Marraskuun mietinnät

Minun ja miljoonajukkien (eli lukuisten pienten ja vähemmän pienten huonekasvien) koti alkaa olemaan viimeistä silausta vaille valmis. Vielä kun saisi aikaseksi laittaa muutaman taulun ja verhot paikalleen, niin se olisi sitten siinä. 

Pieni luukku pienelle ihmiselle ja tämän "perintökamoille". Huoneen keskiöön on sijoitettu mummulasta saatu nojatuoli (ihan vain siksi, koska kyllästyin omaan sohvaani) ja ikkunan eteen, parhaalle paraatipaikalle kauan himottu pyöreä pöytäryhmä. Tai no pyöreähkö, siis soikea vai ovaali? Samapa tuo, mutta kulmia ei ole eikä tule. Tarkkaa ikää pöydällä ei ole, mutta kerronnan mukaan se on palvellut tarkoituksessaan jo isoisoisoisovanhempien kotosalla. Isojenkaan tarkka määrä ei ole tiedossa, mutta ikää pöydällä kyllä on ja se on varma fakta se! 

Old things are better than new things,

because they've got stories in them.

- Unknown

Kolea ja harmaa marraskuu alkaa jo olla lopuillaan, ja talvi tekee tuloaan. Kauhean kylmää ei ole vielä tosin ollut, mutta jäänyt silti tuo lenkkeily harmittavan vähäiselle.. taas vaihteeksi :D Onneksi kohta saa/voi asettaa itselleen taas liudan tavoitteita ja haasteita ensi vuotta ajatellen. Olen ajatellut kokeilla jokaisen kuukauden kohdalla jotain erilaista. Eli kuukausi näin tai noin. Kuukauden verran sitä tai tota, siellä tai täällä. Ei välttämättä mitään täysin uutta, mutta kumminkin. Ja joskos sinne nyt yhden tai useamman urheilupykälänkin saisi sovitettua.   

Your life does not get better by chance,

it gets better by change.

- John Rohn

Pari autollista tyttöjä, ruokaa ja juotavaa. Siinä yhtälö, jonka merkeissä kulunut kuu vaihtui. 

Olimme Liesjärven kansallispuistossa, järven rannalla nököttävässä mökissä, ilman juoksevaaa vettä ja sähköjä. Sinänsä harmi, että puhelimissa oli kenttää ja virtaa, koska se oli ainoa minkä olisin tahtonut olevan toisin. Ilman niitä olisimme olleet todella kaukana kaikesta muusta maailmasta ja etenkin siitä sosiaalisesta mediasta. Mutta eiköhän tuommoinenkin eräjormailu ole jo jotakin, sillä ei kaikista ole siihen.. lähteä nyt vapaaehtoisesti kauas sivistyksestä. Paikkaan, jossa tupa pitää saada lämpimäksi ja se samainen lämpö tulee pitää yllä läpi yön, klapeja halkoen, "kipinävuoroja" vaihdellen.     

No mitä porukka sitten tekee keskellä ei mitään? Suurin osa ajasta meni tilojen lämmittämiseen (kuinka monta naista tarvitaan tulen sytyttämiseen?), ja tulta saikin olla koko ajan ainakin yksi henkilö vahtimassa, etteivät ne päässeet sammumaan. Meillä oli parhaimmillaan kolmessa paikassa rilli niin sanotusti kuumana: tuvassa, saunassa ja nuotiolla. 

Yleisen laatuajan ja hengauksen ohella syötiin ja saunottiin. Meidän porukka on hajaantunut ympäri Suomea, joten oli tosi ihana viettää aikaa taas tällä porukalla. Meidän omalla tyttöporukalla, joka on kieltämättä melko priimaa kamaa!

The clearest way into the universe

is through a forest wilderness.

- John Muir

Kiitos näppärien taitojemme tuvassa oli mukavan lämmin, mutta yöllä ehkä hieman turhankin kuuma. No, yöstä kuitenkin selvittiin ja kavereiksi saimme muutaman hassun lukin ja yhden ei-toivotun hiiren. Aamupalaksi sitten kamiinassa grillattua makkaraa ja hiirulaiselta ylijääneitä leivänkantoja. 

Tälläistä eräjormailua tulisi harrastaa vähän useammin, sillä sieltä kelpaa aina seuraavalla viikolla kyllä palata muun maailman pariin. Viikottaiseen rytmiin, aikaisiin aamuherätyksiin ja töihin.

Small things amuse small minds.

- Doris Lessing

Opinnäytetyön kirjoittamista takana kohta jo kaksi kuukautta. Rakas aika, voisitko mitenkään kulkea hieman hitaampaa? Tuntuu, että aika ei tule millään riittämään. Panikoimaan en ole silti vielä ruvennut, sillä onhan tässä silti nyt vielä jonkin verran aikaa jäljellä. Olen tähän mennessä tehnyt hommia säännöllisesti, viidesti viikossa. Herään ja vietän normaalipituisen työpäivän pääkallopaikalla, ikiomassa työhuoneessani. Tuleva viikonloppu tulee olemaan ensimmäinen laatuaan, kokonainen viikonloppu töitä.. etänä kotoa käsin. Katsoo kuinka hyvin hommat etenee kun ne raahaa kotiin. Jos ei muuta niin ainakin kämppä tulee varmasti siivottua, sen takaan.  

If you do the little things right,

the other stuff means so much more.

- Terry Taylor

Kaikkien aistien syksy

Tällä kertaa lyhyttä ja ytimekästä asiaa syksystä. Ihan ensimmäseksi on pakko todeta, että kyseinen vuodenaika on mitä luultavimmin mun lemppari. Onhan ne kesät lämpimämpiä ja syksyllä sataa vain vettä ja on kylmä. Tuulikin ottaa täällä rannikolla pattiin ihan ympäri vuoden, satoi tai paistoi, mutta mitäs noista. 

Mikä sitten oikein tekee syksystä kivan? Se, että se on mahdollisesta kokea niin monella tapaa. Ekana mieleen tulevat kaikki upeat värit, joita voisi ihastella (näköaisti) ulkona köpötellessä vaikka ikuisuuden. Maahan pudonneet lehdetkin rapisee kivasti jalkojen alla (kuuloaisti). Toisena hieman purevat (tuntoaisti) aamut ja illat, joiden välissä aurinko jaksaa vielä nousta ylös taivaalle ja lämmittää ilmaa juuri sopivasti. Kolmantena tähtitaivas, jota olisi varmasti vieläkin hienompi (näköaisti) pällistellä, jos tunnistaisi sieltä Otavan lisäksi jonkun muunkin kuvion :D 

Sitten on eräs omintakeinen tosiseikka miksi juuri minä pidän erityisesti syksyistä, nimittäin tuoksu. Se ensimmäinen nuuhkaisu (hajuaisti) raikkaasta ulkoilmasta, jonka otat ulos astuessasi. Silloin on ihan sama onko lämpötila käynyt yöllä lähellä nollaa tai jopa pakkasella, niin siinä on vain sitä jotakin. Toivottavasti jollakulla toisellakin alkaa kellot soimaan tässä kohtaa, etten vain olisi ainoa tämän kyseisen tuoksun ilmanottoaukkoihinsa aamuisin vastaanottava olento. Kaikki siis huomen aamulla imppaamaan tai nuuskimaan sitä ilmaa!

Viimeinen liittyy luonnossa kasvavaan ruokaan (makuaisti), jota on tarjolla yllinkyllin mikäli niitä osaa vain hyödyntää. Unohdetaan sesonkiajat tms. ja syödään mitä kaappeihin on tullut kerättyä. Puolukkaa on ainakin tullut syötyä ja paljon, vaikka en ole niistä aiemmin oikein tykännytkään. Meneillään varsinainen puolukkahurmos, ja mitä happamampaa niin sen parempi :D 

Sienestämäänkin ajauduin kerran puolivahingossa kun olimme mamman kanssa patikoimassa. Ensin lasten kyselyikään verraten jatkuvaa jankkausta: 

"Mikä tuo on?"

"Entä tuo?"

"Ja tuo?"

"Osaatko tehdä tästä ruokaa?"

"Miksi tätä ei voi ottaa?"

"Mikä tämä nyt olikaan?"

"Tämä on söpö, otetaanko tämä?" 

Sitten kun aloin vähän ymmärtää tämän asian suhteen, niin siitä se vasta lähtikin. Seuraavat kaksi tuntia meni kökkien suuntaan jos toiseen. "Tuolla on sieni, menempä tuonne. Eikuin tuonne." Hetken päästä leuka ylös ja katsomaan missä näkyisi äidin punainen takki, ei missään :D Lopuksi tuli todettua, että ei siinä montaa kymmentä metriä tullut eteenpäin edettyä, vain sivuille ja eestaas. Ja kun kerran opit sienestämisen jalon taidon, niin ei muuten meinaa tavallisesta kävelylenkistäkään metsässä tulla yhtikäs mitään. Silmät kun näkevät kahtenaan sieniä joka puolella :D Olkoon tämä sitten vaikka tattihurmosta. 

Luonnonantimien näpertely ja syöminen näkyvät myös kätösissä. Vähän väliä ovat sormet olleet punaisina puolukoiden napsimisesta (itse en siis ole niitä ainakaan vielä kerännyt) tai mähmässä sienien tutkiskelusta. 

Posketkaan eivät ole pyöristyneet tai keskivartalo leventynyt (noin niin kuin omasta mielestä), sillä meneillään on herkkulakko, joka toivottavasti pitää tuonne jouluaattoon asti. Pienen liikuntatauonkin jälkeen olen saanut harrastukset takaisin kuvioihin. Viikonloppuna juostiin pallon perässä Futsal Openingissä, eilen käväisin KB-treeneissä ja tänään jatketaan viikon juoksuputkea, kolmas kerta toden sanoo. Tai sitten ei, sillä kroppa on päästä varpaisiin aivan juntturassa.

Everybody gets so much information

all day long that they lose 

their common sense.

- Gertrude Stein

X-mas is just around the corner

First, shortly some words in Finnish and after that in English, enjoy!

Ensialkuun nyt vähän juttua suomeksi, kun joillakin tuntuu olevan hankalaa tuo englannin ymmärtäminen ;D
Nyt sitä siis ollaan takaisin Suomessa ja valmiina joulun viettoon! Olin täällä viimeksi lyhyellä visiitillä tuossa loka-marraskuun vaihteessa, jolloin minusta tuntui etten olisi ollut poissa edes viikkoa. Palasin tänne lauantaina ja silloin kyllä tunsin sen, että olen ollut poissa jonkun aikaa. Enkä itse asiassa oikeen vieläkään ole ihan täysin tänne asettunut. Ajatukset kun pyörii edelleen englannin kielellä ja loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin sen verran erilaista täällä, että tottumiseen varmasti menee vielä tovi.
Ja vaikka suomea on siis tullut höpöteltyä jo pari päivää, niin sen kirjoittaminen tuntuu todella hassulta (ja vähän myös vaikealta) eli anteeksi jo nyt, JOS JA KUN huomaatte joitain kielioppivirheitä tai omituisuuksia sanajärjestyksessä! Sitä se ulkomailla asuminen teettää, että alkaa vähän tavat ja tottumukset muuttumaan, vaikka itse ihmisenä en ole muuttunut mielestäni lainkaan. Olen ihan se sama henkilö kuka lähti tuon rapakon toiselle puolelle silloin elokuun lopulla. Nyt olen vain entistä itsevarmempi ja rohkeampi toteuttamaan asioita, joita itse haluan.

Päätös lähteä ei ollut helpoimmasta päästä ja joudun luopumaan monesta asiasta, mutta kun ihmisellä on unelma, haave tai mikä tahansa juttu, jonka on halunnut toteuttaa jo usean vuoden ajan, niin ei siinä auta muu kuin elää omaa unelmaansa ja tehdä toiveista totta. Aluksi tuntuu pahalta, mutta ajan kanssa kaikki helpottuu ja uskon, että palkinto odottaa tuolla jossain tulevaisuudessa. Uskon myös, että kaikella on merkityksensä tai jos ei vielä ole, niin ne kyllä sieltä muodostuvat. Tavalla tai toisella.

Tämä syksy oli ehdotta yksi elämäni parhaimmista kokemuksista, jota en tule ikinä unohtamaan. Kavereita jäi suurin ikävä, mutta onneksi tässä on vielä paljon elämää edessä. Heidän kanssaan tulee pidettyä paljon yhteyttä (kiitos netti, some ja skype) ja aiomme myös nähdä aina kun se on vain mahdollista (toivon mukaan ainakin kerran vuodessa).

---

I'm finally back in Finland and it's time for Christmas holiday! This time it really felt like that I'd been away for a while. Last time when I was here for my holiday, around month and a half ago, I felt that I haven't been away even for a week. It was really hard and felt so sad to say goodbye to all my friends, but we'll meet again.  

"One way or another I'm gonna find you
I'm gonna get you, get you, get you, get you
One way or another I'm gonna win you
I'm gonna get you, get you, get you, get you.

One way or another I'm gonna see you
I'm gonna meet you, meet you, meet you, meet you
One day, maybe next week
I'm gonna meet you, I'm gonna meet you, I'll meet you!"

  

It was snowing in Uppsala just few days before I left from there, but the in the very next day everything was already melted away. At least I had a chance to see the city a bit whiter for a while.   

I had such a great time during my exchange and I wouldn't chance a thing. It was definitely my best autumn so far, even with all the ups and downs. 

An experience, that I will never forget. Experience, that helped me to grow as a person. It didn't chance me, so I'm still the same person that I was half a year ago. The only difference is that now I'm more confident and braver to do things that I really want to. I had to gave up so many things to make my long-time dream come true. The decision was the toughest one so far, but in my opinion people need to live and fulfill their own dreams. 

In the end, everything will be worth it and generate even more greater matters. You only need to wait for them to happen.     

Now, it is snowing outside and everything looks so pretty in there. Finally, we're gonna have a white Christmas! 

There  is hope in dreams, imagination and in the courage 

of those who wish to make those dreams a reality. 

