Hetken tie

Ai että kun kevät on kivaa aikaa! Ilmat senkun lämpenee, aurinko paistaa ja päivät ovat valoisia pitkälle iltaan asti. Tuli tuossa ensimmäiset pisamatkin hankittua, kun oli yhden kokonaisen päivän ulkosalla. Ensin futisturnauksessa pelaamassa ja sieltä suoraan Karhuviestiin tuuraamaan yhtä tiimin jäsentä. Juoksu meni ihmeen hyvin, vaikka jaloissa todella tuntui nuo aikaisemmat peleissä tehdyt pyrähdykset. 

Ulkona on alkanut jo paikat vihertää, mutta tämän neidin mielessä paistaa vain kirkkaan keltainen aurinko. En tiedä ovatko ne nämä kauniin aurinkoiset päivät vai mitkä, mutta nyt on jo pitemmän aikaa ollut sellainen hyvän fiiliksen kierre, eikä sille tunnelille näy loppua! Onhan tässä silti ollut yhtä sun toista mieltä painavaa juttua, jotka ovat välillä saaneet mielen vakavaksi. Helpotuksesta on kuitenkin voitu huokaista, kun lopputulokset ovat olleet positiivisia. Nyt on vaan parempi olla iloinen arjen pienistä asioista ja kaikesta jo olemassa olevasta. Kaikki lähtee asenteesta eli asenne on todellakin rock. 

Ja tuntuu siltä, että mitä rennommin ja huolettomampaa elämää elää, niin jonkinmoiset palaset alkavat loksahdella paikoilleen. En tosin tiedä mitä nuo palikat oikein ovat, mutta eivätköhän ne jossain vaiheessa minulle valkene. Paremmin myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vai? Tämän hetkinen elämä rullaa kuitenkin sen verran mukavasti ja leppoisasti eteenpäin, jonka vuoksi tunnen palasten olevan ihan kaikin puolin yks yhteen toistensa kanssa.     

It's hard to beat a person

who never gives up.

- Babe Ruth 

The fact is that the spring is almost over, and I just can't believe it. Summer is so close and the sun is shining more and more day after day. The weather is so amazing and warm. I've even got my very first freckles on my face! Some people might hate them, but I lovelovelove them. So thanks for the football tournament and relay which "forced" us to be outside for the whole day.

What comes to sport and well-being, I've been exercising a lot (or at least I feel like it). I'm always trying to do things that I enjoy and which make me feel happier. My love for sports has grown with me, and over the years I've got lot of new hobbies. Football is the number one and biggest thing for me. I couldn't imagine life without it, and studs are almost like my other feet. My newest hobby is kickboxing and I like it a lot! And for that I have just bought some new training equipment (which by the way were pretty expensive). Those and some other stuffs that I have been buying during the week needed a little "loan" from my savings, but most of them have been investments for the future. Why not to use money if you don't have any ideas where to put them? If you buy seldom some new things with good quality, they will (probably) last longer and make you feel happier year after year. You only need to be ready to pay more money to get them.     

I firmly believe that the only disability

in life is a bad attitude.

- Scott Hamilton

Jos näillä kamoilla ei lähde kesä käyntiin, niin ei sitten millään! Vähän jouduin kyllä säästötiliä hyödyntämään kaikkien näiden kamojen hankintaan, mutta eikö se siksi olekin nimeltään juuri säästötili? Paikka säilyttää kahisevaa pahan päivän tai uusien hankintojen varalta. Kukin tehkööt sen omien periaatteidensa mukaan, joten näin minä nyt tällä kertaa.  Treenikamoja uutta harrastusta varten, uudet kesäpopot, leffoja, kookosöljyä ja meditointikirja, joista siis kaksi viimeistä pääsee heti kovaan käyttöön kun vain saan muutettua. Mihinkäs sitä sitten seuraavaksi rahojaan säästäisi?

Be who you were created to be,

and you will set the world on fire.

- St. Catherine of Sienna

Påsk

Nyt olis toi Pääsiäinenkin sitten lusittu. Eipä siinä sen kummempaa kuin missään muussakaan viikonlopussa, paitsi ehkä tavallista enemmän kahvittelua ja mässyä. Mutta on tässä tullut käytyä myös melko ahkeraan treeneissäkin. Yyterin mahtavat lenkkipolut on käyty katsastamassa sekä kävellen että juosten, ja futikseen haettu pitkästä aikaa tuntumaa nappisten kanssa. Mieletön fiilis lähteä potkimaan, kun viimeksi ollut nappikset viime kesänä jalassa. Luulin, että kaikki taidotkin olisivat kadonneet tässä ajassa, mutta turhaan! Ne on kyllä niin syvällä tuolla takaraivossa ja selkäytimessä, että ylämummot ne vaan helisi (ainakin suurimman osan ajasta).  

Your daily life is your temple and your religion.

When you enter into it take with you your all.

- Khalil Gibran

Sitten tässä on tullut aloitettua yksi uusi harrastus tuolla tatamin puolella, mutta siitä lisää ehkä sitten joskus myöhemmin, kun laji tullut paremmin tutuksi.

Lähdettiin yks aamu äitin kanssa aamukahville Yyteriin Munakarin nokkaan

Oon nyt majaillut reilun viikon täällä porukoiden nurkissa, ja kaikki mennyt ihmeen hyvin. Aikasemmin kun tulin tänne vain viikonlopuksi, niin ei meinannut mitenkään kantti kestää, mutta nyt mut on jätetty onneksi rauhaan. Nyt saan ihan omassa hiljaisuudessani tehdä omia juttujani ilman, että joku olisi koko ajan koputtelemassa oveen tai kyselemässä turhanpäiväisyyksiä. 

Ja tosiaan toi aamukahvittelu Yyterissä on mahtava tapa nauttia lämpimästä kevätauringosta ja maisemista. Kyllä kelpaa kun on tälläiset puitteet melkeen omalla takapihallaan.  

Trust in dreams, for in them is hidden 

the gate to eternity.

- Khalil Gibran

I've stayed in my parents house a bit over a week now, and so far everything has gone quite ocay. First I thought that I couldn't handle this situation 'cause I had my own place almost for three years. But life is all about changes and for me it means living with my parents once again, but luckily only for a month. After that I'm going pack my staff again and move to entirely new city, where I'll work through the summer. Can't wait that to happen..

And what comes to these past few weeks and moving out from Forssa. Easter went as any other weekend here in Western Coast. I met my relatives and friends. Then one morning me and my mum went to the beach to drink our morning coffee. It was undoubtedly the best way to enjoy this neighborhood and the sunny spring weather.  Yyteri is so close to my parents house, and I have spent my whole childhood in there. So, it's almost like our backyard. 

I'm grateful that the place where I'm moving is also on the west coast. At least I should feel like the same than in the city where I was born and raised.   

Näihin maisemiin jäi Forssan kulmat, kun sieltä muuttokuorman kanssa lähdettiin. Aika haikeeltahan se tuntui, kun melkein kolme vuotta siellä kerkes asua. Mun kämppäkin oli niin ihana, että siinä olisi voinut asunut vielä vuoskaudet. 

Itse muutto sujui ihan hyvin, muutamia pikku seikkoja lukuun ottamatta. "Kiireiden" takia en ollut kerennyt pakkaamaan juuri lainkaan kamojani, ja se muuttoa edeltävän yönkin vietin mielummin kavereiden kanssa hengaten kuin himassa laatikoiden kanssa nyhjöttäen. Ja mitä siitä, vaikka kerkesin nukkua vain pari tuntia, mutta tytsyjen kanssa oli taas kerran ihan mielettömän kivaa! Oltiin paljon normaalia pienemmällä kokoonpanolla liikenteessä, ja kuunneltiin illan aikana kaikkia legendaarisia vanhoja biisejä, joita meistä jokainen oli joskus ala-asteen yms. mehudiskoissa huudellut. 

Be as you wish to seem.

- Socrates

7 yötä vanhenemiseen

Totta se vain on, että tämä neiti täyttää vuosia viikon päästä. Seitsemän lyhyttä yötä ja seitsemän pitkää päivää!

