Askel kohti tulevaa

New year and new beginnings! I'm going to start write again in Finnish, but there will always something in English too (in italics), so don't worry! 

Mennyt vuosi oli täynnä ylä- ja alamäkiä, iloa ja surua, itkua ja hymyä.

Yhteen ympättynä vuosi 2014 oli henkisen kasvun vuosi. Se oli alku itsensä löytämiselle, omien pitkäaikaisten haaveiden toteuttamiselle. Vaikeiden päätösten ja menetysten kautta löysin kauan kaipaamani rohkeuden elää omaa elämääni.

Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

- Paulo Coelho

Pakko myöntää, että pallo taisi siinä samalla mennä vähän hukkaan ja nyt ollaan peukalo keskellä kämmentä. Ei hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä ja mihin suuntaan lähtisi kulkemaan. Kaikki uudet asiat kiinnostavat ja tuntuvat houkuttelevalta, mutta ei niitä kaikkia ehdi tai voi edes tehdä.
Tulevan vuoden aikana aion siis ennen kaikkea etsiä itseni, mitä tulevaisuudeltani haluan ja kaikki muut piilossa olevat jutut. En tiedä mitä ne ovat, mutta eivätköhän ne jossain kohtaan tule vastaan. Luultavasti silloin kun niitä vähiten odottaa.

Muutama mainitsemisen arvoinen asia menneeltä vuodelta:

- jouduin tekemään vaikeita päätöksiä
- muutin syksyksi Ruotsiin 

- elämäntilanteen muutokset
- pitkän parisuhteen päättyminen
- ja muutenkin tunteiden vuoristoradassa sahaamista

- Pampulan siirtyminen koirien taivaaseen <3 

- veljenpojan syntymä

- otin tatuoinnin 

- pitkä kuuma kesä ja kunnon rusketus pitkästä aikaa!

- hautajaiset
- paaaaljon unettomia öitä

- osallistuin elämäni ekalle puolimaratonille

- tapasin paljon uusia ihmisiä ja sain uusia ystäviä

- sain runsaasti elämänkokemusta
- ja rohkeuden toteuttaa itseäni
- intissäkin tuli käytyä
- vapaaehtoistyö

- henkinen burnout ja loputon stressi

Tuleva vuosi pitää sisällään suuren suuria suunnitelmia ja seikkailuja. Niitä odotellessa!

---

Last year was full of ups and downs, happiness and tears. I had to make really difficult choices that totally changed my life. 
I moved to Sweden to study but it required a lot of sacrifices. My life situation turned upside-down and ended my long lasted relationship, but somehow I managed to got through with it. After all the sleepless nights, hard decisions and losses I'm much braver and determined to live my own life. I want to make my dreams come true and find myself. I know that it's not going to be easy but I'm ready for it. This year is already full of great plans and adventures, so bring it on!

And now we welcome the new year. Full of things 
that have never been.

- Rainer Maria Rilke

X-mas is just around the corner

First, shortly some words in Finnish and after that in English, enjoy!

Ensialkuun nyt vähän juttua suomeksi, kun joillakin tuntuu olevan hankalaa tuo englannin ymmärtäminen ;D
Nyt sitä siis ollaan takaisin Suomessa ja valmiina joulun viettoon! Olin täällä viimeksi lyhyellä visiitillä tuossa loka-marraskuun vaihteessa, jolloin minusta tuntui etten olisi ollut poissa edes viikkoa. Palasin tänne lauantaina ja silloin kyllä tunsin sen, että olen ollut poissa jonkun aikaa. Enkä itse asiassa oikeen vieläkään ole ihan täysin tänne asettunut. Ajatukset kun pyörii edelleen englannin kielellä ja loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin sen verran erilaista täällä, että tottumiseen varmasti menee vielä tovi.
Ja vaikka suomea on siis tullut höpöteltyä jo pari päivää, niin sen kirjoittaminen tuntuu todella hassulta (ja vähän myös vaikealta) eli anteeksi jo nyt, JOS JA KUN huomaatte joitain kielioppivirheitä tai omituisuuksia sanajärjestyksessä! Sitä se ulkomailla asuminen teettää, että alkaa vähän tavat ja tottumukset muuttumaan, vaikka itse ihmisenä en ole muuttunut mielestäni lainkaan. Olen ihan se sama henkilö kuka lähti tuon rapakon toiselle puolelle silloin elokuun lopulla. Nyt olen vain entistä itsevarmempi ja rohkeampi toteuttamaan asioita, joita itse haluan.

Päätös lähteä ei ollut helpoimmasta päästä ja joudun luopumaan monesta asiasta, mutta kun ihmisellä on unelma, haave tai mikä tahansa juttu, jonka on halunnut toteuttaa jo usean vuoden ajan, niin ei siinä auta muu kuin elää omaa unelmaansa ja tehdä toiveista totta. Aluksi tuntuu pahalta, mutta ajan kanssa kaikki helpottuu ja uskon, että palkinto odottaa tuolla jossain tulevaisuudessa. Uskon myös, että kaikella on merkityksensä tai jos ei vielä ole, niin ne kyllä sieltä muodostuvat. Tavalla tai toisella.

Tämä syksy oli ehdotta yksi elämäni parhaimmista kokemuksista, jota en tule ikinä unohtamaan. Kavereita jäi suurin ikävä, mutta onneksi tässä on vielä paljon elämää edessä. Heidän kanssaan tulee pidettyä paljon yhteyttä (kiitos netti, some ja skype) ja aiomme myös nähdä aina kun se on vain mahdollista (toivon mukaan ainakin kerran vuodessa).

---

I'm finally back in Finland and it's time for Christmas holiday! This time it really felt like that I'd been away for a while. Last time when I was here for my holiday, around month and a half ago, I felt that I haven't been away even for a week. It was really hard and felt so sad to say goodbye to all my friends, but we'll meet again.  

"One way or another I'm gonna find you
I'm gonna get you, get you, get you, get you
One way or another I'm gonna win you
I'm gonna get you, get you, get you, get you.

One way or another I'm gonna see you
I'm gonna meet you, meet you, meet you, meet you
One day, maybe next week
I'm gonna meet you, I'm gonna meet you, I'll meet you!"

  

It was snowing in Uppsala just few days before I left from there, but the in the very next day everything was already melted away. At least I had a chance to see the city a bit whiter for a while.   

I had such a great time during my exchange and I wouldn't chance a thing. It was definitely my best autumn so far, even with all the ups and downs. 

An experience, that I will never forget. Experience, that helped me to grow as a person. It didn't chance me, so I'm still the same person that I was half a year ago. The only difference is that now I'm more confident and braver to do things that I really want to. I had to gave up so many things to make my long-time dream come true. The decision was the toughest one so far, but in my opinion people need to live and fulfill their own dreams. 

In the end, everything will be worth it and generate even more greater matters. You only need to wait for them to happen.     

Now, it is snowing outside and everything looks so pretty in there. Finally, we're gonna have a white Christmas! 

There  is hope in dreams, imagination and in the courage 

of those who wish to make those dreams a reality. 

- Jonas Salk

Lomailijan jouluhurmos

Parempi myöhään kun ei milloinkaan, hyvää joulua! :-)

Joulukalenterin luukut on siis avattu ja "terveellisen" herkkukalenterin herkut syöty muiden jouluruokien ohella. Kolme kuukautta ennen tätä h-hetkeä (jouluaattoa) olin ilman yhtäkään suussa sulavaa karkkia ja sokeripommia. Se saattaa kuullostaa pitkältä ajalta, mutta se meni nopeasti ohi, ja jonka aikana ei tehnyt mieli syödä mitään turhaa, ei mitään ei-ravitsevaa. 

Pari kiloa siinä putosi, mutta se kuinka nopeasti ne tulevat takaisin, jääköön unholaan. Paluuta entiseen ei ole, sillä tuon kolmen kuukauden aikana huomasin sen, ettei ihminen tarvitse noita piileviä sokerimääriä mihinkään. Jos olo tuntuu huteralta, niin tulee syödä oikeanlaista ruokaa, eikä kaupan makeishyllyltä löytyvää suklaata tai euron juustoa. Kun jättää kaiken turhan syömättä, tarkkailee lisäksi muiden ruokien sokeripitoisuuksia ja liikkuu säännöllisesti, saa palkinnoksi alati virkeän olon ja fiiliksen. Syy, minkä vuoksi kaikki tämä olisi vaivan arvoista on se, että voit sanoa hyvästit jatkuvalle väsymykselle ja alakulolle. Usein kun syö jotain ei-niin-terveellistä, jälkiruoaksi saa pelkän katumuksen, morkkiksen siitä, mitä meni taas suustaan alas huuhtomaan. 

Muutos on helppo tehdä ja toteuttaa. Kaikki riippuu vain ihmisestä itsestään. Tämän itsekurista, tahdosta ja paremman elintavan toivosta. 

Joulu oli ja meni niin kuin aina ennenkin. Pampulakin sai perinteiden mukaan avata oman lahjakäärönsä. 

Näin nuorena aikuisena ja lapsen saappaista ulos kasvaneena, eivät lahjat ole enää se juttu, jonka takia joulua vuosi vuoden jälkeen eniten odotan. Ovathan ne siis mahtavia ja todella kivoja, en minä sitä sano.. ja kyllä nämä ovat ne peruskliseet, jotka voit kuulla monen muunkin suusta. Nykyään lahjoja odottaa siksi, että tietää saavaansa jotain tarpeellista ja hyödyllistä, jotain mitä on jo pitkään pohtinut tarvitsevansa. Mitä tulee muihin jouluperinteisiin, saunaan, ruokaan ja seuraan, ne ovat asioita, joita ilman joulua ei olisi. Hällä väliä, onko lunta vai ei, niin kuin nyt täällä länsirannikolla (lumen sijasta täällä ollaan plussan puolella vesisateessa), joulu on aina jouluna, satoi tai paistoi.  

Jouluun valmistauduttiin niin kuin joka vuosi. Koko kämppä puunattiin läpikotaisin (lukuunottamatta omaa huonetta.. hups!) ja keittiössä tehtiin ruokaa sekä leivonnaisia useampana kuin yhtenä päivänä. Joka aamu ylösnoustua ja ikkunasta ulos katsoessa tuli petyttyä, sillä yön aikana ei ollut satanut lunta. Sitä yhtä ainoaa asiaa, joka on varma joulufiiliksen luoja, ei ollut eikä mailla halmeilla myöskään näkynyt. Ehkä sitten joskus kun se omasta tahdostaan taivaalta alas putoaa, tulee jäädäkseen ja luo maalle paksun valkoisen peitteen.  

Sitten varsinaisiin lahjoihin, joista jokainen osoittautui tarpeelliseksi, niin kuin yhden herkkukorin kahvipakettikin, sillä kämppäni kahvipurkki on ammottanut tyhjyyttään jo toista viikkoa. 

Tässä niistä nyt muutama:

- Ylelliset satiinipussilakanat

- Tuon kauan kaivattu kahvipaketti

- Lapaset, itse valitusta langasta

- Setti laadukkaita keittiöveitsiä (kiitos <3) - Byebye Ikea!

- Jamien Oliverin 15 minuutin ateriat (kiitos <3)

- Ihka ensimmäiset, tulevan oman joulukuusen koristeet

- Ihka ensimmäinen oma piparimuotti

- Herkkukori x2

- Kestoleivinpaperi

- Uusi kolmen litran kattila

Ja monta muuta!

Mitä minä sitten puolestani annoin muille? Kovalla vauhdilla, aina viime hetkelle asti kudoin osan tämän joulun lahjoista, villasukkia ja lapasia. Kädet ja bambupuikot päivä toisensa jälkeen sauhuten, sain kun sainkin valmista. Tee se itse oli tämän vuoden hitaasti syttyvä hitti, uusi harrastus, mitä olen nyt omaksi ilokseni jatkanut ja tulen aina kykyjeni mukaan jatkamaan. 

Loma on aina muutakin kuin pelkkää sohvan pohjalla löhöilyä. Minulle itselleni ja myös äipälle, se tarkoittaa sitä, että vihdoinkin on aikaa käydä juoksemassa! Aikaa laittaa lenkkarit alle ja lähteä ulos tuulettumaan, tavalla tai toisella. Kun sade vihdoin lakkasi  ja taivaalta putosi enää pientä tihkua, lähdimme porukalla Yyteriin kävelemään, sillä mehän ei olla sokerista! Aamulenkilläkin käytiin eilen Tapaninpäivänä heräilevän luonnon keskellä kirmaten ja sama tullaan toistamaan huomenna.

Tämän vuoden lupauksena ja haasteena oli juokseminen, se mitä ensi vuosi tuo tullessaan jää nähtäväksi.

Se ei ole suomalainen, joka ei joulusaunasta tullen 

tunnusta rauhan vallitsevan maata.

- Sakari Pälsi

Mitä tuli tehtyä

Elikkäs nyt vähän juttua siitä mitä tuli tehtyä muutama päivä sitten päättyneellä ihanalla joululomalla.

Kaikki lähti käyntiin, kun pääsin parturiin (vihdoinkin)! Olin odottanu sitä tosi pitkään, koska en oo halunnut mennä täällä Forssassa parturiin. Lähinnä sen takia, koska Porissa mulla on ollut jo kauan eräs luottoparturi, joka on kaikenlisäksi vielä paljon halvempi kun Forssassa. Illalla kokoonnuttiin 'vanhalla porukalla' viettämään pitkästä aikaa iltaa yhdessä. Oli tosi kivaa nähdä vanhoja kavereita ja jutella niitä näitä, vaikka kaikki tosin eivät tulleetkaan paikalle.

Seuraavana päivänä oli toistamiseen pienimuotoista juhlimista, kun mentiin juhlistamaan erään kaveriparin kihlautumista. Onnittelut vielä kerran teille, joiden nimeä en tässä nyt mainitse! :)

Sitten mitä lähemmäs aattoa mentiin, niin päivät kului leipomisen parissa. Pipareita, pipareita, pipareita, torttuja, torttuja ja kuivakakkuja jajajajajja.. lopputuloksena leipominen tuli korvista ulos ja tuotoksina oli valtava määrä piparkakkuja, torttuja ja muutama kuivakakku.

Aattoa edeltävänä viikonloppuna tultiin veljen ja tämän vaimon kanssa käymään täällä kämpillä tarkastamassa, ettei mun rakkaat kukat rupsahda kuiviksi! Ja muutenkin, kun he eivät olleet vielä kertaakaan käyneet mun luona, kun kämppä on kokonaan sisustettu jne.. Mietittiin minne mentäis illalla ulos syömään, ja ainoa paikka joka oli auki ja kuullosti hyvältä oli Rosso. Eli mentiin sinne, syötiin hyvää ruokaa ja tultiin takasin kämpille. Aamulla lähdettiin kohti Tampereen Ikeaa, ei suinkaan ostamaan viimisiä joululahjoja, vaan kaikkia muita tykötarpeita. Itse ostin kaksi mustaa lehtikoteloa, sellasta ihmeen muovikumi-juttua keittiön laatikoiden pohjalle ja jalkalampun, jonka äiti käski ostamaan.

Sitten koitti kauan odotettu jouluaatto (jeejee)! Aikasin aamulla mentiin perinteiselle aamupuurolle mummulaan, kalastelemaan manteleita puuron seasta. Tänä vuonna oli hieman erilainen joulu siinä mielessä, että syöminen ja lahjojen avaaminen hoidettiin tällä kertaa toisen veljen luona. Muutoksista huolimatta kaikki sujui niinkuin ennenkin, ruoka oli todella hyvää, viini+juustotarjotin=NAM ja lahjojakin tuli kiva määrä ja ne oli tosi kivoja.

Joulukiireistä ja -perinteistä huolimatta kerkesin Tapaninpäivänä nähdä parasta kaveriani Sannaa ja olla heillä pitkästä aikaa yökylässä :)

Käytiin myös porukalla katsastamassa Porin uusi Ravintola Miami, jonka ruokalistalta löytyy amerikkalaiseen tapaan tuhteja hampurilaisannoksia, pastaa  sekä täytettyjä leipiä. Paikka oli tosin kivan näkönen, mutta paikan ollessa melko täynnä vähäisten tarjoilijoiden määrä vähän epäilytti, mutta ei siitä huolimatta jouduttu odottamaan ruokaamme sen enempää kuin muissakaan ravintoloissa.

Uusvuosi ei ollut kovin kummonen kun ennenkään, mutta tällä kertaa tein lupauksen, joka tulee OIKEASTI pitämään! Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut parantamaan kuntoani. Porin vapaa-aikaviraston nettisivuilta löytyneen juoksuohjelman avulla nostan kuntoani ensimmäiseen tavoitteeseeni siten, että 10km juoksulenkki sujuu kuin tanssi! Mulla on ollut aikaisemmin todella hyvä kunto, välillä se parani, mutta nyt muuton seurauksena en ole päässyt pelaamaan säännöllisesti futista, joten siihen on urheilut jääneet mun osalta. Mutta uusien tuulien puhaltaessa noudatan jääkaapin ovessa olevaa ohjelmaa, parannan kuntoani sekä elintapojani  (säännöllistä liikuntaa, hieman lihaskuntoa, pois pahat herkut ja sokerit sekä turhat valkoiset jauhot).

Tammikuun ensimmäisenä torstaina mun vanhalla lukiolla pidettiin perinteinen jatko-opinto tapahtuma, jonne vanhat opiskelijat tulee kertomaan omasta opinahjostaan eri aloilta. Minä menin sinne sitten esittelemään ja mainostamaan Kekeä. Mielestäni vähän omituinen jaottelu sille, mitkä alat esiteltiin samassa luokassa oli mennyt vähän pieleen. Keke oli yhdessä humanistisen alan kanssa, joten sinne tuli ihmisiä ketkä olivat kiinnostuneet varmaan pääasiassa humanistisesta eikä luonnonvara-alasta. Siitä huolimatta esittely meni ihan hyvin, mutta paremminkin olisi voinut mennä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös loma. Aika meni tosi nopeasti, mutta toisinaan kaipasin jo takaisin Forssaan ja täällä olevia kavereita. Koulu alkoi virallisesti heti Loppiaisen jälkeisenä maanantaina, mutta itse tulin tänne vasta tiistai iltana. Syynä siihen oli se, että minusta tuli so to speak inttileski. Vähän tuntuu ankeelta, mutta eiköhän se tästä.

Siinä missä polku katoaa, maa nousee taivasta kohti.

- Tuntematon