- Jonas Salk

Kesäni kuvina

Tänään oli tarkoitus viettää aurinkoista kesäpäivää Vanhalla Raumalla, mutta kappas kehveli kun sitä satoikin sitten vettä niinkun sanonko mistä!? Noh, emme me sille mitään mahtaneet, mutta kun on hyvässä seurassa, niin sitä viihtyy missä tahansa, satoi tai paistoi.

Tuo Rauma on niin lähellä Poria, että sinne on pakko mennä kyllä uudemman kerran, kunhan vain paistaa aurinko! Vanha kaupunki on niin valtavan upea paikka, eikä siellä nyt vesisateessa tullut niin paljon käveltyä kuin oli ajateltu. Söimme masut täyteet, ensin lounaalla Cafe Salissa ja kaffeella Kontion kahvilassa. Sitten poikkesimme pikku putiikkien lisäksi myös Rauman Merimuseossa, jossa oli kyllä yhtä sun toista mielenkiintoista nähtävää. Mitään muuta ei tarttunut mukaan kuin tuo valtaisan täynnä oleva masu, mutta jos sitten ensi kerralla!

"Having the best days of my life"

Elämääsi eivät ensisijaisesti määrää ulkoiset

edellytykset ja olosuhteet, vaan ajatukset,

jotka pyörivät mielessäsi.

- N.V. Peale

Seo moro, ekstiä toinoini!

Näin päättyi minun päiväni eilen Merikarvian Koivuniemen Herrassa. Tässä siitä nyt hieman lisää:

Seo moro, ekstiä toinoini -on ilmeisesti merikarvialainen tapa sanoa hei (anteeksi te, jotka kyseisellä paikkakunnalla asutte, mutta näin minulle opetettiin).

Jokaisella siis omat tavat ja tottumuksensa. Joku tykkää lyhyestä ja ytimekkäästä hyvästelystä ja jotkut taasen tuosta persoonallisesta murrehirviöstä. Tähän "seo moroon" kuului vielä eräänlainen käsiliike, kättä tuli pumpata tuossa sivulla sellaisessa 90 asteen kulmassa, samaan tahtiin kun sanoja tuli suusta. Siellä meitä oli reilu 10 immeistä ja näytimme varmasti aika pöhköiltä, jos paikalle olisi osunut joku kaukomaiden kulkija.. sekalainen porukka, joista jokainen luulee leikkivänsä veturia ja lausuu sanoja, joista ei saa mitään selvää.

"Merikarvian jokkee"

Olin siis kesätöitteni tai siis harjoittelun puitteissa tuolla Merikarvian MuuMaassa alias Koivuniemen Herrassa. Siellä meillä oli semmoinen pieni äksöni, jossa tuumimme yhteisesti tuotteistamista. Siis sitä miten esim. luonnon tarjoamat palvelut tai tuotteet on mahdollista tehdä tuotteiksi ja palveluiksi, joista kuluttajat ovat valmiita maksamaan. En tiedä, että selventääkö tämä tuota tuotteistamis -sanaa sinänsä laisinkaan, niin hankala se on muutenkin ymmärtää tai tiivistää yhteen lauseeseen.

Anyway, mikäli et ymmärtänyt niin vilkaise vaikka tätä eeposta. Siinä on kerrottu selkokielellä se mitä kaikkea maisemasta voikaan saada irti ja mitä me tai ne jotkut harvat työksensä tekevät.

Koska olimme ainutlaatuisessa kotieläinpuistossa, niin pitihän siellä sitten kierrellä ja tutustua paikan eläimiinkin. Pääsimme mm. juottamaan karitsoille maitoa tuttipullosta (heillä oli hirvä nälkä), silittää chinchillan pehmeää turkkia (mikään ei ikimaailmassa voi olla pehmeämpään kuin se tunne poskella), tavata pahkasian nimeltä "Pikku-Ukko" ja vitivalkoisia albiinopupuja sekä lypsää lehmää. Jokaiselle meille ojennettiin kertakäyttömuki, johon kaadettiin teelusikallinen kaakaojauhetta. Tämän jälkeen jokainen kävi vuorollansa lypsämässä Oksa -nimisestä lehmästä itsellensä maitoa. Sitten tadaa ja tuloksena ehkä maailman herkullisin kaakao! Once in a lifetime experience!

"Pikku-Ukko"

Päivän päätteeksi joimme pannukahvit leiritulella, jossa valmistimme myös muutamat köyhät ritarit.

Nyt tätä mahtavaa kokemusta rikkaampana voin kertoa, että olen ehkä löytänyt sen oikean paikan olla duunissa. Yhtenä päivänä luomutilalla ja toisena nautiskelemassa tyrnimehua aurinkoisella kotieläintilalla.

Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista,

ohimennen siepatuista.

- O.S. Marden