Valmiina muutoksiin

Aika alkaa käydä vähiin, sillä huomenna olis edessä muutto. Puolet tavaroista tönöttää kyllä edelleen paikoillaan ja odottaa pakkaamista. Kai sitä viimeistään huomen aamulla pitää tehdä niille jotakin ennen kuin muuttomiehet tulloo. Saa nähdä miten saan sullottua ne porukoille, joiden luona pitäisi muutama seuraava viikko viettää ennen uuteen kämppään siirtymistä.

Be happy for this moment.

This moment is your life.

- Omar Khayyam

Muutokset tuovat mukanaan kaikkea uutta ja jännää. Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että pitää jättää taakseen (siis lähinnä tänne Forssaan) vaikka mitä, ja haikealtahan se tuntuu, mutta ei tässä mitään märehtimään ruveta. Tänäänkin tiedossa vielä viimeinen illanvietto kimuleitten kanssa.

Kaikki ei ole siltä miltä näyttää, hyytelöshotteja nam!

All that we are is the result

of all that we have thought.

- Buddha

If you correct your mind, the rest of

your life will fall into place.

- Lao Tzu

Itsensä ylittäminen on elämän suola

Haaste otettu vastaan ja suoritettu.: "Jes, mä tein sen!"

Tuossa viime vuoden lopussa kerroin teille seuraavasta haasteestani (tsekkaa se täältä)  eli puolimaratonin juoksemisesta, ja nyt se olisi sitten juostu! Paljon sitä tulikin treenattua ja ilmeisesti riittävästi, sillä juoksu sujui kuin tanssi (ainakin noin yleisesti ottaen)! Tai olihan siinä alussa pieniä hankaluuksia, mutta niistä päästiin eroon heti ensimmäiselle juomapisteelle tultaessa eli heti siinä 4,5 kilometrin kohdalla.

Pientä jännitystä pinnassa 24 min ennen lähtöä!

Alun odotukset oli koko ajan siinä, että siinä vaiheessa kun joskus pääsen maaliin, niin tuskin jalat enää kantaa, mutta väärässähän siinä oltiin. Juoksu sujui kaikin puolin hyvin ja se fiilis oli aivan mahtava! En olisi uskonut, että juoksemisesta voi tulla näin mahtava olo! Lisää näitä!

Maaliin tultiin siis omilla jaloilla, vaikka siinä viimeisen kilometrin loppukirin kohdalla rupes aika paljon tuntumaan pohkeissa ja polvissa. Näin jälkikäteen kun paikat eivät kuitenkaan ole juuri yhtään kipeät tai jumissa, niin sitä alkaa pakosti miettiä, että juoksiko sitä liiankin rauhallisesti? Tämä oli kuitenkin se elämäni ensimmäinen puolimaraton ja tavoitteena oli, että jaksan juosta koko matkan, niin eiköhän tuo minun aikani 2.18.17 ole juuri passeli ensikertalaiselle :-) Tulevaisuudessa voisi juosta vähintään yhden puolikkaan per vuosi ja sitten ravata noissa lyhyemmillä matkoilla vähän spurttailemassa.  

Kisahallin hulppean kisalounaan jälkeen oli hyvä käydä pulahtamassa (siis saunomassa) legendaarisessa Vesihelmessä!

Kyky on se, mitä pystyt tekemään.

Motivaatio määrää sen, mitä teet.

Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen.

- Tuntematon

Elä ja naura

Having the best time of my life!

Siinä lyhyesti mun viikonloppu.

No, jos siitä kuitenkin mainitsis lyhyesti pari sanaa. Perjantaina meillä oli täällä Forssassa maan kuulut Allasbileet, joita siis itsekin olin järjestämässä. Alkuillan hankaluuksista huolimatta kaikki sujui oikein hyvin, vesilelut saatiin altaaseen ja musiikkikamat pelittämään. Siitä se ajatus sitten lähti, eikun jammailut!

Porukkaa oli kun pipoo tai siltä ainakin vaikutti lipunmyynnissä. Itselläni jäi uinnit aika lyhyeen, tosiaan kun töissähän siellä oltiin ja jonkun piti pitää huolta muista ja ylläpitää yleistä järjestystä. Oltiin meidän järjestäjien kesken jaettu tuo kolmen tunnin aika tunnin vuoroihin, jokseenkin tasavertaisesti. Silloin kun osa myi lippuja, niin osa vietti vapaatuntiaan, ja loput saivat olla edes kerran elämässään oikea Baywatch-tähti eli hengenpelastaja. Tämä kuitenkin ilman niitä kuuluisan punaisia uima-asuja, joiden tilalla meillä oli vanhat kunnon huomioliivit!

Kolmen tunnin uintien jälkeen oli aika siirtyä paikalliseen yökerhoon jatkoille, jossa oli myös porukkaa aika mukavasti. Tunnit meni siihen kuitenkin tahtiin, että seuraavaks herättiinkin jo kotoa ja lähdettiin melkein heti hakemaan tavaroita reivien jäljitä pois hallilta.

Taidettiin me siinä syömässäkin käydä, että lähtis uus päivä käyntiin.

Tervetuloa kesäkunto, eiku?

