Potkua päivään

Kuinka moni teistä tunnustaa olevansa aamuihminen? Minä koen olevani sellainen ainakin jossain määrin, sillä mielummin nousen ylös aikaisin kun nukun puoleen päivään asti, koska silloinhan on koko päivä jo mennyt! Tai näin minä tuppaan ajattelemaan. Minuun on myös iskostunut jostakin sellainen ajatus, että jos nukun "liian" myöhään niin se tarkoittaa sitä, että koko päivä on jo pilalla.

Tosin se riippuu aika paljon keleistä ja siitä mitä ohjelmaa päivässä on, mutta mikä olisikaan sen mukavempaa kuin laittaa päivä käyntiin esimerkiksi aamulenkillä? Ja kun se on ottanut itselleen tavaksi, niin se ei myöskään tunnu vaivalloiselta. Sanoo siis hän kuka on tehnyt niin jo useamman vuoden ajan vaihtelevalla menestyksellä. Ei tarvitse kuin nousta reippaasti ylös heti herätyksen soidessa, vetää lenkkikamat niskaan ja astua ulos vaikka silmät sojottaisivat siinä vaiheessa vielä hieman ristiin. Kyllä ne siinä ensimmäisten askelten aikana useimmiten avautuvat.

The mind is just like a muscle, the more you exercise it,

the stronger it gets and the more it can expand.

- Idowu Koyenikan

Ja ne jotka ovat olleet edes joskus ulkona kukonlaulun aikaan tietävät kuinka hienoa se on nähdä, että luonto itsessään on vasta heräilemässä. Silloin näkee yleensä myös sellaisia elukoita joita ei tavallisesti päiväsaikaan näkisi. Kaikkein upeinta on kuitenkin lenkkeillä aamuvarhaisella aamu-usvassa sellaisessa paikassa joka on liki vettä (esim. järvi, joki tai meri), koska silloin vasta sykähdyttävän näköistä onkin!

The purpose of training is to tighten up the slack,

toughen the body and polish the spirit.

- Morihei Ueshiba

Vaikka urheilu ja liikunta edistävät terveyttämme ja niistä saa paljon energiaa, ovat kaikenlaiset aamutreenit mielestäni ihan omaa luokkaansa. Ja tällä tarkoitan siis niiden tuomaa lisävirtaa, josta saa todellista puhtia päivän koitoksiin. Itse olen esimerkiksi tällä viikolla tehnyt yhteensä kolme aamutreeniä: maanantaina ja eilen salilla sekä tänään juoksulenkillä. Plus tähän päälle "tavalliset" iltapäivän treenit ja se tosiasia, että vielä on viikkoa jäljellä!

Aamuhuhkimisen sekä itse "aamuvirkkuilun" toteuttaminen on kuitenkin yksilöllistä, sillä kaikki meistä eivät ole välttämättä parhaimmillaan tai millään tavalla edes kovin skarppina heti aamusta. Toiset saattavat sen sijaan väsyä aamutuimaan treenaamisesta niin paljon, että loppupäivä on kaikkea muuta kuin pirteänä olemista. Mutta jokainen meistä löytäkööt sen itselleen parhaiten sopivimman tavan ylläpitää omaa jaksamistaan ja vireystasoaan.

Don't let your mind bully your body.

- June Tomaso Wood

Hiihtoloma ilman hiihtoa

Hiihtolomalla on tapana lasketella, luistella, pyöritellä lumiukkoja ja käydä pulkkamäessä. Kaikki nämä talviset aktiviteetit tarvitsevat onnistuakseen lunta ja vähintään muutaman miinusasteen, mutta mites kävikään? Eihän täällä länsirannikolla ole lainkaan lunta, saatikka sitten pakkasta. Koko viikko on menty reilussa plus viidessä asteessa ja kurarapakoissa tepastellen. Jos tämä ei ole hiihtolomaa, niin mikä sitten on?

Olin aikaisemmin, paljon ennen loman alkua pohtinut, että sillon lomalla menen sitten luistelemaan ja jos vaikka tekisin pitkästä aikaan kunnon lumiukonkin. Kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi, ja sen todisti Suomen talvi.

Kun ei ollut jouluna lunta, niin ei ollut joulufiilistä ja nyt kun ei hiihtolomalla ole lunta, niin tämähän on kuin mikä tahansa loma, ilman mitään etuliitettä.

Aina ei tarvitse mennä pulkkamäkeen, vaan urheilua voi harrastaa myös sisätiloissa, yllätyitkö? Sain yhdeltä tutulta sellaisen kolmen kerran tutustumispassin kahteen Porilaiseen kuntosaliin, jossa järjestetään siis myös erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Passi oli voimassa tähän päivään eli helmikuun viimeiseen päivään asti, eikä tuttavani itse ehtinyt hyödyntää sen tarjoamia mahtavia etuja.

