Kyllä nyt on vietetty synttäreitä, vaikka hieman hajanaisesti, mutta kumminkin. Silloin varsinaisena päivänä ostin itselleni mehujään (herkkulakko kun on), toissapäivänä nautin pikakaffeet porukoilla ja vielä myöhemmin tällä viikolla olisi tarkoitus kahvitella ja ehkä jopa juhlia reivaten ympäri kaupungin yöelämää. Voi tätä vanhenemisen iloa.
Pampula pirteenä leikkauksen jälkeen <3
<3
Tällä iällä ei enää tarvitse sen kummempia suurjuhlia pitää, mutta pienet kylläkin! Sillä kaikkihan me rakastamme lahjoja (myös allekirjoittanut), ja niitä saadakseen on kutsuttava vieraita, leipoa heille herkkuja ja tarjota kahvia sekä puhua joutavia maailman menosta, itsestään sekä säästä ja määstä.
Ja joka kerta joku kysyy sen kuuluisan kysymyksen päivänsankarilta: "Miltä tuntuu olla vuotta vanhempi?". Vastaus siihen on, että ei, se ei tunnu tippaakaan erilaiselta. Synttäriaamu voi tuntua hieman erilaiselta kuin edellinen aamu, koska silloin tuntee itsensä ylpeäksi ollessaan vanhempi, ja tämäkin johtuu varmasti siitä, että a) on saavuttanut täysi-ikäisyyden, mikä tarkoittaa siis läjäpäin vapauksia/oikeuksia tai b) henkilö saavuttaa muuten vain itselleen merkittävän "rajapyykin" tai iän, joka saattaa tälle kyseiselle heebolle olla jotenkin tarkoituksellinen. Joku voisi kysyä mieluummin, että miltä tuntuu viime vuoteen verrattaessa. Päivät ja viikot ovat niin lyhyt käsite, että ainakin minun on helpompi ajatella ajassa taaksepäin vuosi kerrallaan. Suuremmat juhlapäivät ovat kuitenkin sellaisia, tai siis ainakin yleensä ovat, että ne muistaa hyvin vielä vuosienkin jälkeen. Tosin vuosittain vietettävät synttärit eivät tähän kategoriaan oikein sovi, paitsi ehkä ne 18-vuotis synttärit (mitä siis koko siihen astisen elämänsä on odottanut).
Kirpputorilta varsinainen löytö; uusi babushka kokoelmaani!
Viikonloppu kului reissaten välillä Pori-Forssa-Helsinki-Pori. Perjantaina lähdin hitusen aikaisemmin töistä ja vietin päivän Vorssassa opiskelukavereideni kanssa. Heti sinne saavuttuani kävimme erään kaverini kanssa hakemassa ruokaa Kiinalaisesta ja jotka me sitten nautimme (lue ahmimme) hänen aurinkoisella parvekkeellaan. Että minä olin odotannut sitä hetkeä, kun näen tämän kyseisen henkilön (ps. olet ihana)! Koko sinä aikana kun olen ollut täällä Porissa (siis vaan reilun kuukauden), niin olen kaivannut sitä yhtä ja ainutta oikeaa juttukaveria, jolle on helppo jakaa elämän ilot ja surut. Kun olimme pitäneet "lyhyen" terapiatuokion, niin käväisimme minun kämpässäni ja menimme lopulta syömään jäätelötötteröt torille. Loppuilta meni mukavasti kattoterassilla tyttöjen kanssa rupatellen ja juoruten. Sitten koitti aika kun piti mennä nukkumaan, eikä mennyt kuin pari sanan vaihtoa ja olinkin jo kaverini luona yötä. Se oli ihka ensimmäinen yökyläilyni pitkään aikaan ja vieläpä Vorssassa! Aamulla heräsimme aikaisin syömään aamupalaa, jonka jälkeen sain kyydin linja-autoasemalle samalla kun kaverini lähti töihin. Siinä meidän tiemme sitten erosivat, mutta näemme taas pian, se on varma!
