but have you tried it overseas? Do you how does it feel like when you're in a unkown town and you're starving? Do you know where to find the right kind of food to fit your diet? And what would you do if you can't find any? How will you cope with yourself? What's your way to survive?

Baby Squids @ Barcelona

Tell me what you eat, and I will tell you who you are.

- Jean Anthelme Brillat-Savarin

Rakkaudesta lajiin

Vielä virtaa. Valitettavasti nyt ei ole kyse tuosta brittiläisestä klassikkosarjasta, jossa kohellettiin Yorkshiren kylän liepeillä, vaan jostain aivan muusta. Nimittäin nyt aion kertoa siitä, miltä tuntuu valmistautua ihka ensimmäiseen matsiin ja mitä kaikkea tässä on nyt viime viikkojen aikana tullut tehtyä. Ja nimenomaan lyhyen mittakaavan mukaan ilman mitään päiväkohtaisia tuntemuksia tai muuta sellaista. Ihan kuin tässä jännityksen lomassa olisi meinaan johonkin päiväkirjaan muka kerennyt raapustamaan! Lopussa vähän myös siitä miten tämä kaikki oikein sai alkunsa.

Kropassa tuntuu virtaavan energiaa vieläkin vaikka matsi oli jo kuluneena lauantaina. Ja vaikka tuota kyseistä päivää oltiin odoteltu monta viikkoa, niin kyllä se meni ohi vielä nopeampaa. Heti aamulla saatiin huokaista helpotuksesta kun puntarin lukemat näyttivät reippaasti alle ilmoitetun kisapainon. Sieltä sitten kiireen vilkkaa aamupalalle tankkaamaan tankki täyteen varsinaista koitosta varten. Eniten aiheutti stressiä nimenomaan tuo painon tarkkailu, mutta äkkiäkö kroppakin siihen tottui kun joutui useampana päivänä syömään normaalia niukemmin. Eli ei se vatsa nyt ihan mitään järjettömiä huudellut vaikka sinne laitetut safkat olivatkin välillä melko tarkkaan punnitut. Piti vain muistaa syödä mahdollisimman ravinteikasta ja monipuolista ruokaa, niin että jaksoi kuitenkin treenata hyvissä voimin.

Anything that gets your blood racing is probably worth doing.

- Hunter S. Thompson

Ennen kisoja treeneihin lisättiin lähinnä lisää ottelun omaista harjoittelua eli sparreja. Muutama viikko meni aikalailla laput silmillä kun olin niin keskittynyt treeneihin ja jättänyt viikonloputkin vapaiksi kaikista menemisistä. Ja minulle se ainakin toimi, sillä silmissä kiilsi viikkojen ajan vain yksi ja ainut asia, johon olin päättänyt keskittyä tasan sataprosenttisesti. Minä menen ottelemaan ja sitä varten täytyy treenata, piste. Minä asennoidun siihen kuin tavallisiin sparreihin, jotta en jännitä turhia, piste. Minä nousen kehään ja peittoan kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet, piste. Minä menen ja voitan, piste.

Joka päivä ei tietenkään voinut vetää sata lasissa vaan piti muistaa antaa kropan levätä siinä missä mielenkin, sillä henkinen valmistautuminen on yhtä tärkeässä osassa kuin henkilön oma fyysinen kunto. Pitää käsitellä nälän tunnetta, väsymystä, väsymyksestä ja nälästä johtuvaa ärtymyksen tunnetta sekä siitä kaikkein suurimmasta tekijästä eli jännityksestä aiheutuvia tunnetiloja. Ja mitä lähemmäs kisoja mennään, niin sitä enemmän kyseiset tunteet tuppaavat kasaantua ja nousemaan pintaan. Nuo tuntemukset kannattaa todella käsitellä niin, että osaa sitten tilanteen tullen valmistautua siihen mitä tuleman pitää ns. niin hyvässä kuin pahassa. Mikä kaikki voi mennä vikaan ja miltä se tuntuu? Entä miten selviän siitä tai miten siltä voitaisiin välttyä eli mitä minun tulisi tehdä toisin? Onko jotain mihin minä en voi vaikuttaa?

As soon as the fear approaches near, attack and destroy it.

