7x7

Seitsemän viikkoa siinä aikalailla meni. Siis etten voinut treenata. Nyt takana ensimmäinen täysi viikko jonka aikana olen tuntenut olevani suht kunnossa ja johon on mahtunut neljät lajitreenit sekä yksi kevyehkö metsälenkki fillarilla. Eiköhän se tästä kunhan vain malttaa aloittaa peruskunnon palauttamisen (herättelemisen) rauhallisesti. Tavoitteena kuitenkin palata takaisin ruotuun seuraavan seitsemän viikon aikana. Mutta silti omaa kroppaa tarkasti kuunnellen.

Beware the hobby that eats.

- Benjamin Franklin

The other way around

On tämä kyllä aikamoista pakkopullaa kun ei voi treenata kuten tavallisesti. Tälläkin viikolla vain katsellut sivusta muiden tekemisiä ja yrittänyt siinä samalla ottaa oppeja talteen omaan nuppiin. Tarkan porkkanan tavoin pyrinyt myös neuvomaan muita, vaikka en nyt mikään ohjaaja olekkaan. Mutta eiköhän tässä ole jo sen verran tullut itse opittua, että uskaltaa tarpeen tullen korjata muiden juttuja.

A mistake repeated more than once is a decision.

- Paulo Coelho

Lähtökuoppiin palaamiseen kun menee takuulla muutamia viikkoja, niin ei auta kuin ottaa rauhallisesti. Ja se jos joku on uutta meikäläiselle, koska treenaaminen on aiemmin ollut lähes päivittäistä. Useimmiten vähintään kolme kertaa viikossa on puettu koutsin suosimaa sanaa käyttäen lapaset käteen ja alettu hääräämään. Tähän päälle vielä kaikki se muu liikunta eli juoksulenkit ja fillarointi. Plus satunnaiset lihaskuntoilut ellei viikon aikana ole tullut treenien ohella riittävästi ähkittyä. Niin, että ylikunnonko aiheuttamaa tämä kaikki sitten lopulta onkin? Pakko myöntää, että läheltä liippaa. Meinaan tällä treenimäärällä ja niihin sata lasissa täysin satsaamalla ei olisi ehkä kovin kaukaa haettua. Mutta minkäs sille mahtaa jos olet löytänyt itsellesi lajin, josta nautit aivan älyttömästi ja jota saat tehdä huikeassa porukassa.

Rakkaudesta lajiin, se on se juttu. Vielä on kuitenkin opittava kuuntelemaan paremmin omaa kehoaan ja keskittymään enemmän palautumiseen eli pyhittämään lepopäivä. Nyt vaan päivä kerrallaan back to basics ja aloitetaan kohottamaan jaksamista, että päästään irti tästä puolella teholla olemisesta.

If you quit once it becomes a habit. Never quit.

- Michael Jordan

Fiiliksiä fillaroinnista

Ai että miten paljon olinkaan odottanut heinäkuun loppua. Tarkoituksena oli lähteä toistamiseen veljen mukana Leville, mutta matkaan tuli muutama muuttuja ja päädyin viettämään huikean puolitoista viikkoisen kesälomani kotikonnuille. Kauemmankin olisi vapailla viihtynyt, mutta kun tuohon Pääsiäisreissuun kului jo kolme viikkoa ja loppuvuodesta haluaisi myös lomailla parina päivänä.

 

This is not a hobby. This is what I love to do.