Eli viikko aikaa käyttää kolme ilmaista tutustumiskertaa ja käydä siinä ohessa vielä normaalisti juoksemassa, helppo juttu. Ulkona kerkesin hyvin käydä juoksemassa pariinkin otteeseen. Eilinen päivä lähti käyntiin 10 kilometrin aamulenkillä paikasta B paikkaan A eli omakoti. Samana iltana kävin kokeilemassa elämäni ensimmäistä kertaa Bodycombattia ja Grit Strenghtiä eli eräänlaista lihasvoimaa kehittävää intervallitreeniä. Jälkimmäinen ei ollut ihan niin kiva mitä olin odottanut, varsinkin verrattaessa keskiviikkoaamuna kokeilemaani keskivartalotreeni CxWorxiin. Molemmat olivat kestoltaan siis vain puolen tunnin mittaisia lihaskuntotreenejä. Combattia olen ollut aikeissa kokeilla jo moneen otteeseen, mutta nyt sinne tunnille tuli oikeasti mentyä. Odotukset olivat korkealla, mutta jotenkin se, ettei näin ensikertalaisena ollut tuo tekniikka hallussa, eikä ohjaaja niitä liikkeitä/iskuja/potkuja oikeastaan edes hidastetusti kovin hyvin näyttänyt, niin tunnista jäi hieman nihkeä fiilis. Kun saisi tekniikan haltuun, niin nuo tunnit olisivat varmasti antoisampia ja miellyttävimpiä käydä.

Mitä tulee muuhun lomaan, niin kerrankin olen viettänyt lomani tasan 100 prosenttisesti koulujuttuja ajattelematta ja tekemättä. Olin tehnyt listan kaikista tehtävistä, jotka olin ajatellut loman aikana tehdä, mutta sitten kun tuli ensimmäinen este tielle niin päätin, että olkoon loma pelkkää lomaa! Melkein jokaisella lomalla olen joutunut tekemään keskeneräisiä kouluprojekteja, ja vaikka niitä on nytkin vinopino odottamassa, niin antaa olla. Stressaan sitten ensi viikolla, kun olen päässyt takaisin normaaliin koulurytmiin. En halua hukata kallisarvoista loma-aikaani opiskeluun loma toisensa jälkeen.

Nerokkuus on 10 % inspiraatiota ja 90 % hikoilua.

- Thomas Alva Edison

Syksyn väriloistoa parhaimmillaan

Ai että aika on mennyt nopeesti. Ei siitä ole kovin kauaa, kun oli aurinkoista ja lämmintä hengailua vihertävässä kesäilmassa, mutta niin se vain on, että talvi tekee tuloaan. Ensiksi tulee vain kokea Suomen iki-ihana syyssää!

Olen tässä viime aikoina tajunnut, että niistä kaikista maamme neljästä vuodenajasta syksy on se mun juttu. Luonto muuttaa itsensä mitä ihanempiin värien loistoon, joita voisi ihailla lopun elämäänsä. Mitä siitä, vaikka ilmat pimenevät ja taivaalta ei putoa muuta kuin vettä. Kaikki nuo ihanat värit korvaavat sen kaiken kauheuden ja masennuksen mitä syksy tuo tullessaan. Ja kaikkeen tähänkin löytyy kyllä ratkaisu, kunhan siis vain menee ulos vielä kun siellä valoisaa! Niin helppoa se on, eikä muuten tarvi napsia mitään D-vitamiini tabletteja, vaan nauttia vanhasta kunnon auringosta. Onhan se silti totta, että ainaiset vesisateet ja synkät syysilmat panevat mielen matalalle, mutta jokaiselle on omat keinonsa selättää ne. Itse pyrin ulkoilemaan niin paljon valoisaan aikaan, kun vain mahdollista. Illalla ehtii sitten ihan tarpeeksi kökkimään sisällä, lämmitellen viltin alla kynttilöiden loihtiessa ikkunanlaudalla.

Ei voi väittää etteikö kesä olisi kiva sen vuoksi, kun on lämmintä (ja koko maa rehottaa vihreyttään), mutta eniten nakuttaa asiassa se, että koskaan ei ole sopivan lämmin.. aina on joko liian kylmä tai kuuma (kunnon perus suomalainen).

Ei auta muuta kuin pukeutua ilmoihin sopivalla tavalla, siis urheilukamineet ylle ja ulos (kamera kourassa)! Parhaan hyödyn saa kun juoksulenkillä hikoillessa ihailee ruskan väristä maisemaa ja puita, mutta joskus on myös niitä päiviä kun haluaa vain lähteä ulos kävelemään polkuja ristiin rastiin, ennennäkemättömiin paikkoihin ja koloihin, jolloin voi rauhassa kuvailla upeaa luontoa ja ympäristöämme. Parasta seuraa tähän vuoden aikaan ovat hyvät ystävät (tai toiset puoliskot) kera välineen, jolla jokaisesta hetkestä tulee taatusti ikimuistoinen. Jälkiruoaksi sopii mikä tahansa herkku, suolainen tai makea.

Tämä viikko on ollut yhtä hälinää. Olin juuri Porissa hieman pidemmällä itse järjestetyllä "lomalla", jona aikana ehti tekemään yhtä sun toista. Oli futiskauden päättäjiset sekä kahdet synttärit (joka tarkoittaa siis sitä, että suurin osa ajastani tällä "omalla lomalla" meni leipomiseen), joiden jälkeen kerkesin opiskelemaan Forssassa vielä pari päivää ja kappas.. syyslomahan se sieltä putkahti eteen! Kyllä nyt kelpaa, viikko ollut melko liikuntatäyteinen ja tulee sitä loppuun asti olemaan. Alkuviikosta oli sählyä ja pitkä kävelylenkki, eilen vapaa, ja tästä tämän jälkeen lähtö futsal treeneihin. Mutta viikonloppuna tulee se kunnon koetus! Tarkoitus olisi mennä juoksemaan Kankaanpäähän taas sellaiset pienoiset 10 kilometriä (huhuh), kiitos äidille tästä juoksukärpäsen puremasta. Saa nähdä miten menee, joten pidetään lippu korkealla!

Hyvä onni on yhtä lähellä kuin huono tuuri.

- Jouko Lehtonen