- Chanakya

Kevyen tankkauksen jälkeen ehdittiin ottaa hetki lepoa, jonka jälkeen suunnattiin takaisin kisapaikalle Helsingin GB Gymille. Ei siinä kovin kauaa ehtinyt ympärilleen vilkuilla kun piti alkaa laittaa kamoja niskaan ja alkaa lämmittelemään. Muutama minuutti myöhemmin noustiin kehään ja se oli menoa se. Kaikki kolme erää menivät minusta todella nopeasti eikä niiden aikana ehtinyt mitään turhia edes ajatella kun kaikki olikin jo ohi ja käteni nostettiin ylös voittajan merkiksi. Siinä vasta tulikin tunnetta flikalle käsiteltäväksi, koska tuosta kyseisestä suorituksesta tulleet kiksit olivat aikamoiset. Ja ovat sitä edelleen, että meinasi ihan tämän päivän treenitkin mennä turhan hätiköidysti. Nyt pitää vaan palautua normaaliin arkeen treeneineen ja ruokineen. Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin seuraavaksi ajautuu tämän mukaansatemmaneen lajin kanssa.

Liikkuminen ja harrastukset ovat siis olleet osa elämääni aina tähän päivään asti. Pikkulikkana otin mallia vanhemmasta isoveljestä kun aloitin pelaamaan jalkapalloa. Tarkkaa aikaa en muista, mutta taisi siinä pallon perässä juosten kulua ainakin semmoiset 7 vuotta. Sitten tuli liian monta selvittämätöntä mutkaa matkaan teini-ikään varttuville nuorille, että jouduttiin laittamaan pillit pussiin lopullisesti. Monet jatkoivat pelaamista toisaalla, mutta meikäläinen ei osannut tuohon aikaan asennoitua seuravaihdoksen mukana tulevaan uuteen valmentajaan, joten jätin kikkailuni siihen. Vaikka pelasin harrastetasolla muutaman vuoden ajan, niin kyllä se silti edelleen pistää aina välillä kaduttamaan etten jatkanut pelaamista silloin muiden ikätovereineni kanssa. Ties missä sitä olisi nyt, mutta se on jo menneisyyttä se. Eikä mikään muuten vieläkään voita sitä fiilistä, kun laitat pitkästä aikaa nappulakengät jalkaan ja vedät muutamat kunnon ylämummot niin että verkko heiluu.

Opiskelijavaihdosta palattua otin mallia vuorostaan nuoremmasta isoveljestä, jonka kautta uskaltauduin potkunyrkkeilyn peruskurssille. Ja tällä tiellä sitä ollaan edelleen vajaat 3 vuotta myöhemmin. Enkä voi muuta kuin todeta, että onneksi lähdin kokeilemaan jotain aivan uutta, koska sitä kautta löysin itselleni uuden rakkaan urheilulajin. Harrastuksen joka on tällä hetkellä selkeänä ykkösenä, jonka olen laittanut useasti monen muun asian edelle ja joka vie mennessään viikosta toiseen. Uusien asioiden oppiminen ja niissä onnistuminen ovat niitä juttuja, joiden takia tulee mentyä salille kerta toisensa jälkeen. Kirsikkana kakun päällä treenien kautta tulleet kaverit, joilta saama tuki ja kannustus olivat arvossaan myös kisojen kynnyksellä. Eli tällaista ei-niin-lyhyttä kerrontaa tällä kertaa, mutta kun ihmisellä on jokin intohimo niin sen ehdoilla mennään.

A man will fight harder for his interest than for his rights.

- Napoleon Bonaparte

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Äs niin kuin Suomi100, salmiakki, sade ja sitä rataa. Se on syssy ny ja sen kyllä huomaa. Meinaan jos vaan liikkuu ulkosalla ja tarkkailee ympäristöään. Lähestulkoon kaikki lehdet ovat jo vaihtaneet väriään ja pudonneet maahan mätänemään. Ja kun matkaa töihin aamuvarhaisella niin saa nauttia rapean raikkaasta ilmasta ja ihastella nousevaa aurinkoa. Niin ja tavallista useammin myös suht tuulettomasta kelistä!

Toisille tämä kuluva vuodenaika on sitä kaikkein apaattista aikaa kun mikää ei vaan yksinkertaisesti nappaa. Onhan se paljon kiinni fiiliksestä ja siitä, miten kullakin menee elämän eri osa-alueilla niin kuin omasta mielestään. Tämä vuosi on ollut itselleni hyvä vuosi (ainakin tähän asti) joten en koe olevani vielä niin moksiskaan (ainakaan vielä) luonnonvalon vähyydestä. Ja kun tässä tämän kuun alussa sataa tihutti suoraan esteristä, niin olin vallan muissa maisemissa enkä siksi ole vielä riittävän kyrsiintynyt noihin sateisiinkaan.

You pray for the rain, you gotta deal with the mud too. That's a part of it.

- Denzel Washington

Parin viikon loma tuntui ikuisuudelta, joten ompahan ainakin akut ladattuna loppuvuoden kujeita varten. Ja lisävirta on kyllä ollut tarpeen sillä viime viikollakin tuli oltua maastopyöräilemässä sellaiset kevyet seitsemän tuntia.

Matkaa taisi noiden tuntien aikana kertyä reilut 50 kilometriä, mutta eikö se jotenkin niin mene että "ei se määrä, vaan se laatu". Tai tiedä nyt sitten kuinka tuo sopii tähän asiayhteyteen, mutta kun mennään vaikeassa maastossa (eli vähänkään normaalien neulaspolkujen ulkopuolella) niin vauhti on sen verran hidas ettei matkaa kerry tuosta noin vaan kymppi kaupalla. Tai ei ainakaan minulla. Toista se on sitten noilla kaikkein haastavampien reittien hurjapäillä, jotka menevät läpi harmaan kiven vaikka silmät sidoittuina. Tai siltä se vaikuttaa kun vierestä (tai siis takaa) katsoo näillä silmillä ja toteaa itselleen etteihän noista kivistä pääse millään!

Hobbies are for wimps who don't have the guts to follow their passion.

- Valerie Thomas

Tuossa eilisellä naisten maastolenkilläkin tuli koettua niin monta onnistumista etten tahtonut pysyä laskuissa mukana. Jatkuvasti tuli eteen sellainen pätkä johon mentäessä vain ajatteli, että mitäköhän tästäkin nyt tulee, mutta hetkeä myöhemmin fiilis oli jotakuinkin, että jes-vau-jippijajee! Niin kepeästi ja vaivatta tuli mentyä monesta sellaisesta kohtaa josta ei kuvitellutkaan pääsevänsä ilman ähinöitä ylitse. Mutta niin se vain tuppaa olemaan, että mitä enemmän ajaa, niin sitä enemmän myös oppii. Ja mitä enemmän oppii, niin sitä enemmän sitä alkaa haluamaan lisää.

Lauantain lenkki oli puolestaan äijävaltaisempi, ja vedettiin astetta teknisemmässä maastossa mitä eilinen. Björköbyssä ajettu reitti oli kaikenkaikkiaan vallan mainio, lukuunottamatta muutamaa hassua kohtaa joissa meinasi usko seuraavasta päivästä loppua. Ei niinkään ne kivikot eikä kohdat joissa mukamas meni jonkilainen polku vaan ne pitkät maantien pätkät, joita joskus on kuullut siirtymiksi sanottavan. Tavallisestihan on onni päästä aina välillä polulta tasamaalle hengähtämään, mutta tässä tapauksessa ajamamme soratiet olivat jotain aivan muuta. Ne jotka ovat joskus fätillä ajaneet, niin tietävät mistä puhun. Rengaspaineiden kun on oltava sellaiset, ettei pomppaa yhdessä menopelin kanssa puiden latvoihin jokaisen juuren ja kiven kohdalla. Oikeanlaiset säädöt ovat kuitenkin parhaaksi niin pyörälle kuin ajajallekin vaikka tämä sitten joutuisi vetämään siirtymillä reisilihaksensa maitohapoille.

Go as far you can see, when you get there, you'll be able to see further.

- Thomas Carlyle

Kierrettiin vajaan 30 kilometrin mittainen reitti ja koska vesikään ei ollut kauhean korkealla niin voitiin ajaa välillä ihan rannassakin meneviä osuuksia. Käytiin kirjoittamassa Finnhamnin kalasaunan vieraskirjaan puumerkit ja jatkettiin patsastelemaan maisemia Svedjehamnin Saltkarenin huipulle. Sieltä sitten viimeisillä voimilla takaisin lähköpisteeseen ja loppuillaksi istumaan saunaan palauttelemaan kroppaa seuraavan päivän ajoja varten.

Varsinainen kipinä maastopyöräilyyn tuli vanhemmalta isoveljeltä parisen vuotta sitten ja sille tielle olen toistaiseksi jäänyt. Nälkä on niin sanotusti kasvanut syödessä ja nyt kun vielä saisi pyöränsä tuolta maailmalta omaan huomaan, niin olisin onneissani. Siihen asti mennään kuitenkin lainapelillä, joka on sekin alkanut tuntumaan aika näppärältä yksilöltä.

Ja osallistuakseni tämän vuotiseen Tour de Poriin oli sinnekin lainattava erilainen peli testiin. Lenkkiryhmämme pärjäsi siellä ihan hyvin kaikesta kuravellistä ja sateesta huolimatta. Ja kyllä Poristakin vaan löytyy edelleen sellaisia paikkoja joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä.

It is not the mountain we conquer, but ourselves. 

- Sir Edmund Hilary