Kolmen kopla

Nuo juhlapyhät ja -päivät ovat vaan niin vertaansa vailla, koska silloin koko porukka tuppaa kokoontua yhteen ja samaan paikkaan. Tällä kertaa vuorossa oli äitienpäivä, joka kruunasi hyvin meikäläisen pidennetyn viikonlopun jonka olin muuten pyhittänyt tyystin perheen keskeiselle laatuajalle.

Family is not an important thing. It's everything.

- Michael J. Fox

Ei sitä aikaisilta herätyksiltäkään tullut vältyttyä, sillä unet loppuivat heti "kukon laulun aikaan" eli heti kun tunsin karvakuonon tepastelevan päälläni ja kun tämä alkoi tökkimään kasvojani tassuillaan. No, mitäpä tuosta kun oltiin muutenkin menossa keskustaan kaupoille, koska täältä Vaasasta ei löydy kovin hääviä valikoimaa juuri mistään mikä olisi hakusessa. Pienen kaupungin ongelmat ne on Porissakin, mutta siitä huolimatta löydettiin kaikki mitä lähdettiinkin etsimään.

Life is getting up an hour early to to live an hour more.

- Unknown

Lauantain aamukahvit juotiin varhain Kallossa, mutta vasta sunnuntaina nautittiin enempi herkuista, joita olin itselleni säästellyt viime viikkoisen matsin takia. Meitä lähti ottelemaan kolme henkilöä, mutta vain kahden matsi toteutui. Tappiothan niistä tuli, mutta fiilikset olivat silti yllättävän hyvät koska teimme sen mitä osasimme. Nyt tiedetään missä on edelleen parantamisen varaa ja miten varautua tuleviin koitoksiin. Ja mikä parasta, nyt saa taas syödä mitä ja milloin huvittaa. 

Koko meidän sisaruskööri oli siis koolla sunnuntaina. Vastaavanlaiset kerrat ovat nykyään harvassa, varsinkin nyt kun minä olen meistä neljästä se ainoa kuka asuu toisella paikkakunnalla ja käy muutenkin harvoin Porissa. Aikaa kun on rajallisesti ja vaikka sitä olisikin niin ei sitä silti jaksa jokaisena viikonloppuna körrötellä edes takaisin. Tähän päälle vielä ainaiset aikatauluongelmat kun pitää miettiä kuka on milloinkin missä tai milloin näet sitä ja tätä. 

Nyt sai kuitenkin rauhassa nauttia toisten seurasta, jutella ja kuulla mieltä piristäviä ilouutisia. Kaupanpäällisenä saatiin vielä huippuhyvä sää, jonka innoittamina lähdettiin kolmen triona kävelemään kahteen toiseen kakkukahvipöytään eli isovanhempien luo. Aika nostalginen fiilishän siinä tuli koska en muista koska oltaisiin viimeksi tuolla kokoonpanolla oltu liikkeellä, ja vieläpä kävellen!

Be nice to your siblings, they're your best link to your past

and the most likely to stay with you in the future.

- Baz Lurhmann 

Ja nyt kun on mainittu luku kolme (tuo maaginen ja monimerkityksellinen numero) on hyvä siirtyä miettimään jotakin astetta syvällisempää. Tämän haasteen tarkoituksena on tuodaan esiin kolme hyvää asiaa elämän eri osa-alueilta. Eli seuraavaksi vuorossa asioita joista minä olen kiitollinen. 

Kolme hyvää asiaa päivissäni tulevat lähinnä harrastuksen tuoman tasapainon myötä. Potkunyrkkeilystä on tullut minulle tärkeä harrastus, jota treenaan intoa puhkuen viikosta toiseen. Aktiivisen liikkumisen vuoksi pysyn siis vireänä ja työpäiväni kuluvat useimmiten tuosta noin vaan eli nopeasti. Ja ihan vain sen tiedon ansiosta, että tiedän pääseväni treeneihin heti töiden jälkeen lähes joka päivä. 

Kolme hyvää asiaa minussa eli omat luonteenpiirteeni. Ekana on mainittava, että olen leijona. Enkä nyt tässä yhteydessä tarkoita horoskooppimerkkiäni. Olen pääasiassa rauhallinen, sivusta katsova sielu, joka ottaa ohjat käsiinsä mikäli tilanne niin vaatii. Tyynen ja hiljaisen ulkokuoren alta löytyy siis helposti ärähtävä kipittäjä, joka vaatii syttyäkseen vähän patistelua tai muutaman tönäisyn vastustajalta. 

Olen valmis tekemään myös vaikealtakin tuntuvia päätöksiä. Elämämme on tehty meitä varten eikä siis siksi, että eläisimme jonkun muun vuoksi tai takia. Jos sinulla on jokin unelma, niin uskalla toteuttaa se vaikka joutuisit luopumaan sillä hetkellä jostain muustakin. Minulla oli aikanaan haave, jonka toteutin, koin menetyksen mutta nyt olen tässä. Vahvempana ja paremmin itseni tuntevana. Olen siis rohkea.

Kolme hyvää asiaa elämässäni ovat läheiset, harrastuksen tuoma ilo sekä vakituiset tulot. Läheisillä tarkoitan oman perheeni (vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat) lisäksi tietenkin myös niitä muutamia ystäviä, joiden kanssa voimme jakaa elämämme ilot ja surut. Vuorokaudessa saisi vain olla enemmän tunteja ja viikossa enemmän päiviä, että kerkeisin heitä useammin näkemään.

Kolme hyvää asiaa blogissani ovat tärkeitä ainakin minulle itselleni. En kirjoittele tänne tarkoituksella mitään yöpöydän päiväkirjaa, mutta tykkään kuitenkin jakaa omia ajatuksiani, fiiliksiäni ja reissukuviani muiden ihmeteltäväksi. Kuvat kertovat aina enemmän kuin pelkät sanat, joten olen havitellut samaa ajatusta myös tekstiin laittamillani lainauksilla, jotka liittyvät aina jollakin tapaa kyseessä olevaan aiheeseen. Niiden takaa löytyy usein siis jokin sanoma.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna liittyvät muistoihin. En tule milloinkaan unohtamaan Kambodzan reissua, jossa matkaseuranani oli yksi uusimmista ystävistäni. Erityisen kiitollinen olen myös treenikavereista, sillä te olette tehneet salille tulosta ja treenaamisesta niin mieluisia, että teidän näkemistänne odotan aina ennen seuraavia treenejä. Yksi asia tallentunee mielensopukoihin vasta loppuvuodesta, mutta siitäkin tulen olemaan mielettömän iloinen.

Better three hours too soon than a minute too late.

- William Shakespeare

Juoksumotivaatiota etsimässä

Eipä ole tässä viime aikoina tullut paljon juoksutamineita kulutettua. Harrastuksia kun on jo sen verran ettei aika riitä mitenkään kaikkeen. Sen ehdoilla mennään miten jaksaa ja mitä milloinkin huvittaa tehdä. Välillä on todella vaikea vain saada mahdutettua viikkoon kunnollisia lepopäiviä, joita olisi kuulemma hyvä olla 1-2 kipaletta. Ja aina kun koittaa välipäivä, niin tekee silti mieli laittaa kroppansa likoon. 

Tälläisinä päivinä tulee usein pohdittua, että lähteäkkö maastopyöräilemään, juoksulenkille vai salille. Mikään salihirmu en ole ja koska ei se tunnu minun jutultani, niin aika harvoin sinne tulee mentyä. Ja silloin kun teen jonkinlaista lihaskuntoa, tapahtuu se lähinnä omaa kehon painoa hyödyntäen työpaikan salilla tai kotona jumpaten. Porukalla tehtävät fillarilenkit sen sijaan kestävät keskimäärin 2-3 tuntia, joten työpäivän jälkeen ei ihan niin pitkälle reissulle riitä paukkuja.

Run when you can, walk if you have to,

crawl if you must: just never give up.

- Dean Karnazes

Eli jos nyt vielä harvoina lepopäivinäkin on urheiltava, niin juokseminen vaikuttaisi varteenotettavalta vaihdoehdolta. Mutta miksi niin ei tule tehtyä? Siksi koska motivaatio on ties missä talven pimeyden vuoksi. Viimeksi tuli lenkkeiltyä säännöllisesti ennen alkusyksyn puolimaratonia, joten kai sitä pitäisi nytkin vain asettaa itselleen jokin juoksutavoite. Tai lähinnä päättää mihin juoksutapahtumaan menisi tänä vuonna yrittämään henkilökohtaisen ennätyksensä alittamista. Tapahtumia on monia niin kuin myös matkoja, joista saisi kasattua vaikka minkälaisen setin. Siis jos sellaisen vain haluaa ja löytyy riittävästi innostusta sekä aikaa.