Ja niin kauheaa kuin se onkin, niin olen onneksi välttänyt kaiken maailman ikäkriisit, jotka luultavasti tulevat vastaan vasta siinä kohtaa kun alan olla lähempänä seuraavaa täyspyöreää lukua.

Tämä päivä lähti käyntiin (yllätysyllätys) reippaalla aamulenkillä ja ravitsevalla aamupalalla ulkona terassin kupeessa. Heräsin ekan kerran jo 6 aikaan, mutta päätin nyt oikein sunnuntain kunniaksi nukkua hetken pidempään, joten juoksuun ampaisin siinä hieman kahdeksan jälkeen yhdessä äipän kanssa. Ja hyvä kun olin ehtinyt suihkussa käydä, niin meille tuli pari aamuvirkkua kylään (veli vaimoineen ja kera koirulin), joten suunnittelemani herkkubrunssi sai sitten vähän odottaa (no problem). Tai noh herkku ja herkku.. perinteinen aamupuuro, tee ja uusi smoothiemiks. Kai sitä ihminen muutaman kymmenen kokeilun jälkeen onnistuu loihtimaan oikein taivaallisen hyvän smoothien. Nämä ekat kokeilut ovat olleet aika kökköjä (siis suoranaisesti tylsän makuisia) ja koostuneet melkolailla samoista raaka-aineksista kerta toisensa jälkeen (maitorahka, banaani, kauralese, marjat, avodaco också vidare).

Mutta tässähän on nuorella naisella elämä elämässä, joten aikaa on! Vaikka se tuntuukin olevan vähän hakusessa, kun on niin paljon tekemistä. Futiskausi avattiin tällä viikolla kahdella pelillä (tasuri ja häviö) ja kaikkien näiden pelien ja harjoitusten lisäksi pitäisi ehtiä vielä käydä juoksemassa (vajaa kuukausi puolimaratoniin)!

Kaksi viikkoa on nyt töitäkin (harjoittelua) tehty ja tulevalla viikolla olisi käynti isossa kaupungissa eli Helsingissä. Osallistun töiden puolesta erääseen SYKEen eli Suomen Ympäristökeskuksen seminaariin tuossa keskiviikkona. Mahtaa tulla pitkä päivä, kun tuo kyseinen semma alkaa kello 09.00 ja jonne minun pitää lähteä täältä Porista jo aamu viiden aikaan :D Huhuhh.. mitäköhän siitäkin tulee.

Sitten kun olen tuosta selvinnyt, niin olen pari päivää taas töissä, ja sitten lähdenkin takaisin kohti etelän kulmia. Se kerta tulee olemaan kyllä täysin oman vapaa-ajan piikkiin, koska menen Maailma Kylässä festareille mihis muuallekaan kuin Helsingin Kaisaniemeen :-) Siitä tulee takuu varmasti ihan huisi viikonloppu, joten en malta odottaa. Tämä tulee kyllä tarkoittamaan myös sitä, etten olen kotona syntymäpäivänäni, mutta väliäkö tuolla.. juhlia voi missä tahansa.

Antoisan kesälomani aloituksen kunniaksi annan itselleni vielä tänään luvan nauttia aivan pienen annoksen jäätelöä. Tunnen olevani sen ansainnut, vaikka en ole tässä mitään ihmeellistä tehnytkään kuin nauttinut auringosta. Tai kävin kyllä tuossa vähän kahvakuulaa heiluttelemassa (20 metrin päässä kotipihasta), joten laitetaan sen piikkiin. Näyttää muuten aika säälittävän pieneltä tuo kuula tässä kuvassa, mutta ei anneta koon hämätä, sillä eihän koolla ole niin väliä. Vai onko?

Älä koskaan kasva niin isoksi,  ettetkö voisi esittää kysymyksiä,

älä koskaan tiedä niin paljon,  ettetkö voisi oppia jotain uutta.

- Og Mandino

Lomailijan jouluhurmos

Parempi myöhään kun ei milloinkaan, hyvää joulua! :-)

Joulukalenterin luukut on siis avattu ja "terveellisen" herkkukalenterin herkut syöty muiden jouluruokien ohella. Kolme kuukautta ennen tätä h-hetkeä (jouluaattoa) olin ilman yhtäkään suussa sulavaa karkkia ja sokeripommia. Se saattaa kuullostaa pitkältä ajalta, mutta se meni nopeasti ohi, ja jonka aikana ei tehnyt mieli syödä mitään turhaa, ei mitään ei-ravitsevaa. 