Jos tästä voi nyt jotain päätellä, niin koko viikonloppu oli  aivan mahtava. Pääsi näkemään pitkästä aikaa yhtä vanhaa kaveria ja sai siinä samalla tosi paljon uusia kavereita, joihin tullaan varmasti olemaan yhteydessä jatkossakin.

Be who you are and say what you feel 
because those who mind 

don't matter and those who matter don't mind.

- Dr. Seuss

Päivittyneet kasvot

Joku teistä on jo varmaan huomannutkin, mutta päivittelin tässä viikolla blogini ulkonäköä. Tuli tuossa eräs ilta sellainen fiilis, että pieni muotoinen kasvojenkohotus (a facelift so to speak) olisi tarpeen. Aloitin blogin kirjoittamisen silloin kun muutin omilleni tänne Forssaan. Olin usein pohtinut hankkivani päiväkirjan, mutta jotenkin se ajatus tuntui liian työläältä, vaikka siis eihän tämä koneella näppäilykään mitään sen kevyempää ole. Joskus tulee juttua tuosta noin vaan, mutta välillä näiden juttujen kirjoittamiseen voi mennä toistakin tuntia. Kaikki riippuu fiiliksestä.

Laitoin siis blogin pystyyn ja toivoin (ja toivon vieläkin), että jotkut ihmiset sieltä kaukaisuudesta alkaisivat seuraamaan näitä epäsäännöllisiä lätinöitäni. Koska kasasin kaiken kasaan melko nopeasti, päätin tehdä nyt pienen päivityksen. Hieman erilainen ulkonäkö syntyi uudella värityksellä sekä uudella, iloisella bannerilla! Hassua, miten tuo useamman kuvan värikäs luomus toikin uutta iloista ilmettä blogin ulkonäköön. Tai olihan se aiempi mustavalkokuva ehkä hieman tylsä ja ankea, pakko myöntää, mutta nyt on yllä keisarin uudet vaatteet ja kokonaan uudet aatteet kohdillaan!

Ikkunanlautakin sai päivitystä, kirpputorilta löytyneistä kaktuksista!

Perjantaina lähdimme kaverin kanssa auringonpaisteen kunniaksi Tammelaan pyöräilemään. Aluksi piti mennä vain pienelle kävelly, mutta pyörällä pääsee nopeammin kauemmaksi, joten miksipäs ei. Aurinkolasit naamalle ja reissumiehet reppuun, niin se on so let's go! Tammelaan ykskaks tylsän suoraa pyörätietä pitkin ja takaisin Kaukjärven toista puolta. Eväät pysähdyttiin syömään jo entuudestaan tutulle Mustialan metsätunkiolle, jossa aiemman opitun tiedon mukaan kasvaa suojeltua pähkinäpensaslehtoa. 

Sitten tulikin nuha, kiitos raikkaan ulkoilman. Silti viimeisillä voimillani kävin likkojen kanssa katsastamassa täysin taivasalla paistattelevan crossfit -radan. Ei siellä oikein tälläisille päälle puolentoista metriä pitkille ihmisille ole paljoakaan iloa tai sitten se johtuu vaan näistä huikeista lihasvoimista...

Tänään päivääni piristi puolestaan vanhempieni vierailu. Käytiin tuossa tekemässä lyhyt kierros Kehräämön ympäri, ja kappas: "Täällähän on vaikka mitä. Täytyy tulla joskus oikein kunnolla ajan kanssa tänne kävelemään. Täällä on tosi hienoa". Kyllä, siis olenhan minä asunut täällä kohta kaksi vuotta, joten tänne on jokainen aina tervetullut tulemaan kylään, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Toimin mielelläni matkaoppaana kierrellessämme ympäri Vorssaa!

P.S. Huomasitko jo mihin muualle voit blogini kautta kurkistaa?

Arvio terveydentilasi sen mukaan, kuinka myötämielisesti

suhtaudut aamuun ja kevääseen.

- Agatha Christie

Never hööd vapaapäivä

Mikä ihmeen vapaa päivä?

 "I have never heard of it."

Paras tapa hyödyntää vapaapäivä? No shoppailu!

Tänään se tuli taas todistettua ettei sellaista päivää olekkaan, jota voisi sanoa "vapaaksi". Ei siis opiskelijan arjessa. Meilläpäin vapaapäivä tarkoittaa päivää, jona tehdään kaikki viime aikoina rästiin jääneet ("unohtuneet") tehtävät. Yksi tapa tähän, siis vapaa-ajan lisäämiseksi on jättää väliin ekskursio, sillä silloin kun muut kiipeilevät katolla katsellen aurinkopaneeleita, sinä voit istua koulun koneella tekemässä rästitehtäviä. Tämä lyhyt maininta siis maanantaista.

Tänään tiistaina piti olla tuollainen kuuluisa vapaapäivä, mutta eipäs ollutkaan (hähää)! Aamulla piti nousta aikaisin ylös ja töppösillä tepastella kouluun klo 8.45 eli aika itseasiassa aika myöhään. Siinähän meni tämäkin päivä uutta ryhmätyötä aloitellen ja noita rästitehtäviä viimeisteiltäessä. Päivän päätteeksi oli vielä kokous, joten kotiin sain laahusteltua siinä klo 17 jälkeen. Eilen olin kotona vasta kuuden jälkeen, joten tässähän oltiin voiton puolella.