En kuitenkaan lähde lyömään lukkoon yhtäkään asiaa montaa kuukautta ennen, vaan katson mitä tuleman pitää ja miten ne sopivat omiin suunnitelmiini. Puolimaraton toteutuu joskus kesällä, joten uutta motivaatiota harjoitteluun lähdetään hakemaan tämän vuoden juoksuhaasteesta, josta näin ensimmäisen maininnan mamman blogista ja sieltä puolestaan linkin Taivaanrannan juoksijaan. Tavoitteenani on löytää tämän avulla uutta virtaa ja innostusta oman juoksumotivaation ylläpitämiseen. Ja samalla haastan mukaan myös kaikki teidät, jotka tämän lukevat. Aikaisempaa kokemusta ei edellytetä sillä riittää, että osaat laittaa töppöstä toisen eteen. Tehtäviä on kaiken kaikkiaan 40 erilaista, mutta niitä kaikkia ei ole pakko tehdä jos ei niin halua. JA HUOM! Alla mainittuja ei tarvitse tehdä järjestyksessä!

1. Juokse pakkassäällä
2. Juokse lumessa
3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa
4. Tee polkujuoksulenkki
5. Osallistu juoksutapahtumaan
6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka eli 21,0975 kilometriä
7. Juokse mäkivetoja ***
8. Juokse portaita ***
9. Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan
10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille *
11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt ***
12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppaan
13. Juokse vauhtileikittelylenkki *
14. Juokse rankkasateessa ***
15. Juoksen vähintään tunnin ajan PPP-vauhtia
16. Juokse Cooperin testi
17. Ota itsestäsi kuva kun juokset **
18. Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa **
19. Poikkea entuudestaan tuntemattomalle polulle ja katso mihin se johtaa ***
20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä
21. Juokse rannalle **
22. Juokse paljain jaloin **
23. Juokse takaperin **
24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla
25. Lue ja kommentoi juoksublogia
26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa
27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin
28. Yhdistä juoksuharjoitus johonkin toiseen liikuntaan. Esim. lenkiltä suoraan uimaan tai pyörälenkin päälle kevyt lenkki ***
29. Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään ja katselemaan maisemia
30. Juokse radalla
31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa
32. Juokse yöllä
33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa ** 
34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa (puhelinta, juoksukelloa, musiikkia) **
35. Tee juoksutekniikkaharjoitus **
36. Tee nähtävyyskierros juosten
37. Aseta itsellesi juoksutavoitse ja juokse tavoitteeseen
38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan
39. Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele, katsele ja havannoi vuoden kiertoa luonnossa ***
40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina

* Päivitetty 20.2.
** Päivitetty 15.4.
*** Päivitetty 1.8.

Eilen nukkumaan mennessä päätin lähteä aamulla lenkille, mutta toisin kävi, taas. Olen varmaan koko talven mennyt tällä aatteella, että aloittaisin joitain aamuja muutaman kilometrin hölköttelyllä. Vaikka sitä olisi iltaisin kuinka virkeä ja päättäväinen tahansa, ei siinä kohtaa kun herätyskello ilmoittaa olemassaolostaan jaksakkaan vaivautua. Ehkä sitten kun ilmat kirkastuvat, niin voin yrittää palata takaisin aamuvirkun rooliin ja aamulenkkeihin. Mutta siihen asti noustaan ylös kun siltä tuntuu ja fillaroidaan lumihangessa töihin treenikassi selässä oli pakkasta tai ei.

If it doesn't challenge you, it won't change you.

- Fred DeVito

Haasta itsesi, tavoittele unelmiasi ja tee haaveista totta

Nyt se tulee taas, uusi vuosi ja uudet kujeet. Kauan sitä on tullut mietittyä, mutta nyt olen jokseenkin saanut päätettyä sen, mitä vuosi 2014 tulee pitämään sisällään. Ainakin siis sen suhteen mitä tulee liikuntaan ja juoksun harrastamiseen, ja osaltaan myös muihin elintapoihin (herkut yms). 

Tämän vuoden tavoitteenani oli siis 10 kilometrin pituisen matkan juokseminen tuon tuosta. Alku oli ehkä hieman hatara, mutta kunnon vauhtiin päästyäni mikään ei ollut tielläni. Kesäkuussa juoksin elämäni ensimmäisessä juoksutapahtumassa kyseisen matkan aikaan 1.08.18, jonka jälkeen peruslenkillä käydessäni ajat ovat pysyneet melko samoissa lukemissa. Olen varma, että pystyisin vetämään nyt tuon kympin matkan lähemmäs tuntiin. 

Mutta nyt pidemmittä puheitta tulevan vuoden haasteeseen eli puolimaratoniin! Juoksemiseen hurahtaneena ja muutamissa juoksutapahtumissa käyneenä voin kertoa, että on se juokseminen hienoa. Sitä voi tehdä missä ja milloin tahansa, ympäri vuoden, satoi tai paistoi. 

Vanhaa 10 kilometrin matkaa pidennetään 21,0975 kilometriin. Treenaaminen alkaa heti ensi vuoden alussa, tammikuussa 2014. Tavoitematka on tarkoitus juosta Forssan Suvi-illassa kesäkuun puolivälissä. 

Tulevan vuoden aikana pyrin myös vahvistamaan lihaskuntoani muun muassa kahvakuulaharjoittelulla. En ole koskaan hurahtanut kuntosaleihin tai ylipäätään sisälajeihin (lukuun ottamatta joukkuelajeja, kuten jalkapalloa), mutta olen harkinnut myös sitä mahdollisuutta että, mikäli en saavuta haluamiani tuloksia kesään mennessä, niin voisin mennä ja kokeilla tätä kammoksumaani harjoittelumuotoa.  

Sitten mitä tulee herkkuihin, niin tulen olemaan koko ensi vuoden ilman karkkia, perunalastuja tai muita sellaisia turhuuksia. Poikkeus sääntöön tulee juhlissa ja synttäreillä, joissa luultavasti on tarjolla yhtä sun toista (yhtäkään herkkua en itse tule tulevana vuotena ostamaan). Olen päättänyt, että näissä kyseissä tilaisuuksissa voin palan kakkua tai leivosta syödä, ihan pienen palan vain. Koko vuoden kestävä herkku-nollatoleranssi vaikuttaa niin pitkältä, jokseenkin ehkä mahdottomalta, joten olen asettanut siihen muutamia poikkeuksia, jotka sopivat minulle itselleni ja ovat kohtuullisia. Kaikki on mahdollista silloin, kun sitä tekee itselleen mahdollisella ja parhaimmalla tavalla. 

Loppuun vielä muutama kuva sunnuntain kävelyreissulta. Hyvää uutta vuotta ja uusia kujeita!

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, 

se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. 

Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen 

kun olet lukenut tämän.

- Mike Dooley

Time to take it easy

Kesätyöt ovat tosiaan jo minun osaltani alkaneet (neljättä viikkoa mennään). Töissä riittää kiirettä, välillä jopa muille jakaa. Jotkut päivät ovat tosin sellaisia, ettei asiakkaita käy kuin muutama, ja jotkut ovat taas asiakkaita piukassa alusta loppuun. Tänäänkin päivä alkoi tunnin mittaisella selvityksellä.. olisi nyt ensin edes itse herännyt päivään suht raskaan viikonlopun jälkeen.

Vaikka kesään kuuluukin työssäkäynti ja rahapussin lihottaminen (modernissa nykypäivässä nollien lisääminen pankkitilille), niin kyllä sitä silti ehtii ottaa rennosti. Tämäkin viikonloppu sujahti Forssassa juoksutapahtuma Suvi-illassa kirmaillen.

Aloin käymään "säännöllisesti" juoksulenkillä joskus tuossa vuoden vaihteen jälkeen (yritys ainakin oli kova) ja tavoitteenani oli juosta kymppi (10km) Suvi-illassa ilman suurempia ponnisteluja. Treenaaminen lähti hyvin käyntiin, sitten tuli pari taantuma vaihetta ja viime hetkenkin harjoittelut jäivät melko vähälle muiden kiireiden takia. Mutta kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen viime lauantain suoritukseeni. Loppuaikani oli 1.08.18, mikä on lähes viisi minuuttia pienempi mitä odotin.. joten JES, tavoite saavutettu!