Pari kiloa siinä putosi, mutta se kuinka nopeasti ne tulevat takaisin, jääköön unholaan. Paluuta entiseen ei ole, sillä tuon kolmen kuukauden aikana huomasin sen, ettei ihminen tarvitse noita piileviä sokerimääriä mihinkään. Jos olo tuntuu huteralta, niin tulee syödä oikeanlaista ruokaa, eikä kaupan makeishyllyltä löytyvää suklaata tai euron juustoa. Kun jättää kaiken turhan syömättä, tarkkailee lisäksi muiden ruokien sokeripitoisuuksia ja liikkuu säännöllisesti, saa palkinnoksi alati virkeän olon ja fiiliksen. Syy, minkä vuoksi kaikki tämä olisi vaivan arvoista on se, että voit sanoa hyvästit jatkuvalle väsymykselle ja alakulolle. Usein kun syö jotain ei-niin-terveellistä, jälkiruoaksi saa pelkän katumuksen, morkkiksen siitä, mitä meni taas suustaan alas huuhtomaan. 

Muutos on helppo tehdä ja toteuttaa. Kaikki riippuu vain ihmisestä itsestään. Tämän itsekurista, tahdosta ja paremman elintavan toivosta. 

Joulu oli ja meni niin kuin aina ennenkin. Pampulakin sai perinteiden mukaan avata oman lahjakäärönsä. 

Näin nuorena aikuisena ja lapsen saappaista ulos kasvaneena, eivät lahjat ole enää se juttu, jonka takia joulua vuosi vuoden jälkeen eniten odotan. Ovathan ne siis mahtavia ja todella kivoja, en minä sitä sano.. ja kyllä nämä ovat ne peruskliseet, jotka voit kuulla monen muunkin suusta. Nykyään lahjoja odottaa siksi, että tietää saavaansa jotain tarpeellista ja hyödyllistä, jotain mitä on jo pitkään pohtinut tarvitsevansa. Mitä tulee muihin jouluperinteisiin, saunaan, ruokaan ja seuraan, ne ovat asioita, joita ilman joulua ei olisi. Hällä väliä, onko lunta vai ei, niin kuin nyt täällä länsirannikolla (lumen sijasta täällä ollaan plussan puolella vesisateessa), joulu on aina jouluna, satoi tai paistoi.  

Jouluun valmistauduttiin niin kuin joka vuosi. Koko kämppä puunattiin läpikotaisin (lukuunottamatta omaa huonetta.. hups!) ja keittiössä tehtiin ruokaa sekä leivonnaisia useampana kuin yhtenä päivänä. Joka aamu ylösnoustua ja ikkunasta ulos katsoessa tuli petyttyä, sillä yön aikana ei ollut satanut lunta. Sitä yhtä ainoaa asiaa, joka on varma joulufiiliksen luoja, ei ollut eikä mailla halmeilla myöskään näkynyt. Ehkä sitten joskus kun se omasta tahdostaan taivaalta alas putoaa, tulee jäädäkseen ja luo maalle paksun valkoisen peitteen.  

Sitten varsinaisiin lahjoihin, joista jokainen osoittautui tarpeelliseksi, niin kuin yhden herkkukorin kahvipakettikin, sillä kämppäni kahvipurkki on ammottanut tyhjyyttään jo toista viikkoa. 

Tässä niistä nyt muutama:

- Ylelliset satiinipussilakanat

- Tuon kauan kaivattu kahvipaketti

- Lapaset, itse valitusta langasta

- Setti laadukkaita keittiöveitsiä (kiitos <3) - Byebye Ikea!

- Jamien Oliverin 15 minuutin ateriat (kiitos <3)

- Ihka ensimmäiset, tulevan oman joulukuusen koristeet

- Ihka ensimmäinen oma piparimuotti

- Herkkukori x2

- Kestoleivinpaperi

- Uusi kolmen litran kattila

Ja monta muuta!