- Kevin Walsh

Ensimmäiset lomapäivät hujahtivat tosiaan Pori Jazzeilla ja tuli siinä mökilläkin käytyä kertaalleen saunomassa. Varsinainen hauskanpito alkoi maanantaina kun lähdin pitkästä aikaa fillaroimaan! Toin pyörän joskus alkukesästä (vai oliko se vielä kevättä) Poriin, kun ei tuntunut aika eikä rahkeet riittävän Vaasan seudulla ajamiseen. Se on tätä kun on monta harrastusta (kb, mtb, juoksu), joita pitäisi kaikkia ehtiä tekemään ja vieläpä mielummin useammin kuin kerran viikossa. Potkunyrkkeily mennyt jo pitkään monen asian edelle enkä tosin edes kisojen lähestyessä suostu ajamaan kovin hankalassa maastossa. Ja tämä ihan vain sen takia etten vahingossakaan onnistuisi menemään nurin ja loukkaamaan itseäni. Enkä muuten edelleenkään tunne paikallisia reittejä/polkuja, joten tuonne metsään pitäisi aina saada lyhyellä varoitusajalla joku oppaaksi. Porissa on sentään se positiivinen puoli, että siellä pärjää hyvin yksin ja siellä voisi ajaa vaikka silmät sidottuina (paitsi pitkospuilla). Hukkaan meneminenkin on enemmänkin haaste kuin mahdollisuus. 

The world is big, and I want to have a good look at it before it gets dark.

- John Muir

Sitten mitä tulee lenkkeilyyn, niin sekin ollut harmittavan vähäistä viime syksyisen puolimaratonin jälkeen. Nytkin enää reilu kuukausi aikaa seuraavaan, joten kiire tulee jos haluaa taas parantaa omaa henkilökohtaista ennätystä. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että jaksaa juosta koko matkan eikä väsähdä kesken kaiken. Mutta koska ulkona on niin lämmin, tarvitsisi mennä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla juoksemaan jos ei halua aiheuttaa itselleen lämpöhalvausta. Niin, että harjoittele nyt sitten näissä helteissä. Sama pätee meidän kesän peruskuntokauteen, jossa ollaan nyt viime aikoina oltu ulkona ja suosittu aamutreenejä sisätiloissa, sillä silloin siellä ei ole vielä niin tukahduttavan kuuma. Sateestakaan ei ole lenkkeilessä niin isoa haittaa meikäläiselle kuin lämmöstä. Sunnuntainakin pikemmin vain hymähtelin kun näin taivaalla kirkkaita välähdyksiä. Ompahan taas yksi juoksuhaasteen kohta suoritettu! Mutta vielä on tekemistä..

Kohta 3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa *
Kohta 4. Tee polkujuoksulenkki
Kohta 5. Osallistu juoksutapahtumaan
Kohta 6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka eli 21,0975 kilometriä
Kohta 9. Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan
Kohta 12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppaan *
Kohta 15. Juoksen vähintään tunnin ajan PPP-vauhtia
Kohta 16. Juokse Cooperin testi
Kohta 20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä
Kohta 24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla
Kohta 27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin
Kohta 29. Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään ja katselemaan maisemia
Kohta 30. Juokse radalla
Kohta 31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa
Kohta 32. Juokse yöllä
Kohta 36. Tee nähtävyyskierros juosten *
Kohta 37. Aseta itsellesi juoksutavoitse ja juokse tavoitteeseen
Kohta 38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan
Kohta 39. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina

* Päivitetty 10.12.

Maastopyöräilessä tulee tietysti siinäkin aivan jäätävä hiki, koska päällä pitää olla vähintään pitkähihainen paita tai pitkälahkeiset housut. Tai mieluiten ehkä molemmat. Ai miksi vai? No kaikkien niiden mahdollisesti ihoa auki raapivien oksien yms. takia. Pari naarmua ja mustelmaa kuuluvat toki asiaan, mutta jos on lähdössä ajamaan kunnon ryteikköön, niin ajomukavuus paranee huomattavasti silloin kun on mahdollisimman vähän paljasta pintaa näkyvillä. Niin ja onhan tällöin myös paremmin suojassa kaikenmaailman ötököiltä. Nimimerkillä minut syödään aina elävältä. 

 The big question is whether you are going to be

able to say a hearty "yes" to your adventure.

- Joseph Campbell

Vuonna 2017 koettua

Tänä vuonna kerkesi tapahtua taas yhtä sun toista. Heti vuoden vaihteen jälkeen jännitettiin uutisia työrintamalta ja lopputuloshan oli, että paluu Vaasaan olisi edessä. Täällä sitä nyt ollaan ja muutama vuosi vielä tulevaisuudessakin, sillä ensi vuonna astelen duunipaikalle vakituisen työntekijän saappaissa. Tai tarkemmin ottaen sellaisissa vanhan muorin sisätyökengissä eli sandaaleissa. Väliäkö sillä, koska ne kun vain sattuvat olemaan heti villasukkien jälkeen ne kaikkein mukavimmat töppöset.

Pleasure in the job puts perfection in the work.

- Aristotle

Entuudestaan tuttuun työhön ja työyhteisöön palaaminen oli helppoa kun ei tarvinnut kuin saapua paikalle ja alkaa takoa rautaa. Sama päti myös treeneihin palaamisen kanssa, koska Vaasassa minua odotti tuttu porukka koutseineen. Loppuvuosi tulikin pyhitettyä suurimmaksi osaksi tälle rakkaalle harrastukselleni, johon olin päättänyt keskittyä täysillä. Pari kuukautta siinä taisi mennä vähän niin kuin laput silmillä, mutta sekin kyllä palkittiin loppujen lopuksi kun allekirjoittaneen potkunyrkkeilijän käsi nostettiin koholle nimipäivänsä kunniaksi. Sen jälkeen meni muutama päivä pää pilvissä kun sitä tuli kuljettua suupielet niin leveänä, että Naantalin aurinkoakin kävi kateeksi! Tiedoksenne, että olen kuitenkin jo nyt palannut takaisin maanpinnalle.

To be a great champion you must believe you're the best.

If you're not, pretend you are.

- Muhammad Ali

Olemattoman Suomen kesän aikana kertynyttä pisamasatoa käytiin vahvistelemassa Espanjan auringon alla. Ensimmäinen ulkomaan lomamatka mamman kanssa sujui hyvin, joten eiköhän sitä voisi joskus toistekin lähteä. Jos vaikka sitten onnistuttaisi hengailla ilman nälästä johtuvia kiukunpuuskauksia tai muita vastoinkäymisiä. 

Huomattavasti vähemmillä tunnepurkauksilla päästiin Levin reissulla. Oli aika huisia päästä viettämään vielä tässä iässä kunnon laatuaikaa akselilla sisko ja sen veli. Varsinkin kun muistaa hyvin sen kuinka hän vei minua silloin pienempänä nassikkana aina uimaan ja sinne sun tänne. Nähtäväksi jää toteutuuko sama reissu myös kesänä vai lähdemmekö jonnekin muualle fillaroimaan. Nyt kun on kerran itselläkin astetta parempi ja erilaisempi (aka the best) pyörä, jolla tarpoa tuntureilla. Ja on se myös pari kiloa kevyempikin, niin saatan jaksaa kantaa sitä tunnin tai kaksi pidempään. Ei siis mitenkään sillä ettenkö pystyisi sitä ajamaan kivikkoisessa maastossa suoraan ylämäkeen middle of nowhere.

Kuten jokaisesta aiemmasta menneestä vuodesta, riittäisi tästäkin kirjoitettavaa vaikka kuinka. Taasen muutama uusi tuttavuus, paljon menoa ja meininkiä ja tärkeimpien ihmisten kanssa hengailua. Tulkoon tulevasta vuodesta yhtä hyvä kuin tästäkin ja ehkä jopa ripauksen parempi!

We must let go of the life we have planned,

so as to accept the one that is waiting for us.

- Joseph Campbell

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Äs niin kuin Suomi100, salmiakki, sade ja sitä rataa. Se on syssy ny ja sen kyllä huomaa. Meinaan jos vaan liikkuu ulkosalla ja tarkkailee ympäristöään. Lähestulkoon kaikki lehdet ovat jo vaihtaneet väriään ja pudonneet maahan mätänemään. Ja kun matkaa töihin aamuvarhaisella niin saa nauttia rapean raikkaasta ilmasta ja ihastella nousevaa aurinkoa. Niin ja tavallista useammin myös suht tuulettomasta kelistä!

Toisille tämä kuluva vuodenaika on sitä kaikkein apaattista aikaa kun mikää ei vaan yksinkertaisesti nappaa. Onhan se paljon kiinni fiiliksestä ja siitä, miten kullakin menee elämän eri osa-alueilla niin kuin omasta mielestään. Tämä vuosi on ollut itselleni hyvä vuosi (ainakin tähän asti) joten en koe olevani vielä niin moksiskaan (ainakaan vielä) luonnonvalon vähyydestä. Ja kun tässä tämän kuun alussa sataa tihutti suoraan esteristä, niin olin vallan muissa maisemissa enkä siksi ole vielä riittävän kyrsiintynyt noihin sateisiinkaan.

You pray for the rain, you gotta deal with the mud too. That's a part of it.

- Denzel Washington

Parin viikon loma tuntui ikuisuudelta, joten ompahan ainakin akut ladattuna loppuvuoden kujeita varten. Ja lisävirta on kyllä ollut tarpeen sillä viime viikollakin tuli oltua maastopyöräilemässä sellaiset kevyet seitsemän tuntia.

Matkaa taisi noiden tuntien aikana kertyä reilut 50 kilometriä, mutta eikö se jotenkin niin mene että "ei se määrä, vaan se laatu". Tai tiedä nyt sitten kuinka tuo sopii tähän asiayhteyteen, mutta kun mennään vaikeassa maastossa (eli vähänkään normaalien neulaspolkujen ulkopuolella) niin vauhti on sen verran hidas ettei matkaa kerry tuosta noin vaan kymppi kaupalla. Tai ei ainakaan minulla. Toista se on sitten noilla kaikkein haastavampien reittien hurjapäillä, jotka menevät läpi harmaan kiven vaikka silmät sidoittuina. Tai siltä se vaikuttaa kun vierestä (tai siis takaa) katsoo näillä silmillä ja toteaa itselleen etteihän noista kivistä pääse millään!

Hobbies are for wimps who don't have the guts to follow their passion.

- Valerie Thomas

Tuossa eilisellä naisten maastolenkilläkin tuli koettua niin monta onnistumista etten tahtonut pysyä laskuissa mukana. Jatkuvasti tuli eteen sellainen pätkä johon mentäessä vain ajatteli, että mitäköhän tästäkin nyt tulee, mutta hetkeä myöhemmin fiilis oli jotakuinkin, että jes-vau-jippijajee! Niin kepeästi ja vaivatta tuli mentyä monesta sellaisesta kohtaa josta ei kuvitellutkaan pääsevänsä ilman ähinöitä ylitse. Mutta niin se vain tuppaa olemaan, että mitä enemmän ajaa, niin sitä enemmän myös oppii. Ja mitä enemmän oppii, niin sitä enemmän sitä alkaa haluamaan lisää.

Lauantain lenkki oli puolestaan äijävaltaisempi, ja vedettiin astetta teknisemmässä maastossa mitä eilinen. Björköbyssä ajettu reitti oli kaikenkaikkiaan vallan mainio, lukuunottamatta muutamaa hassua kohtaa joissa meinasi usko seuraavasta päivästä loppua. Ei niinkään ne kivikot eikä kohdat joissa mukamas meni jonkilainen polku vaan ne pitkät maantien pätkät, joita joskus on kuullut siirtymiksi sanottavan. Tavallisestihan on onni päästä aina välillä polulta tasamaalle hengähtämään, mutta tässä tapauksessa ajamamme soratiet olivat jotain aivan muuta. Ne jotka ovat joskus fätillä ajaneet, niin tietävät mistä puhun. Rengaspaineiden kun on oltava sellaiset, ettei pomppaa yhdessä menopelin kanssa puiden latvoihin jokaisen juuren ja kiven kohdalla. Oikeanlaiset säädöt ovat kuitenkin parhaaksi niin pyörälle kuin ajajallekin vaikka tämä sitten joutuisi vetämään siirtymillä reisilihaksensa maitohapoille.