"Onnennumero" ja ihka ensimmäinen juoksumitali!

Otin haasteen (porkkanan) vastaan: jos juoksen ensi kesänä samaisessa tapahtumassa puolimaratonin, niin äiti ostaa minulle uudet juoksulenkkarit. Eli eikun vaan uutta tavoitetta tähtäimeen!

Äitin suorituksen jälkeen jouduttiin vähän keräilemään voimia ja kotio lähdettiin lopulta ensiapu-pisteen kautta. Ilta hölläiltiin ja käytiin viime hetkellä Vesihelmessä virkistymässä (tapahtuman osallistujille ilmainen sisäänpääsy).  

Kokemuksesta jäi ensimmäisenä mieleen aivan mahtava fiilis (tulen aivan varmasti uudelleen)! Ja vaikka oma suoritukseni olisikin voinut mennä hieman paremmin, niin loistavan ajan lisäksi saatiin liuta ilmaisia näytepakkauksia (muroja ja kahvia) kotiin viemisiksi!

Sitten kelataan puolitoista viikkoa takaperin Maailman ympäristöpäivään! Porissa järjestettiin tuolloin ohjelmaa vanhoilla veturitalleilla, jossa minä sitten ylpeänä Kekenä kävin pyörähtämässä.

Tapahtuma kantoi nimeä Kestävän kehityksen kesäpiknik, jossa pidettiin puheita, jaettiin palkintoja, valistettiin ihmisiä kierrätyksestä, erilaisista kestävistä arjen valinnoista ja kerrottiin ihmisille esittein/ständein mm. Porin kansallisesta kaupunkipuistosta ja Selkämeren kansallispuistosta. Ja kaiken kukkuraksi siellä sai ilmaista hernekeittoa, joten pakkohan sinne oli silloin mennä! Keitto tosin oli aika kehnoa (huomattavasti parempiakin on tullut syödyksi), ja muutenkin tapahtuma oli aika pliisu. Monenmoiset käsityö-kojut olivat kivoja ja niissä myytiinkin sellaisia käsitöitä, joihin en ollut ennen törmännyt. Olin kuitenkin jättänyt lompakon töihin (visiittini ajoittui ruokatunnille), joten tyydyin vain ihailemaan. Odotin asiantuntijoiden valistavan tavallisia tallaajia siitä, mitä KeKe on ja miksi se on jatkuvasti mediassa esillä. Mutta ei.. siellä ei todellakaan ollut mitään sellaista ja uskon useimpien ihmiset tulleen paikalle vain ja ainoastaan ilmaisen hernerokan paiste silmissään. Karu totuus, mutta näin on näreet omasta mielestäni.

Sitten hypätään taas asiasta kolmateen eli valintakoepäivään Vorssaan! Kuten viime vuonnakin Keken valintakoepäivänä paikalla oli tuutoreita, jotka silloin opastivat tai ainakin yrittivät ohjeistaa meitä untuvikkoja maailman menosta, niin tänä vuonna me uudet tuutorit vuosimallia YSKENU12A2 olimme suorittamassa tuota samaa ja erittäin vastuullista tehtävää. 

Jotkut ne vaan ruskettuu muita helpommin.

Vaikka kesä tuntuukin olevan pelkkää rahan eteen raatamista, niin kyllä sitä ehtii tekemään myös kaikkea muuta. Pitää vaan käyttää kaikki se vähäinen ja kallisarvoinen vapaa-aika järkevästi niin, että ehtii ottaa irti arjesta, tavalla tai toisella.

Viikonloppu on pidempi kiitos Juhannuksen, joten nyt aion todellakin ottaa rennosti ja hölläillen irti raskaasta arjesta. Nyt kuitenkin yöpuulle nukkumaan uudelleen järjestettyyn huoneeseen ja aamulla aikaisin ylös kohti uutta työpäivää. 

 Nuorten liiallinen viisaus olisi huono merkki.

- Baldassare Gastiglione