Tuntuu silti siltä, että jokainen päivä on viikko toisensa jälkeen samanlainen! Duunii, duunii, duunii ja niiden päälle vielä kokouksii, kokouksii. Ei hyötyy, ei kipuu.. eikö se yhteiskunta niillä pyöri? Ihminen ei voi saavuttaa loistokasta tulevaisuutta siten, että vaan märehtii sohvan pohjalla. Elämän ja menestyksen eteen tulee tehdä töitä, joten uskon näiden viime aikaisten uurastuksieni kantavan kortensa kekoon jossain vaiheessa tai kovasti ainakin toivon niin!

Paluumatka Turusta kävi näppäristi junalla. Lippua ostaessa sain jonotusnumeron, jonka tulkitsemiseen jäi toivomisen varaa.. kahden päivän jälkeen mitään merkittävää ei ole kuitenkaan (vielä) tapahtunut.

En nyt väitä, etteikö minullakin olisi joskus OIKEITA vapaapäivä, mutta tässä viime aikoina ne ovat todella olleet piilossa kiven alla. Viikonlopun YKL-kokous kuului niihin piilossa oleviin ja onneksi löysin sen, sillä se tuli todellakin tarpeeseen. Lyhyt viikonloppu lähes tuntemattomassa Turussa teki tehtävänsä. Pikainen irtiotto Forssan arjesta antoi sitä kauan kaivattua puhtia ja intoa, jonka voimin tulen tekemään koko tämän viikon (ja ehkä myös ensi viikon) täydellä teholla koulujuttuja niin, että oksat pois!

Tänään varmistui myös muutama muukin asia, joista kuulette kuitenkin vasta myöhemmin ;-) Joten pysykäähän kuulolla, eiku siis näkösällä tai jotain siltä väliltä!

Viikonloppuna donitsibaarissa syömässä kaikkea muuta kuin donitsia!

Kalenteri näyttää 25. maaliskuuta eli se tarkoittaa sitä, että meikäläisellä on synttärit tasan kahden kuukauden päästä! Jiihaaa :-) Kesälomakin alkaa jo vappuna, joten tässähän alkaa jo menojalkaa ja punattuja kesävarpaita vipattamaan!

Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä,

kuin onnistua siinä, ettei tee mitään.

- Tuntematon

Työpaja Järkivihreästä Forssasta - Mahdollisuus vaikuttaa

Vaihtelu virkistää mitä vain, mutta etenkin opiskelua ja koulunkäyntiä, eikö vain?

Tavallisesti meillä on siis pelkkiä luentoja, mutta tänään osallistuimme koulullamme järjestettyyn työpajaan. Työpajan aiheena oli Järkivihreä Forssan seutu, ja tarkoituksenamme oli ideoida sen brändin vahvistamista kestävän kehityksen puitteissa.

No mitä se Järkivihreä sitten tarkoittaa?

- Forssalaisten ihmisten tapaa toimia kestävästi

"Vihreys kannattaa niin ympäristön kuin taloudenkin lähtökohdista"

Tilaisuus aloitettiin kahvituksella ja lyhyillä puheilla päivän aikataulusta. Alustuspuheita olivat pitämässä itse Forssan kaupunginjohtaja, eräs yrittäjä ja itse työpajan varsinainen vetäjä. Puheissa tuli ilmi yhtä sun toista, mutta korostetusti Järkivihreän nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät sekä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten järkivihreys näkyy yrityselämässä.

Paikalla oli runsaasti väkeä, esimerkiksi paikallisia yrittäjiä, kaupungin "vaikuttajia", opiskelijoita ja muita asiasta kiinnostuneita. Olimme jakautuneet pöytäryhmiin (me opiskelijat kahteen pöytään), ja tehtävänämme oli ideoida ratkaisuja kolmeen eri teemaan liittyen (yrittäminen, hyvä elämä ja bio- ja kierrätystalous).

Kysymyksiä olivat mitä ja miten. Mitä meidän tulee tehdä, että kyseiset teemat vahvistuisivat Järkivihreä -ajattelussa, ja ennen kaikkea se, miten ne on mahdollista toteuttaa, mitä niiden toteutumisen eteen pitää tehdä.

Post it -lappuja käyttäen ideoita ja ajatuksia alkoi tulvia, ja meidän ryhmä jos kenenkään osoitti sen, että vain mielikuvitus on rajana. Ei ollut olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, piti ajatella laatikon ulkopuolelta (out of the box) ollakseen luova.

Tässä viime aikoina olen huomannut olevani varsin usein samassa tilassa kaupungin yms. päättäjien kanssa, joten teenkö tätä huomaamattani tarkoituksella siksi, koska haluan olla mukana vaikuttamassa? Ehkä lopulta aika näyttää, mihin kaikkeen olen itseni laittanutkaan likoon. Siihen asti jatkan samaan malliin, kunnes saan edes jotenkin sanani kuulumaan. Haluan olla se henkilö, joka sanoo mitä ajattelee, eikä oleta asioiden tapahtuvan itsestään.

Mihin sijoitetaan se, mikä on rivien välissä?

- Stanislaw Jerzy Lec

Eka kerta ilman suklaakalenteria

Totta se on. Tämä on ihka ensimmäinen kerta kun meikä poika aloittaa joulun odotuksen ilman suklaakalenteria. Syynä tähän siis herkkulakkoni, joka tosin päättyy sopivasti jouluaatoksi :-) Ajattelin ensin olla ihan loppuvuoteen asti syömättä mitään herkkuja, mutta eihän sitä voi jouluna kieltäytyä yhtikäs mistään! 

Suklaakalenterin korvikkeeksi olen kiinnittänyt jääkaappini oveen kuvakalenterin (kiitos Satakunnan Kansa), mutta on minulla silti eräs syötäväkin kalenteri.. nimittäin toiselta puoliskoltani nimipäivälahjaksi saatu tee-se-itse (DIY) terveellinen herkkukalenteri! Joten joulunodotukseeni kuuluu niin kivojen kuvien katselu kuin erilaisten pähkinöiden, banaanilastujen yms. napostelu. 

Mennyt viikko oli kuvainnollisesti varsin keventävä. Harteiltani pääsi putoamaan muutaman keskeneräisen koulutyön deadlinet ja esitykset sekä uusien töiden aloitukset. Olo on nyt todella helpottunut, kun on saanut niin paljon aikaiseksi, vaikka onhan tässä vielä vaikka mitä jäljellä. 

Minä olen aina ollut sellainen ihminen, että kun esimerkiksi ruokakaupassa ollessani huomaan maistiaispöytiä, suuntaan itseni oikopäätä niiden ääreen.. joten tykkään ilmaisesta ruoasta (maistiainen tai muu) mitä siitä sitten? Etenkin näin köyhälle opiskelijalle kaikenlaiset ilmaisasiat tuovat iloa, olivatpa ne sitten ruokaa tai tavaroita. Viimeisen kuukauden sisällä olen käynyt kahdesti käsi ojossa riisipuuro -jonossa, mutta minkäs teet, jos se on vain niin yksinkertaisen ihanaa ja hyvää! Ja vieläpä suht harvinaista herkkua. Yksin kotona ollessaan ei paljon houkuta tehdä yhtä annosta kolmea varttia koko ajan sekoittaen, eikä myöskään koko kattilallista.  Ainoa asia mikä minun kohdallani ratkaisee tämän, maailmanmenoani mullistavan ongelman, on mennä paikalle aina sinne missä tuota talvista herkkua tarjoillaan ihka ilmaiseksi (opiskelijan unelma).

Tänä viikonloppuna avattiin Vorssan virallinen joulunodotus, ilotulitteilla ja joulukuusen valojen sytyttämisellä. Kehräämöllä oli jo lauantai-iltana avoinna iltatori, mutta tänään sunnuntaina markkinat olivat pystyssä lähes koko päivän. Esillä oli kaikenlaisia käsitöitä ja leivonnaisia, mutta ennen kaikkea tuota ilmaista kultaa eli riisipuuroa! :-) Ja kuten odottaa saattaa, minähän olin siellä aivan innoissani.

"Puuroa puuroa suuhusi pistä, saat siitä voimaa ihmeellistä!" 

Jokainen päiväni lähtee aina käyntiin perus everyday-kaurapuurolla, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Reippaan aamulenkin lumisateessa juosseena tuo iltapäiväinen riisipuuro maistui siinä missä aamupalakin. Koko viikonloppu oli kaikenkaikkiaan oikean ruokaelämys. Oli kalaa pitkästäpitkästä aikaa, paljon puuroa, ihania ja outoja hedelmiä sekä loppuhuipennuksena kiinalaista. 

KIITOS!

Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin.

- Mike Murdock

Footprint yourself and make a difference

Mikä siinä on kun mikään ei riitä, ei siis yhtikäs mikään.

Ihan sama kuinka paljon on keskeneräisiä projekteja, niin ihmisen siitä huolimatta haalittava itselleen lisää tekemistä. En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin kuulun tähän kyseiseen (kyseenalaiseen) ryhmään. Olen teille jo monet kerrat vuodattanut ongelmiani liittyen jatkuvaan kiireeseen, miettinyt mitä sen eteen pitäisi tehdä ja miten niistä pääsee edes joskus tässä maailmassa eroon.

Keskiviikkoiseen koulupäivään täällä Forssan HAMK:lla kuului peräti kolme kokousta, päivä alkoi aamu 8 ja päättyi päivällä puoli neljän aikoihin. Varsinaista työelämään tutustumista eikö vain? Päivän saldoksi tuli liittyminen kahteen uuteen toimintaan. Hetken mielijohteen ja erittäin lyhyen harkinnan jälkeen päätin liittyä koulumme osuuskuntaan, jossa tulemme ajamaan esim. opiskelijoiden etuja ja asioita. Lounaan jälkeen meillä oli varsin ainutlaatuinen mahdollisuus, nimittäin keskustelu kaupungin johdon kanssa alueen tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Kuten olin itsekin ajatellut, ja kuinka meille kerrottiin, niin vastaavanlainen tilaisuus ei todellakaan ole rutiinikäytäntönä jokaisessa kunnassa. Meille kävi vaan tälläinen pienimuotoinen flaksi, että kaupunki on yllätykseksemme kiinnostunut meidän nuorten mielipiteistä.

Kaupungin johdosta paikalla oli itse kaupunginjohtaja sekä hallituksen ja valtuuston puheenjohtajat. Toisena merkittävänä osapuolena olimme me opiskelijat, joiden ajatuksista kaupunginpäättäjät olivat erityisen kiinnostuneita. Mitä meillä olisi annettavaa heille? Syitä miksi ihmiset joko tulevat tai lähtevät Forssasta? Miten seutua tulisi kehittää, jotta se kasvaisi vetoivoimaiseksi keskuskaupungiksi?

Kaiken tämän kattavan keskustelun ja vuoropuhelun jälkeen ilmaan heitettiin idea perustaa täysin puolueeton ryhmä, joukko asiasta kiinnostuneista henkilöistä, jotka olisivat tulevaisuudessa mukana mm. kaupungin päätöksenteossa ja kehittämisessä. Ja minähän olin yksi näistä henkilöistä.

Reilut kahdeksan tuntia ja tuloksena pelkkää lisävastuuta ja velvollisuuksia, mutta jos kerran halua löytyy, niin antaa palaa vaan! Vapaa-aikakin muuten ollut aika tiukoilla viime aikoina, niin mikä muukaan sitä paremmin lisääkään kuin uudet tehtävät..

Kaikkien näiden uusien tempauksieni lisäksi toimin siis tuutorina, liikuntatuutorina sekä YKL:n (Ympäristöasiantuntijoiden Keskusliiton) opiskelijatoimikunnassa. Johan on juttuja tässä elämässä.. mitä sitä vielä oikein keksisikään?

En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että olen sellainen ihminen kun olen nyt. Henkilö, jolla on suuri halu jättää jälkeensä merkin siitä, että "minä olin tällä (I was here)". Ainoa tapa, jolla voi vaikuttaa ympäröivään maailmaan, on tehdä muutos. Jokainen tekee sen omalla tavallaan, mikäli riittävää tahtoa ja uskoa löytyy, tavalla joka sopii itse kullekin. 

Mitä tulee vielä minuun itseeni ja muihin kuulumisiini, niin huomenna oli vuorossa jälleen kerta matka parturin osaaviin käsiin (että nämä lyhyet hiukset ovat sitten rasittavat.. malli kasvaa hetkessä liian pitkäksi). Illalla mennään puolikkaani kanssa katsomaan tuo kauan odotettu Nälkäpeli -trilogian toinen osa elokuvateatteriin. En ole muuta sitten odottanutkaan nähtyäni sen ensimmäisen osan ja luettuani tuon kyseisen trilogian pariin otteeseen. Vaikka tiedän mitä kirjassa tapahtuu, niin kyllä se elokuvan näkeminen silti jännittää! Saa nähdä miten erilaiseksi ne lopulta osoittautuvat, koska elokuvat venyisivät tuntitolkuttomiin, jos niissä kerrottaisiin kaikki asiat yhtä yksityiskohtaisesti kuin kirjoissa. 

Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä, universumi ja ihmisten typeryys, 

enkä ole ensimmäisestä aivan varma.

- Albert Einstein

Kun mikään ei riitä

Mikä siinä oikeen on, että kun koulu alkaa syksyllä, niin on aivan mielettömän lepposaa. Ensimmäinen kuukausi menee pelkästään siinä, että muistellaan mitä se koulun käynti ja opiskelu oikein onkaan.

Raapustin tässä muutama päivä takaperin paperille kaikki koulutyöt ja niiden viimeiset palautuspäivät.. eihän niitä tullut siihen kuin vaivaiset kahdeksan kappaletta (eikä siinä vielä edes kaikki!), joista jokaisen deadline on ennen joulua. Saattaapi tulla hieman.. varsinkin kun en haluaisi käyttää jokaista minuuttia vapaa-ajastani niiden tekemiseen (mutta se on pakko).

Siinä tuli oikein mahtava fiilis erään viikonlopun jälkeen, kun en ollut tehnyt juuri mitään muuta kuin istunut sisällä, piipahtanut nopealla lenkillä ja siivonnut murto-osan kämpästäni. Kun koitti maanantai, ja meillä oli koko päivän opetusta Hämeenlinnassa, niin mitäs muutakaan opettajat meille olikaan keksineet kuin kaksi uutta projektia! Siis se fiilis ja stressin määrä siinä kohtaan kun tajuat, että enhän mä tehnyt viikonloppuna yhtikäs mitään. Mitä kaikkea siinä kolmen päivän aikana olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi, mutta kun ei.. aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai kiinnosta.

Sitä ajattelee melkeen joka päivä sitä yhtä ja samaa asiaa: "Tänään mä teen ainakin yhden tai kaksi koulujuttua valmiiksi", mutta kun koittaa se aika päivästä kun pääset koulusta kotiin, niin se on viimeinen asia mikä käy mielessä. Kotona ollessaan sitä keksii kaikkea muuta hyvää tai vähemmän hyödyllistä tekemistä, sen sijaan, että tekisit rästitehtäviä pois päiväjärjestyksestä. Olen huomannut myös sen, että jos jään tekemään tehtäviä koulun kirjastoon, niin siellä saan tunnissa aikaiseksi huomattavasti enemmän kuin kotona koko viikon aikana. Kotosalla on vaan aivan liikaa häiritötekijöitä ja muita ärsykkeitä.

Ja koska tässä alkaa olemaan lievästi sanottuna pieni kiire kaikkien noiden ryhmätöiden ja projektien kanssa, niin ehkä olisi vaan parasta mennä suosiolla tekemään niitä kirjastoon.

Kaikesta tästä hulinasta huolimatta mulla ei ole vielä mikään äärettömän uupunut olo, mutta ehkä se stressi puhkeaa sitten viimeistään joulukuussa (but hope not). Tässä kun on istunut tunneilla ja kuullut, että tulee taas uusi isompi tehtävä (mitkä tehdään onneksi ryhmissä, niin vastuu saadaan jaettua moneen pekkaan), niin sitä alkaa aluksi nauraa kaikelle sille työmäärälle mikä jo odottaa kotiin mentäessä. Hetkeä myöhemmin tulee ahdistus ja paniikki.. mistä ihmeestä sitä aikaa saa taiottua lisää, että kaiken saa tehtyä ajallaan ja vieläpä kunnolla!? 

Jos sulta löytyy vastaus tähän, niin ole kiltti ja kerro ihmeessä (multa alkaa olla keinot vähissä).

Mutta nyt kun olen taas purkanut sydäntäni, niin mennäämpäs muihin aiheisiin.

Halloween oli ja meni, niin kuin moni muukin asia! Tämä taisi olla ensimmäinen kerta koko elämässäni kun panostin edes hivenen verran pukeutumiseeni näinä synkkinä Pyhäinpäiväin rientoina. Viime vuonna meidän "porukka" oli pukeutunut Karhukoplaksi, mutta tänä vuonna meillä ei ollut mitään yhteistä teemaa, mikä vähän harmitti. Olisi ollut meinaan ihan kiva, että meillä olisi ollut jokin punainen lanka, joka olisi yhdistänyt meitä kaikkia (aina ei voi saada mitä haluaa). 

Tässä nyt muutama harva kuva kyseistä illasta. Meikäläinen yritti ja nimenomaan YRITTI olla Hullu Hatuntekijä Liisa Ihmemaasta, mutta siihen se myös jäi.. hiukset sutturalla ja hattu päässä, that's it!

Kävin tuossa myös värjäyttämässä räpsyttimeni eli silmäripseni, mikä oli se ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinenkin kerta. Ajatus tuohon kävi, kun oltiin kaverin kanssa kaupungilla suurkaupunki Vorssassa, ja näimme erään parturi-kampaamon ovessa mainoksen, jossa oli kulmien ja ripsien värjäys tarjouksessa hintaan 8€. Siinähän me sitten mentiin ja varattiin meille ajat heti seuraavalle päivälle. Odotukset olivat suuret, koska olen aina ajatellut, että ripsien värjäys tarkoittaa sitä, että ripset näyttävät siltä kuin niissä olisi mascaraa, eikä sitä tarvitsisi sen vuoksi enää välttämättä käyttää. Noh.. lopputulos oli kaukana siitä. Ripsissä kyllä oli nyt syvempi väri (termi suoraan toimenpiteen suorittaneelta naishenkilöltä), mutta ne eivät todellakaan näyttäneet siltä miltä odotin! Lähinnä vaan siltä, että ripsiini olisi edellisen meikinpoiston jälkeen jäänyt ripsaria. Sen verran voi tästä todeta, että ainakaan kyseiseen paikkaan en varmaan mene enää ripsiäni värjäämään, vaan kokeilen jotain muuta paikkaa, nähdäkseni onko paikalla tai ammattiosaamisella merkitystä (ja luultavasti on).

Joten mitä näistä viime viikoista on jäänyt sitten irti? Päällimmäisenä kauhea stressi, mitä olen pyrkinyt pitämään loitolla juoksemalla, ja se muuten auttaa! Kävitpä sitten yksin tai porukalla ulkona kirmaamassa, niin se kyllä piristää mieltä ja kehoa, jonka jälkeen jaksaa taas painaa (jotenkuten) koulutöiden parissa.

Sitten tässä edeltävänä viikonloppuna lähdin taas pitkästä aikaa Poriin, mitä olin odottanut jo viikon verran intoa piukassa! Viime kerrasta ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa (silloin oli syysloma), mutta jotenkin on tuntunut siltä, että päivät ovat menneet sekä todella hitaasti että nopeasti, joka vaikutti siihen, että aloin jo kaipaamaan Poriin päin.

Mutta tosiaan kun mikään ei mene koskaan putkeen eikä mikään riitä meidän kaikkivaltiaalle, niin lähde siitä nyt iloisin mielin matkaan, kun ensimmäiseksi pitää poiketa sairaalassa ja loppuaika hoivata toipilasta. Olin toivonut ja suunnitellut aivan erilaista viikonloppua, mutta minkäs sille mahtaa. Onneksi ei ollut kyseessä mikään sen vakavampi operaatio. 