Go as far you can see, when you get there, you'll be able to see further.

- Thomas Carlyle

Kierrettiin vajaan 30 kilometrin mittainen reitti ja koska vesikään ei ollut kauhean korkealla niin voitiin ajaa välillä ihan rannassakin meneviä osuuksia. Käytiin kirjoittamassa Finnhamnin kalasaunan vieraskirjaan puumerkit ja jatkettiin patsastelemaan maisemia Svedjehamnin Saltkarenin huipulle. Sieltä sitten viimeisillä voimilla takaisin lähköpisteeseen ja loppuillaksi istumaan saunaan palauttelemaan kroppaa seuraavan päivän ajoja varten.

Varsinainen kipinä maastopyöräilyyn tuli vanhemmalta isoveljeltä parisen vuotta sitten ja sille tielle olen toistaiseksi jäänyt. Nälkä on niin sanotusti kasvanut syödessä ja nyt kun vielä saisi pyöränsä tuolta maailmalta omaan huomaan, niin olisin onneissani. Siihen asti mennään kuitenkin lainapelillä, joka on sekin alkanut tuntumaan aika näppärältä yksilöltä.

Ja osallistuakseni tämän vuotiseen Tour de Poriin oli sinnekin lainattava erilainen peli testiin. Lenkkiryhmämme pärjäsi siellä ihan hyvin kaikesta kuravellistä ja sateesta huolimatta. Ja kyllä Poristakin vaan löytyy edelleen sellaisia paikkoja joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä.

It is not the mountain we conquer, but ourselves. 

- Sir Edmund Hilary

Eräs syyskuinen iltapäivä

Vai oliko se sittenkin vielä päivää, kello 14 ja 17 välinen aika? No eipäs noilla pienillä yksityiskohdilla nyt niin väliä. Kyseessä oli kuitenkin viikon päivistä se kaikkein pyhin eli sunnuntai. Joillekin teistä se saattaa olla ehkä jonkinlainen lepopäivä, mutta ei allekirjoittaneelle. Tuona päivänä ollaan joko reissussa, kipittämässä pitkää juoksulenkkiä tai muissa aktiviteeteissa. Harvemmin sitä tulee siis vain pysyteltyä sisätiloissa tohvelit jalassa tai tehden ihan vain jotain pientä ja kevyttä arkiaskaretta. Ne sohvan pohjalla nenä kirjassa -hetket ovat sitten sitä harvinaista herkkua ja ansaittuja taukoja.

Rest and be thankful.

- William Wadsworth

Hetki ennen h-hetkeä sitä ajattelee, että mihin tuli edellisenä päivänä luvattua. Ulkona sataa vettä ja lujaa eikä loppua näy, eikä näkynyt yli tuntia myöhempääkään. Oltiin lähdössä maastopyöräilemään ja nauttimaan (kaato)sateen raikkaasta ulkoilmasta. Eli mikäs siis sen parempi viettää vapaa-aikaansa. Ihminenkään kun ei ole sokerista kunhan vain pukee ylleen oikeanlaiset varusteet.

Meikäläinen oli nyt ensimmäistä kertaa tutustumassa paikallisiin reittihin ja ylipäänsä koko porukkaan (osaan siitä) ketä täällä näissä piireissä pyörii. Suurimman osan ajasta olin kyllä ihan kartalla, että missä päin Vaasaa milloinkin oltiin, mutta yksin ei noille poluille ole vielä mitään asiaa. Ainakaan siis ilman kunnon kartta-aineistoa tai GPS-paikanninta. Muutenhan sitä saattaa mennä harhaan ja joutua sohimaan edestakaisin tunnin tai kaksi. Tai voihan niin käydä myös tutuissa maisemissa.. kokemusta meinaan on.

A true sportman is a hunter lost in the woods and out of ammo.

- Robert Brault

Lähi kuukausina ei ole tosiaan kovin paljoa tullut pyöräiltyä, mutta siihen on tulossa muutos. Nimittäin heti kuin uusi pyöräni vain saapuu niin eikun mars metsään! Tämänkertainen lenkki mentiin vuokrapelillä, jonka sain alleni pilkkahintaan yhteislenkkimme ajaksi. Ja koska joudun odottamaan omaa aarrettani vielä muutaman viikon, niin ainakin kerran tulee varmasti mentyä vuokravehkeellä liikenteeseen. Kaikki Vaasan ja sen lähiseutujen reitit ovat täkäläiselle Meri-Porin kangasmetsien kulkijalle vielä sen verran uusia, että ihmeteltävää riittää vielä pitkään. Sunnuntai-illallakin oli päällimmäisenä mielessä vain ajatus, että miksi en ollut liittynyt näihin piireihin jo aiemmin. Joka paikkaan tai harrastukseen ei kuitenkaan näillä rahkeilla repeä, mutta kun välillä muuttaa aikataulujaan niin saa kummasti uutta virtaa sinne sun tänne.

A hobby a day keeps the doldrums away.

- Phyllis McGinley

Eräs elokuinen iltapäivä

Yhtenä päivänä sitä ja toisena tätä. Yksi erityinen kerta on kuitenkin jäänyt mieleeni, ja silloin oli vielä maanantai! Sitä oltiin töissä normaaliin tapaan rennon viikonlopun jälkeen ja laskettiin päiviä tulevaan lauantaihin. Ai miksikö? No silloin menen repäisemään puolimaratonin. Tällä kertaa tosin ilman sen suurempia toiveita aikaennätyksestä. Ai miksikö? No eipä ole tullut tämän vuoden puolella kovin hartaasti harrastettua tuota lenkkipoluilla kipittelyä. Ai miksikö? No kun focus on ollut aivan toisessa lajissa. Ai miksikö? No syy siihen selviää ehkä loppuvuodesta.

Small efforts sustained over time can produce significant results.

- Elder Durrant

Ja nyt takaisin siihen maanantaihin. Polkaisin keltaisen luottokiiturini (iskän mieleisekseni maalaama mummis) töiden jälkeen paikalliseen fillariliikkeeseen. Olin saanut kuulla, että siellä olisi samanmerkkinen menopeli, jonka olin ajatellut ostaa edesmenneen tilalle. Tarkoittaen siis että kamutin (selkokielellä myin) vanhan maastopyöräni (veljeni huostasta hankitun) eteenpäin eräänä toisena iltapäivänä. Olin päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen koska haluan ostaa uuden. Ja koska meikäläinen ei ole pituudella pilattu, niin tuon uuden pyörän rungon koko on aiheuttanut pientä päänvaivaa. Niin ja kun eri merkkisten pyörien rungotkin ovat ymmärrettävästi erilaisia. On paljon mittoja ja lukuja vertailtavana. On reachii, seat tubee (ST), top tubee (TT) ja vähän ticoticoo, no ei sentäs. Mutta lyhykäisyydessään pyörien geometrialla on siis väliä eivätkä ne ole tuulesta temmatut hintalaadultaan hyvien pyörien kohdalla. Näin totesivat Polkupojissa.

I think the thing to do is to enjoy the ride while you're on it.

- Johnny Depp

Anyhow, anyway, pääsin kokeilemaan toista saman runkokoon pyörää kuin aiemmin. Puhuttaessa nyt viime päivien aikana tehdyistä koeajoista kahden tyystin eri merkin välillä. Kyseiset yksilöt vaikuttivat suht samankokoisilta, mutta todellinen ero paljastui vasta geometriataulukoita vertailtaessa. Erot eivät ollut suurin eikä sitä tosiaan edes huomannut satulan päältä. Lyhyen koeajon ja kahden erittäin mukavan asiantuntijan kanssa käydyn pitkän keskustelun (ohi aiheen ja niin päin pois) jälkeen olin päättänyt minulle mielestäni parhaiten sopivan rungon (versus ketteryys/näppäryys) koon. Niin ja sen että nyt se tapahtuu, meikä ostaa itselleen ihkauuden fillarin. Tai siis että meikä tekee tilauksen netistä, koska haluamaani mallia ei ole saatavilla täältäpäin.

Tällä tekstillä yritän siis kertoa, että kun päättää tehdä jotain ykskaks eli ilman päivien suunnittelua, niin arki voi yllättää. Oli sitten maanantai tai joku muu yksi monista ihanista viikonpäivistämme. Mitään maailmaa mullistaa ei tapahtunut paitsi kun että minulle tuli tuosta vajaan kahden tunnin visiitistä aivan uskomattoman tyytyväinen fiilis! Tuli siis jälleen kerran todettua, että uusien samanhenkisten ihmisten tapaamisesta tulee ihan älyttömän hyvälle tuulelle. Onnea on saada keskustella sellaisten ihmisten kanssa joita kiinnostaa ja ennenkaikkea jotka ymmärtävät mistä puhutaan. Oli se sitten ohi aiheen tai ei.

Learn from yesterday, live for today, look to tomorrow, rest this afternoon.

- Charles M. Schulz

Miniloma pohjoisessa

Vaikka minulla ei ole ollut varsinaista kesälomaa, niin viime viikot ovat tuntuneet kyllä aika rennoilta kun on kerennyt olemaan siellä sun täällä. Tänään palasin kotiin Lapin reissulta, jonne matkasin yhdessä vanhemman isoveljeni kanssa. Tai hän nyt oli lähtenyt Ouluun päivän edellä meikäläistä. Oli aikas rentoa matkata puolityhjän rinkan kanssa kun kaikki isoimmat/painavimmat kamani oli pakattu edellisenä päivänä autoon. Tuskin siitä olisi nimittäin tullut yhtikäs mitään, jos olisin yrittänyt tuoda pyörän ja teltassa yöpymiseen tarvittavat tavarat junalla, siis ihan itsekseni. Kyseessä ei ollut meinaan mikään luksusloma Panorama hotelliin, vaan kunnon aktiiviloma sisarusten kesken. Veli pyöräili päivät ylösalas ja eestaas kilpailemassa ja minä tein mitä milloinkin. 

Nappasin keskiviikkoaamuna siis Suomen valtion rautateiden (aka VR) junan ja jäin kyydistä Rovaniemellä. Oltiin sovittu veljen kanssa treffit Ounasvaaralla, jonne minä sitten reippaana likkana köpöttelin. 

Nopea kipaisu huipulla, jonka jälkeen alkoi matkamme kohti Kittilää. Ensimmäiset kaksi yötä oli tarkoitus nukkua teltoissa, mutta tarkkoja leiriytymispaikkoja ei oltu lyöty lukkoon. Ei auttanut muuta kuin lukea tien poskessa olevia kylttejä ja punnita joskos niistä jossain voisi yöpyä. Kutakuinkin Rovaniemen ja Kittilän puolivälissä meitä sitten onnisti kun löysimme majoitusalueenomaisen tilan erään omakotitalon pihapiiristä. 

Tarkkaa nimeä ei ole tiedossa, mutta infotaulussa puhuttiin Maijasesta. Sinne pihapiirin rantaan me sitten asetuttiin ja kävimme uimassa Ounasjoessa. Aamulla keitettiin kaurapuurot ja kaffeet grillistä ja jatkettiin kohti lopullista määränpäätämme eli Leviä. 

Perille saavuttuamme laitettiin automme parkkiin ja tehtiin tuttavuutta vieressä olevan asuntoautollisen kanssa. Hetken siinä pyörittiin ja käytiin tutustumassa Zero Pointtiin, mutta eipäs siellä niin aikaisin ollut vielä oikein mitään sen ihmeempää. Varsinaiset kisat kun alkaisivat vasta seuraavana päivänä. Eli eikun pyöräilykamat päälle ja reiteille. Käytiin porukalla tutustumassa kisojen ensimmäiseen erikoiskokeeseen, joka laskettiin Kätkätunturin huipulta alas. Henkilökohtainen kokemukseni mtb-ajosta on aika vähäinen, joten jatkoin jossain kohtaa omia polkujani. Olisi pitänyt vaan suosiolla pysyä miesten mukana, sillä päädyin ylimääräisen lenkin ja pidemmän ylämäkipätkän jälkeen samalle pisteelle johon he olivat aikoja sitten kääntyneet. 

Mutta mitäpä tuosta, itsensä haastaminen lisää luonnetta. Tai ainakin niinä kertoina kun puoliksi raahaat/kannat maastopyörääsi puoliväkisin ylös huipulle. Harmi vain, että tälläiset saavutukset jäävät aina muilta näkemättä. Sitä kun on joskus sellaisissa paikoissa, että on parempi vain puskea eteenpäin (tässä tapauksessa ylöspäin) kuin kääntyä takaisin.

Tuo kyseinen kolmen tunnin rupeama oli täynnä verta (kiitos itikoille) ja hikeä, Vaikka usko meinasi jossain kohtaa loppua niin kyyneleiltä vältyttiin, sillä eihän niistä olisi mitään höytyä sillä hetkellä ollut. Jälkikäteen olin aivan mielettömän ylpeä itsestäni, että olin päässyt huiputtamaan Kätkän ja että vältin rankkasateen, joka näkyi ja kuului kyllä selkäpuolella.

Toisen telttayön ja edellisen päivän uurastuksen jälkeen olo oli kyllä ihmeen virkeä seuraavana aamuna. Päästiin Levilehdon yleiseen huoltorakennukseen tekemään aamupalat, mutta pakko myöntää että ne maistuivat paremmalta ulkosalla. Tai kun käyttää grilliä veden keittämiseen niin saa tunnelman maittavan aterian kaupanpäällisenä. Silloin kun riittää (ainakin meikäläisille) yksinkertaisesti hiljalleen haudutettu kaurapuuro sekä kahvi. Niiden voimalla tehtiin aamulenkki rinteelle ja valmistauduttiin päivän ohjelmaan. Veljellä alkoi ensimmäinen kisapäivä ja meikä polkaisi Torajaiselle, josta jatkon kävellen Levin huipulle. Patikointipolku oli taas aikaimoinen itikkatie, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä että Apostolin kyydillä mennään.

Vasta tunturin päällä pystyi huokaisemaan helpotuksesta, koska siellä ei noita ihmisveren  ja -ihon himoitsijoita juurikaan ollut. Ja hyvä niin, koska minä olin jo siinä vaiheessa aivan kypsä ympärilläni jatkuvasti pyöriviin hyttysiin ja paarmoihin. Enkä muuten nähnyt tuolla Levillä ketään muuta niin pahasti elävältä syötyä henkilöä kuin minä.. että se siitä paksusta nahasta.

Lauantaina olin kyllä kaukainen turisti siinä missä moni muukin, sillä päätin hypätä aamuvarhaisella gondolin kyytiin. Pitihän se vähintään kerran kokea kun kerran ensimmäistä kertaa niillä nurkilla. Laskettelukeskuksenahan tuo paikka on varmasti aivan järjettömän laaja ja hieno, mutta en tiedä että olisiko minusta niihin rinteisiin. Sen verran kuitenkin pelkoa korkeisiin paikkoihin ja jatkuva jännitys takaraivossa kaikkein jyrkimissä paikoissa.  

Hissillä pääsi tietysti vaihtamaan paikkaakin huomattavasti nopeammin kuin lihasvoimalla, joten ehdin hyvin kuvailemaan eri reiteillä. Kilpailussa ajettiin kahden päivän aikana yhteensä yhdeksän erikoiskoetta ja niiden päälle vielä siirtymät. Voin vain kuvitella kuinka väsyneitä kisaajat olivat maaliviivan ylitettyään verraten siis siihen kun meikäläinen pääosin käveli EK-1 ylös ja alas.  

Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.

- Albert Einstein