Mitä minä sitten puolestani annoin muille? Kovalla vauhdilla, aina viime hetkelle asti kudoin osan tämän joulun lahjoista, villasukkia ja lapasia. Kädet ja bambupuikot päivä toisensa jälkeen sauhuten, sain kun sainkin valmista. Tee se itse oli tämän vuoden hitaasti syttyvä hitti, uusi harrastus, mitä olen nyt omaksi ilokseni jatkanut ja tulen aina kykyjeni mukaan jatkamaan. 

Loma on aina muutakin kuin pelkkää sohvan pohjalla löhöilyä. Minulle itselleni ja myös äipälle, se tarkoittaa sitä, että vihdoinkin on aikaa käydä juoksemassa! Aikaa laittaa lenkkarit alle ja lähteä ulos tuulettumaan, tavalla tai toisella. Kun sade vihdoin lakkasi  ja taivaalta putosi enää pientä tihkua, lähdimme porukalla Yyteriin kävelemään, sillä mehän ei olla sokerista! Aamulenkilläkin käytiin eilen Tapaninpäivänä heräilevän luonnon keskellä kirmaten ja sama tullaan toistamaan huomenna.

Tämän vuoden lupauksena ja haasteena oli juokseminen, se mitä ensi vuosi tuo tullessaan jää nähtäväksi.

Se ei ole suomalainen, joka ei joulusaunasta tullen 

tunnusta rauhan vallitsevan maata.

- Sakari Pälsi

Se ois kesä ny!

Alkuviikosta on luvattu vesisateita, mutta se ei silti vie pois tätä kesäfiilistä mikä mulla nyt on. Viimiset kaks päivää ollut nimittäin niin ihanan aurinkoisia ja lämpimiä, ettei ole mitenkään voinut vaan istua kököttää sisällä, vaan ottaa aurinkoa ja nauttia näistä harvinaisista päivistä, joita ei viime kesänä ollut kuin yksi?

Päivä aloiteltiin pitkälle venyneillä yöunilla ja kevyellä aamupalalla, jonka voimilla sain tehtyä erään koulutehtävän valmiiksi, enään yksi jäljellä (lukuunottamatta paria tuutorijuttua, mutta niiden pitää olla valmiita vasta elokuussa)!

Sen jälkeen vaan bikinit päälle ja ulos aurinkoa ottamaan. Ei tarvinnut kun hetken istua auringossa, niin kappas kummaa, kasvot täynnä pisamia :-) Hihii, ne on kyllä kivoja ja kuuluu kesään eli ei häiritse sitten lainkaan. Siinä meni tunti jos toinenkin ja aika ajoin tietenkin pieniä taukoja, ettei ihan kärvähdä!

Luin uusinta KuntoPlus -lehteä ja siinä oli artikkeli auringosta, sen terveyshaitoista ja och så vidare... siinä sanottiin näin: "Heti kun iho saa väriä, on se merkki vaurioiden syntymisestä". Nooh, olin tullut just siihen tulokseen, että olin saanut jalkoihini hieman väriä eilisestä tunnin pyörämatkasta kaupungista kotiin ja tämän päivän auringon otosta, joten heti alkoi omatunto soimaamaan, mutta jos vaan muistaa käyttää aurinkorasvaa (nimimerkillä en yleensä käytä), niin eiköhän se sitten ole hyvä juttu. Artikkelissa mainittiin myös solariumin lisäävän ihosyövän riskiä 75 prosenttilla. Olin tässä ajatellut, että voisin mennä sitä kokeilemaan, mutta ehkä nyt sittenkin jätän väliin. Myös uv-säteet ovat solariumissa 12 kertaa vahvempia kuin auringon uv-säteily, kyseisen artikkelin mukaan.

Viime viikolla menin muutamaksi päiväksi Vorssaan uusintatentin ja yhden kurssin "retken" takia. Tentti meni yhtä huonosti kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten se siitä yrittämisestä sitten :D Perjantaina mentiin Äimäjärvelle suorittamaan hoitokalastusta, mikä oli takuulla yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Olen koko elämäni pyörinyt veden äärellä veneillen ympäri ämpäri, saaresta toiseen, kaloja noukkien, joten kalojen keskellä oleminen ja tekeminen on minulle enemmän kuin tuttua.