Tästä eteenpäin eletään hetkessä eikä murehdita menneitä.

Tarvitsemme kaksi sydäntä: pienen, joka on täynnä

 syvää hellyyttä ja toisen, joka on terästä.

- Kahil Gibran

Siitä nyt on aikaa

Viime kerrasta on ehtinyt vierähtää jo jonkin aikaa... hyihyi minua, mutta nyt tulloo yhtä sun toista!

Juhannus oli ja meni aikoja sitten eli ei siitä sen enempää.

Käytiin katsomassa Kirjurin kesäteatterissa Linjat kuumina -niminen komedia pläjäys. Näytelmä kertoi taksikuskista (Kristo Salminen), jolla oli kaksi vaimoa eli siis kaksi perhettä ja kaksi elämää. IHAN HULVATTOMAN HAUSKA! Oon todellakin tyytyväinen siitä, että päätettiin (minun idea) mennä tämä katsomaan. Nauraa sai vedet silmissä ja posket juntturassa.

Vorssassakin ollaan käyty kääntymässä yksityistilaisuuden merkeissä. Nimittäin meidän neljän (minä, Claru, Hanna ja Siru) muikkelin kimppasynttäreillä! Oltiin varattu (vuokrattu) eräs tila: Blue Pool, johon sitten järkättiin pientä purtavaa kera kaikkien ihanien ystävien. Tai oikeastaan se meni niin, että osa meistä, he jotka asuvat kesällä Forssassa, hoitivat lähes kaikki järjestelyt. ISO KIITOS TEILLE! Olitte hoitaneet meille tilan, jossa juhlia ja kaiken lisäksi vielä leiponeet maailman parasta pizzaa ja synttärikakkua! :---) Kuvamateriaalin hehkeän laadun ja edustavuuden vuoksi en nyt laita tänne niistä montaa.

Luultavasti maailman paras drinkki... nimen kun muistais. Pillit vaan tahto mennä tukkoon, ja mistä sitten saatiinkin kunnolla puheen aihetta.

Minigolfiakin on tullut tässä kahdesti pelattua. Toisessa paikassa rata oli varsin helppo, mutta sitten toisaalla ihan järkyttävän vaikea! Siinä meni vähintään 10 harjoituslyöntiä ennenkun sain pallon edes lähelle reikää radan ensimmäisellä reiällä. 

Futistakin on tullut viheriöllä pelattua, vaikka pari peliä jäikin väliin. Toinen Forssan reissun takia ja toinen lähes päivittäin vaivaavan migreenin vuoksi... en tiedä mikä siinä on, mutta eräskin viikko oli varmaa joka päivä hetkellisesti pää hajalla. Stressi, työt, huono sänky/tyyny, huoneilma, kuivatut ruusut huoneessa vai mikä ??? 

Sitten lopuksi päivien varrella otettuja kuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Nysse putos hiekkaan..

..ei sitä voi enää syödä.

Lehmät landella pyörätien poskessa.

Tämä päivä lähti käyntiin kello 07.23, puolentoista tunnin juoksulenkillä viileän pilvisessä ulkoilmassa. Huomenna olisi tarkoitus mennä Yyteriin uimaan, käväistä mökillä ja mennä illalla potkimaan palloa treeneisiin.

Kun voileipä putoaa aina voipuoli alaspäin ja kissa putoaa aina jaloilleen,

niin mitä tapahtuu, jos voileipä sidotaan kissan selkään voipuoli ylöspäin?

- Marita Kotkas

Se ois kesä ny!

Alkuviikosta on luvattu vesisateita, mutta se ei silti vie pois tätä kesäfiilistä mikä mulla nyt on. Viimiset kaks päivää ollut nimittäin niin ihanan aurinkoisia ja lämpimiä, ettei ole mitenkään voinut vaan istua kököttää sisällä, vaan ottaa aurinkoa ja nauttia näistä harvinaisista päivistä, joita ei viime kesänä ollut kuin yksi?

Päivä aloiteltiin pitkälle venyneillä yöunilla ja kevyellä aamupalalla, jonka voimilla sain tehtyä erään koulutehtävän valmiiksi, enään yksi jäljellä (lukuunottamatta paria tuutorijuttua, mutta niiden pitää olla valmiita vasta elokuussa)!

Sen jälkeen vaan bikinit päälle ja ulos aurinkoa ottamaan. Ei tarvinnut kun hetken istua auringossa, niin kappas kummaa, kasvot täynnä pisamia :-) Hihii, ne on kyllä kivoja ja kuuluu kesään eli ei häiritse sitten lainkaan. Siinä meni tunti jos toinenkin ja aika ajoin tietenkin pieniä taukoja, ettei ihan kärvähdä!