Seuraavana päätepysäkkini oli Kajsaniemiparken i Helsingfors. Matkasin tuohon suurkaupunkiin ajatuksissani mennä Maailma Kylässä (World Village) festivaaleille. Olin siellä kuitenkin töissä vapaaehtoisena enkä pelkästään huvittelemassa.
Olin jo pitkään halunnut käydä kyseisillä festareilla, mutta vasta nyt sain toteutettua tuon haaveeni. Eräs kaunis päivä tuossa muutama kuukausi sitten surffailin netissä ja päädyin MK-kotisivuille, jossa sitten täytin lomakkeen, missä haettiin henkilöitä vapaaehtoistyöhön erilaisiin tehtäviin ja niin siinä kävi, että minä sain sellaisen tittelin kuin kierrätys-/lajitteluneuvoja. Siellä me olimme, minä ja monta muuta, kaksi päivää ulkona helteessä paiskimassa duunia ja polttamassa ihoamme. Tai no me paremminkin "taoimme" ihmisten päähän oikeaoppisia lajittelutapoja. Suurin osa suomalaisista kun oli sillä asenteella, että minähän en lajittele, kun ei kerran kiinnosta! Kannattaisi kuule kiinnostaa.
Jokaisella kierrätyspisteellä oli 3 henkilöä, joista jokainen sitten vuorollaan opasti roska-kädessä-kohti-tulevaa ummikkoa lajittelemaan roskansa oikein. Kuten jo aiemmin sanoin, niin kaikki heebot vähät välittivät siitä minne roskansa laittoivat, mutta mehän siellä sitten kiltisti hymyillen siirsimme jätteet vääristä astioista joten kuten niihin oikeisiin.
Välillä piti muistaa myös syödä!
Kaiken kaikkiaan viikonloppu vapaaehtoisena oli erityisen antoisa. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin sekä myös ruokaan, jolla sai muuten aika hyvin masun täyteen. Annokset kun oli niin tajuttoman isoja! Paikan päällä oli myös lukuisia kojuja, joissa olisi saanut helposti törsättyä kaiken omaisuutensa, mutta minä kun olen tälläinen kranttu, etten hirveän helposti mitään osta, niin enhän minä sieltä sitten mitään myöskään ostanut. Ainoa mitä kojuissa jonotin oli ruoka ja nekin meille vapaaehtoisille tarjottiin (2 kpl ruokalippua per päivä). Sellainen kutina tapahtumasta jäi, että jos en eksy sinne ensi vuonna duuniin, niin pakkohan sinne on sitten muuten vaan mennä hengailemaan! Musiikkikin oli aivan mielettömän hyvää. Harmi vaan, ettei siinä töitä tehdessään voinut yhtään jammailla.
Lähdössä toisen päivän koetukseen hyvin nukutun yön yli ja punertavilla käsivarsilla!
Eilen kävimme porukalla siskoni luona kylässä (mina rakasta heidän uusi kotitalo) ja sieltä menin suoraan toisen puoliskoni kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Ja koska tämä tyttö on herkuttomalla, niin haimme leffaevääksi pähkinöitä popparien tilalle. Tuo Punnitse&Säästä -kauppa on muuten aivan huippu, käyn siellä varmaan joka viikko ostamassa ison pussin erilaisia pähkinöitä (ei suolattuja tottakai) ja muita terveellisiä herkkuja, kuten kuivattuja hedelmiä ja siemeniä. Ne maksavat kyllä lompakon kevyeksi ja visan nollalle, mutta olkoon.. ne on vaan niin hyviä! Tällä kertaa mukaani tarttui perinteinen pähkinäsekoitus ja samaten puoliskolleni, mutta vain suklaa-/jogurttikuorrutteella. Kumpi mahtaakaan olla terveellisempää?
Keskiviikkoa piristi vielä suuresti se, että sain maailman parhaimman synttärikortin kaveriltani Niinalta.
Kiitos sinulle, olet ihana!
Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on;
tulet saamaan vielä vielä lisää.
Jos keskityt vain siihen mitä sinulla ei ole,
et ikimaailmassa saa tarpeeksi.
- Oprah Winfrey