Järvi oli siis vähän huonossa kunnossa, jonka vuoksi siellä oli paljon tavallista enemmän särkikaloja (roskakaloja), joita sitten rysien avulla nostettiin pois. Pari laatikollista piti lajitella, jotta saatiin laskettua kalojen mittoja, määrää ja painoa, en muista sen tarkemmin miksi näin tehtiin, mutta siinä vaiheessa oppi tunnistamaan mikä kala oli kyseessä ja erottamaan samanlaisilta näyttävät lajit toisistaan. Näissä kyseisissä laatikoissa oli 9 eri kalalajia: ahven, särki, pasuri, lahna, kiiski, salakka, ruutana, suutari ja sorva.

Vaikka ahven ei kuulu särkikaloihin, ja isoimmat yksilöt pyrittiin palauttamaan takaisin veteen heti rysää nostettaessa, niin siinä olisi mennyt ikä ja terveys, jos kaikki pienimmätkin yksilöt olisi pitänyt palauttaa takaisin. Harmi sinänsä, sillä siihen päättyy satojen pikku ahventen elämä lyhyeen :(

Sitten itse rysältä (yhteensä kahden tonnin saaliista) tuli monta muutakin kalalajia vastaan, kuten hauki, kuha, made ja ankerias.

Keltaisia kumiankkoja laskettiin Loimijokeen 6000 kappaletta.

Niistä sitten 100 ensimmäistä onnekasta voitti palkinnon.

Äitienpäivä lähti käyntiin 8km aamulenkillä äitin kanssa :-) Sitten kahviteltiin ja otettiin "pienet palat" minun edellisenä päivänä valmistamaani Baileys-juustokakkua, mikä oli muuten hyvää! Resepti oli varsin yksinkertainen ja helppo, mutta siitä huolimatta en sitä tässä teille paljasta, vaan jääköön se suureksi salaisuudeksi. Myöhemmin päivällä grillailtiin koko porukalla ja pojat siinä asensi äitin kasvihuoneeseen automaattisesti (lämpötilan mukaan) sulkeutuvan ja avautuvan ikkunan. 

Autokoulun kakkosvaihe tuli myöskin suoritettua tuossa viikolla. Taloudellinen tai arvioiva ajo, miten kukin sen kokeekin, meni hyvin ja siinä kyllä pakostikin alkoi pohtimaan omaa ajamistaan, ja kaikkea sitä mitä pitää tehdä toisin, että ajaisi taloudellisesti, polttoainetta säästävällä tavalla.

Toisella kertaa oltiinkin sitten Hangassuon ajoharjoitteluradalla kokeilemassa sitä, miten ajaminen oikein sujuukaan liukkaalla. Pienet muistot edelliskerrasta takaraivossani lähdin sinne avoimin mielin verestämään vanhaa ja oppimaan uutta. Aiemmin opittua tuli kertailtua, mutta on se siitä huolimatta aika vaikeaa ajaa liukkaalla (etenkin lujaa ajo-opettajan käskystä), kun ei omassa ajamisessa ole ainakaan vielä tullut vastaan sellaista tilannetta, jossa olisi joutunut kaikin voimin jarrua painamaan auton pysäyttämiseksi. Auton hallinnan menettäminen lyhyeksi aikaa tuntui samalla hauskalta (auton mentäessä melkein ympäri), mutta myös pelottavalta, kun mietti, että näinhän voi oikeasti liikenteessä käydä, ja jos käy, niin miten silloin toimin.

Viikonloppuna jännitetään Leijonia ja käydään katsomassa kuinka suurta voittoa kirpputoripöytä on minulle oikein poikinut (peukut pystyssä molempien suhteen). Hyvää alkanutta kesää vaan kaikille kanssaihmisille!

Ihanaa, että olet olemassa, luonto,  sinä lehtevä taipuvainen pensas, 
johon on hyvä pistää säikähtänyt pää.

- Ragnar Ekelund