Luin uusinta KuntoPlus -lehteä ja siinä oli artikkeli auringosta, sen terveyshaitoista ja och så vidare... siinä sanottiin näin: "Heti kun iho saa väriä, on se merkki vaurioiden syntymisestä". Nooh, olin tullut just siihen tulokseen, että olin saanut jalkoihini hieman väriä eilisestä tunnin pyörämatkasta kaupungista kotiin ja tämän päivän auringon otosta, joten heti alkoi omatunto soimaamaan, mutta jos vaan muistaa käyttää aurinkorasvaa (nimimerkillä en yleensä käytä), niin eiköhän se sitten ole hyvä juttu. Artikkelissa mainittiin myös solariumin lisäävän ihosyövän riskiä 75 prosenttilla. Olin tässä ajatellut, että voisin mennä sitä kokeilemaan, mutta ehkä nyt sittenkin jätän väliin. Myös uv-säteet ovat solariumissa 12 kertaa vahvempia kuin auringon uv-säteily, kyseisen artikkelin mukaan.

Viime viikolla menin muutamaksi päiväksi Vorssaan uusintatentin ja yhden kurssin "retken" takia. Tentti meni yhtä huonosti kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten se siitä yrittämisestä sitten :D Perjantaina mentiin Äimäjärvelle suorittamaan hoitokalastusta, mikä oli takuulla yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Olen koko elämäni pyörinyt veden äärellä veneillen ympäri ämpäri, saaresta toiseen, kaloja noukkien, joten kalojen keskellä oleminen ja tekeminen on minulle enemmän kuin tuttua.

Järvi oli siis vähän huonossa kunnossa, jonka vuoksi siellä oli paljon tavallista enemmän särkikaloja (roskakaloja), joita sitten rysien avulla nostettiin pois. Pari laatikollista piti lajitella, jotta saatiin laskettua kalojen mittoja, määrää ja painoa, en muista sen tarkemmin miksi näin tehtiin, mutta siinä vaiheessa oppi tunnistamaan mikä kala oli kyseessä ja erottamaan samanlaisilta näyttävät lajit toisistaan. Näissä kyseisissä laatikoissa oli 9 eri kalalajia: ahven, särki, pasuri, lahna, kiiski, salakka, ruutana, suutari ja sorva.

Vaikka ahven ei kuulu särkikaloihin, ja isoimmat yksilöt pyrittiin palauttamaan takaisin veteen heti rysää nostettaessa, niin siinä olisi mennyt ikä ja terveys, jos kaikki pienimmätkin yksilöt olisi pitänyt palauttaa takaisin. Harmi sinänsä, sillä siihen päättyy satojen pikku ahventen elämä lyhyeen :(

Sitten itse rysältä (yhteensä kahden tonnin saaliista) tuli monta muutakin kalalajia vastaan, kuten hauki, kuha, made ja ankerias.

Keltaisia kumiankkoja laskettiin Loimijokeen 6000 kappaletta.

Niistä sitten 100 ensimmäistä onnekasta voitti palkinnon.

Äitienpäivä lähti käyntiin 8km aamulenkillä äitin kanssa :-) Sitten kahviteltiin ja otettiin "pienet palat" minun edellisenä päivänä valmistamaani Baileys-juustokakkua, mikä oli muuten hyvää! Resepti oli varsin yksinkertainen ja helppo, mutta siitä huolimatta en sitä tässä teille paljasta, vaan jääköön se suureksi salaisuudeksi. Myöhemmin päivällä grillailtiin koko porukalla ja pojat siinä asensi äitin kasvihuoneeseen automaattisesti (lämpötilan mukaan) sulkeutuvan ja avautuvan ikkunan. 

Autokoulun kakkosvaihe tuli myöskin suoritettua tuossa viikolla. Taloudellinen tai arvioiva ajo, miten kukin sen kokeekin, meni hyvin ja siinä kyllä pakostikin alkoi pohtimaan omaa ajamistaan, ja kaikkea sitä mitä pitää tehdä toisin, että ajaisi taloudellisesti, polttoainetta säästävällä tavalla.

Toisella kertaa oltiinkin sitten Hangassuon ajoharjoitteluradalla kokeilemassa sitä, miten ajaminen oikein sujuukaan liukkaalla. Pienet muistot edelliskerrasta takaraivossani lähdin sinne avoimin mielin verestämään vanhaa ja oppimaan uutta. Aiemmin opittua tuli kertailtua, mutta on se siitä huolimatta aika vaikeaa ajaa liukkaalla (etenkin lujaa ajo-opettajan käskystä), kun ei omassa ajamisessa ole ainakaan vielä tullut vastaan sellaista tilannetta, jossa olisi joutunut kaikin voimin jarrua painamaan auton pysäyttämiseksi. Auton hallinnan menettäminen lyhyeksi aikaa tuntui samalla hauskalta (auton mentäessä melkein ympäri), mutta myös pelottavalta, kun mietti, että näinhän voi oikeasti liikenteessä käydä, ja jos käy, niin miten silloin toimin.

Viikonloppuna jännitetään Leijonia ja käydään katsomassa kuinka suurta voittoa kirpputoripöytä on minulle oikein poikinut (peukut pystyssä molempien suhteen). Hyvää alkanutta kesää vaan kaikille kanssaihmisille!

Ihanaa, että olet olemassa, luonto,  sinä lehtevä taipuvainen pensas, 
johon on hyvä pistää säikähtänyt pää.

- Ragnar Ekelund