Tuo ilmaus "rakkaudesta lajiin" tosiaan pitää paikkansa. Jos sitä ihmisellä meinaan on se jokin oma juttunsa tai harrastuksensa, niin siitä saa irti kyllä niin paljon. Tai ainakin omat harrastukseni ovat sellaisia, joista saan enemmän kuin toivottua sisältöä siis iloa ja ajanvietettä elämääni.
Kun kerran pyrkii harrastamaan säännöllisesti, niin viikotkin rullaavaat eteenpäin ihan omalla rytmillään. Päivän treenejä odottaa into piukeena heti aamusta, sillä nehän ovat aina niitä viikon kohokohtia. Siis koska pääsen taas salille ja näkemään treenikavereita? Niitä ihmisiä jotka tekevät tästä harrastamisesta vielä astetta mukavampaa. Ja lähes jo heti treenien päätyttyä sitä alkaa miettimään, että koska saan tulla tänne uudelleen. Kuinka monta päivää on seuraaviin treeneihin? Tulisiko joku kehänurkkaan kanssani huomenna?
Kun on löytänyt itselleen sen jonkun jutun, siis sellaisen asian, jonka eteen haluaa tehdä töitä ja joka saa sinut vähän kliseisesti sanottuna syttymään, niin se on sitten menoa. Sitä haluaa vaan lisää ja lisää, uudelleen ja uudelleen. Ehkä joskus jopa liian paljon niin, että unohdat tavallaan kokonaan omasta jaksamisestasi huolehtimisen ja tätä rataa jatkaessasi törmäät lopulta seinään. Loppu nyt olikin arvattavissa eikä siitä kokemuksesta enää sen enempään. Keskitytään siis vain tulevaan ja pidetään tiukasti kiinni tästä euforiasta, josta olen onnistunut saamaan uuden otteen.
Jos verrataan kesään, niin kunto ei tosiaan ole kohdillaan, mutta siitä huolimatta täytyi viime lauantain treeneissä koittaa vetää sata lasissa ja puuskuttaa menemään. Mut minkäs sille oikeasti mahtaa kun tykkää jostakin niin kovasti eikä millään malttaisi olla aloillaan. Ai että muuten sitä fiilistä mikä tuosta tunnin ähellyksestä tuli! Useamman viikon on-off-treenailun jälkeen tunsin päässeeni jälleen takaisin kuvioihin. Nyt voisin parhaani mukaan yrittää ottaa rauhassa niin eiköhän se tästä taas lutviudu. Ehkäpä sitä olisi kuosissa ennen kuin huomaankaan.
Kun kerran pyrkii harrastamaan säännöllisesti, niin viikotkin rullaavaat eteenpäin ihan omalla rytmillään. Päivän treenejä odottaa into piukeena heti aamusta, sillä nehän ovat aina niitä viikon kohokohtia. Siis koska pääsen taas salille ja näkemään treenikavereita? Niitä ihmisiä jotka tekevät tästä harrastamisesta vielä astetta mukavampaa. Ja lähes jo heti treenien päätyttyä sitä alkaa miettimään, että koska saan tulla tänne uudelleen. Kuinka monta päivää on seuraaviin treeneihin? Tulisiko joku kehänurkkaan kanssani huomenna?
Commitment is the foundation of great accomplishments.
- Heidi Reeder
Kun on löytänyt itselleen sen jonkun jutun, siis sellaisen asian, jonka eteen haluaa tehdä töitä ja joka saa sinut vähän kliseisesti sanottuna syttymään, niin se on sitten menoa. Sitä haluaa vaan lisää ja lisää, uudelleen ja uudelleen. Ehkä joskus jopa liian paljon niin, että unohdat tavallaan kokonaan omasta jaksamisestasi huolehtimisen ja tätä rataa jatkaessasi törmäät lopulta seinään. Loppu nyt olikin arvattavissa eikä siitä kokemuksesta enää sen enempään. Keskitytään siis vain tulevaan ja pidetään tiukasti kiinni tästä euforiasta, josta olen onnistunut saamaan uuden otteen.
Jos verrataan kesään, niin kunto ei tosiaan ole kohdillaan, mutta siitä huolimatta täytyi viime lauantain treeneissä koittaa vetää sata lasissa ja puuskuttaa menemään. Mut minkäs sille oikeasti mahtaa kun tykkää jostakin niin kovasti eikä millään malttaisi olla aloillaan. Ai että muuten sitä fiilistä mikä tuosta tunnin ähellyksestä tuli! Useamman viikon on-off-treenailun jälkeen tunsin päässeeni jälleen takaisin kuvioihin. Nyt voisin parhaani mukaan yrittää ottaa rauhassa niin eiköhän se tästä taas lutviudu. Ehkäpä sitä olisi kuosissa ennen kuin huomaankaan.
Time is the coin of your life. You spend it.
Do not allow others to spend it for you.
- Carl Sandburg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti